Hassut käpyporot

 Muistaako joku, kun me tehtiin elokuussa kävyistä hassuja lintuja? Jo tuolloin me päätettiin, että jouluksi kävyistä syntyisi Petteri Punakuonoja tai muita poroja. Aika hassu joukko niistäkin tuli.

 Kuvassa on valmistuneista ujoista poroista vain osa. Nämä on myös niin nopea ja helppo tehdä, että niitä syntyy helpoti isompikin joukko :D Tarvitset vain liimaa, kävyn, irtosilmiä, pom pomin nenäksi ja piipunrassia sarviksi. Hulluttelu on sallittu, sillä huumorilisällä näistä saa aikaan hassunhauskoja poroja, jotka tuovat väkisinkin hymyn huulille :)

  Kuvausvaiheessa meidän porolauma odotti sopivaa narua ja oikeastaan odottavat sitä vieläkin :D Tarkoitus olisi siis lasten toiveiden mukaan tehdä muutama kuuseen ripustettava poro sekä laittaa loput pitkään nauhaan lastenhuonetta koristamaan :) Kenties joku isovanhempien pakettikin saa koristeeksi hassun porosen ;)

 Iloista alkanutta viikkoa♥

Rölli-arvonta

 Toisen adventin kunniaksi nyt pyörähtää käyntiin joulukalenterin ensimmäinen arvonta! Sain yhteistyön merkeissä Arki Designilta arvottavaksi hauskan Rölli-paketin.

Palkintona on siis kaksi pellavaista, Suomessa valmistettua, Rölli-peflettiä ja kaksi saunatuoksua. Hieman jotain rentouttavaa joulukiireiden keskelle tai lahjaksi! Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin torstaihin 8.12 klo 23.59 mennessä.  Blogin viralliset lukijat saavat yhden lisäarvan ja joulun kunniaksi voittomahdollisuuksia parannetaan. Toisen lisäarvan saa seuraamalla meitä Instagramissa (@kotiaidinelamaa). Muistathan siis mainita monella arvalla olet mukana ja lisätä kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi.

 Onnea arvontaan♥

Se on minun kuvani!

 Olen pitänyt melko tiukkaa linjaa siitä, millaisia kuvia lapsistani täällä blogissa julkaisen. Ei siitä loppujen lopuksi ole niin kovin kauaa, kun en tahtonut julkaista laisinkaan kuvia, joissa lapsista näkyisi kasvojen piirteitä. En tehnyt tätä siksi, että jotenkin häpeisin lapsiani tai itseäni. Sydämenihän pakastuu onnesta lapsiani katsellessa! Enkä myöskään sen pelossa, että joku tuttu meidät tunnistaisi. Pidin tiukkaa linjaa vain suojellakseni lapsiani ja heidän yksityisyyttään.

 Suojelemalla lapsiani valitsemallani kuvalinjalla toki jonkun mielestä blogini voi olla hyvinkin tylsä tai etäinen. Myönnän myös, etteikö mieleni olisi niin monen monta kertaa tehnyt jakaa kanssanne mielestäni huippukuvia. Instagramin (@kotiaidinelamaa) myötä huomasinkin hiljalleen laskeneeni linjaani, vaikka edelleen kokonaiset lasten nassut ovatkin poissa pysytelleet. Nyt kuitenkin monista kuvista on lasten piirteitä selvästi näkynyt.

 Eilen Instagramissa sitten tapahtuikin jotain, mitä olin jollakin tasolla aina pelännyt. Onneksi tämä ei tällä kertaa koskenut sentään lapsiani vaan kyse oli aamulla lataamastani talvisesta kuvasta. Huomasin vahingossa jossain vaiheessa iltaa, että eräs kuvastani tykännyt oli ladannut tuon kuvan omaksi profiilikuvakseen! Huudahdin jopa ääneen ruman sanan kanssa, että se oli minun kuvani. Rauhoituttuani laitoin mahdollisimman diplomaattisesti viestin, jossa kerroin ettei kuvaani saisi käyttää ilman lupaani. Sain vastauksen yhdellä sanalla ja vielä tätä kirjoittaessanikin kuvani on hänen profiilikuvanaan. Ilmiannoin toki tilin Instagramille, mutta liekö he mitään asian eteen tekevät?

