Odotuksen riemusta suruun

 Meillä piti olla mukavampaa postattavaa vaan eihän se taaskaan mennyt suunnitelmien mukaan. Oltiin ystävällisesti saatu liput lapsimessuille ja Tellu oli matkaa kovasti odottanutkin viime vuotisen pettymyksen jälkeen. Viime vuonna siis piti mennä vaan juuri samaiselle viikonlopulle tuli yllättäen pakolliset juhlat. Lupasin, että tänä vuonna varmasti mennään. Vaan niinpä juuri ennen lähtöä Tellun pukiessa ulkovaatteita päällensä Pikkutäry oksentaa. Ensin kirosin viikolla meillä vierailleen tuttavan, joka lähtiessään sivulauseessa mainitsi oksentaneensa edellisenä päivänä, mutta sitten pääsi itku sekä äidiltä että tyttäreltä. Eikä itkulle näytä tulevan loppua. Miten ihmeessä sitä selittää ovella innoissaan lähdössä olevalle, maailman onnellisemmaksi itsensä tuntevalle tytölle ettei taaskaan päästä? Pakkohan se oli sanoa, mutta samalla kun Tellun sydän murtui, murtui myös tytön äidin sydän. Tää on niin epäreilua, kuten tyttö itsekin raivoten huusi!

 Niinpä päivä on mennyt itkujen ohella pientä potilasta hoitaessa.  Pikkutäry kaiken kukkuraksi kaatui pahasti ranteensa päälle. Ei yleensä juurikaan itke, mutta nyt kaatumisen jälkeen huusi pitkän aikaa, joten katsotaan nyt onko edessä lääkärireissu. Itse en juuri nyt jaksa näitä ainaisia takapakkeja ja epäonnea , joten voi taas pidellä pitempään hiljaista.

Löydöstä hutiostokseksi?

 Pääsiäisen tienoilla löysin reissullamme kirppikseltä Mini Rodinin ihanan farkkuhaalarin koossa 92/98. Haalari oli aivan uudenveroisessa kunnossa ja maksoi alle puolet uuden hinnasta, joten mukaanhan se oli napattava! Reissun jälkeen haalari jäi laatikkoon ollessaan silminnähden iso vielä pojalle kunnes Eppusen kaapilla - blogin suloisella Epulla oli samainen haalari päällä. Tänään sitten kaivoin sen haalarin esille ja kun Tellun haalari sattui olemaan esillä sovitusta varten aloin hetken mielijohteesta niitä vertaamaan. Kuvat ovat luokattoman huonoja eikä tarkoitukseni ollut niitä edes koneelle siirtää. Koska kamerasta kuitenkin akku vähissä ja kuvat kertovat paljon paremmin kuin sanat niin olkoot ainakin hetken. Alla siis Ticket koossa 110. Kuten huomaatte tämä löytö ei ihan äkkiä ole Pikkutärylle sopiva.

Pieni mies, iso jalka

 Kun hieman alle 2-vuotiaalla on pituutta alle 90cm, mutta jalan koko on mahtava 27, sopivien kenkien, eteenkään varrellisten, löytäminen ei ole ihan helppoa.  Olin talvella 60% alesta napannut matkaan sen enempää ajattelematta Tretornin saappaat. Muutaman kerran ollaan niiden kanssa ulkoiltu, mutta eihän tuo poika pysty niillä kyykistelemään! Siispä pitäisi löytää lyhytvartiset, pienen isoon jalkaan sopivat.

Nokian Haita käytiin sovittamassa. Ei kuitenkaan löydetty sopivaa kokoa ja en oikein vakuuttunut täysin saappaan istuvuudestakaan. Voi tietysti johtua väärästä koostakin.

Pikkujaloista löytyisi Bundgaardin lyhytvartiset oikeassa koossa, mutta väri ei oikein istu pojalle. Viime syksynä meillä oli tämän malliset muistaakseni Reiman saappaat ja eivät kyllä maassa konttaillessa kovin hyvin jaloissa pysynyt. Vähintään toinen saapas tipahti usein matkalle viimeistään kiivetessä hiekkalaatikosta pois.

Brandos myisi Hunterin mallia, mutta reilut 100€ saappaista jotka menevät hyvällä onnella syksyyn asti on ehkä kyllä käyttöön nähden kuitenkin liikaa. 

  Jos jollain on vinkata vielä joku muu malli niin mielelläni otan vinkin vastaan! Muutoin täytyy joku päivä istuutua kunnolla koneelle ja ratkaista tämä pulma ennen kesähelteitä. Onneksi sopivat sandaalit on varmaan helpompi löytääkin :)

Tiedostamatonta tarvetta

 Kevään tullessa meillä liikutaan entistä enemmän ja muutenkin Pikkutäryllä kulkee allergioiden takia usein omat eväät mukana. En kuitenkaan ollut tiedostanut, että meiltä puuttuu oikeasti jotain kätevää. Nyt ollaan kuitenkin muutama päivä liikuttu uuden eväslaukun kanssa niin kaupoilla kuin luonnossakin aivan onnessamme!

 Laukkuun mahtuu juuri kaikki yleensä pojalle tarpeellinen ja tarpeen tullen vielä Tellunkin eväät. Ainut miinuspuoli on ihana ulkonäkö, mutta sekin vain koska Tellun pitäisi tietysti saada oma.  Katsotaan kesän tullen olisiko aihetta hankkia tytölle lahjaksi oma ihanuus :)

Legoja vaikea vastustaa

Meillä lapset rakastavat Legoja ja Tellu on jo pitkään haikaillut tyttölegoja kaupan valikoimiin. Nyt niitä vihdoin saa, kun LEGO Friends-sarja valtaa kaupat. Joskus ennen Tellun syntymää ystäväni sai minutkin hetken mielijohteesta liittymään Buzzadoriksi (lisätietoja täältä ). Tähän asti ei mikään tarjottu kampanja ole innostanut lähtemään mukaan testaamaan, mutta jos meille tarjotaan Legoja niin eihän niitä voi vastustaa! Niinpä Tellu onnellisena sai testattavakseen Olivian puumajan.

