Kesäloma tuulettaa lompakkoa

 Joka kesä keskusteluissa ja uutisissa nousee monien muiden kesäisten vakiouutisten ohella esiin kesäloman vaikutus lapsiperheiden talouteen. Kaikki eivät ehkä ymmärrä kuinka yksi kesäloma voi syöstä perheen taloudellisiin vaikeuksiin, sillä lomamatkojahan ei ole pakko tehdä. Kesäloman kulut koostuvat kuitenkin niin monesta muustakin asiasta!

 On totta, että lomalle löytyy paljon hauskoja touhuja ilman kalliita lomamatkoja ja huvipuistokäyntejä. Vuosi sitten listasin 10 vinkkiä ilmaisiin lomapuuhiin ja löydät ne täältä. Me nautimme kesästä pitkälti kotoa käsin, mutta rahaa palaa loma-aikoina enemmän silti. Vaikka Onni elääkin lähes pyhällä hengellä, kiivaassa kasvuiässä oleva 8-vuotias syö hänenkin edestä. Koululaisten myötä lounaalle ei riitä edellisen päivän tähteet, ellet ole tehnyt tupla-annosta. On siis tehtävä viikossa viisi ateriaa lisää ja edullisistakin ruuista tästä tulee pakostakin lisäkustannuksia. Toki mitä isompi perhe, sen enemmän lisämenoja tulee.

  Myös auto tuntuu syövän normaalia enemmän. Ennen juhannusta olin tankannut autoani jo enemmän mitä normikuukautena yhteensä. Kävellen ja pyörällä liikumme toki lyhyet matkat, mutta maalta käsin julkisen liikenteen puuttuessa ei 4,5-vuotiaan kanssa ihan joka paikkaan ilman omaa autoa selviä. Leikkipuisto- ja muut pidemmät retket on tehtävä autolla.

 Peruskulujen lisäksi meillä on mennyt jo lähes 200€ lasten leirimaksuihin ja toisen saman verran huvipuistokäyntiin. Olemme käyneet perheen ja ystävien kanssa jätskillä, kahvilla jne. normaalia enemmän. Ensimmäinen kuukausi lomaa ja ainakin 500€:n edestä ylimääräisiä kuluja on kohta takana. Toki suurin osa näistä on täysin omasta tahdosta maksettuja iloja, joita ilmankin varmasti pärjäisi.

 Tätä meidän kuukauden kulutusta ajatellessani en kyllä yhtään ihmettele, vaikka normaalin työssäkäyvän perheenkin talous kesälomasta kärsii. Eihän kaikki lomalla jaksa jokaista pennosta ja kulua laskea. Kesällä halutaan elää vapaammin ja nauttia. Rentoutua ja viettää mukavaa aikaa yhdessä ladaten akkuja pimeään syksyyn sekä talveen.

Kuinka ihmeessä meidän perheessä moiseen kulutukseen pystytään? Olemme viettäneet pitkin kevättä pihistelyviikkoja, jolloin olemme pääasiassa tyhjentäneet pakastimen sisältöä. Näin ruokakauppaan on mennyt vähemmän rahaa. Pienistä tuloista on hankala säästää, mutta joka kuukausi minulta menee automaattisesti pieni summa säästöön. Tuo summa on niin pieni, ettei arjessa tarvitse sen vuoksi pihistellä, mutta josta vuoden aikana kertyy pieni lisä. Lisäksi laitan vähintään 50% kaikista ylimääräisistä tuloista, kuten lastenvaatteiden myynnistä ja blogin kautta tienatuista rahoista, säästöön.

 Pienilläkin teoilla voi saada hieman ylimääräistä kesän ilotteluihin, mutta meidän lapsista kuitenkin kesässä on yhä parasta vesileikit ja uiminen sekä yhteiset puuhailuhetket. Mansikoista parhaimmalle taas maistuu pienet metsämansikat, joita retkellä poimia. Lasten mielestä onnistuneeseen kesälomaan ei oikeataan kovin kummallisia asioita tarvita.

 Onko sinulla jakaa muille hyviä vinkkejä kesäloman ylimääräisistä kustannuksista selviämiseen?

Kirottu drone!

 Ensimmäistä kertaa elämässäni kuvaaminen sai pinnani lähes totaalisesti palamaan ja se ei tapahdu laisinkaan helpolla. On hienoa, että ihmiset kuvaavat ja dronella saa aikaan upeita otoksia. Niistä on myös paljon apua monissa asioissa. Juhannuksena nähtiin kuitenkin näiden lennokkien varjopuoli. Se mitä tapahtuu, kun joukossa tyhmyys tiivistyy.

 Jouduimme juhannuksena nimittäin muutaman muun mökkinaapurin lisäksi rikoksen uhreiksi. Läheisellä mökillä lyötiin juhlimisen lomassa ilmeisesti viisaat päät yhteen ja laitettiin drone lentämään. Siinähän ei mitään pahaa ole, mutta tämä tapahtui aina mökkinaapureiden ollessa uimassa tai saunassa. Ei tuntunut paljon lennättäjiä hetkauttavan, kun alaikäiset tytöt itku kurkussa huusivat, ettei saa tulla kuvaamaan kun ovat alasti. Myös meidän rannasta molskahduksen kuultua drone lensi vauhdilla tontillemme ja teki eräällä kerralla pettyneenä muuten vain varsin tarkan tutkimuskierroksen.

 Vaikka lennättäjät eivät julkaisisikaan mitään kuvaamaansa materiaalia, ovat he syyllistyneet rikokseen, salakatseluun. Julkisella paikalla saa kyllä kuvata, mutta meidän mökkitontti ei tosiaankaan ole sellainen. Mökkimme kuuluu yksityisyyden suojan alueeseen ja dronen lennättäjät loukkasivat yksityisyyttämme.

 Pojat ovat aikaisemmin olleet varsin innoissaan droneista, mutta juhannuksena koululaista ahdisti. 8-vuotiasta jo harmittaa suuresti, jos häntä kuvataan nakuna. Poika olisikin tahtonut ampua koko härvelin järveen eikä varmasti ollut viikonloppuna ainut samaa miettinyt mökkiläinen. Omalla tontillaan, kun jokainen tahtoisi varmaan olla vapautuneesti, eikä jännittää milloin päätyä salakuvaamisen johdosta ties minne levitykseen.

 Upeat keksinnöt voivat tuoda paljon iloa ja hyötyä elämään. Tässä on kuitenkin taas yksi esimerkki, kuinka yleistyminen tuo tullessaan myös lieveilmiöitä. Vaikka suurin osa harrastajista on fiksua porukkaa, löytyy joukosta aina joku hölmöilijäkin, jonka vuoksi pahimmassa tapauksessa joutuvat kärsimään kaikki. Toivottavasti tämä meidän kohtaamamme ilmiö ei ole yleistymässä vaan dronet lentää siellä missä luvallista on.

Juhannus 2018

  Voisin tässä postauksessa valitella meille iskenyttä flunssapiikkiä, juuri lähdön hetkellä sattunutta oksennusta tai vähintäänkin lähes kaikkien huulilla ollutta kylmää ja sateista säätä, mutta toteankin juhannuksemme olleen mitä mahtavin. Pienet vastoinkäymiset eivät meidän juhannussuunnitelmia siis kaataneet vaan päätimme olla mökillä ja nauttia. Säällekään emme voi mitään, joten miksi antaisimme sen pilata juhlamme? Kaikki on kiinni asenteesta :)

Eihän juhannusaattona mökillä tosiaankaan t-paitakeli ollut vaan toppatakkia oli paikoin veden ripsotellessa myrskytuulessa ikävä kunnes muutama auringonsäde tuli taas luomaan toivoa lämmöstä. Säästä huolimatta teimme kaikkea sitä mitä yleensäkin; grillasimme, nauroimme, saunoimme ja uskaliaimmat jopa uivatkin.

Tuulen vaihtaessa hieman suuntaa uskalsimme myös laittaa kokkomme palamaan ja voi mikä ihmetys se pikkuiselle olikaan! Isommat muistivat viime vuotisen risukokkomme ja olisivat mieluusti tänäkin vuonna kokkoon risuja lisänneet. Vaikka maa olikin märkää, mitään yhtä suurta kokkoa emme halunneet tehdä vaan poltimme suosiolla vain edellisen myrskyn tuhoista jääneen risukasan. Tämä pienempi kokkokin taisi tuoda tarpeeksi jännitystä iltaan :)

 Juhannuspäivänä saimme sentään jo auringon iloksemme ja nautimmekin siitä aamusta lähtien rantaterassilla lintuja, veneitä ja muita ihmetyksiä katsellen. Pelailimme pelejä sekä herkuttelimme. Lapset nauttivat valtavasta hiekkakasasta ja me aikuiset kärräsimme sitä hiekkaa rantaan. Saimme vihdoinkin meidän viime kesästä entisestään laajennetun biitsin valmiiksi! Tai lisähiekkaa varmaan otetaan vielä jossakin vaiheessa, kunhan ensin saadaan hiekkalaatikkokin hommattua paikoilleen. Illalla kalastustuokion jälkeen lämmiteltiin saunan lempeissä löylyissä ja pelattiin sisällä Unoa kunnes yksi toisensa jälkeen sammuimme makuuhuoneeseen tehtyyn perhepetiin.

 Sunnuntai toikin tullessaan kerrassaan mahtavan mökkeilysään ja lapset asuivat rannassa. Aluksi he tyytyivät vain saappaat jalassa leikkimään vedenrajassa ja katselemaan laiturin jäännöksiltä pikkuruisia kaloja, mutta aika pian vesi veti puoleensa. Kylmäähän tuo hieman oli, mutta saunaanhan pääsi aina tarvittaessa lämmittelemään. Myös pikkuinen kävi testaamassa rannan, mutta viihtyi paremmin vesileikkien parissa rantaterassille laitetussa vannassa. Tai saunan hämärässä hän olisi kylpenyt kaikkein mieluiten, mutta turvallisuuden nimissä siirsin :D Kotimatkalle lähdettiinkin vasta illalla ja kyllä oli väsyneitä matkalaisia kyydissä! Onnikin aloitti uuden viikon vasta kymmenen jälkeen, mikä on todella harvinaista :)

 Kuinka sinun juhannuksesi sujui?

Iloista juhannusta!

Helteet katosivat perinteisen juhannussään tieltä, mutta se ei meitä haittaa. Hauskaa voi pitää viileämmälläkin säällä ja juhannuksessakin parasta on yhdessäolo. Täällä vielä hieman jännitetään, saako talon sairastupa jatkoa vai uskaltaudutaanko mökille. Joka tapauksessa toivotan teille ihanaa ja rentouttavaa keskikesän juhlaa♥ Nauttikaahan kesän herkuista, yöttömästä yöstä ja luonnon kauneudesta!

Aika todellakin tekee tehtävänsä

 Tiedätkö sen tunteen, kun lasta katsoessasi huomaat hänen menneen taas uskomattoman harppauksen eteenpäin? Itse sain juuri viime viikolla kokea noita ihania tunteita Onnin kanssa. Kuinka palkitsevia hetkiä ne ovatkaan!

Muutama vuosi sitten päätimme antaa Onnille aikaa kerätä rohkeuttaan ja kasvattaa sosiaalisuuttaan ihan rauhassa kotihoidosta käsin. Tiesin päätöksen olevan paras pojan kannalta, mutta jännitin kuinka pitkälle tällä keinolla pääsisimme ennen eskaria. Tahdoin uskoa tämän lempeämmän tavan tuovan parempia tuloksia. Kerho alkoikin alkuvaikeuksien jälkeen hiljalleen sujumaan aina vain paremmin ja paremmin, mutta ryhmä oli pieni. Kodin ulkopuolella koettu hälinä yhä väsytti ja selvästi häiritsi poikaa.

