Tellu sai tänään mahtavaa ylläripostia; 2kpl pääsylippuja kauan haaveilemilleen lapsimessuille. Ilmoitti välittömästi miehelle, että iskä lähtee kanssa. Meillähän reissua on suunniteltu jo useampi vuosi, mutta eteisestäkin asti on jouduttu suureksi pettymykseksi kääntymään. Sitkeä yskä vaivaa itseäni yhä, joten Tellu on päättänyt tällä kertaa päästä messuilemaan keinolla millä hyvänsä :)
Vauvan kanssa on ollut sen verran vaikeaa ettei isommille valitettavasti ole ollut aikaa ja voimia niin paljon kuin olisimme halunneet. Senkin puoleen tämä reissu tulee todella hyvään saumaan ja mies lupasikin ritarillisesti viedä Tellun kahdestaan jos oma oloni ei sitä salli. Muutoin mennään täysin lasten ehdoilla eli Tellun tuntien vaatteita, askartelua, eläimiä ja muita tyttömäisiä juttuja on kiikarissa. Pikkutäry taas vetää varmasti vauhdikkaampiin puuhiin ja pienoismallien maailmaan.
Omat messutoiveeni ovat hyvin lyhyet ja liittyvät lähinnä lasten käyttäytymiseen. Josko lisäksi Pikkutärylle löytyisi punainen t-paita (2kpl taannoin hankittuja Mini rodineita ei kelpaa väärän värinsä vuoksi) ja Skidin osastolta hyvällä tarjouksella canvashousut hiekkalaatikolle. Mehujehut voisi pistää harkintaan niin kotiin kuin mökillekin ja Lumoan messuilla julkaistavan lastenmalliston voisi Tellun kanssa kurkata. Ehkä nuorimmaisellekin olisi muutama tarpeellinen juttu mielessä, mutta katsellaan nyt kuinka käy :)
Älkää siis peljästykö jos lauantaina messuilla tulee vastaan karannut lauma maalaisia, jossa on erittäin vilkas nuori mies, onnesta kirmaava nuori neiti, huutava vauva, seisomilleen nukahtava räjähtäneen oloinen äiti ja väkinäisesti joukon koossa pitävä mies :) Nyt suuntaan henkisesti valmistautumaan sillä lauantaista tulee pitkä päivä.
10. huhtikuuta 2014
8. huhtikuuta 2014
Äitiyden ihanuutta?
Ennen lasten saamista en olisi ikinä osannut kuvitella kuinka paljon tunteita rakas jälkikasvuni saa minussa aikaan jo ennen aamun sarastamista saati koko päivän aikana. En olisi myöskään osannut kuvitella kuinka tunteet voivat sekunnissa vaihtua pakahtuvasta onnesta silkkaan sisälläni salaa kiehuvaan raivoon. Lapset opettavat niin hyvässä kuin pahassakin.
8 kuukauden unettomuus alkaa jo todellakin koetella ja toisinaan yön pimeinä tunteina mietin mikä ihmeen pikkupiru meille on vauvan muodossa saapunut. Ellen sitten fiksuna aikuisena itke vauvan kanssa kilpaa. Jyrän nukahdettua hän on taas maailman suloisin pieni äidin kullanmuru kunnes hetken päästä taas huudetaan. Ennen aamuyötä ehdin vielä kiroamaan koko yön nukkuvien vauvojen vanhempien niin rankkaa kommentit, häpeämään kiroamista sillä eihän se ole minulta pois ja häpeämään vieläkin kovemmin ajatellessani niitä jotka eivät koskaan voi saada edes omaa lasta.
Aamulla lapset saavat ihmetellä kuinka äiti kiroaa kahvinkeitintä, joka ei toimi ilman sohvaa tai kuinka puuro näyttää pelkälle kuumalle vedelle jossa killuu marjoja tai niin kovin ravitsevaa koiranruokaa. Kerholainen saa evääksi kerhoon voiveitsen ja hänet haetaan sieltä kotiin usein nolona punastellen vartin myöhässä sillä ehtiihän jo muutamassa tunnissa unohtaa yhden lapsen olemassaolon.
