Vauva-ajan arjen pelastajat

 Lapsen oppiessa kävelemään, kiipeilemään ja puhumaan ei joidenkin mukaan voida enää puhua vauvasta. Onhan se totta ettei lapsi silloin enää kovin vauvamainen ole, mutta koska en vielä ole päässyt vauva-ajasta nauttimaan haluaisin meidän täystuhoa vielä vauvaksi kutsua sinne elokuulle jolloin ensimmäinen eletty vuosi täyttyy. Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi ettei meillä ole ensimmäistä vuotta menty ihan helpointa tietä. Koska meidän kamera on matkoilla, päätin esitellä meidän hankalan vauva-ajan pienet helpottajat.

En isompien lasten kohdalla ollut mikään sitterin kannattaja. Mielestäni lapsi pärjäsi aivan yhtä hyvin lattialla möllöttämässä kuin tilaa vievässä härpäkkeessä. Nyt tämän nuorimman kohdalla päätin kuitenkin antaa Babybjörnin Balance sitterille mahdollisuuden. Onneksi päätin sillä sitteristä muodostui yksi meidän pelastuksista! Lattiallahan refluksioireista kärsivä Jyrä ei ole makoillen viihtynyt. Sitterissä taas asento oli sopivan pysty ja vauvan pystyi hetkeksi laskemaan käsistään ilman sekunnin murto-osassa alkavaa huutokonserttia. Ergonominen muotoilu, helppo kolmen asennon säätö, lapsen oman liikkeen aiheuttama keinuminen ja konepestävä kangas vakuuttivat minut täysin. Tämä härpäke, johon kyllä varpaitamme löimme liiankin usein, ei kuitenkaan ollut sellainen kauhistus mitä aikaisemmin olin kaupoissa ahdistuneena katsellut.  

Sitteriin saatava puulelu teki siitä vieläkin loistavamman. Jo muutaman kuukauden ikäisestä tämä lelu viihdytti. Tässä 3kk-kuvassa tarttuminen onnistui jo hienosti. Toisinaan tämä kokonaisuus on käytössä meillä vieläkin sillä painorajaan 13kg meillä on vielä todella reilusti matkaa!

 

Manducan ostin jo Pikkutäryn aikaan enkä vieläkään ole hetkeäkään katunut! Vannoin joskus etten ikinä osta mitään kantoliinaa tai muuta vastaavaa. Koin etteivät ne tosiaankaan olleet minua varten. Huutava, sylissä asuva pieni vauva laittoi kuitenkin etsimään jotain ratkaisua isosiskon hoitamiseen ja ruuan laittamiseen. Tuolloin törmäsin Manducaan, joka tuntui kantolaitteita vastustavasta tarpeeksi yksinkertaiselle ja mukavalle. Manducan suunnittelija Petra Schachtnerin tavoitteena oli kantoväline, jolla voisi kantaa eri-ikäisiä helposti ja mukavasti ilman lisävarusteita ja pelkoa säätöjen loppumisesta. Juuri sellainen tämä kantoreppu onkin!

Kuva täältä

Manducan käyttö on helppo oppia. Yhdessä paketissa on kaikki mitä tarvitsee vastasyntyneestä alkaen. Manducassa on siis integroitu vauvatuki, joka takaa ortopedisesti oikean asennon ja kantamisen voikin aloittaa vauvan ollessa 3,5kg. Integroitu korkeudensäätö taas tukee isomman lapsen selkää. Manducan avulla jaksoin kantaa vauvaa tunnista toiseen pystyen samalla tekemään vaikka mitä. Olen jopa imettänyt pienimmän ollessa Manducassa ja hyvin onnistui! Pikkutäry lopetti todella aikaisin rattaissa viihtymisen, joten usein hoidimme näyteikkunoissa juoksentelut välttääkseni kaupoilla asioinnit Manducan kanssa. Isommankaan lapsen kantaminen ei tunnu pahalle ja kantaa voi halutessaan jopa lonkalla. Voisin ylistää tätä loputtomiin!

 

Kolmas asia mikä on tuonut hetken helpotuksen ei oikeastaan ole mikään lastentarvike vaan todella edullinen hankinta. Ostin hoitopöydän viereen tauluiksi Onni ja Ilona katselukortteja. Näissä oli jotain ihmeellistä taikaa sillä pahinkin huuto loppui pojan päästessä hoitopöydälle aurinkoa ja muita tauluja katsomaan. Eikä reaktio jäänyt pelkkään huudon loppumiseen vaan tilalle tuli maailman ihanan hymy ja myöhemmin nauru sekä jokeltelu. Edes neuvolan perinteinen hymynaamakuva ei saanut huutoa loppumaan, mutta hoitopöydän kuvat toimivat edes hetken joka ikinen kerta! Voitte varmasti kuvitella kuinka usein me hoitopöydällä ollaan aikaamme vietettykään näiden kaikkien kuukausien aikana!

 

 

 Toivottavasti tämä aurinko jaksaa tuoda taikavoimillaan pian sen ihka oikeankin taas meidän kaikkien iloksi kesäpäiviä lämmittämään!