 Keväällä saimme käsiimme mainoksen muutaman viikon mittaisesta päiväleiristä. Onni tahtoi leirille isoveljensä mukaan, mutta periaatteessa pojan ikä ei ihan riittänyt ja itseäni mietitytti hoitoon tottumattomalle 6 tunnin leiripäivät. Tutut ohjaajat olivat valmiita kuitenkin ottamaan Onnin leirille, mikäli tilaa olisi. Pääsyn varmistuttua sovittiin alustavasti vain kaksi leiripäivää viikossa.

 Ennen leirin alkua Onni odotti sinne pääsemistä jo malttamattomasti. Kaikkien suureksi yllätykseksi poika osallistuikin ensimmäisellä viikolla leirille joka päivä! Kahden ensimmäisen päivän jälkeen iltaisin hän ilmoitti, ettei enää mene, mutta aamulla sujahti touhuihin veljensä perässä.

 20 lapsen joukossa hälinä ja meteli ovat Onnin sietokyvyn äärirajoilla ja se kyllä näkyy. Veljen tuoma tuki auttaa kuitenkin selviämään vaikeistakin hetkistä. Usein Onni tykkää seurailla menoa yksin sivusta, mutta veljensä esimerkillä on vauhdikkaitakin hetkiä hakiessa nähty. Kuitenkin hälinäpäivien illat ovat rankkoja niin pojalle kuin äidillekin. Onni on täysin puhki jo autossa ja pienten unienkin jälkeen pieni mieli käy ylikierroksilla. Päivien henkinen rankkuus näkyy myös yöunissa.

 Leirin rankkuudesta huolimatta annan pojan osallistua mielensä mukaan. Jos hän haluaa kokeilla rajojaan, on hänen saatava se tehdä. Aika on saattanut meidät jo näin uskomattoman hyvään tilanteeseen, mutta tästä eteenpäinkin on mentävä pojan ja ajan ehdoilla. Nyt tiedän, että selviämme tulevaisuudessa varmasti myös eskarivuodesta. Onneksi meillä on kuitenkin vielä vuosi aikaa kasvaa ja kerätä voimia.

Kesäviikonloppu täynnä hauskuutta

  Vaikka sää hetkellisesti viilenikin, on täällä ollut täysi lomavauhti päällä. Lomalla olisi niin paljon hauskoja puuhia, että on vaikeaa päättää mitä kummaa sitä ensin tekisikään. Ensimmäiset lomapäivät lapset nauttivat kavereidensa seurasta, mutta lauantaina vietettiin perhepäivää.

Aurinkoisena kesäpäivänä helteen puuttuessa löysimme itsemme 8-vuotiaamme toiveesta Tykkimäen huvipuistosta. Päivä olikin varsin onnistunut. Väkeä oli yllättävän vähän, joten laitteisiin ei juurikaan tarvinnut jonottaa, ravintolassa oli rauhallista ja lapset viihtyivät. Onni oli reipastunut hurjasti ja olisi tahtonut kaikkein hurjempiinkin laitteisiin. Onneksi ei pituus vielä riittänyt! Tellu sen sijaan huvitteli kaverinsa kanssa kyllä niissäkin. Pikkuinen ei malttanut menossa nukkua ja väsyksissään sai itkukohtauksen. Paikalle osuneet Kusti ja Kerttu pelastivat kuitenkin päivän ja saivat pojan oitis nauramaan♥

 Tykkimäki ei suuren suuri ole, joten koska blogista löytyy aikaisemmilta vuosilta sieltä jo kuvia, päätin tällä kertaa laittaa kuvat teille videon muodossa. Edelleenkään koneessa ei äänet toimi, joten hieman jännittää mitä musiikkia siellä taustalla soikaan :D

 Sunnuntaina emme suinkaan levänneet raskaan huvipuistopäivän päälle vaan nautimme kotona sukulaisten ja ystävien seurasta kesäjuhlien merkeissä. Lapset leikkivät, juoksivat ja nauroivat ja me aikuiset nautimme kahvipöydän herkuista mukavia turisten. Vaikka juhlien järjestämisessä on oma työnsä, on ihanaa nähdä ja jutella osan kanssa pitkästä aikaa.

