Kuten ehkä edellisestä postauksesta voi päätellä, perheessämme kuluu ruokaa sellaisia määriä, ettei tulisi mieleenkään lähteä viime päivinä paljon puhutulle hamstrauslinjalle. Viikonloppuna kävimme tekemässä normaalit viikon ostokset, jotka joidenkin silmissä ehkä hamstraukselta näyttivät. Olihan joukossa ihan todelliseen tarpeeseen sitä valkoista pehmeää aarretta, josta kaupoissa on jopa tapeltu. Jouduimme käymään lopulta kolmessa eri kaupassa löytääksemme kaiken tarpeellisen ja silti jätimme suosiolla joitain kuiva-aineita odottamaan seuraavaa kertaa.
Niin kauan kuin meistä ei kukaan oireile, jatkamme tätä normaalia viikoittaista käytäntöämme. Jos tilanne muuttuu, niin siitäkin selvitään! Kaapeista löytyy aina sitä paljon puhuttua kotivaraa, joita luovuudella hyödynnettiin myös esim. täällä lasten ollessa muutama vuosi sitten vesirokossa . Nykyään myös haja-asutusalueelle saa tilattua ruokaa suoraan kotiovelle esim. Feelialta, eikä ole edes tuhottoman kallista! Enemmän olemme huolissamme niistä vähävaraisista lapsista, joille kouluruokailulla on ollut suuri merkitys ravitsemuksen kannalta. Toivottavasti liikkeellä oleva valtaisa hyväntekijöiden joukko muistaa auttaa myös heitä!
Suurin muutos arkeen tapahtui tosiaan tänään kaikkien lasten jäädessä kotiopetukseen. Odotellessamme tietoa kotona opiskeltavista asioista päätimme jatkaa noin suunnilleen lukujärjestysten mukaan. Neiti päätti oma-aloitteisesti liikunnasta koirien kanssa ja pojat nauttivat kuviksesta maalaillen, jonka jälkeen pelasivat vielä ulkona jalkapalloa. Englantiin puolestaan oli hyvä keskittyä Aarren päiväunien aikaan, sillä toki pienin haluaa olla kaikessa mukana! Onni toivoi kotiopetukselta tavu- ja lukuharjoituksia, joiden lisäksi keksimme varmasti paljon muutakin kehittävää puuhaa ajan kuluksi.
Millaisella mielellä sinä olet juuri nyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti