Pelottava hammaslääkäri

 Kuulun niiden joukkoon, jotka pelkäävät hammaslääkäriä. Tai oikeastaan pelkään kaikkia lääkäreitä, jopa eläinversioita, vaikka tiedän etteivät he tuskin piikkejään minuun pistäisikään :D Lääkäripelko juontaa ihan varhaiseen lapsuuteen, jolloin pelkäsin kaikkia valkotakkisia henkilöitä. Siis jopa parturia! Myöhemmin jouduin pienenä koululaisena armahan hammaslaulun (muistaako joku tuon pilalaulun hammashoitolasta?) kuulleena erittäin kovakouraisen vanhan hammaslääkärin käsittelyyn mikä lisäsi pelkoani entisestään.

 Vaikka itse kärsinkin kovasta lääkäripelosta ja lapset ovat taitavia asioita aistimaan, olen yrittänyt olla tartuttamatta pelkoani lapsiin. Toisaalta ymmärrän vallan hyvin, että tulevaa ekaluokkalaista postilaatikkoon kilahtanut hammaslääkärikutsu pelotti. Tuleehan hammashoitolan ovella jo vastaan outo tuoksu, odotustilasta löytyy lähestulkoon vain jännittyneitä ihmisiä ja olihan kyse ensimmäistä kertaa lääkäristä eikä turvallisemman kuuloisesta hoitajasta.

 Jännitystä purkaaksemme aloimme valmistautumaan käyntiin juttelemalla jo hyvissä ajoin ennen varsinaista päivää. Ihan ei jutustelut riittäneet, sillä poika istui aamulla kukonlaulun aikaan sohvalla pureskelemassa kynsiään. Yritin houkutella Pikkutäryn vielä viereeni lepäämään, mutta poikaa kuulemma jännitti liikaa. Jännitys oli jopa niin kovaa, että se vaikutti pojan mahaankin.

 Hammashoitolan odotustilaan päästessämme yritin houkutella poikia lukemaan, mutta hyvin nopeasti ystävällinen hoitaja tuli pyytämään meidät huoneeseen. Pikkutäry puristi kättäni niin, ettei veri kiertänyt. Huoneessa meitä odotti ystävällinen nuori nainen, joka sai puheillaan upeasti pojan hieman rentoutumaan. Hoitotuolissa makasi selvästi jännittynyt, mutta reipas poika. Pienet kädet alkoivat vain puristamaan entistä enemmän tuolia hammaslääkärin mainitessa tarkastaessaan ensimmäisen kerran sanan puhjennut. Raukka luuli, että hänellä oli suussa monta puhjennutta tai puhkeamassa olevaa reikää!

 Tarkastuksen jälkeen saimme kuulla reikiä olevan tasan nolla. Uusi aika napsahti kuitenkin jo puolen vuoden päähän, sillä nyt suussa oli niin monta rautahammasta puhkeamaisillaan, että purentaa ei luotettavasti pystynyt katsomaan. Samalla myös uudet etuhampaat saavat hieman pinnoitetta, sillä ilmeisesti pienenä koettu hammasturma on hieman hampaan kärjestä kiillettä tuhonnut.

Ensimmäinen hammaslääkärikäynti on nyt siis Pikkutäryltä takana ja ei se kuulema niin kauheaa ollutkaan! Aurinkolasit silmillä kirkas valokaan ei tuntunut niin pahalle, mutta ei siinä tuolissa kuulemma nukkua voisi, kun on suu täynnä vieraita isoja sormia. Niin kukapa se nyt vieraista sormista suussaan tykkäisikään?!

 Onko muita lapsia tai aikuisia pelottanut hammaslääkärissä käynti? Oletko keksinyt hauskaa keinoa jolla helpottaa pelkoa?

Raskauden viimeinen kolmannes

 Tuntuu, ettei siitä ole kuin pienen pieni hetki, kun täälläkin huutelin seesteisen keskiraskauden perään. Yhä edelleen odotan tiettyjen oireiden katoavan, mutta samalla huomaan raskauden viimeisen kolmanneksen kääntyvän jo pian loppusuoralle. Kauan odotettu syksy lähestyy nopeammin kuin ikinä uskoinkaan enkä ole vielä valmis!

 Tässä raskaudessa on ollut omat murheensa, mutta silti huomaan nyt kapinoivani syksyn lähestymistä. Meillä ei oikeasti ole vauvaa varten kuin hyvällä alella löydetty turvakaukalo telakoineen valmiina! Koko vauvanurkkaus ja hankinnat ovat vasta suunnitteluasteella enkä vuosien haaveilun jälkeen osaa tehdä päätöksiä. Ihania vaihtoehtoja on aivan liikaa ja tahtoisin tietysti juuri ne oikeat, täydelliset :D Miehestäkään ei liiemmin apuja ole ollut, sillä hän haluaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta minun nyt nauttivan ja saavan toteuttaa itseäni.

 En myöskään vielä ole valmis luopumaan tästä raskaudesta, vaikka toisaalta odotankin jo kovasti saavani pienen syliin nuuhkittavaksi. Nautin suuresti pienen uni-valverytmin kehittymisen seuraamisesta, vatsani silittelystä ja jopa vielä vauvan jumppatuokioistakin. On hauskaa seurata kuinka pieni intoutuu jumppailemaan kuullessaan ympärillään tuttuja ääniä.  Haluan painaa hetkiä ja tunteita vielä entistä paremmin muistiini, sillä yleensä ne katoavat aivan liian pian vauvan syntymän jälkeen.

 Oloni ei ole kärsimätön vauvan syntymän suhteen myöskään oloni puolesta, sillä se ei ole juurikaan aikoihin muuttunut. Ne samat supistelut, pahoinvoinnit sun muut ovat yhä läsnä ja liikkuminen on toki hidastunut mahan kasvamisen myötä, mutta muutoin vain nautin olostani. Saan yhä nukuttua kuin tukki jopa 8 tunnin unia, jos ulkopuolelta nukkumistani ei häiritä. En myöskään koe oloni olevan mitenkään kovin tukala, vaikka toki lähes pelkästään vatsan toisella puolella viihtyvä vauva joskus hieman painaakin.

 Tuijotellessani raskaustestiin piirtyvää kahta hentoista viivaa kuvittelin syksyyn olevan aikaa hurjan paljon. Todellisuudessa raskausaika menee ohitse hurjan nopeasti! Nyt olemme tilanteessa, jossa pieni voisi periaatteessa näillä oireilla syntyä hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti hän malttaisi kuitenkin kasvaa yksiössään ainakin tämän kuun ja saisin vielä hetkisen nauttia raskauden ihmeistä sekä saada kenties jotain valmistakin.  Toisaalta eikös naisen mieli saa myös vielä tarvittaessa muuttua? :D

Parasta kesässä

 Istuimme perjantai-iltana miehen kanssa sohvalla ja mietimme viikonlopun ohjelmaa. Kesälistallamme olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon kivoja kohteita jäljellä, mutta osan saimme kuntoni vuoksi suosiolla siirtää tulevaisuuteen. Lopulta päädyimmekin tekemään sitä, mikä koko perheestä olisi varmastikin parasta kesässä.

 Suuntasimme siis heti lauantaiaamusta mökille ja kuinka hauska viikonloppu meillä olikaan! Lapset nauttivat uusitusta rannasta ja itse lepäilin heidän iloaan katsellen. Suunnittelimme laituriprojektia, savustimme kalaa ja nautimme saunan lämpimistä löylyistä.

 Illan tullen Onni kääriytyi lämmittelemään saunatakkiinsa, nautti hieman saunaherkkuja ja oli hetkessä unessa. Myöskään isompia lapsia ei tarvinnut nukkumaan käskeä vaan hyvin nopeasti makuuhuoneesta kuului suloista tuhinaa.

 Sunnuntaina heräsin pakotetusti aivan liian aikaisin. Nukkumisen sijaan päädyin kuitenkin nauttimaan rannan hiljaisuudesta ja aamukasteisen luonnon kauneudesta. Siinä veden vain liplattaessa kuuntelin järveltä kantautuvia lintujen ääniä ja katselin järven yllä leijuvaa usvaa. Vaikka nautin suunnattomasti lasten touhuista, oli tuo aamuinen hetki hyvin voimaannuttava ja rentouttavaa omaa-aikaa. Vasta jälkikäteen tajusin harmitella, ettei kamera ollut mukana.

 Lasten herättyä meno jatkui tuttuun tyyliin. Lapset viihtyivät järvessä ja me vanhemmat nautimme olostamme rantaterassilla suunnitellen sen kunnostusta. Välillä käytiin nauttimassa herkkulounasta valmiista pöydästä ja sitten meno jatkui iltaan asti rannassa. Uimisen lomassa lapset nauttivat välipalaa ja mies rentoutui soutelemalla.

 Uimapatjalla maatessa tulevan koululaisen suusta kuuluikin onnellinen huokaus 'Onpa ihana kesäinen päivä'. Kuinka oikeassa poika olikaan, sillä päivä ja koko viikonloppu oli meistä kaikista oikeastaan täydellinen. Aurinkoa riitti ja nautimme jokaisesta hetkestä, joten taas jaksaa hyvillä mielin näin sateisen harmaan maanantainkin :)

 Miten sinun viikonloppusi sujui?

Kukkuu, kuka siellä?

 Vauvat nauttivat yleensä suuresti kukkuu-leikistä. Siis siintä, jossa vanhempi menee käsiensä taakse piiloon ja ilmestyy takaisin sanomalla kukkuu. Vaikka se tapahtuu aina samalla lailla, on esiintulo joka kerta yhtä hauskaa, eikä lapsi tunnu kyllästyvän leikkiin laisinkaan. Kukkuu-leikki kehittääkin vauvan kommunikaatiota.

 Täälläkin ollaan erittäin mielellään vuorovaikutuksessa teidän lukijoiden kanssa! Siksi päätinkin kysyä keitä te ootte? Mistä te tuutte ja mitä te tykkäätte lukea? Kertoa saa myös, jos on toiveita tai jokin tökkii. Mielelläni kuulen teistä ja mielipiteistänne ihan mitä vaan haluatte kertoa :D

Raskaus saa näkyä!

 Varmastikin moni raskaana ollut on joskus saanut kuulla kommentteja raskausvatsastaan. Toisinaan tuntuu odottajan olevan yleistä riistaa, jota saa vapaasti koskea ja arvostella. Milloin odottajan maha on ihanan pieni ja milloin taas raskaana oleva saa vastata kysymykseen onko aivan varma sikiöiden määrästä tai lasketusta ajasta.

Kiinnitin jo huomattavasti ennen omaa raskautumistani huomiota siihen, kuinka ainakin julkisuudessa ihaillaan julkkisten pieniä raskausvatsoja. Toisaalta todellisuudessahan kaikki Hollywood-tähdet eivät edes ole itse raskaana laisinkaan vaan käyttävät vartalonsa pilaantumisen pelossa sijaissynnyttäjää ja feikkivatsaa. Kuitenkin maailmalta on selvästi levinnyt tänne Suomeenkin jo joidenkin joukkoon ihanne pienestä raskausmahasta.

 Raskauden aikana on toki hienoa jos pystyy pitämään vanhoista liikuntatottumuksistaan kiinni ja sikiön kasvullekin äidin terveellinen sekä monipuolinen ruokavalio on vain hyvästä. Enää liikkumisen mukavuus ei selvästikään voi olla myöskään odotusajan vaatetuksesta kiinni, sillä monissa paikoissa olen nähnyt yllättävän laajankin odottajan treenivaatemalliston.

 Nykyään yhä useammat raskaana olevat taitavat kuitenkin treenata myös pitääkseen itsensä mahdollisimman pieninä ja raskauskilot poissa. Keskustelupalstoilta yms. voikin jo löytää kauhisteluja kuinka 5kg raskauskiloja on ihan hirveä määrä eli mitä lähempänä nollaa sen parempi. Siis vaikka vastasyntynyt vauvakin on jo sen n. 3kg ja istukka, lapsivesi, verivolyymin kasvu yms. siihen päälle!

 Sain eräänä päivänä myös itse vastata kysymykseen tiesinkö, ettei nykyään kuulu oikeasti syödä kahden edestä. Tuo kysymys yllätti minut täysin enkä oikein osannut änkyttää vastaukseksi mitään muuta kuin 'joo'. Rakastan omaa raskausvatsaani ja silittelemme miehen kanssa sitä kilpaa. Kyllä, se ei ole mikään pienen pieni, muttei sen kuulu nyt ollakaan. Vatsani uumenissa kasvaa ja potkuttelee pienen pieni ihme! Meidän rakas lapsemme♥

Vaikka mahallani on kokoa, olen oikeastaan enemmän huolissani painoni nousemattomuudesta. Tiedän joidenkin olevan kateellinen vain muutaman kilon painonnousustani, mutta pahoinvointi seuralaisena en voi kun miettiä saako lapseni kadonneesta ruokahalustani huolimatta tarpeeksi eväitä kasvamiseensa. Raskausaikana etusijalla pitäisikin olla vauvan hyvinvointi eikä äidin ulkonäkö tai kilot.

 Mielestäni raskaus siis saa ja kuuluukin näkyä! Toisilla vatsa kasvaa luonnostaan enemmän ja toisilla vähemmän, joten miksi emme ylpeydellä kantaisi omaamme sellaisena kuin se on? Niitä kilojakin tulee jokaiselle ihan oma määränsä, mutta eivät ne suuretkaan lukemat automaattisesti tarkoita piloille mennyttä vartaloa!

 Kaikki, myös ennen niin aktiiviset, odottajat eivät välttämättä pysty raskausaikana liikkumaan tai syömään kuten ennen. Raskaudessa kun jos jonkinlainen vaiva on mahdollinen, mutta silti äidin keho tekee aivan uskomatonta työtä kasvattaessaan uutta ihmisen alkua. Äidin tehtävänä on kuunnella kehonsa viestejä ja tarvittaessa muistaa myös levätä. Ja mitä tulee vatsan kasvaessa raskausarpiin voin kokemuksesta todeta, ettei edes ahkera rasvaaminen välttämättä niiden tuloa estä. Omat arpeni kannan ylpeydellä muistoina ajoista jolloin sain kasvattaa uusia ihmeitä.

 Nautitaan siis raskausvatsoistamme juuri sellaisina kuin ne ovat ja unohdetaan muiden ilkeät kommentit! Stressi ei ole hyväksi vauvalle ja rennolla asenteella odotuskin on paljon nautinnollisempaa. Oikeasti, ei meidän tarvitse olla entisissä mitoissa heti synnäriltä poistuessamme. Raskaus on loppujen lopuksi niin kovin lyhyt hetki ihmisen elämässä, ettei sitä kannata käyttää puntarin vahtimiseen.

Hiekkalinnaa ihmettelemässä

  Miehellä ei tänäkään vuonna ole kesälomaa, joten pyrimme viikonloppuisin nauttimaan mökkeilystä ja kesäretkistä. Viime viikonlopuksi ennustettiin mökillemme sen verran kovia ukkosia, ettemme halunneet aran Onnin kanssa sinne lähteä. Raskauden vuoksi taas Perheblogien ihana kesäpäivä jäi meiltä liian pitkän matkan vuoksi suureksi harmiksemme väliin. Yritimme miettiä olotilalleni kohtuullisen matkan päässä olevia edullisia retkikohteita ja löysimme itsemme lopulta Lappeenrannasta hiekkalinnojen ääreltä.

 Lapset ovat usein kotona tehneet koko hiekkalaatikon kokoisia rakennelmia ja valtavat hiekkalinnat saivatkin heidät huokaisemaan ihmetyksestä. Hiekkaveistoksista löytyikin paljon yksityiskohtia ihmeteltäväksi ja lapsia kiinnosti kovasti myös miten ihmeessä veistokset pysyvät koossa.

 Hiekkalinnan kiertämisen jälkeen autossa villiintyneet lapset kirmasivat leikkimään. Paikalta löytyikin muutamia leikkivälineitä sekä iso hiekkalaatikko, jossa pääsi kokeilemaan omia taitojaan. Alueella olisi ollut myös muutama maksullinen huvipuistolaite, joita emme tällä kertaa kuitenkaan testanneet. Kuumana päivänä päädyimme vain ostamaan jäätelöt ja miettimään päiväohjelman jatkumista hiekkalinna-alueen pienuuden yllättämänä.

  Lapset olivat tullessa nähneet satamatorin läheisyydessä isomman leikkikentän, jonka kävimme testaamassa. Satamassa pojat myös ihastelivat veneitä ja miettivät monta tuhatta mikäkin iso alus maksaisi. Pienoista venekuumetta siis havaittavissa :D Tarkoituksemme oli myös käydä koko perheen voimin tutustumassa linnoitukseen, mutta sinne asti en lopulta kyennytkään.

  Illalla kotona sänkyyn kömpi lauma väsyneitä, mutta iloisia lapsia. Vaikka autossa istuminen olikin puuduttavaa eikä lasten toiveista huolimatta lähdettykään huvipuistoihin, oli retki ollut kaikkien lasten mielestä hauska. Tällä viikolla retken innoittamana hiekkalaatikkomme taitaakin saada omat veistoksensa. Jännityksellä odotan mitä lapset keksivätkään  :D

Mitä hankintoja vauvalle osa 3: Arkeen

 Lasten kesäloma on vienyt niin tehokkaasti mennessään, ettemme ole juurikaan isompia vauvahankintoja loppuun asti miettineet. Toisaalta niin ihania kuin kaikki vauvajutut meistä tällä hetkellä ovatkin, emme niitä ole halunneet nurkkiin pölyttymäänkään. Syksy lähestyy kuitenkin kovaa vauhtia, joten lomasta huolimatta olisi kaiketi korkea aika alkaa tekemään niitä päätöksiä ja ostoksia.

Nyt seuraa siis isompien vauvahankintojen mietteistä kolmas osa. Löydät osa 1:n, joka käsitteli liikkumista, täältä  ja osa 2:n, joka käsitteli nukkumista, täältä. Tässä osassa keskitytään arjen isompiin hankintoihin. Aikaisemmin olen hankkinut monia juttuja vasta, kun epätoivo on iskenyt tai oikeaa käyttöä on ilmennyt, sillä eiväthän kaikki koe hyödyllisiksi samoja asioita ja vauvatkin ovat niin kovin erilaisia.

BabyBjörn Balance Soft sitteri 154,90€                  Nabby-itkuhälytin tarjouksessa 139,50€ Jollyroom
Stokke Newborn Set 89€                                         Tula Free-to-Grow kantoreppu 150€ Ipanainen

  Yksi pitkään meillä turhakkeiden listalla ollut asia oli sitteri. Ensimmäisten lasten kohdalla ajattelin, että voihan vauvaa pitää hyvin lattialla, vaunukopassa, sängyssään jne. Mitä sillä sitterillä muuta tekee kuin potkii väsyneenä varpaitaan?! Sitten syntyi Onni, joka ei oireidensa vuoksi viihtynyt missään vähäänkään makuuasentoa muistuttavassa asennossa. Oli hetkiä, jolloin pientä piti joko huudattaa lattialla tai ostaa se sitteri. BabyBjörnin sitteri olikin pelastus! Muistan sen edes muutaman minuutin helpotuksen tunteen niin hyvin, etten voi elää enää ilman sitteriä :D

 Toinen arkea etenkin talviaikaan kovasti helpottava tekijä on ehdottomasti toimiva itkuhälytin. Meillä usein kyllä koirat ovat ilmoittaneet, milloin päiväunilta herätään tai lähinnä aletaan huutamaan naama punaisena. Etenkin isompana ei välttämättä herääminen kuitenkaan tapahdu itkulla. Itkuhälyttimiä meillä on myös käytetty mökillä, joten sellaiset meiltä periaatteessa löytyy. Olivat aikoinaan ainoat, jotka todella meillä toimivat, mutta nyt jo niin iäkkäät, että kaipaisivat uutta luotettavampaa virtalähdettä tai uusimista. Monet vannovat nykyään Nabby-itkuhälyttimen nimeen, mutta jos ongelmia on kännykän kuuluvuudessa toimiiko tuo itkarikaan tarpeeksi luotettavasti?

 Jo Onnin aikaan mietin Stokken Newborn Setin ostamista. Puuhastelemme paljon isompien lasten kanssa keittiössä, joten kuinka kätevää ja viihdyttävämpää olisikaan vauvan olla samalla tasolla muiden kanssa? Kenties ne ensimmäiset sosekokeilutkin olisi mukavampi suorittaa jossain muualla kuin sylissä, turvakaukalossa tai sitterissä. Vai tuleeko tuota härveliä sitten kuitenkaan oikeasti käytettyä, etenkään jos tuleva vauva on poikien tavoin oikea sylikissa?

 Sylikissasta päästäänkin helposti vauva-arjen yhteen ihanimpaan välineeseen eli kantoreppuun. Etenkin pienet vastasyntyneethän tunnetusti viihtyvät sylissä, mutta entäs jos samalla olisi isompien lasten arki pyöritettävänä? Olin aina ollut sitä mieltä, ettei mitkään kantohärvelit tosiaankaan ole minua varten, kunnes Pikkutäry ei viihtynyt kuin sylissä. Hankin viimeisenä oljenkortena Manducan, josta en sen jälkeen ole suostunut luopumaan. Kantoreppu on helppo pukea, siinä vauva saa olla lähellä ja samalla kädet pysyvät vapaina, jolloin kotityötkin onnistuu helpommin. Rakastan siis Manducaani, mutta nyt kaipaisin ehkä hieman vaihtelua eli Tulan Free-to-Grow malli houkuttelisi. Kaikki vauvat eivät välttämättä kuitenkaan kantorepussakaan viihdy.

Luma-hoitoalusta 39,90€ Ipanainen                       UBBI-vaipparoskis tarjouksessa 85,90€ Jollyroom
Doomoo Softy-imetystyyny 52€ Baby Style

 Vauva-arkeen kuuluu tietysti myös kaikki vauvan hoitamiseen liittyvät jutut. Toisten mielestä hoitopöytä on ihan turhake, mutta meillä sellainen on ollut käytössä Tellun syntymästä asti. Ei toki koko aikaa vaipanvaihtoalustana, mutta pienimmän vaatesäilönä kyllä. Itse tykkään säästää selkääni ja vaihtaa vaipan hoitopöydällä, sillä omaan makuuni sänky tuntuu liian pehmeälle ja lattia epämukavalle. Hoitopöytä kaipaakin hoitoalustaa, jossa pienen on mukava kölliä. Vaipparoskista meillä ei ole ollut ja hyvin olemme ilmankin pärjänneet. Sellaiset ovat tuntuneet kuitenkin yleistyneen hurjasti, joten ovatkohan nykyään jo kuinka hyviä ja käteviä? Ainakin nykyiset miellyttävät jo silmää aivan toisella tavalla kuin aiemmin!

  Vielä Tellun aikana pidin imetystyynyjä ihan lässähtelevinä turhakkeina, mutta Pikkutäryä odottaessani löysin Doomoon. joka kahden lapsenkin jälkeen oli säilyttänyt muotonsa. Tyynyä tuli myös käytettyä joskus esim. vauvalle tukena, joten vahvasti harkitsen nytkin Doomoon ostamista, vaikkei koskaan tiedäkään miten imetys tällä kertaa sujuu.

 Sitten ostoslistalla olisi vielä valtava määrä sitä pienempää tarviketta kuten vaippoja yms. hoitotarvikkeita. Tuttipulloa meillä ei kumpikaan pojista ole ikinä käyttänyt, joten mietin uskaltaisinko jättää sellaisen ja varakorvikkeen tällä kertaa kokonaan hankkimatta. Aikaisemmin, kun kuitenkin sitä omaakin tuotantoa on riittänyt hätävaraksi pakastettavaksi asti. Rintapumpunkaan kanssa en kuitenkaan taida odotusaikana pitää mitään kiirettä vaan ostaa vasta jos tarvetta ilmenee. Tai sitten muutan vielä mieleni kaikissa pohdinnoissani :D

 Millaiset vauvan tarvikkeet olet kokenut arjessa hyödyllisemmiksi? Entä mikä on osoittautunut turhakkeeksi?