Ne lähestyvät taas, lapsimessut siis. Jo kahtena vuotena Tellu on sinne kovasti halunnut ja aina on tullut jotain yllättävää. Toissavuonna tuli juhlat ja viime vuonna lähteminen peruuntui sydäntäsärkevästi liput kourassa Pikkutäryn oksentaessa ulko-ovella. Tänä vuonna tyttö on päättänyt, että olisi jo ansaittua vihdoin päästä paikalle. Niinpä Tellu onkin aloittanut väsytystaktiikkansa ja höpöttää messuista ihan joka käänteessä; aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Tätä palavaa hinkua ja aikaisempia pettymyksiä seuranneena olisi ihana toive toteuttaakin, mutta miten mahtaa olla oman kestävyyden laita? Reissu on kuitenkin pitkä ja meidän budjettiin lippuineen, bensoineen, ruokineen jne. kallis. Kävelyä ja autossa istumista tulisi siis paljon joka ei varmasti supisteluherkkyyttä yhtään vähennä. En siis taida tänä vuonna uskaltaa mitään tytölle luvata vaan tyydyn nyt kärsivällisesti kuuntelemaan höpötystä ja viedään sitten yllärinä jos tuntuu itsellä turnauskestävyys olevan kunnossa :)
En kyllä vieläkään ole saanut selville mikä messuissa Tellua viehättää sillä eihän hän ole ikinä millään messuilla edes käynyt eikä näistä pahemmin mistään nähnyt / kuullutkaan. Pieni vaihtelu arkeen kyllä varmasti piristäisi itse kutakin ja lapset kokevat asioita niin kovin erilailla kuin aikuiset. Meistä vähäpätöiseltä tuntuva asia voi lapselle olla niin kovin suuri elämys. Itsekin kun osaisi nauttia elämästä useammin yhtä täysillä kuin lapset nauttii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti