Aamukiukulle helpotusta

 Kuten näkyy täällä ei liiemmin olla koneella istuskeltu. En vain ole kyennyt ja sen vähäisen ajan mitä olen koneen ääressä istunut on lähestulkoon ollut pakko pyhittää vauvaan liittyville jutuille. Nyt alkaa siis olemaan todella epätodennäköistä, että täällä vielä elo-syyskuun vaihteessa yhdessä osassa oltaisiin. Tai mistäs sitä tietää, vaikka yliajalla vielä kärvistelisin, mutta tähän tahtiin jatkuessaan raskaus loppuu ennen kuin ehdin tajuamaankaan.

 Vauvahankintamietteiden lisäksi on ollut edessä tulevan koululaisen hankinnat. Reppuostoksille tyttö lähtee mummon kanssa ja eiköhän sieltä samalla tule penaalit ja kyniäkin. Koulupöytä ja valaisin olisi siis enää pakollisella ostoslistalla. Vaikka aleostot jäikin sattuneesta syystä ihan minimiin niin 70% alella tuli ostettua kouluvaatteiksi pussillinen ihan perusvaatetta, Name it:n leggareita, tunikoita jne. Paras ostos on kuitenkin ehdottomasti ollut meidän aamujen kesyttäjä Tangle Teezer. Tellulla helposti takkuuntuvaa hiusta päästä löytyy valtaisasti ja vihaa harjausta eli ei oma-aloitteisesti harjaan tartu. Toisin on nyt, kun harja on kaunis kuin kukka!

 Kyllä tälläisellä kelpaa hiuksiaan harjailla ja mikä parasta takut katoavat ilman kipua, huutoa ja kyyneliä! Tämä olisi pitänyt hankkia jo aikoja sitten! Jos kiinnostaa niin lisätietoa ja jälleenmyyjät löytyvät http://www.tangleteezersuomi.com

  Kunhan mies kotiutuu työmatkaltaan tai itse kykenen postiin asti niin saatte nähdä mitä Pikkutäryn toiveesta ostettiinkaan. Hurjan isolle sekä omatoimiselle tuntuu jo tuo poika! Kuinkahan käy sitten vauvan synnyttyä jolloin isommat  lapset tuppaavat muutenkin hetkessä kasvamaan valtaisasti !?!

Hurmaavat pikkuiset palleroiset

 Täällä ollaan ahkerasti hoidettu pikkuisia palleroisia, jotka ovat hurmanneet niin lapset kuin vanhempansakin. Katsokaa nyt kuinka suloinen yksi näistä pienistä onkaan!

 Valitettavasti kolmen siilinpoikasen emoa ei ole näkynyt ja koska nämä vaeltelevat epätyypillisesti päivät pitkät pihassamme niin taitavat olla orpoja. Täytyy katsoa missä kunnossa pysyvät nyt kun saavat meiltä lisäruokaa, mutta jos tilanne yhtään vaatii niin ammattilaisten hoitoonhan suloisuudet on sitten vietävä. Siihen saakka saavat nauttia lasten pyydystämistä hyönteisaterioista sekä kissojen liha-aterioista.

Siilien hurmaamana tekisi lähes mieli jo vauvallekin tilata jotain aiheeseen sopivaa. Lekmerillä kun olisi tilattavissa esim. tälläinen soittorasia

Tai sitten vaikkapa vaunulelu. Tämä tosin ei kyllä meidän vaunuihin sovi.

 Muutamaa vaatekappaletta lukuunottamatta vauvalle ei vielä mitään valmiina olekakaan. Tai sänky on ollut paikoillaan Pikkutäryn ajoista, mutta vaatteet sekä muut tarvikkeet ovat tiiviisti kaappien uumenissa tai sitten kauppojen hyllyillä. Se mitä olen ajatellut hankkia ehtii loppua ennen kuin saan tartuttua tuumasta toimeen. Näin kävi myös hoitolaukkujen kanssa. Onneksi sitä ehtii vauvankin kanssa puuhastelemaan ja ostelemaan yhtä sun toista! Jos vauva päättääkin ottaa varaslähdön niin saahan mieskin hätätilassa vaatelaatikon kaivettua ja hyvällä tuurilla myös koneellisen vauvapyykkiä pestyä :)

Retkellä

 Sattuneesta syystä meillä on lapsetkin olleet lähes koko kesän pelkästään kotona. Loppuviikkoa kohden alkoi tuntumaan, että pieni maisemanvaihdos olisi paikallaan. Pitkälle en uskaltautunut kuitenkaan, joten pakattiin kassillinen evästä ja lähdettiin viereiseen metsään katsastamaan onko mustikat jo tarpeeksi kypsiä kerättäviksi talven varalle.

  Kyllähän ne mustikat jo kypsiä oli, mutta joku oli ehtinyt suurimman osan jo poimia ennen meitä. Onneksi sentään muutama herkku löytyi sieltä täältä ja saatiin piirakkamustikat edes kasaan. Onneksi metsää riittää, joten täytyy katsoa uskaltauduttaisiinko joku päivä hieman kauemmas katsastamaan tilannetta, vaikka maha ei retkestä pitänytkään. Lapset kuitenkin rakastavat metsässä oloa ja Tellu ehti jo huolestua saadaanko talveksi mustikkaa laisinkaan. 

Aivan tyhjin käsin ei sentään lasten tarvinnut kotiin palata sillä molemmilla oli korit täynnä toista herkkua. Tänään saatiikin vuoden ensimmäinen tuoreista sienistä tehty kastike. NAM!

Vahingoniloako?

 Vaikka päiväni menevätkin suurimmaksi osaksi kotona lepäillessä, olen saanut kiitettävästi vastailla pariinkiin kysymykseen. Mitä valasmaisemmaksi muutun sitä useammin kysytään: Ei kai sulla enään kauaa kärsittävänä ole? Kyllähän tiedän mahani olevan iso, mutta ei se minusta näytä siltä, että tässä vielä oltaisiin vielä synnyttämäänkään lähdössä! Sitäpaitsi miksi pitää automaattisesti olettaa raskauden olevan joku kärsimysnäytelmä? Joo, ei oloni mikään hehkeä kuin kukkanen ole ja kyllähän supistuksetkin liiaksi normaalia elämää vaivaavat, mutta silti nautin täysin pienistä liikkeistä ja yleensä jopa entisestään pyöristyvästä mahastani. Raskaus ylipäätään on ainakin meille suuri ihme ja kestää vain hetken, joten miksi siitä ei saisi nauttia? Toisaalta naisen mielihän saa onneksi muuttuakin ja loppuraskaudessa voin jo valittaakin ;)

 Toinen päivittäin kuulemani kysymys liittyy vallitsevaan vuodenaikaan ja itseasiassa on enemmän toteamus: Mahtaa sulla olla kuuma?! Niin, eihän hellelukemissa kai voi kylmäkään olla! En tiedä onko kysyjien tarkoitus tuottaa edes sitä vähäistä iloa omassa helletuskassaan ajattelemalla, että mullapas on vielä heitäkin kuumempi. En kiusallani siltikään anna heille sitä pienintäkään vahingonilon mahdollisuutta vaan silmät kirkkaina väitän lämpöisten kesäsäiden olevan oikein mukavia. Toisaalta mikäs tässä onkin ollessa kun lähes kaikki tekeminen on kielletty ja saan vain varjossa maata jäitä täynnä oleva lasi seuranani! Kuuma kieltämättä on, mutta parempi kai sekin kuin ainainen vesisade?

 Nautinnollisia kesäpäiviä!