Perjantai ja viikonloppu edessä. Useissa perheissä tämä tarkoittaa myös karkki- tai herkkupäivää ja niin myös meillä. Ensimmäisen lapsen kohdalla karkit yms. sokeriset herkut on helppo pitää poissa, mutta useamman lapsen kohdalla moni on varmasti kuullut lauseet 'Pakkohan se on kun isompikin saa' tai 'Täytyyhän nyt toisenkin saada'. Pystyykö taaperon pitämään sokerisista herkuista erossa jos talossa on isompia lapsia?
Meillä ei vietetä karkkipäivää vaan herkkupäivää. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi saa valita lauantaisin jotain herkkua. Isompien lasten kohdalla olen huomannut tämän todella toimivaksi vähentämään karkin syöntiä, sillä he ovat valintaansa tyytyväisiä ja herkku on usein esim. popcornia, pähkinöitä, dipattavia kasviksia tai sipsiä kenties pienellä suklaapatukalla tai yhteisellä karkkipussilla lisättynä. Pieni taapero ei vielä kaupassa mieleisiään pysty valitsemaan, mutta muiden herkutellessa tahtoo toki itsekin syödä. Onneksi kauppa on nykyään pullollaan pienille sopivia herkkuvaihtoehtoja!
En ole hysteerisesti taaperon sokerinsaantia vastaan, mutten näe sitä tarpeelliseksikaan. Maailmani ei siis kaadu, jos pikkuinen nappaa sisaruksen kiposta karkin tai joku antaa piparin kouraan. Oikeastaan monessa kyläpaikassa on oletettu noin 1,5-vuotiaan jo herkuttelevan kahvipöydän antimilla ja hämmästytty ellei niitä olla lapselle annettukaan. Pulla ja letut ovat kyllä pikkuisen suurta herkkua, mutta näitä hän saa kuitenkin harvoin.
Normaalisti kahvipöydässämme pikkuinen saa siis yhä sokerittomia vaihtoehtoja kuten mustikkaisia kauralastuja tai hedelmäisiä patukoita. Muiden syödessä karkkeja hän taas on tyytyväinen rusinakoppaan tai kuivahedelmiin, sipsit korvaa paprikaiset sydännaksut. En kiellä, etteikö rajojaan kokeileva pikkuinen joskus olisi erilaisia eväitään protestoinut, mutta lopulta tyytynyt omiinsa. Toisaalta pikkuinen ei edes kovin makeasta tykkää. Myös juomapuolessa pyrimme välttämään sokeripommeja. Sokeristen mehujen sijaan saunajuomana voi olla maustettua vettä, smoothieta tai joissakin tilanteissa sokeroimatonta 100% täysmehua.
Nykypäivänä kauppojen valikoimien pullistellessa erilaisia terveempiä vaihtoehtoja pystyy mielestäni siis helposti välttämään taaperolla sokeriherkut, vaikka isommat lapset niitä saisikin. Tähän tarvitaan vain vanhempien yhteinen tahtotila ja isovanhemmilta ymmärrystä. Toki pieni lapsikin haluaa ja saa herkutella, mutta onko herkun pakko olla vain sokeriin upotettua? Entisenä sokerihiirenä olen itse ainakin vain mielessäni lasteni oppivan toisenlaisen tavan herkutella.
Missä iässä sinun lapsesi saivat maistaa karkkia?
Ihan hyvä juttu tuo "herkkupäivä". :) Meillä karkkipäivä tuli kuvioihin kun meidän vanhempi oli ehkä 4 vuotias. Silloin huomasin, että hän alkoi vaatimalla vaatimaan sokeria. Tuntui helpolta rajoittaa se yhteen päivään. :D Pikkuveli taisi huomattavasti paljon nuorempana alkaa saamaan karkkia, yllätykseksemme hän ei vieläkään oikein välitä suurista määristä vaan yksi laku ja tikkari uppoaa mutta yhtään suuremmat määrät jää häneltä syömättä..
VastaaPoistaMeillä myös pienemmät pojat eivät selvästikään ole yhtä paljon makean perään kuin tokaluokkalainen. Onni valitseekin usein herkuksi juuri pähkinöitä tai popcornia :)
Poista