Harmaata

 Viimeaikoina kaikki on tuntunut niin harmaalle, mutta eilen aamusta valo saapui piristämään. Miehen ollessa poissa päivästä olisi voinut tulla suuri kaaos, mutta kävikin aivan päinvastoin. Aamu alkoi taivaallisesti vaikka nukkumisesta sainkin yhä haaveilla.

 Yläkerrassa iloisesti sovussa leikkivä lapsilauma ja edessä aamukahvi, Tellun ja kummitytön leipoma banaani-suklaamuffinssi sekä miehen tuoma Kidd.O. Kiireetön aamun hetki, jonka kruunasi sitterissä tyytyväisenä touhuileva Jyrä. Lehden lukeminen vaihtui vain selailuksi sillä syvä onnentunne valtasi sydämeni. Kyllähän Jyrä rakas on ollut huutaessaankin, mutta kuinka ihana onkaan iloisesti jokelteleva ja leveää hampaatonta hymyään esittelevä miehenalku! Siis sellainen mitä jotkut kutsuisivat normaaliksi vauvaksi. Miten sitä 7 vuodessa voikaan unohtaa kuinka mahtavalle tuntuukaan tuollaista ihanuutta hoitaa ja helliä?!

 Tänään aamu olikin taas tutun harmaa, mutta vain sateen vuoksi. Lapsilauma on poistunut koteihinsa, Pikkutäry kadonnut mummon matkaan ja Tellu saateltu bussipysäkille. Jyrä nukkuu ensimmäisiä nokosiaan hurmattuaan ennen sitä äitinsä täysin. Hiljaa mielessäni uskallan jo miettiä alkaisiko huutokausi olemaan meiltä ohi? Ellei niin tälläiset aamut antavat voimaa ja uskoa parempaan huomiseen. Nyt nauttimaan aamukahvia ja josko vihdoin saisin luettuakin :)

Hyvän asian puolesta

 Olen suurella mielenkiinnolla seurannut juttuja uudesta lastensairaalasta. Tuntuu jotenkin kummalle, ettei näin tärkeää hanketta saada tehtyä ilman ihania lahjoittajia. Onneksi näitä yrityksiä ja yksityishenkilöitä kuitenkin löytyy ja toivottavasti yhä useampi antaisi hankkeelle tukensa!

 Meillä lapset ovat välttyneet pahemmilta terveysongelmilta, mutta lastenklinikka on kuitenkin tärkeä osa elämääni. 

   Vuonna 1984 eräs pieni tyttönen sai uuden mahdollisuuden elämään. Ilman lastenklinikkaa ja sen osaavaa henkilökuntaa en siis olisi tässä onnellisena pienten lasten äitinä. Itse sairaala-ajasta itselläni ei suuria muistikuvia ole. Sen kuitenkin muistan kuinka pelottavaa siellä oli olla ihan yksin ja kuinka lohduttomasti itkinkään vieraiden poistuessa. Sitä tunnetta en toivoisi kenenkään lapsen kokevan! Niinpä toivoisinkin, että mahdollisimman moni tutustuisi uusi lastensairaala 2017 hankkeeseen ja ennen kaikkea antaisi tukensa. 

Kohti talvea

 Meillä on taas talvihankinnat lähestulkoon tekemättä. Tuntuu ettei ajatus kulje eikä ole aikaa ja voimia syventyä asiaan. Pikkutäry on ilmoittanut haluavansa punaisen toppahaalarin. Väri voi tosin vielä vaihtua sillä saatiin 30% alella hommattua jotain punaista jo.

  Malli ei tosiaankaan ollut sadepäivän energiapiikissään suostuvainen sovituskuville, mutta kyseessä on siis Reiman curtis koossa 110. Olin ajatellut lähinnä napata ensi talveksi, mutta ei tämä järin reilua kokoa ole! Varmasti tulee käyttöön jo talvella.

 Jyrä sai itselleen mustan haalarin. On kokoa 62/68, mutta mielestäni varsin pienen oloinen. Vielä on kasvuvaraa, mutta saa nähdä meneekö koko talvea. Alessa ei kuitenkaan kokoa 74/80 ollut joten en pystynyt vertaamaankaan ja toisaalta sen kokoinen olisi tuntunut hurjan isolle nyt 50-56cm:n vaatteita käyttävälle. Toinen puku on kuitenkin oltava niin ostan sen sitten koossa 68. On sitten ainakin joku puku mikä varmuudella mahtuu kevääseen asti.

 Tässä vaiheessa varusteluja lasten talvivaatetus on siis vahvasti Reima-painoitteinen. Reiman kestävyydestä meillä on ollut useaan kertaan todella huonoja kokemuksia ja olin joskus jo vannonut ettei merkkiä meille enää tule. Vauvahan ei kuitenkaan vielä liiku eikä takkikaan joudu samanlaisille koetuksille kuin alaosa joten olen sittenkin antanut uuden mahdollisuuden. Vielä pitäisi löytää Tellulle toinen takki ja parit housut sekä pojille haalarit ja tietysti kengät sekä asusteet koko porukalle. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa :)

Lahjottu

Näin Jyrän ollessa jo 2kk on poika saanut monenlaisia lahjoja. Mitä useampi lapsi perheessä on sitä laajempi kirjo lahjoja vai kuvittelenkohan vain? Siinä missä Tellu sai kasan vaaleanpunaisia vaatteita ja Pikkutäry sinisiä on Jyrä saanut vähemmän vaatetusta. Toisaalta hyvä niin sillä eiköhän omasta takaa olevat 20 alle 60cm:n bodyt juuri ja juuri riitä kovastikin sotkevalla vauvalla! 

 Parhaimpia lahjoja ovat olleet kaikki käytännölliset, kuluvat jutut kuten vaipat ja tutit. Myös lahjakortit ovat olleet suosittuja ja näillä saadaankin pojalle hankittua vaikka mitä kunhan ensin tarvetta ilmenee. Jyrälle päästään myös aukaisemaan tili sillä rahaakin on tullut. Meillä kaikki lasten lahjarahat menevät siis pesämunaksi  heidän omille tileilleen. Lisäksi on tullut sitä perinteistä vauvalahjaa pussilakanaa ja vaatetta.

 Kaikkein herkin kohtaaminen tapahtui, kun pitkään sairastanut kummini jaksoi tulla vauvaa ihmettelemään. Häpeillen hän ojensi kauniita villasukkia selitellen kuinka ei ole jaksanut ja päässyt kaupoille mitään hankkimaan, mutta tahtoi vielä kerran päästä vauvasukkia neulomaan. Eihän tuon parempaa lahjaa voi antaakkaan! Sukat päätyvät takuuvarmasti muiden itsetehtyjen lahjojen joukossa muistolaatikkoon.

 Ainakin yksi lahja on seitsemässä vuodessa tainnut pitää suosionsa.

Nallehaalarit siis. Sekä Tellu että Pikkutäry saivat aikoinaan omansa ja nyt Jyrä sai niitä peräti kolme kappaletta! H&M:n haalari oli pesussa, joten tässä Kappahlin ja Name it:n versiot.

  Name it:n puku (valkoinen siis) on kokoa 50/56, mutta oikeastaan samankokoinen tuon toisen puvun kanssa. On myös hieman paksumpi. Jotenkin näiden nallehaalareiden söpöys on tässä vuosien varrella haihtunut. Ehkä tullut liikaa niitäkin katseltua? Lahjan saaja kuitenkin viihtyy puvuissaan ja kovasti ollaan jokaista yritetty käyttää. Onneksi en ehtinyt itse ennen pojan syntymää mitään haalaria ostamaan :)

 Ei mene kauaa kun Jyrää lahjotaan taas sillä joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia. Olen yrittänyt miettiä mitä lahjautelijoille vastaisin mutten ole keksinyt yhtään mitään. Vaatetta ja muuta tarpeellista ja tarpeetontakin kun löytyy omasta takaa. Pitäisiköhän toivoa porkkanaa jouluateriaa varten? Ruoka kun on ainakin tällä hetkellä se Jyrää eniten miellyttävä asia ellei sylissä kanniskelua oteta huomioon.

Äidin vaatepaniikki

 Satuinpa huomaamaan päivää ennen ristiäisiä ettei suunnittelemani mekko sopinutkaan päälle vaan ahdisti liiaksi syöttöautomaattieni kohdalta. Pikkuinen paniikkihan siitä meinasi iskeä, joten pakko oli ajella edes jotakin vaatetta etsimään. Sovittaminen oli yhtä tuskaa, mutta ei sentään tarvinut tyhjin käsinkään kotiin palata!

Kuva täältä

  Mukaan tarttui siis Vilan Galen-mekko. Imettäminen toki ei tässä onnistunut, mutta eipä päivän päähenkilö vieraiden ollessa paikalla tahtonut ruokaillakaan kun juuri ennen toimituksen alkua syötettiin. Mekon malli myös antoi armoa vartalollekin :)

 Kerran kun itselle jotain hankin niin päätinpä sitten syyspäivien iloksi ostaa myös jotain mihin kietoutua.


