31. joulukuuta 2020

Vuosi 2020 - ei tule ikävä!

  Vuoden 2020 viimeisiä hetkiä viedään ja fiilis on kaikkea muuta kuin haikea. Kuten ehkä blogin aktiivisuudestakin voi päätellä, tämä vuosi ei ole ollut helpoimmasta päästä. Voimat ovat tässä vaiheessa vuotta jo aikalailla poissa, joten rento joululoma on tullut enemmän kuin tarpeeseen.


 Vuosi sitten päätin satsata omaan hyvinvointiin ja lopettaa yötyöt. Samalla vain loppui aika blogille ja monelle muulle täysin omalle jutulle. Korona toi keväällä arkeen omat haasteensa ja kaiken keskellä oma itsensä oli niin helppo jälleen kerran unohtaa. Toisaalta nyt vuoden viimeisillä hetkillä olen jossain määrin henkisesti paljon rauhallisempi ja vahvempi. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, olen äitini keväisen kuoleman jälkeen vihdoin saanut rauhassa olla juuri minä vailla jatkuvaa arvostelua ja syyllistämistä. Tuntuu kuin olisin päässyt kahleista irti ja voisin hengittää taas.

 Vuoden 2020 haaveisiin kuului koko perheen löhöloman lisäksi enemmän aikaa yhdessä ja mökillä. Lomalle ei päästy tänäkään vuonna lentämään, mutta yhteistä aikaa on riittänyt ja mökkiprojektejakin saatiin valmiiksi. Monen muun tavoin liikuimme paljon luonnossa ja nautimme kiireettömästä arjesta. Vuodesta ei ehkä jää muistoksi hurjia elämyksiä, mutta sitäkin enemmän yhteisiä hetkiä ja kommelluksia. 

Vaikka kevään etäopiskelujakso oli melkoinen suoritus ja koettelemus, olen iloinen, että saimme sen yhdessä kokea. Onnille se oli oikeaa kulta-aikaa ennen syksyllä koittanutta koululaisen arkea. Aarre nautti syksyyn asti sisarusten seurasta ja syksyn kerholaisena olemisesta, sen mitä ainainen nuhanenä antoi myöten. Isommat tykkäsivät rennosta keväästä, mutta olisivat toki mieluusti nähneet kavereitaan enemmän. Arki oli mukavaa sen hetken, mutta paluu hieman normaalimpaan oli vielä mukavampaa. 

Loppuvuosi on kulunut kuin siivillä eikä aikaa tunnu riittävän edes kaikkeen pakolliseen. Yläkerta on kuin pommin jäljiltä ja remontissa, jota viivästytti muutamat kosteuden aiheuttamat läikät. Onneksi mistään homevaurioista ei ollut kyse, vaikka mm. pintaa ja ikkunaa menikin vaihtoon. 

Olen tovin miettinyt tätä postausta varten miten kuvailisin vuotta 2020, mutten ole vielä löytänyt oikeita sanoja. Mieli ei tee kiittää ja takki on tyhjä, mutta onhan tässä vuodessa ollut kuitenkin erikoisuudestaan huolimatta paljon hyvääkin. Saimme sitä yhteistä aikaa mitä toivoimme ja opimme paljon. Josko tuleva vuosi toisi kuitenkin tullessaan vihdoin jotain parempaa? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti