Suvivirren aikaan

 Vihdoin tuli se odotettu hetki, jolloin koululaiset kirmasivat pariksi kuukaudeksi kesälomalle. Nyt voimme nauttia aikatauluttomista päivistä ja tehdä pitkälti sitä, mikä hetkessä hyvälle tuntuu. Kesäkuussa lisäksi on suunnitelmissa ainakin mökillä oloa, huvipuistoretki ja muutamat synttäritkin sekä pojat osallistuvat päiväleirille.

 Tähän aikaan vuodesta taidan aina käydä hieman herkillä. Suvivirren soidessa sitä jotenkin taas huomaa vuoden vierähtäneen hurjan nopeasti. Vaikka tänä keväänä meillä ei suuria luopumisia tai muutoksia vielä ollutkaan, saatoin kevätjuhlissa muutaman kyyneleen tirauttaa. Nuo kyyneleet olivat kuitenkin ylpeyden ja onnen kyyneleitä.

 Syksyllä ekaluokkalaisen aloitellessa koulutaivaltaan elin vielä raskaushormoneissa. Poika oli innoissaan koulusta, mutta itseäni hirvitti. Kuinka pieni, hyväsydäminen poikani tulisi siellä pärjäämään? Kuinka oppimisen polku lähtisi etenemään ja huomaisinko mahdolliset ongelmat ajoissa kenties raskaankin vauva-arjen keskellä? Jännitystäni helpotti se, että koulurakennus, osa henkilökunnasta ja koulun tavat olivat pojalle jo ennestään tuttuja sekä luokka hitsautunut yhteen jo eskarissa.

  Hyvinhän se vuosi meni ja tulevaa tokaluokkalaista harmitti hieman lomalle jääminen. Koulussa oli siis ollut kivaa, vaikka täysin emme ilman itkuja siitä selvinneetkään. Oppiminen sujui kuitenkin loistavasti ja ainut mikä jäi oppimatta, oli oikea kynäasento. En vieläkään edes saa omaa kättäni samalla lailla kynän ympärille, mutta mitäpä persoonallinen ote haittaa, jos käsi ei väsy ja jälki on oikein siistiä.

 Vaikka jo ensimmäisenä lomapäivänä kuuluikin ' Miks pitää olla loma, tylsää!' , on koululaisemme täysin loman tarpeessa. Ehkä tylsyys johtuu lähinnä mukavien kavereiden tapaamisesta hieman normaalia harvemmin. Pikkuveljet ei koululaisille aina vaan ole sitä maailman parasta seuraa, vaikka kuinka rakkaita olisivatkin ja mielellään touhuavat yhdessä. Pian me olemme kuitenkin taas tottuneet lomarytmiin ja veikkaan koulujen alkaessa loman loppumisen olevan tylsää :D

 Nyt me otamme täällä siis rennosti ja ihmettelemme yhdessä pikkuisen kanssa kesää. Ulkona riittääkin kukkaloistoa ihasteltavaksi, aivan kuin suvivirressäkin lauletaan ja kuinka mahtava lintukuoro jaksaakaan aamusta iltaan visertää. On ötököitä jos jonkinlaista ja pian ensimmäiset mansikatkin kypsyy. Toivottavasti ne lämpimät kesäpäivätkin pian palaisivat, vaikka suurperheen äitinä muutama viileämpi päivä tarpeeseen tuleekin. Ulkoa käsin, kun ei oikein sisähommat edisty.

 Aurinkoisia kesäpäiviä♥