Vauvavuoden viimeinen

 Viime päivien helteisistä päivistä huolimatta ilmassa leijuu jo selvästi syksy. Vuosi sitten olimme kovin malttamattomina odottamassa ensitapaamista vauvan kanssa ja nyt lähinnä paniikissa. Tiesimme tämän hetken tulevan nopeasti, mutta pikkuista lukuun ottamatta kukaan ei ollut tähän vielä valmis. Vauvavuotemme viimeinen kuukausi on alkanut!

  Toisaalta eihän 11 kuukauden ikäinen enää mikään vastasyntynyt vauva edes ole. Todellisuudessa kävelevä, tai oikeastaan juokseva, pikkuinen on selvästi jo kuin yksi taaperoista. Päivät täyttyvät touhusta, leikeistä ja kiipeilystä. Asiat ilmaistaan muille jo selvästi ymmärrettävillä ilmaisuilla sekä sanoilla ja omaa tahtoa löytyy muillekin jaettavaksi. Ruoka syödään itse ja ihan itse pitäisi pikkuisen mielestä osata jo niin monta muutakin asiaa. Vauva pikkuinen on lähinnä enää meidän mielikuvissa.

 Onhan pikkuinen vielä pitkään pieni, mutta silti tämä viimeinen kuukausi on täynnä haikeutta. On mahtavaa seurata kuinka Onni leikkii pikkuveljensä kanssa traktoreilla saaden onnelliselta veljeltään innostuneen kuolapärinän päälleen. Tai kuinka kaikki lapset yhdessä kirmaten pelaavat pihalla jalkapalloa ja riemuitsevat pikkuisen hurjista potkuista. Kuinka ihana onkaan kahden hampaan virnistys pikkuisen ollessa kielletyissä puuhissa. Tämäkin ikävaihe lapsen elämässä on kerrassaan mahtava, mutta pitikö sen pienen vauvelin kadota niin nopeasti?

 Onneksi vielä saan nauttia pikkuisen kanssa kahdenkeskisiä hetkiä imetyksen parissa. Vaikka toisinaan pieni kujeilija yrittää tahallaan purrakin, ovat nuo hetket, jolloin pienet nappisilmät tuijottelevat omiani, korvaamattoman arvokkaita. Äiti ja äidin syli on yhä pikkuiselle se tärkein, mutta isillä on jo hauskemmat puuhat. Äidin läsnäolo katoaa hetkessä, kun juostaan isiä ovelle vastaan ja näin sen pitää ollakin. Myös miehen täytyy saada nauttia omista kahdenkeskisistä hetkistä!

  Vaikka olo onkin haikea, olemme innoissamme alkaneet suunnittelemaan pikkuisen ensimmäisiä synttärijuhlia ja odotamme suurella ilolla mitä seuraava vuosi pitääkään sisällään. Haikeus kuuluu lapsen kasvamiseen, mutta tarkoittaa myös uusia mahtavia juttuja. Seuraavan vuoden aikana ihmettelemme taas yhdessä lunta ja kevättä, mutta tällä kertaa aivan toisella tapaa. Maailma on täynnä ihmeitä ja nyt me pääsemme yhdessä käsi kädessä niitä ihmettelemään.

11-kuisemme

Tykkää
♥ Traktoreista ja muista kulkuneuvoista
♥ Vesileikeistä
♥ Kirjoista ja palikoista
♥Astianpesukoneen tyhjentämisestä
♥ Koirista
♥ Ihmisten kanssa jutustelusta
♥ Haleista ja pusuista
♥ Jalkapallosta
♥ Mustikoista ja mustaviinimarjoista
♥ Metsäretkistä
♥ Musiikista

Ei tykkää:
♥ Pitkistä automatkoista
♥ Rattaissa istumisesta
♥ Pitkistä vaatteista ja kengistä
♥ Naaman putsauksesta
♥ Kieltämisestä


♥ Kävelee ja juoksee, kiipeilee
♥ Sanoo useita sanoja ja viljelee omia ymmärrettäviä sanontoja
♥ Vilkuttaa ja morjestaa ohikulkijoille, ainakin jos kyseessä on iso kone :D
♥ Syö itse ja juo mukista (mukavampaa kuitenkin vain sotkea pöytää)
♥ Nukkuu noin 12h yöunet kahdessa osassa ja tunnin päikkärit
♥ Suussa 2 helmeä, mutta kutinasta päätellen lisää tulossa

 Sellainen on meidän oma pieni aarteemme♥