 Ymmärrän kyllä täysin, että etenkin Instagramissa kuvia jaellaan. Oman kuvan jakaminen tuo yleensä jopa hymyn huulille, kunhan siihen on lupa tai kuvan alkuperäinen julkaisija selvästi mainittuna. Ymmärrän myös, että blogiin ladatut kuvat voi periaatteessa löytyä ties mistä. Kaikki eivät toimi samoilla säännöillä.

 Viime yönä meinasin poistaa luuristani koko Instagramin. Minua kiukutti ja suretti suunnattomasti, enkä halunnut jakaa muiden kanssa enää yhtään kuvaa. En ainakaan lapsistani. Mietin myös mitä ihmettä teen jatkossa blogini kanssa?! Jatkanko samalla linjalla vai palaisinko takaisin entistä tiukemmalle linjalle? Missään nimessä en kuitenkaan halua alkaa peittelemään lasten kasvoja millään ylimääräisillä kuvilla tms. saati sitten merkkailemaan jokaista kuvaani. Etenkään, kun koneeltani puuttuu yhä se kuvankäsittelyohjelma.

 Miksi ihmeessä tämän jaoin kanssanne? Ihan vaan muistutuksena, että näinkin voi käydä. Koskaan ei tiedä mistä oman kuvansa voi löytääkään.

Nallejoukko

 Meidän lapset, etenkin Onni ja Tellu, rakastavat hurjasti eläimiä sekä pehmoleluja. Tämän päivän luukku onkin saanut innoituksensa katsellessani Onnia halaamassa rakasta nalleansa. Sattumalta syntyikin idea, jota on helppo jalostaa pienistä aina aikuisiin asti! Vaikka kyse onkin joulukalenterista, ei kaiken kai sentään tarvitse niin selvästi jouluista olla? Eikä kukaan kiellä näille kohta nähdyille askarteluille lisäämästä tonttulakkia ;)

Aloitetaan ensin pienemmistä. Pienempien versioon tarvitset pom pomin, hieman huopaa, liimaa, pätkän nauhaa sekä silmiksi valmiit liikkuvat versiot, helmet, napit tms.

 Huovasta leikataan siis ensin nenä sekä korvat. Joskus lapsen on huopaa vaikea leikata, joten aivan pienempiä voi siinä auttaa. Loppu onkin liimaamista eli pom pomiin liimataan silmät, nenä, korvat ja ripustusnauha. Helppoa ja nopeaa!

 Hieman isompien version pohjana toimii styrox-pallo. Palloon kieputetaan pehmeyttä tuomaan lankaa. Tässä Pikkutäryn versiossa langan pää jäi korvien alle, jonne se kätevästi liimautui paikoilleen. Silmät on helmistä ja ripustuskoukku käännettiin alumiinilangan pätkästä.

 Lopuksi versio, josta kaikki ideat lähtivät. Onni toivoi jouluksi pehmovalot, mutta onko kukaan missään sellaisia nähnyt? Onnia katsellessani muistin kuitenkin yllättäen hänelle vauvana hankitut pallovalot. Seuraavana päivänä pengoin kotoa löytyviä materiaaleja ja lopputuloksen näettekin tässä :)

  Viitseliäs tekisi itse paperinarusta pallotkin, mutta valmiin sarjan muuttaminen käy hetkessä. Lapset leikkaamaan huovasta vain korvat sekä nenät ja helmistä saa silmät. Kaikki kuumaliimalla paikalleen ja pehmovalot ovat valmiit :D Näin voisi myös muistaa esim. kummilasta taatusti persoonallisilla valoilla jouluna ;)

Ostin suomalaista

 Tänään on vietetty Osta työtä Suomeen-päivää. Viime vuonna jaoin päivän kunniaksi kotimaisia lahjavinkkejä (löydät ne täältä) ja suomalaisista tuotteista olen vinkannut monesti sen jälkeenkin. Tällä kertaa ei aika olisi yhtä massiiviseen postaukseen riittänyt. Päätinkin tulla vain muistuttelemaan päivästä ja sen tärkeydestä. Suosimalla suomalaisia tuotteita jokainen meistä voi olla mukana luomassa uusia kotimaisia menestystarinoita ja  lisää työpaikkoja Suomeen.

 Itse ostin juuri Neulomon Sofia-mekon. Vaikka näin täysin kotiäitinä ollessa ei rahaa juurikaan ylimääräistä ole, tahdon suosia kotimaisia tuotteita. Kotimaisuus niin ruuassa kuin muissakin tuotteissa on meidän perheelle tärkeää. Voisihan periaatteessa joku ulkomaalainen firma hoitaa miehenkin työn eli miksi emme omalta osaltamme olisi tukemassa muita suomalaisia yrittäjiä?!

