Viime viikonloppuna nautimme vielä olostamme mökillä. Lapset uivat, ongittiin, paistettiin laavulla makkaraa, kerättiin puolukkaa talven iloksi jne. Kaikki viihtyivät ja kotiinlähdön hetkellä nuorin kapinoi jalkaa polkien isompien kokiessa haikeutta. Kenties seuraavan kerran nukkuisimme mökillä vasta ensi kesänä.
 |
Tuntuu ettei siitä ole kuin hetki, kun koko kesä oli vasta edessä. Vastahan me suunnittelimme kesän mökkiprojekteja ja nyt joudumme toteamaan, ettei kaikkea ehditty vieläkään valmiiksi asti. Ei, vaikka tänä kesänä olimme suhteellisen paljon kuitenkin rakkaassa kesäpaikassamme. Lapset nauttivat olostaan ja toimivat mahtavina apulaisina miehen nikkaroidessa. Koiranpentu opetteli uimaan ja itse yritin pitää kaikki vilkkaat, erisuuntiin vipeltävät silmieni alla. Ei mitään sen ihmeellisempää koko kesänä ja nyt lehdet varisevat jo puista.
Kesä oli erilainen kuin suunnittelimme, mutta huomasimme, ettemme juuri nyt kaipaakaan ulkomaille tai ylipäätään reissuun. Onni ja lapsuuden kesämuistot syntyvät paljon yksinkertaisemmista asioista. Yhteinen aika on yhtä arvokasta, olimme missä hyvänsä. Tänä kesänä matkarahoilla teimme yhdessä mökistä entistäkin viihtyisempää ja saimme rahoilla iloa vuosiksi eteenpäin. Aarre ihastui muurinpohjalettuihin ja Onni pulikoi viimeiseen asti järvessä. Kesään mahtui paljon iloisia hetkiä, jotka saavat malttamattomina odottelemaan jo seuraavaa kesää.
Nyt kun mökkikausi on todennäköisesti paketissa, ilmoitti Onni aloittavansa seuraavaksi talvikauden. Toivottavasti ei sentään suksia ja lumikolaa ole vielä esiin kaivamassa! Kieltämättä syksyinen vesisade ei juuri nyt yhtään houkuttele, mutta josko ruskan kauneudesta saisi nauttia ennen sitä talvea? Tai jos edes sieniä saisi talveksi säilöttyä? Niiden jälkeen voisi munkin puolestani jo pieni lumipeite tulla valaisemaan pimentyneitä iltoja ainaisen syksyn sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti