Vaikka elo pienimmän kanssa onkin ollut vaikeaa, olemme yrittäneet isompien kanssa viettää normaalia elämää. Hiihtäminen on jäänyt lumen puutteen vuoksi harmittavan vähälle, mutta luistimia on kulutettu.
Itse pienenä vihasin luistimen piikkejä ja sainkin ihmetystä muilta luokan tytöiltä luistellessani hokkareilla. Hieman myöhemmin ne alkoivatkin yleistymään myös tyttöjen keskuudessa. Meillä Tellu on aina luistellut piikittömillä luistimilla ja on koulustakin saanut opettajalta kehuja ollen yksi luokan parhaita luistelijoita muiden tyttöjen kompuroidessa piikkeineen.
Tällä hetkellä lasten luistimet näyttävät tältä. Tellun ensimmäiset tyttömäisemmät luistimet ja Pikkutäryllä tietysti pitää olla edes hieman punaista. Tellulle on aikaisemmin hankittuna tyttömäisyyttä tuomaan pinkki kypärä sillä kypäränhän tarvitsee jokainen omansa.Yleensä olen ostanut uutena mustat luistimet, jotka toivottavasti koon sattuessa menevät sitten kaikilla lapsilla. Nyt lasten jalat ovat kuitenkin täysin saman kokoiset! Pikkutäry sai tuttavaperheeltä parilla pojalla olleet luistimet jotka varmasti ovat hyvässä kunnossa vielä Jyränkin jälkeen kunhan muistaa käytön jälkeen vaan huoltaa ja kauden alkaessa teroittaa.
Toivottavasti nyt vaan tulisi taas muutama pakkasaste, jotta päästäisiin yhä ulkojäälle. Jäähalliin kun on matkaa ja vapaita luisteluvuoroja hyvin vähän. Pikkutäry jo luisteleekin hienosti, mutta ulkojäällä meillä on ainakin opetteluvaihe ollut vähemmän hermoja kiristävää erilaisen pintansa takia.
Mukavia talven ulkoilupäiviä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti