Kehitystä

 On ollut mukava seurata kuinka etenkin mies on muuttunut lasten myötä. Kun Tellu ilmoitti vihdoin tulostaan, tunsimme itsemme maailman onnekkaimmiksi. Miehellä oli pitkään kova kiire ja stressi töiden takia, mutta silti hän osallistui Tellun hoitoon mahdollisuuksiensa mukaan. Prinsessaleikit eivät koskaan ole olleet miehen vahvuusalueella, mutta voihan sitä yhdessä muutakin tehdä :)

 Pikkutäryn odotuksen aikaan mies oli enemmän läsnä. Työkiireet olivat hetkeksi helpottaneet ja lapsiperheen arki sujui jo mallikkaasti. Mies antoi lepohetkiä viettämällä aikaa Tellun kanssa. Pojan synnyttyä koko perhe oli hetken hukassa Pikkutäryn ollessakin "vaikea vauva". Joskus mies sanoi, että jos Tellun vauva-aika olisi ollut samanlaista usvassa kulkemista ei meille lisää lapsia olisi enää varmasti tullutkaan. Pojan kasvaessa ja etenkin elämän helpottaessa kummasti se mieli silti muuttui sillä mieskin selvästi nautti pienen lapsen läheisyydestä. Pikkutäry sai Tellua enemmän osakseen leikkimistä ja hellimistä, sillä mies oli omien sanojensa mukaan kasvanut isänä ja häntä alkoi harmittamaan ettei Tellun kanssa ollut kyennyt samaan. Tosin eihän hänellä silloin ollut samalla lailla aikaakaan olla kotona arkielämässä läsnä.

  Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä olla lastensa kanssa. Ei Tellu vauva- ja taaperovuosista tule mitään muistamaan vaan hänelle mies on kuitenkin ollut lempeä ja läsnäoleva isä, jonka syliin on turvallista kiivetä kun suuresti harmittaa tai pelottaa. Sekä minulta että mieheltä valuivat onnen kyyneleet, kun Tellu keväällä miehen sylissä luki ensimmäistä kertaa ääneen. Mies liikuttui tajutessaan kuinka iso tyttö hänellä jo onkaan ja minä taas, no sanotaan vaikka ettei raskaushormonit ainakaan helpottaneet sitä näkyä :)

 Mielenkiinnolla odotan miten tämä tulokas muuttaa meidän perheen kuvioita. Sen tiedän, että miehenkin toimesta häntä jo kovasti odotetaan. Kuulemma työtehtäville voi joskus sanoa myös ei sillä perhe on se tärkein. Mies aikookin siis olla kotona nauttimassa niin paljon kuin mahdollista.  Sukupuolellakaan tuskin on toimintaan mitään merkitystä sillä jokainen lapsi on täydellinen juuri sellaisenaan kuin on.

 Lopuksi täytyy vielä sanoa että kyllä mies tyttärensä tuntee ja osaa uhrautua hänen puolestaan. Yhteinen isä-tytärpäivä ei suuntautunutkaan kalaan, metsään, uimaan tms. tavalliseen puuhaan vaan siitä tuli kunnon shoppailupäivä. Kasseissa kotiutui vaatteita ja huiveja sekä koruja, uusi laukku, tyttömäisiä kyniä jne. Päivään kuului tietysti myös paljon herkuttelua. Tarpeeksi pieni ja suloinen osaa selvästi vetää oikeista naruista!