Raskaus ja varhainen vuorovaikutus

 Vaikka tämäkin raskaus on lähes samanlainen kuin aikaisemmat, voi jokaisen odotuksen ympäriltä löytää aina uusiakin juttuja. Onnin odotuksessa olin esim. neuvolassani ensimmäisten joukossa uudelleen synnyttäjien käyntien harventamisuudistuksessa ja tällä kertaa sain ensimmäisessä neuvolassa uudenlaisen, ihanan äitiyskortin. Neljän vuoden aikana on myös selvästi enemmän alettu kiinnittämään huomiota varhaiseen vuorovaikutukseen ja siitä puhutaan myös jo raskausaikana.

  Joillekin raskaus ei ole järin ihanaa aikaa tai menee siinä muun elämän ohessa omalla painollaan. Varhaisesta vuorovaikutuksesta puhuminen saattaakin heistä tuntua hassulle, sillä vatsassahan se vauva on omassa yksiössään ja kulkee kyllä mukana sen enempää ajattelematta. Mutta voiko varhaista vuorovaikutusta kuitenkin edesauttaa jo raskausaikana?

  Lapsen kuulo kehittyy jo sikiöaikana. Vauva kuulee äidin kehon ääniä, mutta toisaaltahan ääni on myös yhteys lapselle näkymättömään maailmaan. Siis kohdun ulkopuolelle! Viimeisellä kolmanneksella sikiö jopa oppii muistamaan kuulemiaan ääniä. Mitä enemmän äiti ja muut perheenjäsenet vauvalle raskausaikana siis puhuvat, sen tutumpia he vauvalle ovat heti syntymän jälkeen. Meillä onkin hyvin tehokkaasti kerrottu pikkuiselle jos jonkinlaisia juttuja ja kilpaa toivotetaan myös joka ilta hyvät yöt. Ehkä vauva oikeasti muistaa tämän rutiinin myös syntymänsä jälkeen?

 Kuulemisen lisäksi sikiö myös aistii liikkeet sekä kosketuksen. Toiset ovat sikiöaikana vilkkaampia kuin toiset, mutta vatsan silittelyyn saattaa rauhallisempikin yksilö vastata omalla liikehdinnällään. Tämä masussani kasvava yksilö on erittäin vilkas ja tykkää mielellään kosketusleikistä, mutta tietyt liikkeeni taas selvästi rauhoittavat. Tiedän jo nyt kaipaavani raskauden jälkeen näitä potkuja ja vatsan silittelyä!

 Pieneen kohtuun tottuneelle maailma on valtavan iso ja varmasti pelottavakin paikka.  Vauvan syntymän jälkeen siis tutut äänet ja liikkeet rauhoittavat lasta. Ne tuovat vauvalle turvallisuuden tunnetta oudossa ympäristössä. Vauvalle jo kohdusta tutuilla elementeillä varhainen vuorovaikutus helpottuu. Toisaalta myös vanhemman myönteisillä tunteilla ja hellyydellä sikiötä kohtaan on ihan tutkitustikin yhteyttä tunteisiin vastasyntynyttä kohtaan. Mahdolliset pettymyksen vauvan sukupuolesta tms. on siis helpompi heti unohtaa, kun rakkaus vauvaan on syntynyt jo sikiöaikana.

 Ellei rakkautta lapseen odotusaikana synny tai vuorovaikutus sikiön kanssa ei ole luontaista, niin ei kannata masentuakaan. Tärkeintä on varhainen vuorovaikutus lapsen syntymän jälkeen ja siihen saa tarvittaessa kyllä apuakin!

 Oletko/ olitko innokas juttelemaan ja silittelemään vauvaa raskausaikana? Onko syntynyt lapsi selvästi muistanut jotain raskausajalta?