30. syyskuuta 2015

Söin taas sanani?

 Duplot ja Legot ylipäätään ovat hurjan kivoja leluja! Niistä tykkää niin lapset kuin vanhemmatkin ja aina niitä löytyy myös lasten lahjatoiveista. Kun kaksi kertaa vuodessa vuodesta toiseen lapsi saa lahjaksi useamman Legopaketin, alkaa kokoelma olemaan melkoinen, etenkin kun määrän kertaa vielä kolmella lapsella. Olenkin lapsille vannonut ettei vanhemmat osta enää yhtään minkäänlaista Legopakettia.
 Kirpputorilla tuli vastaan mielestäni mahtava löytö. Vanhoja Duploukkoja pussin täydeltä ja hintaa vain kaksi euroa! Arvatenkin ukot kotiutuivat meille ja Onnikin oli aivan myyty. Tulikohan taas syötyä sanat vaikka eihän nämä missään paketissa tullut?! Eikös pussi nyt ole aivan eriasia kuin paketti :D

 Hauskaa illanjatkoa!

29. syyskuuta 2015

Yllätysvalinta

  Tässä ensimmäinen vilautus Pikkutäryn toppavarusteista. Muuta ei hänelle kyllä oikeastaan ole ostettukaan. Alunperin mietin hankkivani pojalle jonkun Molon tai Rodinin mallistoista ja harkitsin myös Name it:n deminiä, sillä kaipasin jo vaihtelua punaiselle. Eräällä reissullamme satuimme kuitenkin löytämään tiemme liikkeeseen josta sai toppaa 30% alella.  Niinpä meille sitten kotiutuikin täysin yllärivalinta, jonka väriä itse hieman vierastin, mutta Pikkutäry tykästyi.
 Tämä yllärivalinta on Reiman Naapuri koossa 122. Edellinen samantyylinen Reiman takki oli kyllä Pikkutärylle todella rakas, joten en yhtään ihmettele jos tähän mieltyi. Ominaisuudetkin ovat huippuluokkaa ja lisäksi takki on valmistettu bluesign hyväksytystä materiaalista. Tämä tarkoittaa materiaalin olevan turvallinen, mahdollisimman vähäisin ympäristö- ja terveysvaikutuksin tuotettu ja myös tehty vastuullisesti luonnonvaroja käyttäen
  Kuviin emme mitenkään takkia vielä säädelleet, mutta hihansuut saa helposti säädettyä tarroilla ja lisäksi vyötäröltä löytyy kiristysnaru. Hupun karvan saa halutessaan irti helposti pois.
 Pikkutäry halusi ehdottomasti kuvata takkia vain pellolla juoksennellen. Takin oikeampi värisävy näkyykin tästä kuvasta.
 Vielä saadaan toivottavasti pitkään tämän takin käyttöä odottaa ja nauttia kauniista syyspäivistä. Väriltään kyllä tämä on melkoisen syksyinen vai mitä mieltä olette?

28. syyskuuta 2015

Onnea (sis. voittajan)

 Onnea on kauniit syyspäivät.
Onnea on luonnon ihmeet.
 Onnea on ilahduttaa toista.
 Onnea on voittaa arvonnassa.
 Syysarvonnan onnellinen voittaja on siis aia, jolle lähtee aivan tuota pikaa sähköpostia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja sydämellisesti tervetuloa mukaan uudet lukijat!

Muoks. aiai, en saa sähköpostia lähtemään antamaasi osoitteeseen, joten laittaisitko osoitetietosi tellujapikkutary(at)gmail.com.

25. syyskuuta 2015

Arvontamuistutus

 Olettehan huomanneet blogin syysarvonnan, joka löytyy täältä? Ellette ole niin vielä on viikonloppu aikaa osallistua! Me käydään laittamassa mökkiä syyskuntoon ja keräämässä puolukat talteen ja palaillaan sitten viimeistään maanantaina arpomisen merkeissä :)
Mukavaa viikonloppua!

24. syyskuuta 2015

Kieli haltuun ORA-kojeella?

 Suomalaisista 5-vuotiaista noin joka kolmannella on puheessaan äännevirheitä. Nämä virheet ovat pojilla yleisempiä kuin tytöillä ja noin 90% näistä virheistä on s- tai r-äännevirheitä. Suurin osa äännevirheistä korjautuu ihan spontaanisti tai pienellä puheterapialla.

 Me olemme ravanneet Pikkutäryn kanssa puheterapian kautta hammaslääkäriin ja sieltä takaisin puheterapiaan. On pähkäilty onko pojan kielijänne kireä vai ei. Lopulta kävimme foniatrin luona ja saatiinkin kuulla pojan kärsivän kielen kehityshäiriöstä. Tämä häiriö koskee nimenomaan itse lihasta. Pikkutäryn puheen kehitys on ollut normaalia ja puheen ymmärrys, sanavarastot, aikamuodot, kielellinen ilmaisu jne. ovat jopa osittain ikätasoa selvästi paremmat. Ainut ongelma on vain ettei ylhäältä hampaiden takaa kitalaesta tulevat äänteet onnistu laisinkaan tai joissakin tapauksissa tarpeeksi puhtaasti.
  Todennäköisesti tämä Pikkutäryn ongelma on täysin korjattavissa. Mitään varmaa ei pysty tietenkään lupaamaan, mutta ahkeralla harjoittelulla on saatu jo nyt selvästi tuloksia aikaan. Tiettyjen äänteiden esiintymiseen spontaanisti puheessa on vielä kuitenkin matkaa ja ainakin tällä hetkellä vaatii vielä opettelemisen sana kerrallaan. Kovasta työstä huolimatta on poika löytänyt tästä harjoittelusta yhden tosi hyvän puolen; hän saa kinuskikastiketta lääkärin määräyksestä kerran päivässä! Mistään suuresta herkuttelusta ei kuitenkaan ole kysymys vaan muutamasta tipasta ylähuulesta nuoltuna.

 Ensi vuonna olisi Pikkutäryn tarkoitus lähteä jo eskariin ja tämän vuoksi foniatri suositteli meille harjoitteluun lisäksi ORA-kojetta. Oraalimotorisen levyn eli ORA-kojeen tarkoitus on lisätä lapsen tietoisuutta suunsa toiminnasta, parantaa suun alueen motoriikkaa ja joissakin tapauksissa myös vaikuttaa kielen lepoasentoon. ORA-kojeen toimintaperiaatteena on tuoda lapsen suuhun jotain uutta ja outoa, jota lapsi pyrkii tutkimaan kielellään.
 Pikkutäryllä tämä koje sisältää yhden ison nystyn keskellä ja molemmilla sivuilla kaksi nystyä sekä yhden liikuteltavan helmen kojeen keskellä. Näitä nystyjä ja helmiä poika sitten lastenohjelmien aikaan kokeilee kielellään 30 min ajan joka päivä, jonka jälkeen ORA-koje otetaan suusta pois, huuhdellaan ja laitetaan rasiaan odottamaan seuraavaa päivää. Mielenkiinnolla jäädään odottamaan kuinka kauan suusta otetun muotin avulla valmistettu koje Pikkutäryn suuhun mahtuukaan ja millaisia tuloksia tällä tavalla saadaan aikaan. Tutkimustulokset ovat kuulemma ainakin todella hyviä meitä vielä paljon vaikeammissakin tapauksissa. Lupaavalta siis kuulostaa :)

23. syyskuuta 2015

Luonnon leikkipuisto?

 Leikkipuistojen puuttuessa täytyy hakea vaihtelevuutta siitä mitä lähiympäristö tarjoaa. Onneksi metsäteiltä ja metsästä löytyy virikkeitä!
  Joskus on mukava ottaa ihan eväät mukaan, mutta aina niitä ei tarvitse. Vielä löytyi luonnon tarjoamana evääksi hieman mustikkaa ja puolukkaa.
 Metsässä voi kiipeillä kiville tai leikkiä valloittavansa vuoren. Oksatkin muuttuvat leikeissä moneksi.
 Metsäleikeissä vain mielikuvitus on rajana! Voi nähdä pienen kannon ja taipuneet oksanpätkät tai sitten Onnin lailla kaivinkoneen. Bruuuummmm kyllä metsässä kaivaminen onkin mukavaa!
 Ja mitä olisi syksyinen retki ilman vesilätäköitä? Heti kuvan ottamisen jälkeen Onni kirjaimellisesti ui lätäkössä. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka!
 Ovatkos muut jo ehtineet tänä syksynä harrastaa lätäkössä uimista?

