Miten kummassa hymy huulilla syntynyt, bloginimensä veroinen pakkaus voi olla jo viisi vuotta?! Vasta äskenhän tuo täytti neljä ja valmistautui ylpeänä isoveljen rooliin ja nyt innokkaana pohtii kuinka paljon hauis onkaan vuoden aikana kasvanut :D
Vuodessa on tosiaan tapahtunut paljon muutakin kuin pikkuveljen syntymä. Onni on yhä sama iloinen, koneita rakastava ja liikkumisesta sekä metsän hiljaisuudesta nauttiva poika. Enää hän ei aina kuitenkaan ole mikään rauhallinen tapaus. Rohkeus on hiljalleen kasvanut ja se näkyy jo kodin ulkopuolellakin!
Päivät täyttyvät nykyään suloisen hymyn lisäksi erilaisilla pohdinnoilla, vitseillä, tutkailuilla ja pienillä kepposilla eikä edustavan valokuvan ottaminen ole ilmeilijän kanssa enää todellakaan mikään helppo juttu. Ei Onni kepposillaan pahaa tarkoita, vaan on omasta mielestään jo iso, joka ei tarvitse apua. Isot saavat myös salaa syödä puolikkaan suklaapatukan kunnes myöhemmin pienen pohtimisen jälkeen syyllisyys alkaa painaa mieltä ja pääsee itku. Rohkeuden kasvaessa myös uhman taso on noussut. Kerrassaan mahtavaa kehitystä!
Kaikkein mieluiten Onni viettää päivät ulkona. Jalkapallo, pyöräily, nikkarointi ja kaikki oikeat työt ovat pojan mielestä ihan huippukivoja. Myös omalla traktorilla tehdään ajankohtaisia maatilantöitä keksien itse traktorin perään hienosti sopivia laitteita. Sisällä auto- ja legoleikit ovat suosiossa ja pikkuisen nukkuessa vietämme usein laatuaikaa lautapelien ja kirjojen merkeissä. Myös piirtäminen sekä askartelu ovat mielekkäitä puuhia. Kirjaimet kiinnostaa tähtäimenä oppia lukemaan itse, niin kuin isotkin.
Rohkeuden lisääntyessä myös kavereiden tärkeys on kasvanut. Ujo Onni ei edelleenkään nauti olostaan isossa joukossa, mutta leikkii enemmän kuin mielellään parhaimpien kavereidensa kanssa unohtaen ympäröivän maailman hetkeksi. Leikkipuistoissa tai lastentapahtumissa hän usein hetken katseltuaan rohkaistuu jo menemään mukaan touhuun, etenkin jos pystyy pitämään sopivaa välimatkaa tuntemattomiin ihmisiin. Hyvällä tuurilla hän selkäni taakse piiloutumisen sijaan reippaasti myös vastailee tuntemattomien kysymyksiin. Etenemme siis hiljalleen lapsentahtisesti sosiaalisten tilanteidenkin kanssa!
Vaikka vuodessa Onni on kasvanut kaikin puolin aivan valtavasti ja tullut monessa asiassa täysin omatoimiseksi, on hän yhä pieni sylikissamme. Aamun sylihetkiin on tullut pieni kasvava lisä, mutta se ei haittaa. Onhan äidillä kaksi kainaloa ja pikkuveli maailman ihanin. Näin äidin silmin taas on ollut ihana seurata viimeaikaista kehitystä, katsella jalan polkemista ja vapautuneempaa poikaa. Voi mikä onni onkaan olla juuri tämän pojan äiti ja saada kulkea yhdessä tätä matkaa♥
Mitä muille noin 5-vuotiaille kuuluu?
Onnea! ♥
VastaaPoistaIhana. <3 Meidän pian viisivuotias on myös todella vauhdikas tapaus ja viihtyy yhtälailla kuin teilläkin liikunnallisten leikkien parissa ulkona. Suurta itsenäistymistä on meilläkin havaittavissa, mutta tietyissä tilanteissa huomaan edelleen että hän ilmestyy minun viereen ja kun kysyn miksi hän kuiskaa, että pelästyi jotain asiaa. Pieni tyyppi kaipaa kuitenkin vielä vahvasti meitä vanhempia <3
VastaaPoistaOvat onneksi nämä meidän ihanuudet vielä vanhempiaan kaipaavia pikkupoikia, vaikka kovasti ehkä yrittävät toisinaan itse muuta kuvitellakin. Kun vaan itse muistaisi myös kaiken kiireen keskellä antaa toisen kasvaa omilla ehdoillaan :)
Poista