Jos jossain välissä erehtyy peiliin vilkaisemaan niin voi sitä järkytystä. Joku haamu, mörkö tai vastaava sieltä kurkkii takaisin ja mitä ihmettä sillä on päälläkin? Jos on päivällä menoa johonkin täytyy siis ottaa varman päälle ja unohtaa jo aamulla ne mukavat kotivaatteet ellei halua rikkinäisissä, likaisissa tai vaatekaapin häpeäpilkuissa ihmisten ilmoille lähteä. Onneksi maalla liikkuu vähän ihmisiä niin ulkona voi huoletta kirmata postin hakuun vaikka olisi unohtanut pukea päällyshousunsa.
Tämäkö on sitä äitiyden ihanuutta? Pakko kai sen on olla sillä hetkeäkään en vaihtaisi pois! Meillä ei ilmeisesti saada kuin huutavia pikkupiruja, mutta uskaltaisin väittää niiden olevan niin valtavan rakkaita juuri siksi. Mitä vaikeampi elämän alkutaival on ollut sitä mahtavammalle tuntuvat ne kaikista pienimmätkin hyvät hetket. Lapset ja heidän hyvinvointinsa eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka vaikeahan tätä kaikkea on yön pimeinä tunteina taas muistaa...
8 kuukauden unettomuus alkaa jo todellakin koetella ja toisinaan yön pimeinä tunteina mietin mikä ihmeen pikkupiru meille on vauvan muodossa saapunut. Ellen sitten fiksuna aikuisena itke vauvan kanssa kilpaa. Jyrän nukahdettua hän on taas maailman suloisin pieni äidin kullanmuru kunnes hetken päästä taas huudetaan. Ennen aamuyötä ehdin vielä kiroamaan koko yön nukkuvien vauvojen vanhempien niin rankkaa kommentit, häpeämään kiroamista sillä eihän se ole minulta pois ja häpeämään vieläkin kovemmin ajatellessani niitä jotka eivät koskaan voi saada edes omaa lasta.
Aamulla lapset saavat ihmetellä kuinka äiti kiroaa kahvinkeitintä, joka ei toimi ilman sohvaa tai kuinka puuro näyttää pelkälle kuumalle vedelle jossa killuu marjoja tai niin kovin ravitsevaa koiranruokaa. Kerholainen saa evääksi kerhoon voiveitsen ja hänet haetaan sieltä kotiin usein nolona punastellen vartin myöhässä sillä ehtiihän jo muutamassa tunnissa unohtaa yhden lapsen olemassaolon.
Jos jossain välissä erehtyy peiliin vilkaisemaan niin voi sitä järkytystä. Joku haamu, mörkö tai vastaava sieltä kurkkii takaisin ja mitä ihmettä sillä on päälläkin? Jos on päivällä menoa johonkin täytyy siis ottaa varman päälle ja unohtaa jo aamulla ne mukavat kotivaatteet ellei halua rikkinäisissä, likaisissa tai vaatekaapin häpeäpilkuissa ihmisten ilmoille lähteä. Onneksi maalla liikkuu vähän ihmisiä niin ulkona voi huoletta kirmata postin hakuun vaikka olisi unohtanut pukea päällyshousunsa.
Tämäkö on sitä äitiyden ihanuutta? Pakko kai sen on olla sillä hetkeäkään en vaihtaisi pois! Meillä ei ilmeisesti saada kuin huutavia pikkupiruja, mutta uskaltaisin väittää niiden olevan niin valtavan rakkaita juuri siksi. Mitä vaikeampi elämän alkutaival on ollut sitä mahtavammalle tuntuvat ne kaikista pienimmätkin hyvät hetket. Lapset ja heidän hyvinvointinsa eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka vaikeahan tätä kaikkea on yön pimeinä tunteina taas muistaa...
