5. marraskuuta 2017

Tosielämän kummitusjuttuja vai sattumaa?

 Halloween ja pyhäinpäivä ehtivät jo menemään ennen kuin sain tämän täysin valmiiksi. Päätin silti julkaista tämän postauksen. Toiset ihmiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettei mitään yliluonnollista ole olemassakaan. He yrittävät kenties etsiä kaikelle järkevää selitystä. Itsekin kuuluin joskus enemmän tähän ihmisjoukkoon kunnes törmäsin lähipiirissä tarpeeksi usein tilanteisiin, joille ei järjellistä selitystä löytynyt. Tässä muutama omassa kodissamme sattunut tapaus.
 Tämä tapahtui Tellun ollessa suunnilleen Onnin ikäinen. Olin laittamassa tyttöä nukkumaan, kun Tellu alkoi puhumaan kuinka meidän papparainen oli eilen istunut sängyn vieressä olevalla tuolilla  juttelemassa ja toivottamassa hyvää yötä. Koska papparainen oli kuollut Tellun ollessa juuri ja juuri vuoden vanha, kysyin leikilläni mitä papparaisella oli päällään. Vaatteet olivat papparaisen lempivaatteet, jotka Tellu olisi ehkä joskus jostain kuvistakin nähnyt. Hetken jo kuvittelinkin kaiken olevan Tellun mielikuvituksen tuotetta, mutta lähtiessäni huoneesta tyttö kertoi mitä papparainen oli sanonut lähtiessään. Nuo sanat olivat sanalleen ja äänenpainoineen tasan tarkkaan samat, jotka papparainen yleensä lähtiessäänkin sanoi eikä niitä sanoja ollut meillä papparaisen kuoleman jälkeen mainittu.

 Eräänä yönä täysikuun aikaan makasin sängyssä kiroten mielessäni, ettei taaskaan nukuta. Ajattelin niitä näitä, kun tunsin jonkun käden koskettavan olkapäätäni. Ihmettelin, etten ollut kuullut lapsen tulevan huoneeseemme. Käännyin tietysti kysymään mikä hätänä, mutta huoneessamme ei ollutkaan ketään! Olen vielä tänä päivänäkin aivan varma, että olin täysin hereillä. Olkapäähäni ei myöskään voinut vahingossa osua mitään.
 Talvisena pakkasiltana olin laittanut lapset nukkumaan ja odottelin sohvalla miestä kotiin. Yllättäen pinnasängystä alkoi kuulumaan hysteeristä huutoa "Älä mee pois, älä jätä". En yleensäkään juokse heti lasten luokse ensimmäisestä inahduksesta ja tälläkin kerralla pysähdyin laittamaan takkaan lisää puita. Noustessani takan edestä kuului ukkosen jyrähdys ja huutava lapsi hiljeni. Palasin takaisin sohvalle katsomaan olisiko oikeasti ukkonen tullut keskellä talvea. Hetkeä myöhemmin mies tuli itkuisena kotiin kertoen lähipiiriin kuuluvan kuolleen lähellä kotiamme. Oliko ukkosen jyrähdys, lapsen huuto ja onnettomuus vain sattumaa?

 Oletko kokenut jotain yliluonnollista? Tai uskotko kaiken olevan järjellä selitettävissä?

