Usein ihmiset hämmästyvät kuullessaan ensimmäistä kertaa lapsilukumme. Joskus olen miettinyt, että olisi hauska myös taltioida näitä ilmeitä. Osa on kuulemastaan jopa lähes järkyttyneen näköisiä ja vain harva ottaa tiedon vastaan hymyssä suin ilman pienintäkään kulmien kohoamista.
Sana suurperhe ei automaattisesti tarkoita valtavaa kaaosta. Kun multa kysytään kuinka elämä muuttui suurperheenä, vastaan usein ei mitenkään. Siis toki lapsimäärä vaikuttaa moneenkin asiaan, mutta koen arkemme menevän suunnilleen samalla lailla kuin esim. kahden lapsen kanssa. Suurin ero arkeemme tuli mielestäni toisen lapsen syntymän myötä.
Mitä eroja suurperheellä sitten on tavalliseen verrattuna? Ensimmäisenä tulee mieleen ruuan määrä. Etenkin aktiivisesti liikkuvat, kasvupyrähdyksen keskellä olevat pojat syövät valtavia määriä. Oikeasti kouluikäinen peittoaa helposti vanhempansakin ja silti jo tunnin päästä valittelee nälkäänsä! Kaupasta saa siis kantaa kerran viikossa kärryllisen ruokaa ja käydä viikonlopuksi täydennysreissulla. Maitoa kuluu viikossa sen verran, että joskus olen leikilläni jo pyydellyt vanhan ajan malliin omaa lehmää pihaan. Myös esim. hedelmiä, kurkkua ja porkkanoita kuluu viikossa kilotolkulla. Omaa taakkaa helpottaen kaurahiutaleet ostetaan 7kg:n säkissä ja riisiä 5kg:n. Kestävätpähän vähän kauemmin!
Lapsimäärän kasvaessa lisääntyy toki myös sotkijoiden määrä. 12kg pyykkikone pyörii kerran päivässä, tiskikonetta saa usein täyttää jopa kahdesti ja ei mene päivääkään ettetkö kompuroisi leluun tms. lapsen jättämään yllätykseen. Kuitenkin paikat pysyvät kunnossa, kun jokaisella on ikätason huomioiden oma pieni vastuualueensa. Esim. roskien vienti, eteisen järjestys, lelujen kerääminen tai pöydän kattaminen ja siivoaminen eivät vie paljon aikaa ja samalla lapsi oppii kotitöiden merkityksen.
Suurperheessä elämää riittää toisinaan jopa 24/7 eikä pienimmän päiväuniaikaan lepääminen onnistu. Lapsilla on kuitenkin seuraa toisistaan, jolloin pienet kotiaskareet onnistuvat helpommin sivusilmällä vahtien. Toki riidoiltakaan ei voida välttyä ja meteliä löytyy lasten innostuessa liikaakin. Jokaiselle lapselle kahdenkeskistä aikaa on jaettavana ehkä vähemmän, mutta ne hetken onnistuvat joka päivä. Syliä riittää taatusti jokaiselle halukkaalle ja jokainen saa varmasti asiansa kerrottua.
Isosta perheestä löytyy usein monen ikäisiä lapsia. Voi siis sanoa, että aina on joku vaihe päällä. Pahimmassa tapauksessa teini-ikä ja muutama uhmaikä samaan aikaan. Yksi ihmettelee kasvavaa hammastaan ja toinen irtoavaa. Koko lapsuuden kaari voi olla kerralla nähtävissä, mutta silti ensihymyt ja uudet taidot ovat aina yhtä ihania ja innostavia. Lasten haastavammista kausista, taudeista jne. taas löytyy jo rutkasti erilaisia kokemuksia. Toisaalta lapset ovat kaikki erilaisia ja joskus kokeneemmallekin vanhemmalle saattaa eteen tulla yhä uusi pulma. Kokemuksen tuoma varmuus kuitenkin luo vanhemmuuteen rentoutta.