Kuva täältä

 Object collectorsin imetystäkin ajatellen varsin kätevän oloinen neuletakki. Vielä en ole ehtinyt tositoimissa testata joten saa nähdä olenko oikein aavistellut. Ellei toimi niin piristäähän uusi vaatekappale kuitenkin käyttäjäänsä ja vaatekaapin sisältöä :)  

Voiko ihanammin päivä enää alkaa?

 Yön unisaldona muutama hassu tunti ja juuri koiranuneen vaipuneena on ihana havahtua OHO-huudahdukseen. Ennen kuin saa silmät auki ja itsensä väännettyä ylös ehtii mainiosti vielä kuulla huudahdukset HUPS, OIJOI sekä ei tää onnittu. Tässä vaiheessa toivoisi jälkikasvun nukkuvan ja saapuessa tapahtumapaikalle ei kymmeneen laskeminen tahdo riittää. Näin alkoi meillä tänään aamu ja huudahdukset tulivat Pikkutäryn suusta. Poika ei sitten ihan ollut unisena ehtinyt pöntölle asti vaan isompi hätä oli tullut lattialle. Omatoimisena nuorena miehenä Pikkutäry oli alkanut siivoamaan sotkuaan, mutta lopputuloksena oli sitä itseään aivan joka paikassa mihin vain 3-vuotias ylettyy. Kylläpä oli ihana alkaa kuuraamaan niin haisevaa poikaa kuin vessaakin! Loppuvaiheessa Jyräkin heräsi huutaen ja putsaukseen pääsi myös hän sekä pinnasänky. Kun pojat olivat puhtaita olikin Tellu jo lähes myöhässä, joten pikaisesti Jyrä lämpöpussissa vaunuihin ja ei kun aamun juoksulenkille ilman sukkia tai pitkähihaista paitaa. Oli muuten kylmä! Onneksi ehdittiin lähes pysäkille asti bussin tullessa joten tyttö ehti juuri ja juuri kyytiin.

 Viimeisetkin unenrippeet kyllä tänä aamuna katosi hyvin nopeasti, mutta jokusen sekunnin tuli kirottua "uravalintaa". Toisaalta katumuskin katosi hyvin nopeasti kun Pikkutäry kiipesi syliin ja nappisilmillään viattomasti tuijotellen ja samalla halien hoki: Äiti, mää niin lakattan sua. Anteekti vahinko, mää en vaa pyttyny olemaan kakkimatta ja omat jälet pitää tiivota.  Miestä olen yrittänyt opettaa  tyhjentämään työnsä pöydiltä, mutta näköjään oppi menee paremmin perille nuorempana :)

Itkua, huutoa, parkua

Meillä oli pienimmäisellä loppuviikosta naapurikaupungissa lääkäri ja tarkoituksena oli samalla reissulla käydä talvikamppeita katsomassa. Jo sairaalalla Pikkutäry oli todella uhmakkaalla tuulella ja Jyrähän nyt parkuu vakiona. Mietinkin josko ajelisi vain suosiolla kotiin, mutta ajattelin ihmisten ilmoilla sekä syömässä käymisen piristävän itseni lisäksi Pikkutäryä. Ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen sillä Jyrä parkui kovempaa kuin koskaan koko kauppareissun, Pikkutäry huusi kun ei saanut tahtoaan läpi ja lopulta autossa itsekin itkin ja kirosin elämää. Ei saatu siis varustepuolta tosiaankaan kuntoon, mutta jotain tämä melulauma toi kotiin tuliaisiksi.

  KappAhlista Pikkutäry valitsi itselleen paidan. Se tulikin tarpeeseen sillä 90% pojan paidoista on napaversioita. Itse en voinut vastustaa noita ihania tossuja, vaikka koossa 13/15 ei välttämättä kovin tarpeelliset ja käytännölliset olekaan.

 Toisessakin lastenvaateliikkeessä käytiin pyörähtämässä. Pikkutärylle ei vaan tarjolla olleet toppahaalarit kelvanneet sillä haluaa kuulemma punaisen. Nämä Name it:n housut kuitenkin ostettiin sillä vaikuttivat syyssäihin todella käteville fleecevuorensa ansiosta. Näyttävät farkuille, mutta ovatkin ihanan pehmeät ja joustavat.