Aamupäivällä tunti ulkoilua sadesäässä ja sen jälkeen suosiolla sisäleikkejä. Lounasaikaan keittiön pöytä vaan näytti joltakin aivan muulta kuin ruokapöydältä.
Pikkutäryn kanssa on sovittu pienillä Legoilla leikittävän vain yläkerrassa. Poika ei vaan viihdy yksin ylhäällä ja raahaa aina pakillisen alas keittiöön kun silmäni välttää. Vielä ovat palikat pysyneet pöydällä joten pieni pakillinen silloin tällöin olkoot tästä lähtien ihan sallittua.
Pikku-ukkelin yksi lempipuuhista on tällä hetkellä piirtäminen ja värittäminen. Usein jo heti pojan herättyä kuuluukin iloinen huuto: Äiti tiiiitää! Täytyy kyllä kehua joulupukin tuomia Bicin kolmiokyniä joista ahkerasta käytöstä huolimatta ei ole kertaakaan terät katkenneet, vaikka ovat lattiallekin tippuneet terä edellä! Täytyy myös kehua poikaa, joka värittämisen päätteeksi korjaa kynät ihan itse koteloon. Olin jo miettinyt nuorimmaiselle omaa kynäpurkkia, mutta ainakin vielä poika selvästi nauttii onnistuessaan laittamaan kynät takaisin koteloon. Laitettaessa pitää myös aina jonkun kertoa mikä väri milloinkin on vuorossa eli tyyliin oranssi kuin porkkana ja sitten pieni toistaa värin perässä; oatti.
Tällä kertaa onnekseni Tellu oli yökyläilemässä joten pöytää ei ollut näiden lisäksi täytetty miljoonilla askartelutarvikkeilla ja tuotoksilla. Pöydän siivoaminen ruokailukuntoon kun tuntuu olevan vaikeaa niin milloinkohan lapset sitten oikeasti alkaisivat viihtymään omassa valtakunnassaan? Tarkemmin ajateltuna pienin kyllä mielellään kynineen saakin pysyä valvovien silmien alla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti