Jaksaa, jaksaa

 Aamulla herätyskellon soidessa huokaisin helpotuksesta; vihdoin taas perjantai! Vaikka ulkona sää ei aina niin keväiseltä näytä, on kevät selvästi tullut perheeseemme. Kalenterit täyttyvät monilla keväisisillä jutuilla. On kevätretkeä ja -juhlaa, kouluun tutustumista, kouluunlähtötarkastusta ja -palaveria jne. Siihen päälle vielä normaalit menot neuvoloineen, kokouksineen, syntymäpäivineen yms. sekä keväiset tapahtumat ja projektit. Niin jännittäviä, ainutlaatuisia tai kivoja juttuja kuin kaikki onkin, kaipaan jo rauhaisaa oloa!

 Siinä missä alkuraskauden pystyin lepäilemään miehen ollessa kotona, huhuilen nyt aamusta iltamyöhään yksin kotona epätoivoisena yhä sen energisen keskiraskauden perään poikien päästäessään samalla koko energiansa valloilleen. Iltaisin olen aivan puhki ja se herätyskello soi joka arkiaamu aivan liian aikaisin. Monet jutut ovat kasautuneet viikonlopuille, mutta saanpahan silloin edes herätä muuhun kuin kellonsoittoon!

 Kauniit ja lämpimät päivät piristävät. On ihanaa juoda päiväkahvit ulkona auringon lämmittäessä kasvoja ja katsella lasten keväisiä touhuja. On myös hauskaa bongailla yhdessä perhosia ja muita lähestyvät kesän merkkejä. Mitä enemmän noita ihania päiviä onkaan, sitä enemmän kaipaan kuitenkin jo kesäloman rauhaa. Onneksi tässä onkin enää neljä pitkää viikkoa ennen lasten lomille kirmaamista! Ehkä se kesä ja lämpökin sieltä vielä siinä ajassakin ehtii tulla?! Neljä viikkoa on kuitenkin jo niin lyhyt aika, että eiköhän sen vähintäänkin sisulla jaksa painaa, vaikka lunta sataisi :)

 Kaipaako muut jo kesälomaa ja kesää?