Lasten toivelahjat

 Pian saadaan jo avata joulukalentereiden ensimmäiset luukut, joten lienee aika hieman katsoa lasten ykköslahjatoiveita. Kovin pitkiä toivelistoja lapsille ei tänäkään vuonna tullut ja molemmille toivojille mukaan mahtui perinteiset vaatteet, kirjat, pelit ja Legot. Tässä siis on nyt vain esiteltynä kaikkein toivotuimmat.

 Pikkutäryllä on pitkään ollut Autot-elokuvan hahmot ykkösleluina ja nyt ne ovat saaneet rinnalleen Lentsikat-hahmoja.  Yksi Lentsikka toivelistalta löytyikin, muttei se yllä suosituimmaksi. Niin ei tee myöskään toivottu Octonautit lelu. Se yksi ja ainoa lahja, jota huokaillen malttamattomana toivotaan on Emekin tukkirekka.

Kuva täältä

 Tämän poika myös tulee saamaan. Meillä on ennestään useampi Emekin auto ja ollemme erittäin vakuuttuneita laadusta. Kerran eräs "perintö"auto tippui katonrajasta lattialle, mutta autolle ei käynyt yhtään mitään! Suomalaista laatutyötä siis! Emek täyttää muuten tänä vuonna 30 vuotta joten onnittelut lienevät paikallaan.


 Tellun toivelistasta näkee, että tyttö alkaa selvästi olemaan jo iso. Perinteisten toiveiden lisäksi listalla oli mm. uudet korvikset harjoituskorvisten tilalle. Ykköstoive oli kuitenkin vielä lelupuolta ja vieläpä kauan kaivattu Sylvanian families-sarjan talo.


Kuva täältä

  Löysin hyvällä alella vaahteramökin, joten pieni talo kalusteineen tulee paketista myös kuoriutumaan :) Tämä voidaan liittää pyökkimetsän talon kanssa, joten ehkä joskus sitten hankimme vielä sellaisen?

 Jyrä ei tietenkään ole joulupukille kirjoitellut, mutta Tellua huoletti niin jääkö pikkuveli ilman lahjoja ja toivoikin Jyrälle tutteja, harsoja ja unirätin. Oikeastaan poika ei mitään tarvitsisikaan, joten taidan ehdottaa kyselijöille vaikka lahjarahojen laittamista hyväntekeväisyyteen esim. lastensairaalahankkeelle. Tuskin Jyrä silti ihan ilman pakettia jää sillä tontut ovat vinkanneet kotikutomon sauhuavan. Itsetehdyt ovatkin niitä parhaita kääreen täyttäjiä  :)

Lukuhetki

 Eilen illalla vietettiin 1. valtakunnallista lukuhetkeä. Meillä Tellu sattui lukuhetken aikaan lukemaan iltasatua Pikkutärylle. Normaalisti tyttö tykkää lukea Risto Räppääjää, Ellaa, heppakirjoja ja muita paksumpia kirjoja, mutta eilen vuorossa oli Pikkutäryn suosikki Tatu ja Patu, jotka seikkailivat tällä kertaa Helsingissä. Tellun lukemaan oppimisen myötä Pikkutäry on saanut kuulla paljon satuja. Normaalistikin ollaan miehen kanssa luettu lapsille paljon, mutta nyt poika kiikuttaa kirjaa ahkerasti myös siskolleen. Hyvää lukutreeniä ekaluokkalaiselle :) Jyräkin viihtyy jo kirjan sivuja katsellen (ja ehkä hieman maistellen), joten varsinaisia lukutoukkia kaikki!

3kk lahja

Meidän pikkuinen se vaan kasvaa ja kehittyy. Koliikki on taakse jäänyttä elämää ja saamme nauttia ihanasta, aurinkoisesta vauvasta. Muutama viikko sitten ostin 3kk lahjaksi pojalle hoitopöydän luokse valot. Poika rakastaa meidän olohuoneen pallovaloja niin paljon, että hetken mielijohteesta päätin napata Airamin Mona-valot ostoskoriin. Jos joku kauhistui 3kk lahjasta niin tarkennuksena ettei meillä ole tapana lahjoa lapsia joka kuukausi.