22. syyskuuta 2015

Pyyhkeitä sulle ja mulle?

 Viime viikolla hieman vihjailinkin, että tulossa olisi syksyn kunniaksi jotakin mukavaa. Pitkään pohdin arvonnan järjestämistä sillä lukijamäärän kasvattaminen arvonnoilla ei oikein omaan ajatusmaailmaani sovi. Teitä ihania lukijoita on kuitenkin joskus kiva hemmotella eli nyt olisi siis pienen syysarvonnan aika!  Palkinto on tällä kertaa Pikkutäryn valitsema sillä alkuperäinen Onnin valinta koki pienen käsittelyn ja päätyi pojalle itselleen.
 Tällä kertaa palkintona on siis Pentikin Pastelli-keittiöpyyhe. Osallistumisaikaa on viikon loppuun asti eli kommenttia kannattaa jättää viimeistään 27.9. Tässä samalla saa antaa pyyhkeitä, toiveita jne. tännekin päin ja hemmotellaan teitä virallisia lukijoita vielä yhdellä lisäarvalla. Onnea matkaan!

21. syyskuuta 2015

Helppo omenapiirakka

 Ollaan saatu viime aikoina hurjasti omenoita. Hilloa en ole jaksanut vielä tehdä, mutta piirakkaa sentään useamman satsin. Tämä piirakkaresepti onkin superhelppo ja meillä lapsetkin osaavat sen tehdä ihan itse! Annoksesta riittää isoon piirakkavuokaan eli pellilliseen kannattaa tehdä tuplat tai jopa 2,5 kertainen annos.
 Omenapiirakka (munaton, maidoton, gluteeniton, vehnätön)
1,5dl sokeria
1d öljyä, sulatettua margariinia tms.
2,5tl vanilliinisokeria
2,5tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
4dl jauhoja
2,25dl nestettä (mehua/vettä/vichyä)
Päälle:
omenoita
kanelia
 Sekoita nopeasti kaikki ainekset keskenään. Levitä vuokaan. Pilko ja viipaloi omenat, lisää taikinan päälle ja ripottele kanelia. Paista 200 asteessa noin 25min. Heti paistamisen jälkeen voi pinnalle vielä ripotella sokeria, kuvan piirakassa ripoteltuna ruokosokeria.

 Mitähän sitä seuraavaksi omenoista tekisikään?

20. syyskuuta 2015

Jokaiseen päivään kuuluu myös ilo

 Kun postauksen aiheena on tämä päivä, voisin valittaa yhä flunssaista olotilaani, joka on kadottanut kuntoni kokonaan. Voisin myös itkeä kodin kaaosta, kirota miehen kiirettä juuri kun häntä tarvitsisin tai hakea vertaistukea lasten kiukuttelun sekä älyttömien tempausten (mm. avuliaan takanlämmittäjä-Onnin)  päätteeksi. Tipulan Emonen haastoi minut kertomaan millaista iloa päivästäni löytyi ja tähän haasteeseen ei vain voi olla vastaamatta!

 Jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Toisinaan, aivan kuten tänään harmaana sadepäivänä, saattaa nähdä päivän vain aivan kamalana kurjuutena ja elämän pelkkänä murheena. Ne hyvät ja iloiset asiat ovat kuitenkin mukana jokaisessa päivässämme. Ne ilot löytääkseen täytyy joskus vain katsoa tarkemmin.

 On onni, kun lähipiirissä kaikki ovat suhteellisen terveenä. Koti ottaa välillä pahastikin pannuun, mutta meillä on kuitenkin sellainen. Meiltä löytyy ruokaa ja herkkujakin sekä ihania vaatteita, kivoja leluja ja paljon muuta puuhaa. Miehellä on työpaikka sekä voimme kokea olevamme turvassa. Jo pelkästään nämä asiat pitäisi ottaa ilon kautta sillä kaikilla ei niitä ole.
 Mikä minua on sitten tänään ilahduttanut? Sain ainakin aamulla nukkua jopa tunnin normaalia pidempään ja juoda aamukahvini ihan rauhassa. Kiireestään huolimatta mies hoiti lasten aamutoimet ja miehen lähdettyä lapset leikkivät sopuisasti kaikki kolme yhdessä. Jaksoin hieman taistella pyykkivuorta vastaan, leipoa ja muutenkin ihan arkisissa toimissakin oli tänään monta mukavaa puolta.

 Olin tänään myös kovin iloinen ajatellessani kuinka mahtavia ihmisiä lapsilla onkaan ympärillään. Onnin suuri toive on ollut puimurin kyytiin pääseminen ja miehen kaveri halusi toiveen toteuttaa. Pikkutäryn kummi puolestaan halusi viettää aikaa kummilapsensa kanssa ja päivästä syttyi pojalle kipinä uuteen harrastukseen. On ihanaa nähdä kuinka innoissaan lapsi voikaan olla löytäessään uuden mielenkiinnon kohteen :)
Useita kertoja päivässä havahdun ihmettelemästä kuinka ihania lapsia minulla onkaan. On ihanaa katsoa kuinka Onni hentoisella äänellä sanoo eiiii samalla päätään pyörittäen. On naurussa pitelemistä Pikkutäryn huomatessa metsätiellä auton ja pojan järkyttyneenä kertovan savolaisten tulleen keräämään metsästä hänen marjat ja sienet. Kai thaimaalaisilla jotain yhteistä sitten savolaisten kanssa on kun Pikkutäry ne on sekoittanut? Tellu taas suloisesti hautautuu sohvan nurkkaan kirja nenässään kiinni eikä todellakaan kuule ja näe yhtään mitään. Äidin oma lukutoukka ♥

 Olen tänään ollut myös iloinen ystävieni laittamista viesteistä. He tietävät sittenkin ettei minulla vain ole ollut voimia pitää yhteyttä. He välittävät ja haluavat piristää. Vielä iloisemmaksi tulin saadessani kummilapseni perheineen kyläilemään! Oli ihanaa rutistaa kunnolla pitkästä aikaa, kuulla kummilapsen kuulumisia ja mietteitä sekä ennen kaikkea päästä ystävän kanssa parantamaan maailmaa kahvikupposen ääressä .

Nyt iloitsen suuresti päästessäni yksin saunaan ja kaikessa hiljaisuudessa hetkeksi tähän koneelle. Pian saan miehen kotiin ja voimme juoda iltateetä käpertyneinä saman peiton alle sohvalle. Voimme ainakin hetken jutella rauhassa, nauraa kilpaa yliväsyneinä ja kuunnella Onnin tuhinaa. Ehkä ensi yönä saan hieman enemmän nukkuakin?

 Millaisia iloja teidän viikonloppuunne on mahtunut?

17. syyskuuta 2015

Antaa sataa!

 Vielä loppukesästä tuskailin syksyn lähestymistä. Syksyllä tietysti taas aina sataisi ja olisi synkkää! Kieltämättä onhan sadetta viimeiseen vuoteen mahtunut, mutta eräänä kauniina yönä kuiskasin sen Onnillekin; Antaa sataa vaan! Niin, miksi valittamisen sijaan ei etsisi sateesta niitä hyviä puolia?
   Syksy on sellainen vuodenaika, johon sade vain yksinkertaisesti kuuluu. En toivo sadetta joka päivälle enkä edes joka toiselle, mutta syksyllä kuuluu myös sataa ja olla hämärää. Sadehan mahdollistaa lasten nauttimisen ulkoilusta vielä entistä enemmän sillä kuka lapsi voisi vastustaa vesilammikoita tai kuinka jännittävän kivaa onkaan kulkea sateenvarjon kanssa sateen ropistessa varjoon!? Sadesäällä on ulkoilun päätteeksi mukava kömpiä yhdessä sohvalle peiton alle vaikka kirjaa lukemaan ja sateen ropistessa ikkunaan voi yhdessä nukahtaa päikkäreillekin.
 Iltasella ei tarvitse harmitella sadetta edes ulkoilujen puolesta vaan voi hyvillä mielin sytyttää takkaan tulen tai laittaa kynttilöitä tunnelmaa luomaan. Ehkä se unikin tulee lapsille paremmin sateen soittaman unilaulun kanssa?

