Heltinki on maailman toisella puolella

 Huh, lapsimessuista selvitty monen kommelluksen kautta onnellisesti takaisin arkeen. Perjantaina Pikkutäry pelästytti koko perheen ripuloimalla. Tellu väänsi jo itkua ettei meille aina voi tulla joku tauti messujen aikaan. Onneksi suolisto olikin joutunut koville allergisen pojan salasyöpöttelyn vuoksi ja päästiin reissuun :)

 Jo 2 km:n matkan jälkeen kuului ensimmäistä kertaa se niin tuttu kysymys joko ollaan perillä. Alle 10km:n matkan jälkeen Pikkutäry jo huokaili Helsingin olevan maapallon toisella puolella ja tätä hokemaa kuunneltiinkin sitten pari tuntia putkeen. Päätin vakaasti ennen seuraavaa reissua hankkivani autoon dvd-vehkeet matkantekoa mukavoittamaan sillä kirjakassi, lastenlaulut ja satucd:t ei enää vaan tehoa.

 Itse messuilla aika lensi kuin siivillä. Mentiin ihan lasten mukaan, joten ostokset jäivät kovin minimiin ja kotiin tuomisiksi oli lähinnä onnellisia muistoja ja iloisia lapsia. Pikkutäryn suosikeiksi nousivat lentokoneiden, junien ja rekkojen pienoismallit sekä pelastuslaitoksen ja poliisin osastot. Myös Hopen lelujenvaihtopiste oli pojasta kiva, sillä sinne saattoi jättää pelottavan dinon ja saada hauskemman lelun tilalle :) Tellusta kaikki oli niin kovin ihanaa ja kivaa ettei mitään ykkössuosikkia löytynyt. Jyräkin yllätti vanhempansa sillä ei huutanut messujen aikana kuin muutaman hassun minuutin. Liekö ihmisvilinä vai mikä tehnyt sen ettei pienellä ollut ihmetykseltä aikaa huudella :)

 Vaikka mentiin täysin lasten mukaan niin kirjojen ja puuhavihkojen yms. lisäksi pienet ostokset ehdin pikaisesti napata minäkin. Heräteostokset kyllä jäivät sillä perheen miesväki ei jaksanut yhtään vaatteita ihmetellä, joten Tellun kanssa lähes kirjaimellisesti juostiin monta ihanaa osastoa läpi.

 3kpl Mehujehuja lähti meille. Pikkutärylle tietysti punainen, vihreä menee mökkikäyttöön ja keltainen odottelee kotona hieman Jyrän kasvamista. Skidin osastolta Pikkutärylle jo ne etukäteen suunnitellut canvashousut sekä Jyrälle tuttiketju. Myös ruokalappu oli tarkoitus ostaa, mutta en tajua miten se ei vieressä olleelle kassalle asti päätynyt. Ehkä taas yksi valvottu yö teki tehtävänsä?

 Kotimatkalla kävimmekin tutustumassa lähiöihin. Emme vieläkään miehen kanssa ymmärrä miten voi olla mahdollista, mutta koimme varsin jännittäviä hetkiä kotiin päin lähdettyämme. Usean sadan ajetun kilometrin jälkeen juuri moottoritielle päästyämme auto alkoi kummasti tärisyttää. Yhden renkaan pultit olivat löysällä ja koska olimme tilavammalla kakkosautolla, miehen työvehkeellä, liikkeellä ei meillä ollut matkassa mitään millä niitä kiristääkään! Mateluvauhtia siis lähimmästä rampista ylös etsimään huoltoasemaa, kauppaa tms. mistä saataisiin apua. Onneksi tämä tapahtui pääkaupunkiseudulla josta aina löytää melko läheltä jonkun paikan toisin kuin täällä korpipätkillä! Löydettiin siis huoltoasemalta apua ja päästiin onnellisesti kotiin:)

 Lopuksi täytyy todeta, että sain reissulla kokea itseni melkoisen tyhmäksi. Jyrä ei suostu käyttämään kuin rengastutteja ja olen ollut siinä uskossa ettei meidän tuttinauhat niihin käy. Tutteja on hukkunut matkan varrella paljon ja messuillakin meinasi hukkua tämän tästä. Tutin hukkumiselta messuvilinään pelasti lopulta Elodie Detailsin tuttinauha. Katsokaa nyt eihän tuossa mitään ongelmia ole!

