Noin viikko kouluarkea takana. Vasta vai jo, en tiedä. Erilaisen kevään ja kesän jälkeen tiesin, ettei syksykään tule olemaan se vanha tuttu normaali. Vaikka pitkän kotona olon jälkeen emme mitenkään innolla odotelleet arkeen paluuta, koitin parhaani mukaan saada lapset näkemään ne koulun parhaat asiat ja tsemppaamaan ensimmäisissä päivissä. Miten arki sitten on viikossa lähtenyt käyntiin?
Ensimmäinen koulupäivä oli Onnille henkisesti rankka, vaikka isoveli hienosti huolta pitikin. Täysin vieras opettaja, iso luokka ja kaikki se hälinä selvästi stressasivat ja väsyttivät vielä koulupäivän päätyttyäkin. Yllätys oli silti suuri, kun yöllä kannoin itkevän ja korvaani röyhtäilevän pojan alakertaan. Stressi ja jännitys pahensivat refluksia pahemmaksi vuosiin. Jo toisen koulupäivän aamuna sain naputella Wilmassa poissaolon, sillä eihän yskivällä ja korisevalla pojalla nykysuositusten mukaan ole mitään asiaa kouluun.
Lopulta tilanne onneksi rauhoittui nopeasti päivän poissaololla ja Onni on päässyt totuttelemaan koululaisen arkeen. Väsynyt poika on yhä, eikä koulupäivien jälkeen siedä minkäänlaista ylimääräistä hälinää vaan vetäytyy ennemmin omaan rauhaan. Bussimatka yksin kotiin kuitenkin sujuu ja välitunnilla olen ohikulkiessani nähnyt hymyilevän pojan. Wilmaan on tullut positiivista palautetta ja läksyjen teko sujuu hienosti. Hieman vaikeasta alusta huolimatta uskon askel kerrallaan myönteistä kehitystä tapahtuvan myös muuten.
Isommilla koulupäivät toki sujuvat jo vanhalla rutiinilla. Tai oikeammin sujuisi, jos he olisivat koulukunnossa. Maanantaina ensimmäinen koululainen lähetettiin hyvin lievien flunssaoireiden vuoksi kotiin ja keskiviikkona koulu- tai kerhokunnossa oli enää Onni. Sinällään hassua pitää täysin virkeitä lapsia kotona, mutta ymmärrän toki syyn. Saavatpahan lapset nauttia vielä hieman rennommin lämpöisistä päivistä.
Entä sitten Aarren kerho? Sen ensimmäisen kerran, kun ehti käymään ennen nenän vuotamista, sujui aloitus paremmin kuin ikinä kellään lapsistamme. Uusien kavereiden kanssa oli löytynyt yhteiset leikit välittömästi ja kerhossa oli niin kivaa, ettei Aarre olisi halunnut kotiin laisinkaan. Täytyy nyt vain toivoa, ettei pojan nenä vuoda entiseen tapaansa koko talvea.
Lyhyesti kiteytettynä paluu arkeen on sujunut meillä kirjaimellisesti hieman yskähdellen. Vai sittenkin loivasti laskeutuen? Aamuherätyksiin tuskin kukaan on vielä täysin tottunut, mutta päivät sujuvat ihan mukavasti. Koko totuus arjesta Aarren kanssa selviää kuitenkin vasta sitten, kun kaikki koululaiset ovat päässeet koulunkäyntiin kiinni. Vai onko loppuvuoden uusi normaali tätä jatkuvaa jonkun kotona oloa? Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää!
Kuinka siellä paluu arkeen on sujunut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti