4. elokuuta 2019

Milloin sinusta tuli noin iso?!

 Niin vain heinäkuu vaihtui elokuuksi ja havahduimme kesäloman olevan aivan pian ohi. Mihin kummaan kesä jo hurahti? Koulujen alkaessa päättyy myös Onnin huoleton kotielämä eskarin alkaessa ryhmittää arkea. Jokaisen lapsen kohdalla tämä vaihe on tuntunut haikealta, mutta Onnin kohdalla tunteet ovat vieläkin syvempiä. Kyse ei ole siitä, että poika olisi yhtään sen rakkaampi kuin isommatkaan. Olemme vain kulkeneet hieman haasteellisemman tien monessa suhteessa.
 Lähes kolme vuotta sitten koin hetken, jolloin tiesin olevan oikea ratkaisu pitää Onni kotona eskariin asti. Jo tuona hetkenä tiesin myös sen eskarin tulevan nopeammin kuin uskoinkaan, mutta että näin nopeasti?! Vuodet ovat todellakin kiitäneet, vaikka olemme viettäneet leppoisia aamuja köllien ja kiireettömiä päiviä metsän hiljaisuudessa kuljeskellen. Ihan näin nopeasti en ollut valmis arkipäivistä Onnin kanssa luopumaan, mutta onneksi eskaripäivän jälkeenkin ehdimme vielä tehdä yhdessä monia tuttuja asioita!
 Itse eskarin sujumisesta en ole lainkaan huolissani, sillä meillä asuu fiksu ja liiankin omatoiminen  lähes 6-vuotias. Viimeisetkin huolen muruset katosivat kesällä Onnin mennessä ensimmäistä kertaa yksin kylään kaverinsa luokse. Ennen poika ei olisi mennyt tuntemattomasta ovesta sisään suosiolla edes kanssani, mutta kaikkien yllätykseksi poika hyppäsi auton pysähdyttyä vauhdilla ulos ja viipotti  kaverinsa kanssa leikkimään huudellen moikat vaan peräänsä. Itse jäin suu auki ihmettelemään milloin pojasta oli tullut noin iso?! Tuon hetken jälkeen vastaava kysymys on päässyt erilaisissa tilanteissa suustani useampaan kertaan kuten mm. hetkenä, jolloin poika vain marssi miehekkäänä sisään ja kaivoi ison tikun itse sormestaan.
 Eskarin aloitus on suuri asia lapselle. Reppu, penaali, kirjoitusvälineet ja muut tarvittavat varusteet on huolella valittuja ja suurella ilolla vieraille esiteltyjä. Kun pääsee koulutaksin kyytiin, on pakosti jo tosi iso! Meille kotiin jääville uusi arki on myös iso muutos ja kestää varmasti hetki ennen kuin pikkuisen kanssa sisäistämme tämän. Onnin eskari on kuitenkin pikkuiselle mahdollisuus kokea vuorostaan ne samat seikkailut kanssani ihan kahden. Kenties neljän vuoden päästä olen taas ihmettelemässä miten ihmeessä pienestä pojastani on tullut niin iso. Onneksi kuitenkin olen saanut Onnin kanssa nauttia näistä hetkistä näinkin kauan ja pienihän se eskarilainenkin vielä on♥

 Millaisia tunteita eskarin aloitus sinussa herättää?

2 kommenttia:

  1. Ymmärrän niin mitä tarkoitat. Meillä poika vajaa 2 vuotta, mutta nyt jo ihmettelen miten hänestä yhtäkkiä tuli näin iso 😁 (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vajaa 2-vuotiaan kanssa saa kyllä hämmästellä lähes päivittäin! Lapsi kehittyy ensimmäisinä vuosinaan niin kovaa vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä :) Niin mahtavaa seurata, mutta samalla hieman haikeaakin.

      Poista