Tätä aarretta ihasteltiin ja onnellisena huokailtiin pitkän aikaa odotellessa Pikkutäryn nukahtamista. Kun vihdoin pikkuveli meni päiväunille, Tellu pääsi vauhtiin.

Tästä se alkaa. Jostan syystä Tellu ei saanut pakettia auki ennen kuin koko voimallaan painoi sormen kohtia. Aikaisemmat legopakkaukset ovat kyllä avautuneet ihan suosiollisesti.

Tästä se kokoaminn voi alkaa! Äiti ei saanut auttaa sillä Tellun mielestä ohjeet oli ihan helpot. Kertoivathan ne mistä pussista aina tarvittavat osat löytyivät.

Alku sujuikin helposti...

... mutta jossain vaiheessa alkoi tökkimään. Ensimmäiseksi yksin ohjeen mukaiseksi rakenneltavaksi tämä olikin hieman liian haastava. 

Yhteistyöllä saatiin kuitenkin valmista ja Tellu pääsi vihdoin leikkimään. Mukaan pääsi myös tuliaisiksi saatu toinen saman sarjan hahmo. Mitään suosikkia tästä ei kuitenkaan tullut, vaan pakkaus sai Tellulta kommentin "ihan kiva". Tämä yllättävän lattea kommentti johtui ehkä siitä, että tyttö ennemmin tykkää taloista yms. ja juuri tämä pakkaus ei sitten vaan niin kovin iskenytkään. Lisää tyttölegoja kuulemma kuitenkin pitää saada.

Juuri Olivia, kissa ja timantit olivat Tellulle pakkauksen parasta antia ja ne ovatkin päätyneet moniin uusiin leikkeihin majan hajottua. Onneksi kuitenkin majakin saadaan taas tarvittaessa uudelleen kasaan :)

Hurja saalis

Kierrettiin eilen kaikki lähikaupungin vaatekaupat läpi lukuunottamatta H&M, kun Tellua pelottaa rullaportaat ja kauempana sijaitsevalle hissille ei kuulemma jaksanut enää kävellä. Kotiintuomiseksi saatiin hurja saalis.

Molemmille lapsille farkut Lindexin alerekistä 5€/kpl. Tellu nyt toki olisi löytänyt vaikka mitä ihanaa, mutta ilkeä äiti ei ostanut, kun ei tällä kertaa ollut sitä mitä etsittiin. En tiedä mistä johtuu, mutta mikään tarjolla olleista Reiman ja Ticketin haalareista ei iskenyt vai oisiko ollut kerrankin sitä järjen ääntä. Nyt kun kuitenkin lähimmät kaupat on läpikäyty voi hyvillä mielellä miettiä uskaltaisiko sitä netistä ilman palauttelukierteen pelkoa tilata, kannattaisiko lähteä päiväreissulle suureen maailmaan vai vuoraisiko haalarin sijasta Pikkytäryn kevään tullen kelmulla. Älkääkä nyt pelästykö, en oikeasti niin epätoivoinen ole, että kaupan hyllyt kelmusta tyhjentäisin :) Onhan meillä se ylileveä Ticketti ellen muuta saa aikaan.

 Nyt lähdetäänkin vielä nauttimaan lumesta ja ihanasta auringonpaisteesta. Jonkinlainen linna pitäisi prinsessalle saada aikaan vaan saa nähdä kauan pystytään Pikkutäryn kanssa ulkona olemaan. Pojan aurinkolasit ovat jossain liian hyvässä jemmassa ja kirkkaus selvästi haittaa puuhailua.

Pikkutäryn aarre

 Meinasin etten viitsi kirjoittaakaan Pikkutäryn uusimmasta aarteesta, koska kuvien ottaminen on tuolla kameralla niin tuskaista. Vaikka millä, muka hyvillä asetuksilla, yrittää napsia niin ei kuvasta hyvää saa. Taitaa olla ehtoopuolella jo ja toisaalta kamera onkin vanhempi kuin Tellu ettei varmaan ihmeitä kannata kuvilta odottaakaan. Jos siis joulupukki olet kuulolla niin tiedät mitä täällä kovasti toivotaan lahjaksi!

  Käytiin viime viikolla pyörähtämässä taas kirppiksillä. Jostain syystä viime aikoina ei oikein mitään ole löytynyt tai sitten hinnat ovat olleet mun mielestä liian korkeita tavaran kuntoon nähden. Erästä pöytää tutkaillessani Pikkutäry kuitenkin bongasi viereisestä itselleen aarteen, jota onnellisena tuli esittelemään. Aarre tuo löytö tosiaan olikin! Ikäisekseen hyväkuntoinen Fisher pricen minibussi hinnaltaan 50 senttiä!  Väkeä ei bussiin valitettavasti löytynyt, sillä ilmeisesti heiluisivat ylös-alas. Pieni poika on kuitenkin onnellisena leikkinyt lelulla ihan tuollaisenaankin. Takana tarrassa on vuosiluku -69, mutta bussi voi käsittääkseni hyvin olla 70-luvunkin puolelta tai ihan 80-luvun alkuvuosilta.