2. marraskuuta 2017

Ihanaa merinovillaa päästä varpaisiin

Yhteistyössä Sohvila Design

 Syksyn ja talven tulon voi huomata perheessämme päivittyneistä vaatekaapeista. Olen nimittäin jo muutama vuosi sitten hullaantunut merinovillaan sen loistavien ominaisuuksiensa vuoksi. Lapsiltamme löytyykin merinovillaisia vaatteita aina yöpuvusta huppareihin tai pikemminkin päästä varpaisiin. Olinkin riemuissani päästessäni yhteistyön merkeissä valitsemaan Sohvila Designin valikoimista pienemmille tuotteet.
 Sohvila Designin valikoimista löytyy kauniita, mutta käytännöllisiä merinovillaisia asusteita, jotka sopivat konepestävinä hyvin niin ulkoleikkeihin kuin siistimpäänkin menoon. Tuotteet valmistetaan käsityönä Varsinais-Suomessa ja niissä käytettävä lanka on 100% mulesing vapaata. Sohvila Design valmistaa tuotteita myös tilauksesta, jolloin voit tilata juuri täydellisen hatun itsellesi tai neulehaalarin pikkuisellesi.
 Annoin Onnin valita itselleen mieluisan pipon ja valinta tuntui olevan pojalle todella helppo. Vilpertti 2.0 harmaana oli rakkautta ensisilmäyksellä. Onni odotti pipon saapumista malttamattomana ja suorastaan repi paketin auki, jotta sai pipon heti päähänsä :D Vilpertti onkin Onnin kanssa päässyt näkemään jo niin syksyn kauneutta kuin talven ihmeitäkin ja olemme olleet todella ihastuneita siihen. Mutakylvyn jälkeen pipo joutui myös pesutestiin ja palasi sieltä täydellisenä.
  Sohvilan Designin valikoimista löytyy paljon myös muita ihania pipoja, joille on myönnetty Avainlippu-merkki.  Pikkuiselle sopisikin ihana tummanharmaa Nooa, jota koristaa hauska tekoturkistupsu. Pipojen kaveriksi Sohvila Designin valikoimista löytyy myös tuubihuiveja ja tytöille söpöilyyn kauniita pantoja.
 Tällä kertaa en kuitenkaan valinnut pikkuiselle puuttuvaa pipoa vaan suloiset Naava-tossut. Tossut ovat lämmittäneet pikkuruisia jalkoja päiväunilla vaunuissa sekä pakkasten tullen viileällä lattialla. Koska merinovilla ei kutita, ovat tossut myös olleet terättömien yöpukujen kaverina. Näitä tossuja voi siis käyttää yötä päivää ja ne kuuluvatkin vauvamme vakiovarusteisiin.

 Onko Sohvila Design sinulle ennestään tuttu? Entä löytyykö muita, jotka ovat hullaantuneita merinovillaan?


30. lokakuuta 2017

6 viikkoa

 Kuusi viikkoa voi joskus tuntua kovin pitkälle ajalle, mutta pikkuisen kanssa se on mennyt hetkessä. Kuitenkin vauvaa katsellessa voi huomata, ettei meillä enää aivan vastasyntynyttä ole vaan kehitystä on jo tapahtunut.
 Pikkuinen aiheutti neuvolalääkärissä suurta hilpeyttä painonnousullaan. Ruoka siis maittaa pojalle hyvin eikä iltojen maratonsyömisistä huolimatta todellakaan tarvitse miettiä riittääkö oma maito vai ei. Vauvan posket ovatkin pyöristyneet mahtavasti, leuan alle on muodostunut toinen leuka ja jaloista löytyy suloiset makkarat. Aivan pian joudummekin jo viikkailemaan kaikkein pienimmät 50cm:n vaatteet pois käytöstä.

 Kehitystä on tapahtunut myös muussa kuin painossa. Pikkuinen on yhä enemmän hereillä ja viihtyy mielellään sisarustensa touhuja seuraillen. Vauva on myös kova keskustelemaan ja sulostuttaa meitä hymyillään. Päätään pikkuinen kannattelee jo hienosti eikä makuuasento sylissä ole enää pojan mieleen. Ympäristön tapahtumat pitää nähdä! Lattialla pikkuinen viihtyy vain pieniä hetkiä vatsallaan ja silloinkin kädet ovat hienosti kyynernojassa jalkojen yrittäessä vimmatusti mahan alle tai eteenpäin. Musiikkituokiot ovat myös kovasti vauvan mieleen.
 Vauva on yhä todella rauhallinen luonne. Elomme ei aina kuitenkaan ole pelkkää ihanuutta ja ruusuilla tanssimista, sillä pikkuinen kärsii iltaa kohden pahenevista mahavaivoista, jolloin vain sylissä on hyvä olla. Tätäkin postausta olen kirjoittanut jo ainakin kolmessa osassa! Tällä hetkellä hulinoiksi muuttuneet yötkin sujuvat paremmin vanhempien välissä unipesässä kuin omassa sängyssä, johon sitkeästi joka ilta vauva nukkumaan laitetaan. Aamun ja illan torkut pikkuinen nukkuu sisällä ja pidemmät päiväunet yleensä ulkoilujemme aikana vaunuissa.

 Mitä muille pikkuisille kuuluu?

24. lokakuuta 2017

Mitä meille kuuluu?