 Vaikka päivä onkin kääntynyt jo iltaan ja monella on päivän ostokset tehtynä, ehtii vielä hienosti ostamaan suomalaisia tuotteita verkkokaupoista ;) Itsekin ajattelin lasten käytyä nukkumaan katsella löytyisikö pukinkonttiin vielä jotain kivaa ja tarpeellista :)

 Kuinka paljon sinä ajattelet hankinnoissasi kotimaisuutta? Suositko suomalaista vai ratkaiseeko joku muu asia ostopäätöksen?

Vierailijana Anna Kukkahattuäiti-blogista

 Tänään luukun sisällöstä vastaa Anna Kukkahattuäiti-blogista. Suuret kiitokset rohkeudestasi lähteä joulukalenteriin mukaan♥ Annan valitsema aihe sopiikin loistavasti muistutukseksi näin joulukuun alkuun, vai onko joku eri mieltä!?

Joulu tulee vähemmälläkin

Tarvitseeko joulua varten niin paljon puurtaa?

Pitääkö viimeisetkin voimansa sen eteen uhraa?

Jos tykkää tehdä ja etenkin jaksaa,

kotia voi koristella, paikkoja järjestellä.

Joulun laittaminenhan on ihanaa.

Mutta jos aika tai energia riitä ei, asiat muut vie voimat ja huomion,

kannattaa kiireen keskellä muistaa: vähemmälläkin laittamisella oikea joulu on.

Aina ei kaikkea ehdi, jaksa tai halua,

siitä ei kenenkään pitäisi syyllisyyttä tuntea.

Älä tee asioita vanhasta tavasta tai velvollisuudentunnosta,

edes joulun eteen ei kaikkia voimiaan kannata uhrata.

Joulu tulee kyllä vähemmälläkin,

tärkeintä on, että joulusta pystyy nauttia kaikki, sinäkin.

Onko suursiivous ennen joulua välttämätön?

Tarkistaako vieraat, missä kunnossa sauna tai kaapit on?

Saunan voi kuurata vaikka kesällä, valoisana päivänä,

pitääkö se tehdä joulukuussa, aikaan pimeimpään?

Ikkunoiden pesunkin voi jättää kertaan toiseen,

kyllä tontut näkevät niistä läpi muutenkin.

Ja jos joulu ei olekaan valkoinen,

haluaako ulos itse edes katsella?

Perussiivous: imurointi ja lattianpesu, niilläkin kodin saa siistiksi.

Tasot kun raivaa ja kynttilät niille laittaa,

sillä saa aikaan joulun tunnelmaa.

Toiset tykkää askarrella, toiset ei.

Joulu tulee, vaikkei koristeita itse tekisikään.

Jos tykkää, ehtii ja haluaa, voi lasten kanssa kaikenlaista askarrella.

Jos ei siitä tykkää tai aika ei riitä,

miksi huonoa omaatuntoa pitäisi potea siitä?

Lapset tekee koristeita koulussa ja kerhossa,

edellisvuosien koristeillakin luo jouluntuntua.

Itse tehty joulukortti on tietenkin kiva saada,

mutta kortissa mukavinta on kuitenkin se,

että joku sen ylipäänsä lähettänyt on.

Joulu tulee, vaikka koristeita ei olisikaan montaa ja

valmiin kortin lähettäminen säästää omaa energiaa ja aikaa.

Herkut kuuluu jouluun, sen tietävät kaikki.

Suklaa, tortut ja piparit.

Kakut, pullat ja makeiset.

Joku tekee ne itse, toinen valmiina ostaa.

Molemmilla tavoilla kaikkien herkkuhammas varmasti kolotuksen lopettaa.

Kysymys kuuluukin: Miten paljon niitä tarvitsee?

Tuleeko jouluna oikeasti pipareita syötyä vai onko niitä vain vanhan tavan vuoksi?

Hetki harkitse, mitä oikeasti haluat ja tarvitset.

Joulu on huono tekosyy sille, että herkkuja liikaa ahmii ja huonon olon itselleen hankkii.

Osan herkuista voi ostaa, tehdä ja syödä jo ennen joulua,

pitkin joulukuuta, joulua valmistellessa.

Ja osan voi tehdä ja nauttia vasta joulun jälkeen,

juhlasta toipuessa ja seuraavaa joulua jo suunnitellessa.