  Nyt meillä kotona odottaneet merkin muut ketjutkin pääsivät heti tositoimiin. Josko nyt ei tarvitsisi ostaa tukkupakkausta tutteja kun pysyvät ketjujen ansiosta paremmin menossa mukana.

Haaveet on tehty toteutettaviksi

 Tellu sai tänään mahtavaa ylläripostia; 2kpl pääsylippuja kauan haaveilemilleen lapsimessuille. Ilmoitti välittömästi miehelle, että iskä lähtee kanssa. Meillähän reissua on suunniteltu jo useampi vuosi, mutta eteisestäkin asti on jouduttu suureksi pettymykseksi kääntymään. Sitkeä yskä vaivaa itseäni yhä, joten Tellu on päättänyt tällä kertaa päästä messuilemaan keinolla millä hyvänsä :)

 Vauvan kanssa on ollut sen verran vaikeaa ettei isommille valitettavasti ole ollut aikaa ja voimia niin paljon kuin olisimme halunneet. Senkin puoleen tämä reissu tulee todella hyvään saumaan ja mies lupasikin ritarillisesti viedä Tellun kahdestaan jos oma oloni ei sitä salli. Muutoin mennään täysin lasten ehdoilla eli Tellun tuntien vaatteita, askartelua, eläimiä ja muita tyttömäisiä juttuja on kiikarissa. Pikkutäry taas vetää varmasti vauhdikkaampiin puuhiin ja pienoismallien maailmaan.

 Omat messutoiveeni ovat hyvin lyhyet ja liittyvät lähinnä lasten käyttäytymiseen. Josko lisäksi Pikkutärylle löytyisi punainen t-paita (2kpl taannoin hankittuja Mini rodineita ei kelpaa väärän värinsä vuoksi) ja Skidin osastolta hyvällä tarjouksella canvashousut hiekkalaatikolle.  Mehujehut voisi pistää harkintaan niin kotiin kuin mökillekin ja Lumoan messuilla julkaistavan lastenmalliston voisi Tellun kanssa kurkata. Ehkä nuorimmaisellekin olisi muutama tarpeellinen juttu mielessä, mutta katsellaan nyt kuinka käy :)

 Älkää siis peljästykö jos lauantaina messuilla tulee vastaan karannut lauma maalaisia, jossa on erittäin vilkas nuori mies, onnesta kirmaava nuori neiti, huutava vauva, seisomilleen nukahtava räjähtäneen oloinen äiti ja väkinäisesti joukon koossa pitävä mies :) Nyt suuntaan henkisesti valmistautumaan sillä lauantaista tulee pitkä päivä.

Äitiyden ihanuutta?

 Ennen lasten saamista en olisi ikinä osannut kuvitella kuinka paljon tunteita rakas jälkikasvuni saa minussa aikaan jo ennen aamun sarastamista saati koko päivän aikana. En olisi myöskään osannut kuvitella kuinka tunteet voivat sekunnissa vaihtua pakahtuvasta onnesta silkkaan sisälläni salaa kiehuvaan raivoon. Lapset opettavat niin hyvässä kuin pahassakin.

 8 kuukauden unettomuus alkaa jo todellakin koetella ja toisinaan yön pimeinä tunteina mietin mikä ihmeen pikkupiru meille on vauvan muodossa saapunut. Ellen sitten fiksuna aikuisena itke vauvan kanssa kilpaa. Jyrän nukahdettua hän on taas maailman suloisin pieni äidin kullanmuru kunnes hetken päästä taas huudetaan. Ennen aamuyötä ehdin vielä kiroamaan koko yön nukkuvien vauvojen vanhempien niin rankkaa kommentit, häpeämään kiroamista sillä eihän se ole minulta pois ja häpeämään vieläkin kovemmin ajatellessani niitä jotka eivät koskaan voi saada edes omaa lasta.

 Aamulla lapset saavat ihmetellä kuinka äiti kiroaa kahvinkeitintä, joka ei toimi ilman sohvaa tai kuinka puuro näyttää pelkälle kuumalle vedelle jossa killuu marjoja tai niin kovin ravitsevaa koiranruokaa. Kerholainen saa evääksi kerhoon voiveitsen ja hänet haetaan sieltä kotiin usein nolona punastellen vartin myöhässä sillä ehtiihän jo muutamassa tunnissa unohtaa yhden lapsen olemassaolon.

 Jos jossain välissä erehtyy peiliin vilkaisemaan niin voi sitä järkytystä. Joku haamu, mörkö tai vastaava sieltä kurkkii takaisin ja mitä ihmettä sillä on päälläkin? Jos on päivällä menoa johonkin täytyy siis ottaa varman päälle ja unohtaa jo aamulla ne mukavat kotivaatteet ellei halua rikkinäisissä, likaisissa tai vaatekaapin häpeäpilkuissa ihmisten ilmoille lähteä. Onneksi maalla liikkuu vähän ihmisiä niin ulkona voi huoletta kirmata postin hakuun vaikka olisi unohtanut pukea päällyshousunsa.

 Tämäkö on sitä äitiyden ihanuutta? Pakko kai sen on olla sillä hetkeäkään en vaihtaisi pois! Meillä ei ilmeisesti saada kuin huutavia pikkupiruja, mutta uskaltaisin väittää niiden olevan niin valtavan rakkaita juuri siksi. Mitä vaikeampi elämän alkutaival on ollut sitä mahtavammalle tuntuvat ne  kaikista pienimmätkin hyvät hetket. Lapset ja heidän hyvinvointinsa eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka vaikeahan tätä kaikkea on yön pimeinä tunteina taas muistaa...

Pääsiäisruohot kasvamaan

Pääsiäinen on päässyt lähestymään salaa ja taas meillä meinattiin kylvää pääsiäisohrat liian myöhään. Ruohon sijaan meillä on siis Pikkutäryn vauva-ajoista asti kylvetty ohraa, jotka ovat pääsiäisenä olleet ehkä sentin mittaisia. Kiireisessä arjessa ei vaan kaikkea muista!

 Tellu oli koulussa askarrellut jo oman ruohoastiansa, joten kotona tehtiin sitten pojille.

 Oranssi on ihan Pikkutäryn itsensä suunnittelema. Mehupurkki on päällystetty oranssilla paperilla (punaista kun ei ollut) ja kahvaksi on haaraniiteillä laitettu punainen kartongin suikale. Ihan itse leikattu pupu on kuviopaperia. Pikkutäryn pääsiäisestä ei siis puutu väriä ja kantokahva ennustaa varmaan ruohojen päätymistä jossakin välissä lattialle.

 Jyrähän nyt ei vielä askartelusta ymmärrä, mutta kiireinen Tellu hieman auttoi. Kertakäyttöiseen kahvikuppiin tuli teippiä, keltaisesta helmiäiskartongista pupu ja porkkana on softista. Helppoa, tarpeeksi yksinkertaista ja edullista puuhaa tällä kertaa :)

Housuja hoikkeliinille

 Meillä pojat ovat vauvasta asti olleet melkoisen hoikkia. Pikkutäryn jäljiltä siis onneksi löytyy melko sopivia housuja nuorimmaiselle. Olen aina yrittänyt suosia kuminauhalla kiristettäviä housuja, mutta ihan pienissä malleissa niitä taitaa vähemmän olla. Jyrä on isoveljeään hoikempi ja nyt Jyrän lähdettyä tutkimusretkilleen osa housuista ei oikein tahdo pysyä menossa mukana. Niinpä täytyisi jokunen housu hankkia.

 Kotivaatteissa meillä on jonkin verran suosittu Name it:n vaatteita, joten päädyin ensiksi katsomaan heidän sivuiltaan. Kaikki merkin housut eivät todellakaan sovellu Jyrälle, mutta slim pant housut pysyvät jalassa eivätkä näytä valtavan leveille.