 Suurperheen arjen pyöritys ja ristiäisvalmistelut pitivät viime viikolla varsin kiireisenä. Mies joutui tekemään pitkiä työpäiviä ja pikkuiselle sattui useampi huono päivä. En kärsinyt siis tekemisen puutteesta vaan päinvastoin. Lepohetkiä tai sitä omaa aikaa ei juurikaan suotu, ellei sellaisiksi lasketa vauvan sylittelytuokioita.

 Nyt kun pikkuisen ensimmäinen juhla on onnistuneesti ohi ja lapsilla syysloma, päätin tulla hieman kirjoittelemaan meidän kuulumisia. Mitä kummaa täällä on viime aikoina tapahtunut?
♥ Olemme nauttineet syksystä ulkoillen ja metsäretkiä tehden.
♥ Ekaluokkalainen on lukenut pikkuiselle paljon satuja ja ilahduttanut meitä vanhempia ihanilla, ihan itse kirjoittamillaan viesteillä. Kuinka ihanaa onkaan seurata oppimisen iloa!
♥ Iltaisin perhe on nauttinut takkatulen ritinästä ja glögistä
♥ Sadepäivinä olen kokenut hieman huonoa omaatuntoa, ettei askarteluun ole ollut voimia ja aikaa, mutta olen saanut ihastella upeita piirustuksia ja leikkiä paljon traktoreilla sekä puimureilla. Ehkä saimme siis onnellisesti kaiken viljan puitua?!
♥ Olemme ihmetelleet pikkuisen nopeaa kehittymistä, ihailleet hurmaavaa hymyä ja nauttineet seurustelutuokioista
♥ Olemme saaneet seurata monia metsän eläimiä ja isoja hanhiparvia
♥ Onni on nauttinut työpäivistä isänsä kanssa
♥ Pihan lehtimatto sai nopeasti kyytiä, kun laitoin lapset kilpailemaan kuka saa aikaiseksi suurimman lehtikasan. Lopulta itselleni jäi vai lehtien ja lasten kuljetusta kottareilla.
♥ Koimme huolestuttavia hetkiä koiruuden kanssa, mutta onneksi pian eläinlääkärin määräämän lääkekuurin aloittamisen jälkeen karvaturri heilutteli taas iloisena häntäänsä.
♥ Leivoimme ja söimme ehkä liikaakin kaikkea hyvää tekosyyllä ristiäiset
♥ Pikkuinen sai siis onnellisesti nimen ilman, että olisimme joutuneet nimiarpajaiset järjestämään. Jouduin myöntymään joistain vaatimuksistani, mutta oikeastaan nimi on aivan pojan oloinen. Kaverini sanoja lainatakseni nimi on täydellinen kantajalleen♥

 Mitä sinulle kuuluu?

19. lokakuuta 2017

Vauva tuli taloon- mitä tuumii sisarukset?

 Pikkuinen on ollut luonamme jo kuukauden. Isompien lasten alkuinnostus on siis hälvennyt ja nyt voikin jo sanoa mitä sisarukset oikeasti ajattelevat vauvasta, jota me kaikki odotimme niin kovin.

Täällä kerroin lasten suhtautumisesta raskausuutiseen ja Onnin ensijärkytyksestä. Vaikka Onni odottikin innoissaan pikkuisen syntymää ja oli ylpeä uudesta isoveljen roolistaan, jännitin hieman kuinka meille käy vauvan synnyttyä. Onnihan sietää huonosti isoja muutoksia ja vauvan tulo taloonhan on juuri sellainen. Yritimme jo raskausaikana kertoa mitä muutoksia pikuisen syntymä arkeemme tuo, mutta voiko pieni lapsi koskaan silti olla täysin valmis muutokseen?
 Kotiuduttuamme sairaalasta Onni oli vain haltioissaan uudesta tulokkaasta. Arki saapui kuitenkin vauvakuplaan heti muutaman päivän jälkeen. Miehen ollessa töissä sain kokea ennennäkemättömiä kiukkukohtauksia Onnilta. Lopulta kuitenkin poika kertoi kuinka ikävissään ja peloissaan oli ollut, ollessani vauvan kanssa sairaalassa. Toisaalta olen sitä mieltä, että uuden perheenjäsenen tulo saa lapsessa näkyä, mutta kyllähän tieto harmituksen syystä helpotti mieltä. Tilanne helpottui sylittely- ja keskustelutuokiolla ja jäljelle jäi jo ennen vauvan syntymää esiintyneet normaalit pienet uhmat. Pikkuinen on yhä Onnista hurjan ihana ja saakin usein pusuja osakseen. Leikkikaveria odotetaan leikkeihin jo innolla mukaan♥

