Wilma-merkintöjen taustalla olikin lapsen stressi

  Koululaisten vanhemmille Wilma on varmasti tullut erittäin tutuksi. Mm. lapsen luonteesta riippuen toisista on mukava katsella lapsen saamaa palautetta ja toisista Wilma voi tuntua lähinnä rikosrekisteriltä, jossa lapsesta ei löydy mitään hyvää sanottavaa ja jokainen vessareissukin on raportoitu. Positiivista tosin tietysti, että koululainen osaa jo vessassa käydä!

 Meillä isommat koululaiset kuuluvat niihin, joiden viestien sisältöä ei juuri tarvitse jännittää. Koulunkäynti sujuu ja palaute on erittäin myönteistä. Jos pojalla koulussa on joku välikohtaus joskus ollut, on hän ollut siellä hyvällä puolella yrittämässä rauhoittaa tilannetta. Sellainen hän on luonteeltaan. Sitten on tämä nuorempi painos, joka on saanut vanhempansa tutustumaan rikosrekisteripuoleen. Välillä on tuntunut, ettei viesteistä edes tunnista omaa lastaan. Kerran tosin sain todisteiden kanssa todistaa myös hänen syyttömyytensä, kun kaveri oli uskottavasti syyttänyt omilla hurjilla tekosillaan. Hiljaista poikaa oli ilmeisesti helppo syyttää.

 Niin, ei Onni yhtään sen huonompi ole kuin isommat sisaruksensakaan. Opiskelu sujuu loistavasti, jos hän itse niin haluaa. Iso päälle 20 oppilaan luokka vaan tuo omat sosiaaliset haasteensa ja villien kavereiden mukaan on helppo lähteä. Tarpeeksi negatiivisia merkintöjä luettuani päätin perehtyä ongelmien taustoihin hieman pintaa syvemmältä. Lapset toki käyttäytyvät erilailla kavereidensa kuin vanhempiensa seurassa, mutta silti merkintöjen lapsi tuntui niin vieraalta ja poika itsekin oli asiasta surullinen.

 Yksi merkittävä tuntikäyttäytymiseen liittyvä asia oli istumapaikka. Jo viime vuonna opettaja oli todennut sillä olevan suuri merkitys ja alkuun toive reunapaikasta toimi. Sitten paikkaa vaihdettiin aivan keskelle luokkaa, jossa Onnille ei tietenkään ollut "omaa tilaa" vaan ahdistavasti luokkakaverit ja hälinä aivan joka puolella. Hetkeksi pyynnöstäni paikka vaihdettiin takaisin reunaan, kunnes pulpetti taas siirtyi haasteellisempaan paikkaan, jossa pojan oloon ei auta edes kuulosuojaimien käyttö. 'Äiti mua niin stressaa koulussa' - totesi Onni kerran kotiin tullessaan. 

 Illalla tuota lausetta ja siitä syntynyttä keskusteluamme miettiessäni lopulta tajusin, mistä lopulta kaikessa siinä huonossa käyttäytymisessä oli kyse. Opiskelu isossa ja rauhattomassa luokassa tosiaan stressaa päivitäin lastani! Kaikki ne Wilmaan merkityt negatiiviset käyttäytymiset (mm. ärtyneisyys, raivokohtaukset tai tottelemattomuus ja levottomuus) ovat myös oireita lapsen stressille, eikä tokaluokkalainen osaa tietenkään käsitellä stressiä! Loma-aikoina Onni oli oma vanha, iloinen itsensä, mutta syynä ei ollutkaan väsyminen vaan stressin helpottaminen. 

Ryhdyin miettimään kuinka helpottaa lapseni stressiä. Toive istumapaikasta oli opettajan tiedossa ja luokkakokoon tai luokassa opiskeluun ei tietenkään voinut vaikuttaa. Pelkät kuulosuojaimet eivät selvästikään riittäneet opiskelurauhaan ja sitten oli vielä ne välitunnitkin. Päätin ensihätään tilata ihanan Fanni-sarjan kirjan stressinsäätelyyn ja rentoutumiseen, vaikka sen suositusikä olikin 4-7-vuotiaille.  Kirja muutti ensimmäisestä päivästä lähtien pojan yöpöydälle ja päätyi monena iltana luettavaksi selvästi rentoutusharjoitusten toimiessa. 

 Tällä hetkellä stressin taso on pysynyt siedettävänä, mutta suurin apu on valitettavasti ollut luokassa kiertävät taudit. Kun oppilaita on ollut huomattavasti vähemmän, ei stressaavia tilanteita samalla lailla ole päässyt tapahtumaan. Myös tiettyjen oppilaiden poissa ollessa ei ongelmia ilmene, sillä silloin tahalliset ärsyttämiset ja suurin rauhattomuus ovat poissa. Tällä viikolla eräällä välitunnilla normaalin luokkakaverille ärtymisen sijaan Onni oli mennyt sanomaan ärsytyksestään kaverin käytöksestä välituntivalvojalle ja saanut näin kaipaamansa rauhan. Hyvin hiljaa rentoutumista ja oikeita toimintatapoja yhdessä harjoitellen mennään siis vihdoin eteenpäin!