Usein suurperheen lapsista sanotaan, että he ovat joutuneet pienimmän vuoksi kasvamaan omatoimisiksi. Itse en kuitenkaan tätä väittämää tunnista. Tilanteen mukaan jokainen lapsi joutuu kyllä joskus vuoroaan odottamaan, myös se pienin. Vanhempi ei voi olla aina auttamassa heti sillä sekunnilla. Luonteesta riippuen lapsi on odottanut kiltisti tai päättänyt yrittää itse. Ennemminkin näkisin lapsen oppivan omatoimisuutta ja paljon muutakin isompien mallin mukaan. Pienin tahtoo olla ja mennä siinä missä sisaruksensakin tehden täysin samoja asioita.
Iso perhe vaatii pienempää enemmän tilaa. Meillä jokaisella lapsella ei ole omaa huonetta, mutta tarvittaessa jokaisella lapsella on oma paikkansa rauhoittua. Tämä järjestely toimii meillä tällä hetkellä hyvin, sillä pojat eivät edes yksin haluaisi nukkua. Hieman isommasta ja toimivammasta talosta tai talon pienestä laajennuksesta haaveillaan kuitenkin usein. Etenkin säilytystilaa harrastusvälineille, kausivaatteille jne. kaivataan lisää. Luistimia ja monojakin on kertynyt jo lähes joka kokoa! Pienemmille löytyy siis melko suurella todennäköisyydellä aina kauteen sopivat välineet kaapista :)
Arki pyörii ainakin meidän perheessä omalla painollaan ilman kellontarkkoja rytmejä. Viikkoon mahtuu päiviä, jolloin voi kuvitella asuvansa autossa. Tämän vuoksi emme ole täyttäneet jokaista arki-iltaa harrastuksilla vaan ennemmin teemme asioita yhdessä. Tämä helpottaa myös niinä aikoina, jolloin mies ei ehdi töidensä vuoksi olla arjessa apuna ja toisaalta lapset nauttivat myös vapaista illoista.
Arjen vastapainona olevat lomat vietetään pitkälti kotona tai mökillä. Meillä tosin tähän on syynä ollut lähinnä kiire ja laiskuus. On paljon helpompaa löytää nopealla aikataululla mieleinen majoitus tms. pienemmälle perheelle, etenkin kun emme haluaisi jakaantua niin usein tarjottuun vaihtoehtoon eli kahteen hyttiin tai huoneeseen. Toki isomman perheen matkustelu, huvipuistot ja ravintolat tuulettavat lompakkoakin reilummalla kädellä. Nämä ovat kuitenkin lapsille meidän mielestä elämyksiä, joita haluamme lasten iloksi tarjota.
Entäs sitten oma aika tai parisuhde? Aikaa löytyy varmasti, jos niin haluaa. Vaikka hoitajia olisikin vaikeampi löytää, ei tehtävä ole mahdoton. Toisaalta taas ainahan ei tarvitse edes lähteä kodin ulkopuolelle. Lasten nukkuessa on aina aikaa edes pieni hetki keskustella kumppanin kanssa. Vaikkei itselläni ole kodin ulkopuolella säännöllistä harrastusta, ei se tarkoita ettenkö pääsisi mihinkään. Meidän epäsäännöllisessä elämässä se vaan vaatii joskus hieman enemmän järjestelyjä lastenhoidon varmistamiseksi.
Elo suurperheessä on siis ihan tavallista lapsiperhearkea moninkertaisella ilolla ja vähän suuremmassa mittakaavassa. Se monien pelkäämä kaaos voi syntyä pienemmässäkin perheessä ja hetkelliset kaaoksetkin kuuluvat vain elämään. Suuri perhe on meistä valtava rikkaus, jota kiitollisina hoidamme vaikeampienkin päivien yli. Muut voivat ajatella meistä mitä haluavat, mutta me ajattelemme vain mikä valtava määrä onnea meitä onkaan kohdannut.