 Myös meidän ekaluokkalainen on ollut todella innoissaan vauvasta. Hän mielellään pitää pikkuista sylissä ja kertoo tarinoita. Mikäli en ole samassa huoneessa tai pääse heti ottamaan pikkuista harmituksen iskettyä syliin, saa ekaluokkalainen laulullaan vauvan rauhoittumaan. Pikkutäry myös muuten mielellään laulelee ja leikittää pikkuista. Äidin sydän sulaa totaalisesti niissä hetkissä, jolloin nämä kaksi istuvat sylikkäin ja pikkuinen saa isoveljeltään kuiskauksen: "Olen niin onnellinen, että olet vihdoin siinä" ♥

 Tellu on jo niin iso, ettei aivan samalla lailla kenties kehtaa näyttää hullaantumistaan vauvaan kuin me muut. Silti hän mielellään kuiskii helliä sanoja korvaan, hoitaa ja jutustelee pikkuisen kanssa. Vaipanvaihdon Tellu jättää kyllä suosiolla Onnille, mutta sylistään ei mielellään pikkuista pois laskisi. Ainakaan, jos vauva olisi menossa pikkuveljien syliin :D Neidin luonnon päälle hieman käy myös se, ettei hän saa vauvaa yhtä hyvin rauhoittumaan kuin Pikkutäry laulullaan. Rauhallinen vauva on kuitenkin esiteinin mielestä paras ja ihanin pikkuveli ikinä. Ainakaan tämä pienin painos ei vielä käy ärsyttävästi salaa tutkimassa neidin aarteita :D

 Mielenkiinnolla jään katsomaan miten sisarusten välit tästä kehittyvät. Pikkuisesta on kuitenkin jo ehtinyt tulla koko perheen lellikki, joten vaikka ikäeroa sisaruksiin onkin, rakkautta hän ainakin tulee saamaan osakseen.

 Mitäs teillä on tuumittu?

12. lokakuuta 2017

Mikä pikkuiselle nimeksi?

 Pikkuisen ristiäiset lähestyvät kovaa vauhtia ja me vanhemmat painimme polttavan kysymyksen kanssa; Mikä vauvalle nimeksi? Rakkaalla lapsella on sanonnankin mukaan monta nimeä ja pikkuistakin kutsutaan kotona useilla. Jokainen lapsi on antanut vauvalle oman nimensä ja me vanhemmat yritämme välistä ääneen maistella pojalle sopivaa. Valitettavasti, kun pikkuisesta ei voi Onnin ehdottamaa esi-isääkään tulla :D
 Jos pikkuinen olisi ollut tyttö, meillä olisi ollut valmiina monta kaunista nimeä mistä valita. Kivoista poikien nimistä valitettavasti sen sijaan tuntuu olevan pulaa tai sitten ne eivät vaan tunnu vauvan oloisilta. Oman lisänsä nimen löytämisen vaikeuteen lisää myös se, että miehellä on juuri poikien nimissä hieman erilainen maku kuin mulla. Se mikä toisesta olisi nätti nimi, on toisesta aivan karsea. Aika mahtava lähtökohta lähteä ratkomaan tätä pulmaa, eikös? Nimilistoja meidän on siis toisillemme turha tehdä, sillä ongelma ei niillä ratkea.

Millainen vauvan nimen sitten pitäisi olla? Omasta mielestäni nimi ei saa missään nimessä löytyä suosituimpien listalta, mutta en etsimällä etsi mitään harvinaisuuttakaan. Mies ei tässä olisi niin ehdoton, mutta ehkä lapselle on mukavampaa, ellei luokassa, harrastamassa jne. satu olemaan kolmea saman nimistä poikaa. Mitään ulkomaalaiselta haiskahtavaa nimeä en myöskään näe meille sopivana, vaan etsinnässä on jotain suomalaista ääkkösiä sisältävän sukunimen kaveriksi. Nimi saisi myös olla kaunis, joten perus Matit, Pekat sun muut vastaavat eivät vaan iske. 
 Oikeastaan meillä olisi ollut mielessä muutama täydellinen, juuri pikkuisen näköinen etunimi. Toinen nimistä on vain liian samanlainen jo olemassa olevan kanssa, jolloin pojat olisi jatkuvasti sekaisin. Huudanhan nytkin dementikkona jo liudan nimiä ennen kuin se oikea tulee :D Toinen nimistä taas löytyy jo ennestään yhdestä nimirimpsusta.