 Loppuun täytyy vielä selventää, että vaikka puhun mm. rikosrekisteristä, en missään nimessä syytä opettajaa tai vähättele lapseni osuutta. Kyllä Onni on saanut opettajalta Wilmaan ja puheissa myös sitä kannustavaa palautetta sekä ymmärrystä sosiaalisuudelleen. Muiden vanhempien kanssa keskustellessa on myös tullut selväksi, ettei poikani ole ainut samoja merkintöjä keräävä. Kyllä se on yleensä se koko poikajoukko yhteistuumin vauhdissa, tai Onni joutuu tilanteeseen mukaan stressaannuttuan tarpeeksi, jolloin hiljaisesta pojasta lähtee ääntä paljon yli sallitun eikä kehonkielikään jätä mitään arvailujen varaan. 

Onko sinulla kokemusta lapsen stressistä? 

Hyvätuloisesta köyhäksi?

 Kun muutama vuosi sitten päätimme koronan alkumetreillä minun jäävän yhä kotiin lasten kanssa, emme varmasti osanneet edes kuvitella millaisessa tilanteessa maailma näin muutaman vuoden päästä olisi. Miten ihmeessä olisimme, kun nytkin tämä maailman tilanne tuntuu niin kovin epäuskoiselle ja toiveissa kaikki kauheus olisi vain unta?!

 Pelkästään miehen tulojen varaan jäädessä oli selvää, että jostain joutuisimme luopumaan, tai menetetyt pienet tuloni olisi ainakin osittain korvattava. Silti koimme vielä äskettäin talouden olevan hyvässä kunnossa. Emme yhdessä juurikaan miettineet mitä kaupasta voisi ostaa tai onko meillä juuri nyt rahaa johonkin hankintaan. Kävimme kalliimmissakin ravintoloissa, kun laiskotti, ja nautimme lomapäivistä rahaa miettimättä. Niin kovin nopeasti maailma sitten jälleen kerran mullistui.   

 Pitkin talvea on saanut uutisista lukea kuinka sähkö, polttoaine, lämmitys, ruoka jne. kallistuvat. Aina taloudessa pitää olla varaa joustaa, mutta entäs kun kaikki extrakulut osuu kukkarolle ja vaikuttaa vielä merkittävästi siihen ainoaan tulonlähteeseenkin? Tehdystä työstä ei yllättäen jääkään enää kustannusten nousun takia sitä mitä alle vuotta aikaisemmin sopimusta tehdessä olit laskenut. Samaan aikaan ison perheen elämiseen menee aina vain enemmän rahaa. Niin, eihän siinä auta kuin yrittää nipistää kuluista!

 Tällä hetkellä meitä suuresti mietityttää kuinka tulemme taloudellisesti pärjäämään. Ruokakaupassa emme useinkaan enää asioi huolettomasti vaan yritämme ennalta miettiä mahdollisimman edullisia ostoksia. Muiden hankintojen järkevyyttä mietimme nyt todella tarkkaan. Emme esim. toisin kuin aikaisemmin itsestäänselvyytenä ostaneet 46:n jalan omaavalle pojallemme uusia luistimia ja monoja vaan hän lainasi miehen omia. Ok, kauppojen hyllytkin huutivat saatavuusongelmissa  ei oota, mutta entä jos selvästi kasvupyrähdyksessä oleva jalka ensi talveksi taas kasvaisikin? Helpompi katsoa ensi syksynä tilanne uudestaan, kun nyt talviliikunnalle ei kuitenkaan estettä ollut. Ainoastaan isän ja pojan yhteiset liikuntahetket eivät onnistuneet, mutta eipä miehellä juurikaan olisi ollut tänä talvena aikaakaan. 

 Aikaisemmin olimme miettineet öljylämmityksen vaihtoa vasta muutaman vuoden päästä, mutta päätimme jo nopeuttaa tätä projektia. Mikäli öljyn hinta vielä tulee nousemaan, on lämmitysmuodon vaihdoksesta aiheutuneet kulutkin nopeammin korvattu. 3000l öljyä vuodessa, kun voi kohta maksaa pienen omaisuuden.  Mökillä odottaisi myös muutama tarpeellinen projekti, mutta voi olla niiden jäävän tulevalta kesältä väliin. Vaikka meillä vielä ei mitään suurta taloudellista hätää ole, on lähitulevaisuus suuren kysymysmerkin peittämä. Voihan olla, ettei tätä menoa miehellä ole kesäkaudella töitä juuri laisinkaan! 

 Vaikka talous onkin nyt aiheuttanut stressiä, emme suunnittele paluutani työelämään. Haluamme edelleen yrittää tarjota Aarrelle sen saman mahdollisuuden kasvaa kotona kouluun asti. Onnea ei mitata rahassa, vaikka toki raha elämistä helpottaakin. Todennäköisesti joudumme lähitulevaisuudessa entistä enemmän miettimään rahojemme riittävyyttä, mutta saamme vastineeksi aikaa rakkaan poikamme kanssa. Nuo arkiset hetket ovat meille niin arvokkaita, että olemme valmiita luopumaan jostain muusta. Pieni lottovoitto ei silti pahitteeksi olisi! 

 Millaisia ajatuksia hintojen kallistuminen sinussa juuri nyt herättää?