Pääsiäisruohot kasvamaan
Pääsiäinen on päässyt lähestymään salaa ja taas meillä meinattiin kylvää pääsiäisohrat liian myöhään. Ruohon sijaan meillä on siis Pikkutäryn vauva-ajoista asti kylvetty ohraa, jotka ovat pääsiäisenä olleet ehkä sentin mittaisia. Kiireisessä arjessa ei vaan kaikkea muista!
Tellu oli koulussa askarrellut jo oman ruohoastiansa, joten kotona tehtiin sitten pojille.
Oranssi on ihan Pikkutäryn itsensä suunnittelema. Mehupurkki on päällystetty oranssilla paperilla (punaista kun ei ollut) ja kahvaksi on haaraniiteillä laitettu punainen kartongin suikale. Ihan itse leikattu pupu on kuviopaperia. Pikkutäryn pääsiäisestä ei siis puutu väriä ja kantokahva ennustaa varmaan ruohojen päätymistä jossakin välissä lattialle.
Jyrähän nyt ei vielä askartelusta ymmärrä, mutta kiireinen Tellu hieman auttoi. Kertakäyttöiseen kahvikuppiin tuli teippiä, keltaisesta helmiäiskartongista pupu ja porkkana on softista. Helppoa, tarpeeksi yksinkertaista ja edullista puuhaa tällä kertaa :)
Tellu oli koulussa askarrellut jo oman ruohoastiansa, joten kotona tehtiin sitten pojille.
Oranssi on ihan Pikkutäryn itsensä suunnittelema. Mehupurkki on päällystetty oranssilla paperilla (punaista kun ei ollut) ja kahvaksi on haaraniiteillä laitettu punainen kartongin suikale. Ihan itse leikattu pupu on kuviopaperia. Pikkutäryn pääsiäisestä ei siis puutu väriä ja kantokahva ennustaa varmaan ruohojen päätymistä jossakin välissä lattialle.
Jyrähän nyt ei vielä askartelusta ymmärrä, mutta kiireinen Tellu hieman auttoi. Kertakäyttöiseen kahvikuppiin tuli teippiä, keltaisesta helmiäiskartongista pupu ja porkkana on softista. Helppoa, tarpeeksi yksinkertaista ja edullista puuhaa tällä kertaa :)
7. huhtikuuta 2014
Housuja hoikkeliinille
Meillä pojat ovat vauvasta asti olleet melkoisen hoikkia. Pikkutäryn jäljiltä siis onneksi löytyy melko sopivia housuja nuorimmaiselle. Olen aina yrittänyt suosia kuminauhalla kiristettäviä housuja, mutta ihan pienissä malleissa niitä taitaa vähemmän olla. Jyrä on isoveljeään hoikempi ja nyt Jyrän lähdettyä tutkimusretkilleen osa housuista ei oikein tahdo pysyä menossa mukana. Niinpä täytyisi jokunen housu hankkia.
Kotivaatteissa meillä on jonkin verran suosittu Name it:n vaatteita, joten päädyin ensiksi katsomaan heidän sivuiltaan. Kaikki merkin housut eivät todellakaan sovellu Jyrälle, mutta slim pant housut pysyvät jalassa eivätkä näytä valtavan leveille.
Melkoisen harmaata, mutta löytyy merkiltä sinisten sävyjä sekä lisäksi myös väriäkin
Nämä raidalliset ovat etupuolelta täysin taskujen väriset. Täytyy käydä viikonloppureissulla katsastamassa josko liikkeessä olisi nämä vaihtoehdot. Koko kun aiheuttaa tällä hetkellä päänvaivaa järjen sanoessa ettei kokoa 62 kannata enää ostaa, mutta eihän liian isoissakaan housuissa pysty liikkumaan.
Joko muuten teillä on pääsiäisruohot laitettuna? Askarrellaan tänään lasten kanssa jotain aiheeseen liittyvää joten pysykäähän kuulolla jos ruohot ovat istuttamatta ;)
Kotivaatteissa meillä on jonkin verran suosittu Name it:n vaatteita, joten päädyin ensiksi katsomaan heidän sivuiltaan. Kaikki merkin housut eivät todellakaan sovellu Jyrälle, mutta slim pant housut pysyvät jalassa eivätkä näytä valtavan leveille.
Melkoisen harmaata, mutta löytyy merkiltä sinisten sävyjä sekä lisäksi myös väriäkin
Nämä raidalliset ovat etupuolelta täysin taskujen väriset. Täytyy käydä viikonloppureissulla katsastamassa josko liikkeessä olisi nämä vaihtoehdot. Koko kun aiheuttaa tällä hetkellä päänvaivaa järjen sanoessa ettei kokoa 62 kannata enää ostaa, mutta eihän liian isoissakaan housuissa pysty liikkumaan.
Joko muuten teillä on pääsiäisruohot laitettuna? Askarrellaan tänään lasten kanssa jotain aiheeseen liittyvää joten pysykäähän kuulolla jos ruohot ovat istuttamatta ;)
4. huhtikuuta 2014
Hurrrrrja pyöräilykausi avattu
Ulkona puhaltaa melkoisen viileä viima, mutta käytiin silti pyöräilemässä. Tai lähinnä Pikkutäry pyöräili ja me Jyrän kanssa kovasti kannustimme. Siskon vanha pyörä ei meinaa innostaa lajin pariin, vaikka etukori yms. tyttömäinen on poistettu ja värikin se ainut ja oikea eli punainen. Tieto pyörän edellisestä käyttäjästä vaan tekee siitä yhä tyttöjen ja kaikki tyttöjen jutut ovat tällä hetkellä iso YÄK.
Jotain uutta ja poikamaista pyöräilykauteen Pikkutäry kuitenkin sai. Mies löysi Citymarketista plussatarjouksena uuden Crazy stuffin kypärän.
Hai ei ole merkin malleista äidin suosikki, mutta Pikkutäry tykästyi ja sehän se pääasia on! Jyrä oli aamupäivällä kerrankin hyvällä tuulella ja ihanasti nauroi aina veljensä polkiessa hurjan murinan kanssa ohi. Tyttöjen pyörä siis unohtui ainakin hetkeksi kun sai jotain hurjan poikamaista :)
Jotain uutta ja poikamaista pyöräilykauteen Pikkutäry kuitenkin sai. Mies löysi Citymarketista plussatarjouksena uuden Crazy stuffin kypärän.
Hai ei ole merkin malleista äidin suosikki, mutta Pikkutäry tykästyi ja sehän se pääasia on! Jyrä oli aamupäivällä kerrankin hyvällä tuulella ja ihanasti nauroi aina veljensä polkiessa hurjan murinan kanssa ohi. Tyttöjen pyörä siis unohtui ainakin hetkeksi kun sai jotain hurjan poikamaista :)
3. huhtikuuta 2014
Tule jo lämmin kevät (pienimmän uusi kevättakki)
Ulkona tuntuu taas niin kovin kylmälle. Onneksi kuitenkin maahan tullut ohut lumikerros suli hyvin nopeasti ja ensi viikolla pitäisi taas ilmeisesti ilmojen lämmetäkin. Toppavaatteet saavat siis yhä pysyä jemmoissaan :)
Käytiin alkuviikosta lastenlääkärillä ja samalla tuli piipahdettua pikaisesti ostamassa Tellulle välikausihanskoja. En ihan ilman muita ostoksia selvinnyt, vaikka autossa odottaneelle miehelle kovasti vakuutinkin hakevani vain ihan pikaisesti ne ostoslistalla olleet hanskat. 30% alella oli kevään vaatetusta ja meidän pienimmällä ei muka ollut takkia. Pikkutäryn jemmoista varmasti olisi löytynyt, mutta voimat vaan ei riitä penkomiseen. Tai näin ainakin väitin miehelle :D Meille siis kotiutui Name it:n takki
