Lapsen lähestyessä kolmen vuoden rajaa alkavat ajatukset viimeistään kääntymään töihin paluuseen. Itse mietin jo viime syksynä Tellun aloittaessa eskaria miten seuraava syksy hoidettaisiinkaan. Tahtoisin siis olla kotona, kun lapsi aloittaa koulunkäynnin, mutta tuo yksi kotielämän rajapyykki ylittyisi kesällä. Päätin asian kuitenkin järjestyvän tavalla tai toisella. Eihän tuo toive nyt voisi olla muutamasta kuukaudesta kiinni etenkään kun vakituista työpaikkaa ei olisi odottamassa. Toisaalta taas tuntuu pidetäänkö tälläistä useita vuosia kotona viihtyvää äitiä ihan lusmuna? Nykyäänhän pienten lasten äidit tahdottaisiin takaisin työelämään mahdollisimman pian.
Mitään lusmuilua ei kuitenkaan mielestäni kotiäiti harrasta vaan lasten sekä siinä ohessa kodin hoitaminen käyvät kyllä työstä. Päivät ovat erittäin työntäyteisiä eikä ainakaan maalla asuessa aikuiskontakteja ole läheskään joka päivä. Itselleni tämä on sopinut sillä olen halunnut olla lasten arjessa täysipainoisesti läsnä kun he ovat vielä pieniä. En muista omasta lapsuudestani mitään yhteistä vanhempieni kanssa, mutta toivottavasti omat lapseni aikuisina muistaisivat.
Mietin myös miten erilaisessa asemassa esikoinen on saadessaan olla kotona paljon kauemmin. Tellun eskarivuosi ja näillä näkymin koulun aloitus sujuvat turvallisesti kotona vanhemman kanssa, mutta kuinka mahdollista se on enää Pikkutäryllä saati sitten hänen sisaruksellaan? Epäilen vahvasti ettei siinä vaiheessa enää pelkkä tahtotila riitäkään mahdollistamaan toivetta. Suuri unelma olisikin tehdä töitä kotoa käsin, mutta aika näyttää mihin työhön kotiäidin ura aikanaan vaihtuukaan.
Lopuksi voin suurella ilolla ilmoittaa, että kuvaongelmat ovat viimein voitettu. Tulossa siis vihdoin postauksia ihan kuvien kera kunhan ensin ehdin niitä nappailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti