Vuoden ekat

 Nyt mennään taas tylsästi ilman kuvia sillä en vieläkään ole oppinut ettei sadesää + kameran lopussa oleva akku ole tosiaankaan itselleni sopiva yhtälö. Mutta siis niihin höpinöihin... Täällähän ei ole lapsille sellaista mahtavaa paikkaa kuin leikkipuisto. Itse lähiössä kasvaneena mietin mitä lapseni jäävät ilman? Ok, on lapsille varmasti hienompaa ja ikimuistoisempaa kun leikkipuistoon pääsee harvemmin, mutta kuuluuhan puistoiluun myös kaverit ja muut sellaiset. Puiston puuttuessa pitää kuitenkin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja niinpä oman pihan alkaessa kyllästyttää lähdemme kävelylle metsään/ metsätielle, jossa lapset saavat juosta, kiipeillä ja etsiä aarteita. Loppukesä ja syksy onkin metsässä oikeaa aarreaikaa. Lapset ovat nytkin ehtineet tunkea suihinsa ties kuinka paljon metsämansikkaa (löytyy jopa omalta pihaltakin) ja mustikkaakin. Tänään menimme lopulta retken päätteeksi kastumaan läpimäriksi, kun satuimme löytämään vuoden ekat tuoreet kantarellit! Suurimman osan jätimme vielä kasvamaan toivoen ettei joku roisto löydä apajaamme, mutta iltapalaksi nautimme sienikeittoa. Kyllä oli hyvää!