Vielä ehtii askartelemaan hurrjan hauskoja juttuja!

  Kevään rauhallisuuden jälkeen havahduin yllättäen huomaamaan, että kalenterissamme on viikossa vain yksi täysin vapaa päivä. Muut päivät ovat kuin huomaamatta täyttyneet harrastuksilla. Kiireisen arjen vastapainoksi on kuitenkin mukava heittäytyä välillä juhlatuulelle ja mekin aiomme viikonloppuna viettää hieman halloweenia koristeineen ja herkkuineen.

Lapset nauttivat hurjasti askartelemisesta, joten tänäkin vuonna käytämme hyödyksi edellisvuotisia teoksia sekä uusia tuotoksia. Näin koristeet ovat enemmänkin suloisia kuin hurjia, eikä perheen pienimmänkään tarvitse pelätä näkevänsä painajaisia. Jos huomaat olevasi koristeiden kanssa myöhässä, älä huoli! Vielä ehtii loistavasti taikomaan koristeita hyvinkin nopeasti ja yksinkertaisista materiaaleista! Olisiko näistä ideaa?

Paperirullasta tai mustasta kartongista saa helposti tehtyä suloisen kissan ja tekeminen onnistuu pienemmänkin lapsen kanssa. Aarre tykkää maalaamisesta, joten kissaa maalattiin pitkään ja huolella. Me kiinnitimme irtosilmät, helmen nenäksi ja teimme viikset sekä hännän pimeässä hohtavasta langasta, mutta ne voi hyvin myös piirtää tai tehdä paperista.

Juhlavalot saa helposti ja nopeasti valosarjasta sekä valkoisista kertakäyttökupeista. Tee varovasti kupin pohjaan pieni reikä, josta valo työnnetään sisään. Koristelun voi hoitaa myös esim. tusseilla. Tällä valolla on helmi, koska viime vuonna pojat muokkasivat vielä haamuista nenäpäivätyyppejä ja kuva on otettu poikien nenäpäivästä. 

 Onneksi askarteluissa on vain luovuus rajana. Paperista/kartongista ja langasta saa yksistään jo nopeasti hauskoja koristeita aikaan. Tänä vuonna vanha kartongista tehty lepakkoviiri sai lisäkoristeita langasta tehdystä kummituksista sekä langasta ja piipunrassista käärityistä kurpitsoista. Eikä edes haittaa, ettei kurpitsa ole täysin oikean värinen!

 Ylimmän kuvan kummituksien teko-ohje löytyy Instagramin (@kotiaidinelamaa) puolelta. Sieltä löytyy myös varmasti tunnelmia meidän juhlinnasta. 

 Juhlitko sinä halloweenia? Hurjan hauskaa viikonloppua♥

Haastateltavana Aarre

  Aarre täytti kuukausi sitten jo 3 vuotta. Meidän kiharapää on varsinainen vauhdikas papupata, joten muutama viikko sitten isoveljen kysellessä kouluhommiin liittyviä kysymyksiään haastattelimme myös Aarrea. Tässä pienen haastattelun muodossa hieman tietoja siitä, millainen mahtava tyyppi meillä asuukaan.

 Kerro itsestäsi. 

Oon Aalle. Oon lohkea!

Kuinka vanha olet?

 No en ole vanha! Oon näin monta vuotta (näyttää sormilla kolmea)

Minkä väriset silmät sinulla on?

No tällaset nappisilmät. Vetää poskia alaspäin ja näyttää ruskeita silmiään

Mikä on lempivärisi?

Nooo vihleä vaikka!

Mitä teet mieluiten?

Leikin lempileikkejä. Piillän. Tlaktolilla polen. 

Mikä on lempilelusi?

Tukkilekka ja mun kaikki lelut! Pikkuautoista tykkään, nii ja Willestä tykkään nääääin paljo (levittää pikkukätensä niin levälleen kuin saa)

Lempiruokasi? 

Jugultti! Kanaluuasta tykkään ja vissii kalasta.

Tykkäätkö musiikista?

Joo! Kivasta musiikista. Metelistä en kyl tykkää.

Mikä sinusta tulee isona?

En minä viel tiiä. Iso vissiin

Mitä pelkäät?

En mitään. Olen lohkea! Jatkaa hieman hiljaisella äänellä: Pimeää pelkään kyl. Yöllä ötököitä kans. Väristyksiä

Odotatko talvea?

Nyökkää. Tulee lunta ja leikin lumessa. Teen lumipalloja. Aulaan lunta autotieltä! Äidille satelee puolestaan kysymyksiä milloin se lumi ja talvi jo tulevat, eikö voisi jo tulla jne.

Millainen äiti on?

No en minä tiiä! Äiti suojaa minua aina♥

Entä isi? 

 Leveä hymy naamallaan Lakas♥

Mikä on parasta siskossa ja veikoissa?

 En jaksa enää puhua (suomennettuna kiire jo seuraavaan puuhaan)

Kiitos Aarre haastattelusta♥

Tekoflunssaa ja kädet korvilla

  Kohta pari kuukautta lukuvuotta takana ja poissaoloja isommilla on jo varmaan enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä. Onneksi sentään ollaan selvitty lähinnä vain pikkuköhillä ja nuhilla kunnon flunssien ymmärtäessä kiertää lapset kaukaa. Ehkä pitäisi koputtaa nyt puuta?

 Nykysuositukset ovat tuoneet meille kuitenkin uuden lieveilmiön, jota etenkin Onni yrittää hyvin tehokkaasti käyttää hyödykseen. Iltaisin sekä usein aamuisin hän "niistää" ja köhii. Yskiminen ei kuitenkaan ole oikeaa, vaan yskää joka päättyy veikeään hymyyn, eikä paperiin asti täysin auki olevasta nenästä tule mitään. Kun on teroitettu, ettei pienissäkään flunssaoireissa saa mennä kouluun, on helppo yrittää leikkiä oirehtivaa. Tätä samaa on kuulemani mukaan ollut myös muissa perheissä liikenteessä.

 Ymmärrän toisaalta Onnia oikein hyvin. Kouluun on mentävä, mutta se kuormittaa ja väsyttää. Olisi niin helppoa jäädä kotiin opiskelemaan. 24 pienen oppilaan luokassa ei työrauha useinkaan vielä ole hyvä ja Onni todella kärsii jatkuvasta hälinästä sekä ahtaasta luokasta. Omat kuulosuojaimet kulkevat repussa, mutta ne eivät poista ongelmaa kokonaan. Myös kädet ovat eksyneet väärässä paikassa korville ja opettajan kanssa on sovittu kuulosuojainten käytöstä silloinkin, kun niitä normaalisti ei koulussa ehkä käytetäkään. 

 Vanhempana on sydäntä särkevää katsoa lapsen pahaa oloa. Neljän tunnin koulupäivän Onni ilmeisesti sinnittelee hienosti, mutta kotona kaikki väsymys ja ärsytys purkaantuvat. Pienintäkään ääntä ei saisi kuulua ja mukaviin harrastuksiin ei jaksa lähteä, vaikka kovasti sisimmässä haluaisi. Viikonloput tuntuvat suorastaan taivaallisilta pojan ollessa oma itsensä.

  Hetkittäin vaikeimpina päivinä tekisi mieleni lähteä pojan leikkioireiluihin mukaan. Voinkin rehellisesti myöntää helpottuneeni, kun juuri pahimman väsymykseni aikaan ne aivan oikeat flunssaoireet sitten vihdoin Onniin iskivät. Kouluhommat sujuivat ilman suurempia kiukutteluja ja vietimme monta aamupäivää luonnon helmassa. Valitettavasti vain ekaluokkalainen taisi nauttia sairaspäivistään vähän liiankin hyvin ja yritti viimeiseen asti esittää entistäkin enemmän, ettei tarvisi kouluun enää palata. 

Onneksi syysloma lähestyy päivä päivältä! Pian voimme viikon vain nauttia syksystä vailla huolta kouluhommista. Sitä ennen olisi vielä reilu viikko jaksettava kokeiden täyttämää kouluarkea. Vähitellen rutiinien avulla onneksi tuo arkikin on helpompaa ja kenties se oppimisen ilokin sieltä vielä löytyy.  Hiljalleen sopeutuen mennään Onnin kanssa eteenpäin tässäkin asiassa, mutta mikäs kiire meillä on!

 Kuinka muiden pienten koululaisten kouluarki on lähtenyt sujumaan?