 Paikoilleen nämä edullisen hintansa (noin 10€) vuoksi tuttavani köyhän pallovaloiksi ristityt pimeyden karkoittajat eivät ole vielä päässeet sillä väsynyt äiti ei tajunnut niiden tarvitsevan sähköäkin :D Täytynee siis muistaa napata kaupasta ensi kerralla riittävästi jatkojohtoa :)

Pieniä iloja

Harmaina ja kaikkein raskaimpinakin päivinä löytyy aihetta iloon. Aina sitä ei kaiken takaa muista tai huomaa, mutta siellä ne ilon aiheet kuitenkin ovat. Minulta kysyttiin miten ihmeessä jaksan pyörittää tätä meidän eloa koliikkivauvan kanssa. En osannut aluksi vastata, mutta sitten tajusin niiden arjen pienien ilojen ja ihmeiden ammentavan voimaa sekä ennen kaikkea uskoa parempaan huomiseen.

 Vaikka ensi talvesta tulisi kuinka raskas hyvänsä niin meillä on ainakin ilo katsella lintuja. Ostettiin siis uusi lintulauta. Vielä ei olla lintujen ruokintaa aloitettu, mutta pian varmaan päästään ripustamaan lintulautoja paikoilleen.

Rakkaille

 Tänään tehty kierros hautausmailla. Muisteltu menetettyjä rakkaita ja tirautettu muutama kyynel. On tuntunut epäreilulle ettei Jyrä ole saanut isoisäänsä nähdä tai kummatkaan pojat muita edesmenneitä rakkaitamme. On kaivattu monia ihmisiä, mutta samalla oltu kiitollisia niistä yhteisistä hetkistä.

Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.

- Martti Lindqvist

Harmaata

 Viimeaikoina kaikki on tuntunut niin harmaalle, mutta eilen aamusta valo saapui piristämään. Miehen ollessa poissa päivästä olisi voinut tulla suuri kaaos, mutta kävikin aivan päinvastoin. Aamu alkoi taivaallisesti vaikka nukkumisesta sainkin yhä haaveilla.

 Yläkerrassa iloisesti sovussa leikkivä lapsilauma ja edessä aamukahvi, Tellun ja kummitytön leipoma banaani-suklaamuffinssi sekä miehen tuoma Kidd.O. Kiireetön aamun hetki, jonka kruunasi sitterissä tyytyväisenä touhuileva Jyrä. Lehden lukeminen vaihtui vain selailuksi sillä syvä onnentunne valtasi sydämeni. Kyllähän Jyrä rakas on ollut huutaessaankin, mutta kuinka ihana onkaan iloisesti jokelteleva ja leveää hampaatonta hymyään esittelevä miehenalku! Siis sellainen mitä jotkut kutsuisivat normaaliksi vauvaksi. Miten sitä 7 vuodessa voikaan unohtaa kuinka mahtavalle tuntuukaan tuollaista ihanuutta hoitaa ja helliä?!

 Tänään aamu olikin taas tutun harmaa, mutta vain sateen vuoksi. Lapsilauma on poistunut koteihinsa, Pikkutäry kadonnut mummon matkaan ja Tellu saateltu bussipysäkille. Jyrä nukkuu ensimmäisiä nokosiaan hurmattuaan ennen sitä äitinsä täysin. Hiljaa mielessäni uskallan jo miettiä alkaisiko huutokausi olemaan meiltä ohi? Ellei niin tälläiset aamut antavat voimaa ja uskoa parempaan huomiseen. Nyt nauttimaan aamukahvia ja josko vihdoin saisin luettuakin :)

Hyvän asian puolesta

 Olen suurella mielenkiinnolla seurannut juttuja uudesta lastensairaalasta. Tuntuu jotenkin kummalle, ettei näin tärkeää hanketta saada tehtyä ilman ihania lahjoittajia. Onneksi näitä yrityksiä ja yksityishenkilöitä kuitenkin löytyy ja toivottavasti yhä useampi antaisi hankkeelle tukensa!

 Meillä lapset ovat välttyneet pahemmilta terveysongelmilta, mutta lastenklinikka on kuitenkin tärkeä osa elämääni. 

   Vuonna 1984 eräs pieni tyttönen sai uuden mahdollisuuden elämään. Ilman lastenklinikkaa ja sen osaavaa henkilökuntaa en siis olisi tässä onnellisena pienten lasten äitinä. Itse sairaala-ajasta itselläni ei suuria muistikuvia ole. Sen kuitenkin muistan kuinka pelottavaa siellä oli olla ihan yksin ja kuinka lohduttomasti itkinkään vieraiden poistuessa. Sitä tunnetta en toivoisi kenenkään lapsen kokevan! Niinpä toivoisinkin, että mahdollisimman moni tutustuisi uusi lastensairaala 2017 hankkeeseen ja ennen kaikkea antaisi tukensa.