Heltinki on maailman toisella puolella

 Huh, lapsimessuista selvitty monen kommelluksen kautta onnellisesti takaisin arkeen. Perjantaina Pikkutäry pelästytti koko perheen ripuloimalla. Tellu väänsi jo itkua ettei meille aina voi tulla joku tauti messujen aikaan. Onneksi suolisto olikin joutunut koville allergisen pojan salasyöpöttelyn vuoksi ja päästiin reissuun :)

 Jo 2 km:n matkan jälkeen kuului ensimmäistä kertaa se niin tuttu kysymys joko ollaan perillä. Alle 10km:n matkan jälkeen Pikkutäry jo huokaili Helsingin olevan maapallon toisella puolella ja tätä hokemaa kuunneltiinkin sitten pari tuntia putkeen. Päätin vakaasti ennen seuraavaa reissua hankkivani autoon dvd-vehkeet matkantekoa mukavoittamaan sillä kirjakassi, lastenlaulut ja satucd:t ei enää vaan tehoa.

 Itse messuilla aika lensi kuin siivillä. Mentiin ihan lasten mukaan, joten ostokset jäivät kovin minimiin ja kotiin tuomisiksi oli lähinnä onnellisia muistoja ja iloisia lapsia. Pikkutäryn suosikeiksi nousivat lentokoneiden, junien ja rekkojen pienoismallit sekä pelastuslaitoksen ja poliisin osastot. Myös Hopen lelujenvaihtopiste oli pojasta kiva, sillä sinne saattoi jättää pelottavan dinon ja saada hauskemman lelun tilalle :) Tellusta kaikki oli niin kovin ihanaa ja kivaa ettei mitään ykkössuosikkia löytynyt. Jyräkin yllätti vanhempansa sillä ei huutanut messujen aikana kuin muutaman hassun minuutin. Liekö ihmisvilinä vai mikä tehnyt sen ettei pienellä ollut ihmetykseltä aikaa huudella :)

 Vaikka mentiin täysin lasten mukaan niin kirjojen ja puuhavihkojen yms. lisäksi pienet ostokset ehdin pikaisesti napata minäkin. Heräteostokset kyllä jäivät sillä perheen miesväki ei jaksanut yhtään vaatteita ihmetellä, joten Tellun kanssa lähes kirjaimellisesti juostiin monta ihanaa osastoa läpi.

 3kpl Mehujehuja lähti meille. Pikkutärylle tietysti punainen, vihreä menee mökkikäyttöön ja keltainen odottelee kotona hieman Jyrän kasvamista. Skidin osastolta Pikkutärylle jo ne etukäteen suunnitellut canvashousut sekä Jyrälle tuttiketju. Myös ruokalappu oli tarkoitus ostaa, mutta en tajua miten se ei vieressä olleelle kassalle asti päätynyt. Ehkä taas yksi valvottu yö teki tehtävänsä?

 Kotimatkalla kävimmekin tutustumassa lähiöihin. Emme vieläkään miehen kanssa ymmärrä miten voi olla mahdollista, mutta koimme varsin jännittäviä hetkiä kotiin päin lähdettyämme. Usean sadan ajetun kilometrin jälkeen juuri moottoritielle päästyämme auto alkoi kummasti tärisyttää. Yhden renkaan pultit olivat löysällä ja koska olimme tilavammalla kakkosautolla, miehen työvehkeellä, liikkeellä ei meillä ollut matkassa mitään millä niitä kiristääkään! Mateluvauhtia siis lähimmästä rampista ylös etsimään huoltoasemaa, kauppaa tms. mistä saataisiin apua. Onneksi tämä tapahtui pääkaupunkiseudulla josta aina löytää melko läheltä jonkun paikan toisin kuin täällä korpipätkillä! Löydettiin siis huoltoasemalta apua ja päästiin onnellisesti kotiin:)

 Lopuksi täytyy todeta, että sain reissulla kokea itseni melkoisen tyhmäksi. Jyrä ei suostu käyttämään kuin rengastutteja ja olen ollut siinä uskossa ettei meidän tuttinauhat niihin käy. Tutteja on hukkunut matkan varrella paljon ja messuillakin meinasi hukkua tämän tästä. Tutin hukkumiselta messuvilinään pelasti lopulta Elodie Detailsin tuttinauha. Katsokaa nyt eihän tuossa mitään ongelmia ole!

  Nyt meillä kotona odottaneet merkin muut ketjutkin pääsivät heti tositoimiin. Josko nyt ei tarvitsisi ostaa tukkupakkausta tutteja kun pysyvät ketjujen ansiosta paremmin menossa mukana.