Kotiäidin elämää

 Aloittaessani tätä blogia meillä oli meneillään erittäin rankka vaihe. Pikkutäry oli koko sen astisen elämänsä ollut vaivainen ja luulin helpotusta jo tulleen. Vaan eipä tullutkaan kun ehkä vasta nyt, ainakin toivottavasti, alkaa helpottamaan. Pitkään jatkuneilla parin tunnin yöunilla ajatusmaailma katoaa lähes olemattomiin. Ei ollut luovuutta keksiä blogille edes nimeä.

 Tänään lapset (tai lähinnä Pikkutäry) istuivat kerrankin kiltisti lastenohjelmia katsoen. Sain rauhassa laittaa ruokaa ja jopa ajatella. Erään puhelun jälkeen siinä sitten pohdin kuinka kuusi vuotta kotiäitinä on muuttanut minua. Pystyn hyvin jopa unohtamaan kännykän kotiin tai vastaamaan kun jaksan. Kiire on muuttanut muotoaan tai jonkun mielestä poistunut elämästäni kokonaan. Päivien sisältö on paljon rikkaampi ja arvaamattomampi, puhumattakaan kuinka paljon erilaisia tunnetiloja päiviin mahtuukaan. Helpommalla ehkä pääsisi oikeissa töissä (saisi jopa pitää ruoka- ja kahvitaukoja), mutta olisiko minusta enää siihenkään? Sopeutumista se ainakin kaikilta vaatisi. Koska täällä ainakin vuoden päivät vielä vietetään kotiäidin elämää niin olkoot se bloginkin nimi kunnes tulee taas uusi entistäkin parempi mieleen :)

Ainiin, joku on ehkä joskus miettinyt, että mikä ihmeen Pikkutäry? Kuka kummassa nyt kutsuu lastaan noin hölmöllä nimellä? Onko täällä ihan tärähtänyttä sakkia? Ehkä onkin, mutta on nimellä ihan tarinansakin. Miehellä on töissään oma "lempinimi", joka ei kuitenkaan ole täry vaan joku aivan muu miehen alaan liittyvä. Pojan synnyttyä sitten miehen työkaveri oli kahvipöytään tullessaan huikannut iloisesti, että Pikkutäryn iskähän tarjoaa pullakahvit perheenlisäyksen kunniaksi. Pikkutäry kulkee siis miehen työporukassa toisinaan vieläkin Pikkutärynä, vaikka kotona nimi elääkin vain täällä blogimaailmassa.