 Illalla vielä löhöttiin yhdessä lasten kanssa sohvalla ja muisteltiin viikonlopun huippuhetkiä. Tästä on hyvä jatkaa uuteen lomaviikkoon ja uusiin seikkailuihin! Itselläni olisi tarkoitus ainakin perehtyä kameroihin, sillä uudelle olisi akuutti tarve. Kuvaaminen akun luukusta samalla kiinni pitäen kun on etenkin reissun päällä hieman hankalaa :D

 Millainen oli sinun viikonloppusi?

Voihan vauvakuume

 Pakko kai on myöntää, että se on uhkaavasti vallannut taas talomme. Vauvakuume nimittäin. Vaikka talossamme on yhä suloinen, pieni vauva, ensimmäiset merkit vauvakuumeesta ovat olleet ilmassa jo useamman kuukauden, kuten ehkä täällä olleesta postauksestakin voi päätellä. Tuo tauti on nostanut päätään pakatessani ensimmäisiä pieniä vaatteita ja käytöstä poistuneita vauvantarvikkeita pois kyynelten vieriessä poskillani.

Tämä petollinen kuume on kuitenkin varsin tarttuvaa lajia, sillä siitä kärsii jossakin muodossa myös lapsemme. Viimeksi muutama aamu sitten Onni pusutteli pikkuista ja ajauduimme keskusteluun.
O: 'Äiti onhan sun mahassa taas vauva?'
N: 'Ööö ei kyllä ole.'
O: 'Ootko sä ihan varma?' (Tässä vaiheessa kuvittelin turvotuksen näyttävän vauvamahalta ja kirosin mielessäni) 
N: 'Joo kyllä äiti on ihan varma.'
O: 'Hö! Miks sun mahassa ei voi olla vauvaa?'
N: 'Eikös meillä ole tässä pakkauksessa vauvaa jo tarpeeksi'
O: 'No ei! Mä niiin tahtoisin meille vielä toisen vauvan!' 
N: 'Onhan ne vauvat ihania, mutta niissä on kovasti töitäkin'
O: 'Kyllä mä hoidan ja autan sua! Mä niiin tarvisin vielä yhden. Vaikka siskon, ku multa puuttuu pikkusisko! Voiskohan sitä toivoa vaikka joulupukilta?'

Jo raskausaikana olin valmistautunut nauttimaan kaikesta viimeistä kertaa, olihan suurin toiveemme toteutumassa. Olen yrittänytkin imeä jokaisesta hetkestä kaiken muistiini, sillä vauvaa meille tuskin enää tulee. Ei sillä, etten haluaisi, mutta en vain usko monen ihmeen osuvan samaan paikkaan ja toisaalta tiedostan myös ikäni tulevan pian vastaan. On eriasia saada lapsi parikymppisenä kuin 30-vuotiaana, saati mitä lähemmäs neljääkymppiä mennään. Olen myös aina ollut sitä mieltä, etten yli nelikymppisenä lapsia välttämättä edes halua. 40-vuotias saattaa vielä jaksaa kyllä vauva-arjen, mutta miten on jaksamisen laita lapsen teini-iässä? 

  Hieman pelolla olen pelännyt tätä hetkeä, jolloin lopulta huomaan oman vauvakuumeeni olevan kroonista lajia. Vauvan tuoksu on varmaan maailman ihanin tuoksu, pikkuinen tuhina suloisinta musiikkia, pienet varpaat syötävän suloisia ja pidän siitä, että ympärilläni on elämää. Ensin ajattelin haaveilevani vain suurperheestä, mutta nyt huomaan nauttivani vauva-ajasta entistäkin enemmän enkä olisi valmis noista hetkistä luopumaan. Minulla on pieni suloisuus sylissäni, mutta silti kaipaan hetkiä pienen vauvan kanssa. Kuulostaa varmaan jo ihan järjettömältä!