 Saa nähdä arvotaanko nimi kasteessa hatusta vai päästäänkö tässä päivien käydessä vähiin vielä yhteisymmärrykseen. Olisipahan ainakin vieraille mieleenpainuvat ristiäiset, jos arvontaan asti jouduttaisiin :D Vaikka tämä nimen etsiminen nyt onkin tuskastuttavan vaikeaa, tahdon uskoa lopulta löytävämme sen meistä maailman kauneimman nimen. Kävihän niin Onninkin kohdalla :)

 Tahdotkos auttaa meitä ongelmassa? Jos tahdot, niin otamme mielellämme nimiehdotuksia vastaan!

10. lokakuuta 2017

Imuri nenään

 Pienten lasten, etenkin vastasyntyneiden, tukkoista nuhanenää on sydäntäsärkevää kuunnella ja katsella vierestä. He, kun eivät niistääkään osaa ja paha olo saa lapsen kitisemään. Vanhempana sitä yrittää kaikkensa, jotta pienen olo helpottuisi, mutta useimmista vauvoille tarkoitetuista niistäjistäkään ei kunnon apua ole.
 Joskus kauan sitten ostin sellaisen pikkuniistäjän, mutta lapsen ensimmäisen niiston jälkeen mieleni teki pommittaa sillä vaikka sitä vesilintua. Ekaluokkalaisen ollessa vauva ostin sitten monien kehuman NenäFriidan, joka oli kyllä edeltäjäänsä parempi. Taidan vaan omata liian onnettoman imutehon, sillä ei ne pienet nenät koskaan täysin auenneet.

 Kerran kahvipöydässä lasten flunssakierteistä jutellessa eräs tuttuni alkoi sitten puhumaan Baby-Vacista. Silmäni olivat varmaan isommat kuin pöllöllä kuullessani, että tuo toimisi pölynimurin avulla. Voitteko uskoa?! Seuraavan flunssan aikaan lähetin miehen töistä tullessaan kuitenkin ostamaan kyseisen niistäjän ja olisittepa nähneet mieheni ilmeen kaivaessani pölynimuria esiin niistämistä varten :D Miehen epäluuloisuus kuitenkin muuttui heti hänen huomatessaan kuinka mahtavan apurin oli lasten flunssan hoitoon hankkinut.
 Baby-Vac soveltuu ihan vastasyntyneillekin ja se onkin ollut kullan arvoinen laite nyt pienen kanssa.  Laite asennetaan siis pölynimurin taipuisaan putkeen, mutta se säännöstelee imurin imun lapselle sopivaksi. Se ei siis tunnu lapsista epämiellyttävälle vaan lähinnä samalle kuin niistäminenkin. Meillä pikkuinen tukossa ollessaan rauhoittuu jo välittömästi kuullessaan imurin äänen. Hän on siis selvästi jo oppinut, että aivan pian olo on taas parempi.

 Baby-Vacilla lapsen nenä aukeaa jo ihan muutamissa sekunneissa. Nenän pysyessä auki taudin kesto lyhenee sekä mahdollisuus jälkitauteihin vähenee. Mies aluksi kauhisteli nenäimurin yli 40€:n ostohintaa (netistä saa halvemmalla), mutta hyvin nopeasti kauhistelut vaihtuivat tyytyväisyyteen. Ties kuinka paljon mekin olemme jo säästäneet lasten kunnon niistämisen ansiosta ja tärkeintähän on, että lapsella olisi mahdollisimman hyvä olla.

 Kotiäidin elämää-blogin joukot siis suosittelevat  Baby-Vacia ja tämä ei ollut maksettu mainos, jos siltä tuntui. Näin flunssakautena tahdoin vain vinkata teillekin tästä mahtavasta avusta, jonka ansiosta pikkuinenkin saattoi säästyä lääkärireissulta.