Vuosi 2019 nippuun

 Vuoden viimeistä taas viedään ja samalla pääsemme pian uudelle vuosikymmenelle. Kymmeneen vuoteen onkin mahtunut hurjasti ihania asioita, joista päällimmäisenä tietysti meidän poikien syntymät. Toisaalta osa noista vuosista ovat olleet omalla laillaan kovin raskaita ja usvaisia.  Onpahan ainakin nähty niin päivän ihanuudet, aamun ensisäteet kuin yön kauneudetkin. On opittu nauttimaan entistä paremmin arjen pienistä iloista ja olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on.

 Vuosi sitten suunnittelimme vuoden 2019 olevan stressittömämpi hyvän olon vuosi ja paljon positiivisia muutoksia sillä saralla saimmekin aikaan. Koin vihdoin taas löytäneeni energisen minäni ja voin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin paremmin kuin vuosikausiin. Blogin kannalta toki muutos oli hieman surkeampi, sillä en enää istu bloggaamassa yömyöhään, eikä aikaa päivisin välttämättä löydy.

 Pian päättyvä vuosi oli omalla laillaan raskas, mutta hyvin perhekeskeinen. Vuosi oli täynnä elämää sen kaikkine tunnetiloineen. Olemme vuoden aikana saaneet ihastella Onnin sosiaalista kehittymistä ja Aarren kasvua touhukkaaksi pikkumieheksi sekä nähneet lapsen innosta tuikkivat silmät, kun oma lempiurheilulaji on löytynyt. Kaikkiaan tämä vuosi on ollut ihan hyvä perusvuosi muiden joukossa. Ei mikään huippu ihana, mutta monta hymyn suupielille tuovaa muistoa se kätkee sisäänsä.

 Vuoden aikana kävimme paljon museoissa ja rakensimme nuotiopaikan sekä laavun mökille. Juhlimme miehen kanssa 10. aviovuotta, mutta valitettavasti häämatka odottaa yhä edelleen tekemistään. Olemme hitsaantuneet avioparina sekä perheenä entistä enemmän yhteen ja odotamme mielenkiinnolla uuden vuoden tuomia seikkailuja. Vuosi 2020 täältä tullaan!

 Lopuksi haluan kiittää sinua tästä vuodesta ja toivottaa onnen hetkiä uudelle vuosikymmenelle♥

Meidän joulukuu

 Enpä olisi kuukausi sitten uskonut kuinka rentoon joulukuuhun pystymmekään. Osasyyllinen tähän taitaa kyllä olla sairasteluputki, joka yllätti taudilla jos neljännelläkin perheemme jäseniä.  Lisäksi joulukuun juhlat ja kiireet sekä tonttupajan ahkerointi takasivat taas yhden blogiloman. Ennen päivittelin blogia usein lasten mentyä nukkumaan tai alkuyöstä, mutta nyt nautin ennemmin kaikesta vähäisestä kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa ja pidän univelat kurissa. Kysyjille ja ihmettelijöille siis tiedoksi, täällä ollaan yhä! Muutama lisätunti vuorokauteen olisi vain blogin kannalta tarvittavaa.

 Joulukuu meni meidän perheessä siis pitkälti aina jonkun potiessa. Sairastelujen lisäksi ehdimme kuitenkin nauttimaan joulun ajasta tuttuun tapaan. Leivoimme valtavat kasat pipareita, askartelimme hauskoja juttuja, teimme jouluisia askareita ja yllätyksiä läheisille. Onnin hittimateriaali oli tänä vuonna puu ja hän nikkaroikin hauskat jouluiset kortit. Tellu maalasi tauluja ja Aarre taas tykästyi tonttu-teemaan eikä muut askarteluideat tahtoneet kelvata.

 Kerrottavaa tästä kuusta riittäisi varmasti maratonipostauksen verran. Siispä on ehkä parempi listata kohokohdat:

♥ Aarre kulki kirjaimellisesti koko kuun tonttulakki päässään. Hän oikeasti nukkuikin lakin kanssa!
♥ Odotimme kovasti lunta ja odottelemme yhä. Alkukuusta maa oli hieman valkoinen, mutta muutamaan lumiukkoon on lumileikit jääneet.

♥ Tutkimme perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivänä aarrelaatikkoani, josta löytyy sodanaikaisia kuvia ja isompia lapsia kiinnostavia kirjeitä.
♥ Vietimme miehen kanssa päivän ihan kaksin, vaikka miehen päivystys vähän toikin päivän kulkuun jännitystä.
♥ Testasimme onko nousevan kuun aikaan kaadettu kuusi oikeasti parempi. Vielä ei ole juurikaan karissut!

♥ Luimme 27 erilaista jouluista kirjaa, osan vieläpä useampaan kertaan.
♥ Nautimme lämpimästä glögistä niin sisällä kuin ulkonakin
♥ Osa meistä kävi elokuvissa.

♥ Toteutimme isojen poikien pitkäaikaisen haaveen ja kävimme ihastelemassa Cola-rekkaa. Ei tosin jonotettu tuntia porttien sisäpuolelle.
♥ Otimme osaa koululaisen harrastusjoukkueen perhepäivään ja urheilemisesta tykkäävä Onni sai siitäkin kipinän. 30km:n harrastusmatka tullee siis ensi vuonna entistä tutummaksi.

♥ Osallistuimme jouluisiin tapahtumiin ja kävimme moikkaamassa useampaan kertaan itse joulupukkia. Aarrella oli kova hätä, muistaahan vanha pukki varmasti hänen tärkeimmän toiveensa.
♥ Onni haaveili tontun ammatista ja aattona joulupukki toivotti tervetulleeksi tonttukouluun! Enää jännittää, koskahan tuo koulu alkaa?!

 Jouluaaton me vietimme kotona. Lapset koristelivat aamulla kuusen ja etenkin alaoksilta voikin löytää 3-4 pallon sarjoja Aarren vähän innostuessa. Mies joutui kiireessä lähteä etsimään vielä kaupoista varalamppuja kuusen valoihin. Eihän niitä löytynyt, joten led-valosarja toimi kyllä kauniisti sekin. Lounaaksi söimme riisipuuroa ja vanhempien tehdessä viimeisiä jouluruokia, pojat leikkivät ja pelailivat jännityksissään. Päivän vähän hämärtyessä Onni vei koristelemansa kynttilän kumminsa haudalle ja itse koitin rauhoittaa hieman ylikierroksilla käyvää Aarrea. Pian jouluaterian jälkeen onneksi kuitenkin se odotettu vieras tuli ja voi kääk mikä määrä lahjoja hänellä olikaan mukanaan. Aarre sai kun saikin toivomansa paloauton ja Onni traktoriinsa peräkärryn, mutta muutoin lahjavuoresta paljastui pitkälti harrastusvälineitä, kirjoja ja vaatteita.

 Joulupäivä ja tapaninpäivä olivatkin omistettu yhdessäololle niin oman perheen kuin läheistenkin kesken. Nautimme jouluisista herkuista, pelailimme ja luimme. Nauroimme paljon ja tietysti leikimme. Kävimme perinteisellä joulupäivällisellä mummolassa ja nautimme ystävien seurasta. Lasten mentyä nukkumaan nautimme miehen kanssa kaksin harvinaisesta tilanteesta, sillä miehellä oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koko joulu vapaa! Sen parempaa joululahjaa emme voineetkaan saada.

Nyt joulun jälkeen olemme jatkaneet lomailua oikeastaan samaan malliin. Koululaiset ovat käyneet yökyläilemässä, mutta muuten olemme ottaneet vain rennosti ja nauttineet kiireettömyydestä. Jokainen lapsi vuorollaan on saanut arkea enemmän kahdenkeskistä aikaa ja muutoin olemme touhuilleet yhdessä kasassa leikkien, pelien, askarteluiden ja liikunnan merkeissä. Tällä samalla rennolla fiiliksellä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle.

 Mitä sinun loppuvuoteesi kuuluu?

Kaipaako joulukoti kaupan koristeita?

 Loppusyksystä kaupan hyllyt täyttyvät toinen toistaan upeammista joulukoristeista. Nuo koristerivit houkuttelevat ostajia luokseen ja usein me joulupiiskurin kanssa riennämme oitis uutuuksia ihastelemaan. Ihailevilta huokauksilta ja 'ostetaanko'-hihkaisuilta ei voi välttyä. Koristeet jätetään kuitenkin vielä loka-marraskuun vaihteessa hyllyyn ja sama ihasteluryntäys toistuu hieman lievempänä kerta toisensa jälkeen.

 Voin myöntää, että meillä kaapit pursuilevat joulukoristeista! Laatikoiden kätköistä löytyy toinen toistaan suloisempia koristeita, joista ei missään nimessä raaski luopua. Lapsetkin rakastavat niitä. Harva noista koristeista kuitenkaan on sieltä kauppojen ihanuuksien joukosta. Laatikoistamme löytyvät joulukoristeet kertovat omalta osaltaan tarinaa lapsiemme jouluista. Nuo koristeet ovat lapsiemme pieniä aarteita, sillä he ovat ne itse tehneet.

 Jo vuosikausia olemme viettäneet joulun alla päivittäisiä askarteluhetkiä. Se vähentää lasten jännitystä, mutta on myös mukavaa yhteistä puuhaa. Laatikoissamme on askarteluja, joita olen tehnyt vuoroon jokaisen lapsen kanssa. Jokainen noista askarteluista on samasta muotista, mutta joista erottuvat vuodet ja jokainen on kuitenkin selvästi tekijänsä näköinen. Sitten on myös iso joukko eri vuosien hittejä, mutta iloa jokaisessa koristeessa on tunteiden lisäksi rutkasti mukana. Onnekseni lapset ovat antaneet paljon säilöttyjä enemmän tuotoksiaan myös muille eikä jokainen suloinen askartelu ole kestänyt leikkimistä tai vuosia.

 Löytyy meidän kaapeista paljon myös niitä kaupan joulukoristeita. Myönnän ostaneeni muutaman tänäkin vuonna. Silti meidän perheen joulun koristelusta vastaa suurimmaksi osaksi lapset, jotka suuren ylpeyden vallassa laittavat ihan itse tekemänsä koristeet esille. Aarrekin silmät loistaen ja riemuissaan hyppien esittelee kaikille vieraille hänen ihan omia juttujaan.  Eikä sitä vanhempanakaan koe mistään ostetusta koristeesta yhtä mahtavaa tunnetta.

Miksi siis viettää kulutusjuhlaa, kun ne lasten mielestä parhaat jutut syntyvät kuitenkin paperirullasta ja paperista tai muista yksinkertaisista materiaaleista? Pitäisikö meidän aikuisten lasten tavoin arvostaa joulun koristelussa enemmän pieniä asioita ja nauttia itse tekemisen riemusta ainaisen ostamisen sijaan? Joulussa perimmäisenä, kun kuitenkin on kyse aivan muusta kuin kodin juhla-asusta.

Näkyykö tonttuja?

 Onni haaveilee tulevansa joskus ihan oikeaksi tontuksi. Voi kuinka paljon kivoja ja jännittäviä hommia tontuilla hänen mielestä onkaan eivätkä ne lopu kesken! Oikeastaan tuntuu kuin Onnin sisällä asuisikin pieni iloinen tonttu. Niin innoissaan ja onnellisena hän aina joulua odottaa.

 Aarre puolestaan matkii tietysti veljeään. Eräänä arkiaamuna hän kaipasi kiikareita. Sellaisia ei siihen hätään löytynyt, mutta Aarrea ei tarvinnut houkutella askartelemaan. Näin joulun alla päädyttiinkin tekemään oikeat tonttujen kiikarit, joista taisi tulla kyllä joulupukin versiot.

 Päällystettiin siis kaksi paperirullaa punaisella ja tehtiin koristeeksi mustasta sekä kultaisesta kartongista vyö. Hihnaksi jouluista nauhaa ja joulun hittikiikarit olivat valmiit! Onni teki tietysti myös eskarista tullessaan itselleen omat ja näillä näkee kuulemma hyvin niin tonttujen jäljet, piilopaikat, metsän eläimet kuin kiltit lapsetkin. Niin ja tuhma aikuiset myös eli täytynee muistaa olla kiltisti ;)

Joulukuun eka

 Kuten ehkä jo huomasit, tänä vuonna ei blogissa availla joulukalenterin luukkuja. Olen pitkään puhunut pyrkimyksestä stressittömään elämään ja aika pitkälle tämä päätös juontaa juurensa siihen. Luvassa on tänäkin vuonna meidän perheen jouluvalmisteluja, askarteluja, herkkuja yms. aikaisemmilta vuosilta tuttua, mutta ainut ero on siinä, etteivät postaukset ole sidottuna päiviin eikä itseni tarvitse panikoida valottomuuden kanssa tai valvoa yötä myöten luukkuja väkertämässä. Kalenterittomuudesta huolimatta toivottavasti viihdyt matkassamme kohti joulua!

 Joulutohinat ovat olleet täällä käynnissä jo pitkään. Erilaisia pipareita on leivottu kymmeniä pellillisiä, on askarreltu ja aloitettu itse tehtyjä joululahjoja. Päivän satuhetket ovat muuttuneet jouluisiksi jo kuukausi sitten, talossa hyräillään ahkerasti joululauluja ja sadepäivänä on Petteri Punakuono elokuvakin jo katsottu. On nautittu riisipuuroa, glögiä ja muita joulun herkkuja. Vain kunnon lumipeite on puuttunut.

 Tänä vuonna me matkaamme kohti joulua hyvin rennosti lasten ehdoilla. On mukavaa huomata kuinka Aarre nauttii joulun puuhista sekä tunnelmasta ja odottaa tietysti jo innokkaana joulupukin tapaamista. Onni on nimennyt itsensä joulupiiskuriksi ja tämän piiskurin komennossa ei valitettavasti vältytä joulusiivoltakaan. Hän nimittäin on hyvin tarkka, ettei verhoja vaihdeta ilman ikkunoiden pesua tai sauna ole joulusauna ilman sen kuuraamista. Onneksi ei sentään ole vielä keksinyt kaappien siivoamista :D

 Näillä tunnelmilla toivotamme sinulle ihanaa joulun odotusta♥