Mikä lahjojen antamisessa ihaninta on?

Se, kun hyvän idean keksii? Kun tajuaa, mikä toiselle juuri se oikea lahja on?

Vaiko se, kun lahjaa kaupasta etsii?

Siitä toinen tykkää, toinen ei.

Toinen nauttii, kun saa tavaroita kaupoissa etsiä,

toinen ahdistuu olla siellä tungun ja kiireen keskellä.

Shoppailla voi onneksi kaupan lisäksi myös kotisohvalla:

nettikaupat ovat kiireisen ja väsyneen äidin pelastaja.

Vai onko ihaninta, kun lahjan saa toiselle antaa?

Nähdä ilo kasvoilla lahjansaajan.

Huomata lapsen riemu, kun tämä saa tavaran odotetun.

Lahjojen antaminen kivaa on,

mutta onko niissäkin liika liikaa? Voiko määrä olla kohtuuton?

Muutama oikeaan osuva lahja lopulta parasta on - vai onko?

Ei määrä takaa onnea, vaikkei lapset sitä aina tajua:

"Miksei pukki tuonutkaan listaltani kaikkea?"

Joulu syntyy pienistä asioista:

kynttilöiden valosta, pipareiden tuoksusta,

kuusen koristelusta ja aidosta ilosta.

Lapset kurkkii ikkunasta tonttuja,

odottavat aattoa ja pukkia.

Joulun salaisuus kutkuttaa itselläkin vatsassa:

"Voisiko joulupukki olla sittenkin olemassa?"

Jätä siis taaksesi turha stressi ja kiire.

Älä liikaa siivoa, leivo tai askartele,

ellet itse sitä halua tehdä.

Muista itseäsi kuunnella, omaa jaksamistasi.

Kaikkea ei itse tarvitse tehdä,

kaikkea ei koti kaipaa.

Pysähdy hetkeksi, mieti asiaa kanssa perheesi, rakkaidesi.

Mikä tekee joulun juuri teille?

Onko se siisti koti, koristeet tai leivonnaiset?

Vaiko yhteinen aika, irti arjesta on se.

Yhdessä miettikää, asiat yhdessä päättäkää.

Tehkää vain se, mitä itse haluatte ja jaksatte.

Muistakaa joulusta oikeasti nauttia,

se on vain kerran vuodessa.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Anna / Kukkahattuäiti

Tellun värityskuvat

 Tervetuloa mukaan seuraamaan blogin joulukalenteria♥ Joka päivä jouluun asti avautuu uusi luukku, joissa pääset seuraamaan meidän joulunodotusta. Tulossa on vierailevien tähtien lisäksi mm. koko perheelle sopivia askarteluideoita sekä arvontoja. Toivottavasti tästä kalenterista on teille iloa♥

  Lapsista joulukuu voi tuntua hurjan pitkälle. Se kauan odotettu jouluaatto on niin kovin lähellä, mutta silti niin kaukana! Tänäkin vuonna me puuhailemme lasten kanssa yhdessä joka päivä jouluisia asioita. Tänä vuonna stressittömän joulun merkeissä, menen kuitenkin toisinaan sieltä mistä aita on matalin.

 Aina ei jouluinen kiva puuhastelu tarvitsekaan olla mitenkään ihmeellistä. Yhden päivän puuhaksi riittää aivan hyvin esim. lukuhetki hauskan jouluisen kirjan parissa. Meille kotiutui kaikille lapsille sopiva Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä-kirja, josta riittää yksi luku jokaiselle päivälle. Kuinka hauskaa päivä onkaan aloittaa tai lopettaa yhdessä nipussa!

 Jokaiselle päivälle, vaikka joulukalenterityyliin, sopisi hyvin myös esim. värityskuvat. Nykyäänhän netistä löytyy hurjasti kivoja ilmaisia värityskuvia, joten isommallekaan lapsilaumalle ei kustannukset ole hirmuiset. Taitava taas piirtää lapsille itse kuvat, jolloin saa aikaan taatusti uniikkeja taideteoksia :) Meillä Tellu on nyt koko syksyn tehnyt omia värityskuvia veljilleen ja pyysinkin häntä keksimään kalenteriin muutaman jouluisen kuvan. Eipä mennyt kymmentä minuuttiakaan, kun nämä olivat jo valmiit :)

 Kuvat ovat halutessanne siis vapaasti tulostettavissa. Mukavia hetkiä niiden parissa♥