Takki on kokoa 68 ja meille vielä hieman reilu. Pienempää en kuitenkaan viitsinyt ostaa, josko tämä mahtuisi sitten alkusyksystä? Ellei niin kyllä parin kympin edestä varmasti takkia käytämme :) Takissa on valkoinen tähtivuori ja meille sattui juuri kotiutumaan valkoiset Converset. Vielä pitäisi löytää pipo asukokonaisuutta täydentämään :)
Takin alta pilkottaa toinen heräteostos. Name it:n neuletakki samaisessa koossa. Oli jotenkin niin ihanan raikas, että vahingossa tarttui mukaan. Neuletakithan ovat käteviä viileinä kesäiltoina josko tämä silloin olisi jo meille sopiva. Pienempänä en vaan enää viitsinyt ostaa sillä niitä meillä on jo liikaa. Anoppi melkein pyörtyi Pikkutäryä vahtiessaan kun yritti etsiä maitovahingon jälkeen uutta paitaa ja eksyi vanhasta muistista pienimmän vaatekaapille. Heikkoutensa itse kullakin :)
Käytiin alkuviikosta lastenlääkärillä ja samalla tuli piipahdettua pikaisesti ostamassa Tellulle välikausihanskoja. En ihan ilman muita ostoksia selvinnyt, vaikka autossa odottaneelle miehelle kovasti vakuutinkin hakevani vain ihan pikaisesti ne ostoslistalla olleet hanskat. 30% alella oli kevään vaatetusta ja meidän pienimmällä ei muka ollut takkia. Pikkutäryn jemmoista varmasti olisi löytynyt, mutta voimat vaan ei riitä penkomiseen. Tai näin ainakin väitin miehelle :D Meille siis kotiutui Name it:n takki
Takki on kokoa 68 ja meille vielä hieman reilu. Pienempää en kuitenkaan viitsinyt ostaa, josko tämä mahtuisi sitten alkusyksystä? Ellei niin kyllä parin kympin edestä varmasti takkia käytämme :) Takissa on valkoinen tähtivuori ja meille sattui juuri kotiutumaan valkoiset Converset. Vielä pitäisi löytää pipo asukokonaisuutta täydentämään :)
Takin alta pilkottaa toinen heräteostos. Name it:n neuletakki samaisessa koossa. Oli jotenkin niin ihanan raikas, että vahingossa tarttui mukaan. Neuletakithan ovat käteviä viileinä kesäiltoina josko tämä silloin olisi jo meille sopiva. Pienempänä en vaan enää viitsinyt ostaa sillä niitä meillä on jo liikaa. Anoppi melkein pyörtyi Pikkutäryä vahtiessaan kun yritti etsiä maitovahingon jälkeen uutta paitaa ja eksyi vanhasta muistista pienimmän vaatekaapille. Heikkoutensa itse kullakin :)
31. maaliskuuta 2014
Pienen miehen ensimmäiset kengät
Valvotut yöt ja kiireiset päivät pitävät huolen siitä etten ehdi postaamaan, vaikka aiheita olisi mielessä valtavasti. Nyt pikaisesti päätin tarttua kuitenkin meille akuuttiin ongelmaan, joka yllätys yllätys on kenkäaiheinen.
Jyrä siis seisoo jo tukea vasten sekä ottaa muutamia askeleitakin. Todennäköistä siis on, että meillä kävellään ennen kesäkelejä. Tai toki riippuu milloin ne kesäkelit saapuvat :D Mutta siis sopivat tukevat ensiaskelkengät kevääseen pitäisi löytää sillä hiekkalaatikon reunaakin vasten pitäisi päästä jo puuhailemaan. Pikaisella silmäyksellä alle koon 19 kenkiä ei ihan joka paikassa vastaan tulekaan. Kokoa 18 löytyy jo jonkun verran ja täytyy toivoa isojalkaisena sen sopivan sillä kokoa 17 en löytänyt kuin tossuversiona. Saa siis vinkata jos tietää jostain minimiehille pieniä kenkiä löytyvän!
Pikkujaloista löysin Bundgaardin ruskeat tarrakiinnitteiset kengät. Siellä olisi myös saman merkin mustat nauhalliset, jossa kuitenkin samassa koossa kengän sisämitta on hieman suurempi. Hintaa molemmilla alle 40€ ja ainakin isompien lasten kengät ovat tähän asti vakuuttaneet laadullaan.
Valikoimaa siis löytyisi! Footwayllä vaan ei ole kenkien sisämittoja ilmoitettuna ja kun jo saman merkin eri malleilla on kokoeroa niin varmasti vielä enemmän kokohajontaa löytyy eri merkeiltä.
Josko iltasella muistaisi vihdoin jalan koon mitata niin selviäisi pitääkö kenkien metsästystä vielä jatkaa. Saappaita en taida edes uskaltaa haaveilla noin pieniä löytäväni. Suureksi ilokseni meidän isomman jättijalan jalka on pitänyt kasvusta hengähdystaukoa ja nyt sopivia saapasmalleja löytyy hurjasti enemmän! Jes! Päästään ekaa kertaa valkkaamaan oikein kunnolla :D
Jyrä siis seisoo jo tukea vasten sekä ottaa muutamia askeleitakin. Todennäköistä siis on, että meillä kävellään ennen kesäkelejä. Tai toki riippuu milloin ne kesäkelit saapuvat :D Mutta siis sopivat tukevat ensiaskelkengät kevääseen pitäisi löytää sillä hiekkalaatikon reunaakin vasten pitäisi päästä jo puuhailemaan. Pikaisella silmäyksellä alle koon 19 kenkiä ei ihan joka paikassa vastaan tulekaan. Kokoa 18 löytyy jo jonkun verran ja täytyy toivoa isojalkaisena sen sopivan sillä kokoa 17 en löytänyt kuin tossuversiona. Saa siis vinkata jos tietää jostain minimiehille pieniä kenkiä löytyvän!
Pikkujaloista löysin Bundgaardin ruskeat tarrakiinnitteiset kengät. Siellä olisi myös saman merkin mustat nauhalliset, jossa kuitenkin samassa koossa kengän sisämitta on hieman suurempi. Hintaa molemmilla alle 40€ ja ainakin isompien lasten kengät ovat tähän asti vakuuttaneet laadullaan.
Footway on itselleni entuudestaan vieras nettikauppa. Sivuilla olen kyllä ennenkin vieraillut, mutta kokemuksia ei ole. Heillä olisi kuitenkin valikoimissa useampikin koon 18 kenkä ja myöskin entuudestaan meille tutuilta merkeiltä. Superfitin kengät ovat kaikkein värikkäimmät. Hintaa näillä kaikista eniten 59€.
Kavatilta löytyisi mustat. 49€ laatukengistä ei mielestäni ole paljon.
Footwaysta löytyisi myös tarjouksessa olevat mustat Bundgaardit hintaan 29,4€.Valikoimaa siis löytyisi! Footwayllä vaan ei ole kenkien sisämittoja ilmoitettuna ja kun jo saman merkin eri malleilla on kokoeroa niin varmasti vielä enemmän kokohajontaa löytyy eri merkeiltä.
Josko iltasella muistaisi vihdoin jalan koon mitata niin selviäisi pitääkö kenkien metsästystä vielä jatkaa. Saappaita en taida edes uskaltaa haaveilla noin pieniä löytäväni. Suureksi ilokseni meidän isomman jättijalan jalka on pitänyt kasvusta hengähdystaukoa ja nyt sopivia saapasmalleja löytyy hurjasti enemmän! Jes! Päästään ekaa kertaa valkkaamaan oikein kunnolla :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)