 Onneksi vauvakuumettani on vielä lievittämässä meidän pikkuinen. Päivittäin miehen kanssa ihastelemme häntä ja hänen puuhiaan. Yritämme painaa mieleemme ja satoihin valokuviin aivan kaiken. Vuodatamme kyyneleitä etappien sulkeutuessa ja iloitsemme uusista asioista. Olemme saaneet tämän ihmeen ja siitä on nautittava nyt. Uutta mahdollisuutta ei ehkä koskaan enää tule.

 Kärsitkö sinä vauvakuumeesta?

Suvivirren aikaan

 Vihdoin tuli se odotettu hetki, jolloin koululaiset kirmasivat pariksi kuukaudeksi kesälomalle. Nyt voimme nauttia aikatauluttomista päivistä ja tehdä pitkälti sitä, mikä hetkessä hyvälle tuntuu. Kesäkuussa lisäksi on suunnitelmissa ainakin mökillä oloa, huvipuistoretki ja muutamat synttäritkin sekä pojat osallistuvat päiväleirille.

 Tähän aikaan vuodesta taidan aina käydä hieman herkillä. Suvivirren soidessa sitä jotenkin taas huomaa vuoden vierähtäneen hurjan nopeasti. Vaikka tänä keväänä meillä ei suuria luopumisia tai muutoksia vielä ollutkaan, saatoin kevätjuhlissa muutaman kyyneleen tirauttaa. Nuo kyyneleet olivat kuitenkin ylpeyden ja onnen kyyneleitä.

 Syksyllä ekaluokkalaisen aloitellessa koulutaivaltaan elin vielä raskaushormoneissa. Poika oli innoissaan koulusta, mutta itseäni hirvitti. Kuinka pieni, hyväsydäminen poikani tulisi siellä pärjäämään? Kuinka oppimisen polku lähtisi etenemään ja huomaisinko mahdolliset ongelmat ajoissa kenties raskaankin vauva-arjen keskellä? Jännitystäni helpotti se, että koulurakennus, osa henkilökunnasta ja koulun tavat olivat pojalle jo ennestään tuttuja sekä luokka hitsautunut yhteen jo eskarissa.

  Hyvinhän se vuosi meni ja tulevaa tokaluokkalaista harmitti hieman lomalle jääminen. Koulussa oli siis ollut kivaa, vaikka täysin emme ilman itkuja siitä selvinneetkään. Oppiminen sujui kuitenkin loistavasti ja ainut mikä jäi oppimatta, oli oikea kynäasento. En vieläkään edes saa omaa kättäni samalla lailla kynän ympärille, mutta mitäpä persoonallinen ote haittaa, jos käsi ei väsy ja jälki on oikein siistiä.

 Vaikka jo ensimmäisenä lomapäivänä kuuluikin ' Miks pitää olla loma, tylsää!' , on koululaisemme täysin loman tarpeessa. Ehkä tylsyys johtuu lähinnä mukavien kavereiden tapaamisesta hieman normaalia harvemmin. Pikkuveljet ei koululaisille aina vaan ole sitä maailman parasta seuraa, vaikka kuinka rakkaita olisivatkin ja mielellään touhuavat yhdessä. Pian me olemme kuitenkin taas tottuneet lomarytmiin ja veikkaan koulujen alkaessa loman loppumisen olevan tylsää :D

 Nyt me otamme täällä siis rennosti ja ihmettelemme yhdessä pikkuisen kanssa kesää. Ulkona riittääkin kukkaloistoa ihasteltavaksi, aivan kuin suvivirressäkin lauletaan ja kuinka mahtava lintukuoro jaksaakaan aamusta iltaan visertää. On ötököitä jos jonkinlaista ja pian ensimmäiset mansikatkin kypsyy. Toivottavasti ne lämpimät kesäpäivätkin pian palaisivat, vaikka suurperheen äitinä muutama viileämpi päivä tarpeeseen tuleekin. Ulkoa käsin, kun ei oikein sisähommat edisty.

 Aurinkoisia kesäpäiviä♥