Hei, Olen Nanna ja olen parantumattomasti vauvakuumeinen. Joistakin kroonisesti vauvakuumeisista poiketen en kuitenkaan haikaile pelkästään raskauden ja vauvan perään. Vauvan tuoksu, tuhina, pienet varpaat ja sormet, ilmeet jne. ovat kerrassaan hurmaavia, mutta rakastan myös seurata lapsen yksilöllistä kasvua ja kehitystä sekä ihmetellä mahtavaa persoonaa ihan sinne isoksi asti.
Jokainen kroonisesta vauvakuumeesta kärsivä tietää, että johonkin se raja todellisuuden ja haaveiden välille on asetettava. Vaikka vauvat ja lapset ylipäätään olisivat kuinka ihania, on muistettava mm. omat voimavaransa, taloudelliset resurssit ja puolison mielipide. Parisuhteessa on tehtävä kompromisseja, mutta lapsimäärän kanssa saa olla itsekäs. Toisaalta niin hassulta kuin se kuulostaakin vauvakuumetta voi potea, vaikkei edes haluaisi lisää lapsia.
Noin 35-vuotiaana munasolujen laatu alkaa heikentyä, vaikka toki yksilölliset erot voivat olla suuria. Olenkin miettinyt onko tämä krooninen, mutta viime vuosina selvästi pahentunut vauvakuumeeni myös liitettävissä ikäkriisiin? Tiedostanhan hyvin jo parasta ennen päiväykseni menneen vuosia sitten! Voiko hedelmällisyydestä luopuminen ahdistaa niin paljon, että vauvakuume nousee uusille lukemille? Vai kuuluuko tämä kaipauksen tunne vain kroonisen vauvakuumeen oireenkuvaan?
Olen kuullut sanottavan, että moni nainen jää ilman vielä sitä yhtä lasta. Ehkä kroonisessa vauvakuumeessa se meneekin juuri niin. Kuulemani mukaan vauvakuume myös usein helpottaa viimeistään vaihdevuosien alkaessa, mutta sinne taitaa olla vielä matkaa. Entä jos alati paheneva vauvakuume ei helpotakaan ennen sitä? Ehkä lisääntyvät ikävuodet ovat tuoneet tullessaan sen, että tilannetta on realiteetit huomioiden helpompi edes yrittää hyväksyä ja yrittää miettiä tilalle muita ajatuksen kohteita. Silti yhä uudelleen ja uudelleen löydän itseni ajattelemasta kuinka ihana sellainen pieni käärö meille vielä olisi ♥
Minä olen myös parantumaton kuumeilija. Meillä jo kolme lasta sekä ikää pian 35v. Ehkä se tästä laantuu iän myötä?
VastaaPoistaTahtoisin uskoa, että jossakin vaiheessa kyllä laantuu muuttaen kenties muotoaan. Valitettavasti kokemusta laantumisesta ei silti edelleenkään ole. Onhan ne lapset vaan niin ihania ♥
Poista