 Melkoisen harmaata, mutta löytyy merkiltä sinisten sävyjä sekä lisäksi myös väriäkin

Nämä raidalliset ovat etupuolelta täysin taskujen väriset. Täytyy käydä viikonloppureissulla katsastamassa josko liikkeessä olisi nämä vaihtoehdot. Koko kun aiheuttaa tällä hetkellä päänvaivaa järjen sanoessa ettei kokoa 62 kannata enää ostaa, mutta eihän liian isoissakaan housuissa pysty liikkumaan.

  Joko muuten teillä on pääsiäisruohot laitettuna? Askarrellaan tänään lasten kanssa jotain aiheeseen liittyvää joten pysykäähän kuulolla jos ruohot ovat istuttamatta ;)

Hurrrrrja pyöräilykausi avattu

 Ulkona puhaltaa melkoisen viileä viima, mutta käytiin silti pyöräilemässä. Tai lähinnä Pikkutäry pyöräili ja me Jyrän kanssa kovasti kannustimme. Siskon vanha pyörä ei meinaa innostaa lajin pariin, vaikka etukori yms. tyttömäinen on poistettu ja värikin se ainut ja oikea eli punainen. Tieto pyörän edellisestä käyttäjästä vaan tekee siitä yhä tyttöjen ja kaikki tyttöjen jutut ovat tällä hetkellä iso YÄK.

 Jotain uutta ja poikamaista pyöräilykauteen Pikkutäry kuitenkin sai. Mies löysi Citymarketista plussatarjouksena uuden Crazy stuffin kypärän.

 Hai ei ole merkin malleista äidin suosikki, mutta Pikkutäry tykästyi ja sehän se pääasia on! Jyrä oli aamupäivällä kerrankin hyvällä tuulella ja ihanasti nauroi aina veljensä polkiessa hurjan murinan kanssa ohi. Tyttöjen pyörä siis unohtui ainakin hetkeksi kun sai jotain hurjan poikamaista :)

Tule jo lämmin kevät (pienimmän uusi kevättakki)

 Ulkona tuntuu taas niin kovin kylmälle. Onneksi kuitenkin maahan tullut ohut lumikerros suli hyvin nopeasti ja ensi viikolla pitäisi taas ilmeisesti ilmojen lämmetäkin. Toppavaatteet saavat siis yhä pysyä jemmoissaan :)

 Käytiin alkuviikosta lastenlääkärillä ja samalla tuli piipahdettua pikaisesti ostamassa Tellulle välikausihanskoja.  En ihan ilman muita ostoksia selvinnyt, vaikka autossa odottaneelle miehelle kovasti vakuutinkin hakevani vain ihan pikaisesti ne ostoslistalla olleet hanskat. 30% alella oli kevään vaatetusta ja meidän pienimmällä ei muka ollut takkia. Pikkutäryn jemmoista varmasti olisi löytynyt, mutta voimat vaan ei riitä penkomiseen. Tai näin ainakin väitin miehelle :D Meille siis kotiutui Name it:n takki

 Takki on kokoa 68 ja meille vielä hieman reilu. Pienempää en kuitenkaan viitsinyt ostaa, josko tämä mahtuisi sitten alkusyksystä? Ellei niin kyllä parin kympin edestä varmasti takkia käytämme :) Takissa on valkoinen tähtivuori ja meille sattui juuri kotiutumaan valkoiset Converset. Vielä pitäisi löytää pipo asukokonaisuutta täydentämään :)

 Takin alta pilkottaa toinen heräteostos. Name it:n neuletakki samaisessa koossa. Oli jotenkin niin ihanan raikas, että vahingossa tarttui mukaan. Neuletakithan ovat käteviä viileinä kesäiltoina josko tämä silloin olisi jo meille sopiva. Pienempänä en vaan enää viitsinyt ostaa sillä niitä meillä on jo liikaa. Anoppi melkein pyörtyi Pikkutäryä vahtiessaan kun yritti etsiä maitovahingon jälkeen uutta paitaa ja eksyi vanhasta muistista pienimmän vaatekaapille. Heikkoutensa itse kullakin :)