Olemme me aikaisemminkin juhannuksia kotona viettäneet mm. muutama vuosi sitten vesirokon vuoksi, mutta Onnin muisti ei niin pitkälle riittänyt. Poika päätti ottaa kotiin jäämisenkin seikkailuna ja suunnitteli innoissaan ohjelmaa; vaahtokarkkien grillausta, pihaolympialaiset, jätskin syöntiä ja töitä. Isommat olivat enemmän harmissaan ja pikkuinen nyt ihmetteli koko show'ta. Kuinka meidän kotijuhannus sitten loppujen lopuksi meni? Pilasimmeko lastemme juhannuksen?
Ainut, joka jälkikäteen vähän harmittelee, olen minä. Syykin on vain Pikkuisen odotusaikana muodostuneessa juhannuskuvaperinteessä, joka nyt siis katkesi. Toisaalta voihan tuon kuvan ottaa sittenkin, kun pääsemme laiturillemme! Ei se järvi sieltä mihinkään karkaa eikä poika muutamassa viikossa metrejä kasva.
Huomioitava tosiasia on myös se, että lämpöä riittää juhannuksena aina kotona sitä juhlistaessamme. Eipähän tarvinnut Pikkuisen piiloutua makuupussiin, kuten viime vuonna :D Kylmyyden sijasta saimme nauttia lämmöstä muuallakin kuin saunassa ja juuri sehän on tässä vuodenajassa ihanaa. Jokaisessa asiassa on siis puolensa ja tämäkin keskikesän juhla oli alun peloista huolimatta kaikkien mielestä oikein onnistunut :)
Kuinka sinun juhannuksesi sujui?
Joskus voi käydä noin, että sunnitelmat muuttuvat lennosta! Lapset ovat onneksi hyvin mukautuvaisia ja kiva, että teitte juttuja silti yhdessä <3
VastaaPoistaYhdessäolosta me ei kyllä helposti tällaisina päivinä luovuta. Toki miehen pitää tarvittaessa keikat hoitaa, mutta eihän sen tarvitse meidän muiden touhuja haitata. Lapset ovat tosiaan hyvin mukautuvaisia ja meidän omat jo tottuneet näihin yllätyksiin :)
Poista