Viime viikolla vietettiin imetysviikkoa ja tajusin, etten ole kirjoittanut varmaan sanaakaan pienimmäisen imetyksestä tai jos olen niin ohimennen jossain kuukausipostauksessa ehkä. Ehkä syynä tähän kirjoittamattomuuteen on se, ettei ylitsepääsemättömiä ongelmia tai ärsytyksiä ole ollut. Imetys on vuoden ollut osa normaalia arkeamme.
En ensimmäisten lasten kohdalla todellakaan hehkuttanut imetyksen ihanuutta vaan se oli lähinnä pakollinen paha. Vaikka Onnin kanssa parissa vuodessa jo hieman imetykseen hurahdinkin, olin pikkuista odottaessa rennolla asenteella. Ellei imetys rennosta asenteesta huolimatta sujuisi, niin sitten ei. Saisihan lapsi hyvää ravintoa toisellakin keinolla.
Pikkuisen ensihetkistä lähtien imetys kuitenkin sujui. Toki välillä imetyksen ihanuuden sijaan tunsin väsyksissä itseni vain maitokoneeksi vauvan viettäessä tuntikausia tai vähän väliä rinnalla. Kuitenkin juuri siinä meidän oli hyvä olla vailla kiirettä tuijottelemassa toinen toisiamme. Ainutlaatuisia hetkiä, jotka haluan muistaa vielä vuosienkin päästä♥
Toki pikkuisenkin kanssa imetyksessä on ollut omat pulmansa, mutta olen niihinkin yrittänyt suhtautua rennosti positiivisuuden kautta. Maitoa nimittäin on riittänyt ja yhä vieläkin aamuisin meillä on suorastaan valkoinen suihkulähde. Suihkuava maito ja koliikkilapsi eivät kuitenkaan olleet se paras ja helpoin yhdistelmä. Nälkäinen vauva myös menetti usein hermonsa, kun ei tietenkään pystynyt pysymään suihkuamisen tahdissa mukana. Oli hetkiä jolloin lähes kirjaimellisesti uimme maidossa ja hetkiä jolloin minä uin maidossa, mutta pikkuinen kieltäytyi täyttämästä nälkäistä vatsaansa julkisen hälinän vuoksi.
Tällä hetkellä pikkuinen täyttää yhä suurimman osan nestetarpeestaan imetyksen kautta. Imetys on osa luonnollista arkeamme ja maitohetket meille molemmille tärkeitä. Onnin kanssa ongelmana ollut ärsyttävä puristelu ja raapiminen loistavat imetyskorujen ansiosta poissaolollaan, joten olen kenties nyt hurahtanut tähän puuhaan ihan täysin! Kuinka suloista onkaan katsoa pientä maitoähkyyn simahtanutta lasta, jonka poskea koristaa maitotippa! Haikean tästä hommasta ehkä tekeekin se, ettei koskaan voi tietää kauan tätä ihanuutta on jäljellä. Lopettaako pikkuinen viikon, kuukauden vai vuoden päästä?! Se jää nähtäväksi ja siihen asti on nautittava, kun vielä voi♥
Paljon tuntuu olevan ilmassa kiistelyä imetyksen ja pulloruokinnan välillä. Omiin kokemuksiin verraten sanoisin, ettei pakolla ja kyynelillä vedetty imetystaipale palvele ketään. Vauva aistii kuitenkin äidin mielialan! Joskus jo ihan äidin jaksamisen vuoksi ateria pullosta voi olla perheelle paras ratkaisu. Meillä pojat eivät ole pulloille lämmenneet, joten menemiset yms. ovat olleet täysin imetyksistä riippuvaisia. Jokaisessa tavassa on siis myös koko perheen hyvinvointiin liittyviä puolia, mutta vauva saa varmasti aina kasvuunsa tarvittavat aineet.
Millainen suhde sinulla on imetykseen?
Minulla on hieman ikävä imettämistä, vaikka muistan että se oli vaikeaa alussa. Meidän nuorempi versio viihtyi tissillä tosi hyvin kun taas meidän esikoinen ei nauttinut siitä samalla tavalla. Lapset ovat siinäkin yksilöllisiä <3
VastaaPoistaTotta, kaikki lapset ei välttämättä imetyksestä edes nauti. Myös meillä on ollut yksi tällainen tapaus ja hänen kohdallaan imetystaival olikin lyhyin kun 10kk:n iässä itse helpotuksekseni vieroitutti itsensä.
Poista