10 vuotta sitten

Melko lailla päivälleen 10 vuotta sitten päätimme erään hautajaisreissun jälkeen mennä kesällä naimisiin. Naimisiinmeno oli kyllä ollut useampi vuosi aikaisemmin tapahtuneesta kihlautumisestamme asti suunnitteilla, mutta pysynyt aina 'sitten joskus'- vaiheessa. Odotimme sopivaa ja rauhallisempaa elämänvaihetta, elämän tasaantumista. Tuona päivänä kuitenkin tajusimme kai odottaneemme jo liian kauan.

 10 vuotta sitten elämämme oli ollut mullistuksia täynnä jo useamman vuoden. Tuntui siis hyvältä ajatukselta tuoda kaiken stressin, surun ja epätoivon keskelle positiivista jännitystä ja ennen kaikkea lisää onnellisia muistoja. Häiden järjestäminen alle 6kk:n varoitusajalla suurelle väkijoukolle toi päiviin lapsenhoidon lisäksi uutta iloa, eikä aikaa murheiden ajattelemiseen niin jäänyt.

 Itse hääpäivää olemme muistelleet lämmöllä. Kaikki ei todellakaan mennyt ihan nappiin ja kirjaimellisesti juoksimme kirkon ovista sisään. Ehkä tuo juoksu ja musiikin alkaessa vauhdin hiljeneminen omalla tavallaan kuvastaakin meidän elämää. Myös hääjuhla oli meidän näköisemme ilon ja rakkauden juhla, jossa olimme halunneet panostaa vieraiden viihtyvyyteen sen minkä rajallinen seinätila ja noin 170 henkeä antoivat myöden.

 10 vuotta on pitkä aika, mutta tuntuu kuin häistämme olisi vain pieni hetki. Emmehän vielä ole ehtineet edes häämatkalle! Tänä aikana olemme saaneet kolme ainutlaatuista poikaa tuomaan lisää iloa päiviimme, mutta eläneet myös monia raskaita hetkiä. Jälkiviisaana voisi sanoa, että jos olisimme odottaneet sitä oikeaa hetkeä, ei sitä olisi vieläkään tullut! Liekö olisi koskaan edes edessäkään?

  Suru, kiire, stressi, onnellisuus jne. kuuluvat meidän elämäämme ja ovat muokanneet meistä me, joille tärkeintä on oma perhe. Vuosien väsymys näkyy hölmöinä riitoina, mutta arkemme on täynnä pieniä rakkauden osoituksia, aitoa välittämistä. Kiitollisina kaikesta kasvatamme lapsiamme ja haaveilemme tulevasta. Ehkä vihdoin jo tänä vuonna pääsemme matkaan ihan kahdestaan?!

  Viimeiset 10 vuotta ovat opettaneet meille paljon. Elämä on elettävä nyt, sillä myöhemmin se voi olla jo myöhäistä. On nautittava ihan jokaisesta päivästä. Virheiltä ja huonoilta hetkiltä ei toki voi välttyä. Ne kasvattavat ja rakkaan puolison tukemana elämä kyllä kantaa. Yhdessä me olemme selvinneet tähänkin asti ja niistä ikimuistoisista hetkistä on hyvä ammentaa virtaa raskaimpiinkin päiviin. Tulevaa ei kukaan osaa ennustaa, mutta uskon seuraavasta kympistä tulevan vähintäänkin yhtä ihanan.

 Millaisena sinä näät elämäsi 10 vuotta eteen- ja taaksepäin?