Uusi arki vaatii totettulua kaikilta

 Onnin kolmas eskaripäivä lähenee pian loppuaan eli olemme viikonlopun jäljiltä palailleet taas uuteen arkeen. Näihin päiviin on mahtunut paljon erilaisia tunteita; intoa, jännitystä, pelkoa, kiukkua, iloa jne. Meidän vanhempien toimesta ilmassa on ollut rutkasti myös haikeutta ja muutamia kyyneleitä. Vaikka lapsen eskariin lähtö on meille jo tuttu juttu, on ne samat tunteet pinnassa jokaisen lapsen kohdalla.

 Uusi arki vaatii meiltä kaikilta hieman totuttelua. Tällä hetkellä eniten muutos vaikuttaa pikkuiseen. Hän ei vielä ymmärrä miksi kaikki muut lähtevät aamuisin ja hän joutuu jäämään äidin kanssa. Kyllä, pikkuisen mielestä nämä ensimmäiset päivät ovat olleet mahdollisuuden sijaan suuri rangaistus! Kerrassaan epäreilu tilanne olla liian pieni taksin tai bussin kyytiin saati pääsemään isin mukaan töihin. Toisaalta taas pieni ei tahdo päästää hetkeksikään minua silmistään, sillä eihän sitä tiedä jos katoaisin myös. Aamupäivät ovatkin menneet lähinnä kiukun hallintaan, vaikka olen yrittänyt keksiä mukavia kahdenkeskisiä puuhia.

 Onnin eskari puolestaan on alkanut hieman vaihtelevasti. Ensimmäisenä aamuna hän pinkaisi taksiin kuin vanha tekijä. Olin enemmän kuin ihmeissäni. Minun pieni, ujo poikani olikin niin iso ja reipas! Iltapäivällä kotiin palasi poika tutusti hymy huulillaan innosta kertoen kuinka oli saanut jo uuden kaverin. Hän oli siis selvästi uskaltanut jo jutellakin täysin vieraille ihmisille! Kerrassaan mahtavaa! Seuraavana aamuna palasin kuitenkin heti aamusta maanpinnalle kantaessani Onnia taksin kyytiin. Pikkutaksi, jossa ei tilataksiin verrattuna ole samalla lailla omaa tilaa ja vielä ohjaksissa vieras kuski saivat pojan menemään täysin lukkoon. Ilmeisesti eskaripäivä oli sentään sujunut ilman suurempia ongelmia, mutta kahden päivän jälkeen Onni oli jo aivan kuitti. Kaikki se hälinä, jännitys ja uudet tilanteet väsyttivät.

 Nyt on edessä siis ensimmäinen kokonainen viikko tätä muuttunutta arkeamme. Talo yhden lapsen kanssa tuntuu niin kovin hiljaiselle, vaikka pikkuinen yhä on normaalia äkäisempi. Onnin oli vaikea aamulla herätä, mutta tuttuun taksiin meno ei tuota ongelmia. Eskaripäivät varmasti sujuvat jo hieman helpommin, kun poika tietää miten siellä toimitaan. Huomenna olisi edessä pikkutaksilla kotiin tulo, mutta onneksi isoveli on turvana. Ehkä tämä arki siis hiljalleen tästä taas normalisoituu ja asettuu uomiinsa, kuten sillä on yleensäkin tapana tehdä. Pian me kaikki jo nautimme täysillä näistä uusista hetkistä ja keräämme uudenlaisia muistoja. Syksyn uudet seikkailut täältä tullaan!

 Kuinka siellä arkeen paluu sujui?