Kotihoito vai päivähoito jos lapsilta kysytään?

 Eräänä aamuna, kun Onni tapansa mukaan istui kainalossani sohvalla, hän katsahti minuun suu leveimmässä hymyssään sanoen iloisesti 'Tässä on hyvä olla!' ja jatkoi minua silitellen 'Sä oot äiti kiva'.  Kuinka sydämeni taas sulikaan tuona hetkenä ♥

Edellisenä iltana olimme olleet kevätjuhlassa, jossa suurin osa lapsista oli päiväkotilaisia. Olimme nukkumaan mentäessä keskustelleet pojan aloitteesta miksi muut ovat päiväkodissa ja miksei Onnin tarvitse päivähoidossa olla. Olin kertonut, että myös lapset joiden vanhempi on kotona, voi käydä päiväkodissa. Ilmeisesti tämä iltainen keskustelumme mietitytti Onnia hieman vielä aamullakin.

 Viime aikoina on ollut esillä useampikin tutkimus, jossa on verrattu päiväkotilapsia kotihoidossa oleviin eivätkä ne näin kotiäidin silmin ole kovin myönteisiä olleet. Viimeisimmän keskiviikkona julkaistun Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan 1-2-vuotiaiden ajattelutaidot kehittyvät paremmin päivähoidossa ja muutoinkin päivähoidossa olevat lapset menestyvät kotihoidossa olevia paremmin neuvoloiden Lene-testeissä. Onneksi sentään en pilaa täysin lasteni mahdollisuuksia menestyä tulevaisuudessa sillä tämän tutkimuksen mukaan kotihoito ei enää vaikuta peruskoulun päättötodistukseen.

 Nyt tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kirjoittaa kotohoidon ja päivähoidon vastakkainasettelusta. Tuo aamuinen hetki ja nämä viimeaikaiset tutkimukset vain nostattivat yllättäen mieleeni kysymyksen onko kukaan selvittänyt mitä mieltä lapset ovat? Onko lapsilla ja heidän mielipiteillään tässä asiassa väliä? Toki työssäkäyvien vanhempien lapsilla ei ole vaihtoehtoa, mutta onko muuten kyse vanhemman valinnasta?

 Päätinkin vielä hieman keskustella Onnin kanssa päiväkodista. Haluaisiko hän sinne kavereidensa luokse? Keskustelussamme kävi kuitenkin ilmi, ettei Onni todellakaan halunnut vaan kerho on hänelle täysin riittävä aktiviteetti. Onni viihtyy kotona vanhempien kanssa, nauttii hitaista aamuista ja ennen kaikkea hiljaisuudesta. Vaikka poika on reipastunut kovasti, hän ei edelleenkään tykkää ylimääräisestä hälinästä. Onni nauttii vapaudesta ja yhteisistä puuhistamme sekä pikkuveljensä hoitamisesta.

 Kysyin myös isommilta lapsilta erikseen miten he kokevat nyt kotona vietetyt vuodet, kun suurin osa kavereista oli päiväkodissa. Molempien vastaukset olivat aika samassa linjassa Onnin kanssa. Hitaat aamut, hiljaisuus ja vanhempien kanssa vietetty aika tuli ensimmäisinä heidänkin suusta. Ekaluokkalainen, joka näki eskarivuonaan mitä päiväkotielämä on, kertoi, että ennemmin olisi sitten ollut mummolla hoidossa ja oli melko varma, että olisi joutunut jo päiväkodissa kiusatuksi. Kummankaan mielestä päivähoito ei olisi tarjonnut mitään sellaista, mitä ei kotihoidossakin yhdistettynä kerhoon voinut kokea.

 Molemmat koululaiset kokivat, että eskarivuosi oli opettanut heitä tarpeeksi koulumaailmaan, enkä epäile yhtään. Erityisopettaja oli tehnyt jokaiselle luokalle testejä ja meidän lapset olivat selviytyneet niistä selvästi keskitasoa paremmin. Nyt koululaiset kaipaavatkin loma-aikoja suureksi osaksi siksi, että se muistuttaa vanhaa tuttua arkea kotona. Enemmän aikaa yhdessä puuhasteluun, erilaisiin projekteihin ja omiin touhuihin.

 Olen usein myös esim. kummilapsiltani kysynyt kuinka he ovat päiväkodissa viihtyneet. Päivähoidon parasta antia on heidän mielestä olleet kaverit, mutta toisinaan on myös kiusaaminen, tylsät puuhat tai aamuherätykset hieman harmittaneet.  Yleensä lapset kuitenkin ovat hymyssä suin kertoneet hauskoja sattumuksia. Toiset kaipaavat enemmän hiljaisuutta ja toisista kotipäivät ovat tylsiä. Me kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin, koemme siis asiat niin eritavalla ja etenemme omaa tahtiamme.