 Tunnelmallista viikonloppua!

16. syyskuuta 2015

Elämän lahja

 Piti tulla aivan muita höpisemään, mutta jumiuduttuani sohvalle katselemaan Elämä lapselle-konserttia taas kerran oireista kärsivä, torkkuva Onni sylissäni, alkuperäinen ajatus ei oikein enää sytyttänyt. Eikä juuri nyt mitään viisasta tunnu tulevan mieleenkään, mutta näiden sekavien ajatusteni myötä toivotan teille mukavaa myöhäisiltaa ja kauniita unia!
 Noin 30 vuotta sitten, kun henkeni pelastettiin lastenklinikalla, ei ollut konsertteja järjestäviä Kummeja olemassakaan. Sairaalassaoloaika jäi suureksi kummitukseksi pienen tytön mieleen. Olenkin teinistä asti miettinyt kuinka mahtavaa ja tärkeää työtä Lastenklinikoiden Kummit tekevätkään. Entistä enemmän arvostan heidän tekemää työtä äidiksi tuloni jälkeen. Vaikka lapseni ovatkin suhteellisen terveitä, ikinä ei voi tietää milloin me sitä apua saatamme tarvita.

 Vaikka meillä on Onnin kanssa joskus vaikeita kausia, niin silti elämässämme kaikki on melko hyvin. Onni pärjää kotihoidolla, kasvaa ja kehittyy. Pikkutäry on täysin hoidettavissa ja Tellu vain säikäytti pienempänä vanhempansa. Huomisesta ei kukaan tiedä, mutta miksi siitä etukäteen huolehtisi? Elämä on tässä ja nyt. Kun vain muistaisi aina ne hyvät asiat ja nauttisi siitä mitä on saanut. Elämä jo itsessään on suuri lahja.

15. syyskuuta 2015

Ärsyttävän rakas

 On ollut ihana seurata kuinka pojista on tullut erilaisista luonteistaan ja kolmen vuoden ikäerosta huolimatta erottamaton kaksikko. Ilman toista ei ruoka oikein maistu, leikit ovat tylsiä ja ikävä tulee pian.

 Toki on myös niitä hetkiä jolloin toinen ärsyttää ja suuresti. Hetkiä jolloin pojat eivät halua tulla toimeen sitten yhtään. Useimmiten Onni on se, jonka mitta täyttyy. Pikkutäry päästää liika meteliä, tulee liikaa iholle tai on liian elohopea. Silti hyvin pian veljeä taas halitaan ja leikit jatkuvat.

   Näitä poikia ei enää voi päästää hetkeksikään silmistä tai koossa on katastrofin ainekset. On mm. kokeiltu parturin taitoja, taiteiltu Pikkutäryn sängyn laita Tellun kynsilakoilla ja yritetty lähteä kahdestaan koiraa ulkoiluttamaan. Nämä älynväläykset ovat pojilla ihan toista luokkaa kuin Tellulla ja Pikkutäryllä. Ja kenenköhän ideoilla pojat toimivatkaan?
 Nyt flunssakautena toisen sairastaessa, toinen pojista tulee kirjan kanssa saman peiton alle lukemaan tai käy vain halaamassa ja silittelemässä rakasta veljeä. Kun veljeen sattuu, sitä ollaan oitis piristämässä ja lohduttamassa. Muutenkin aamulla iloitaan veljen heräämisestä (tai käydään vetämässä luomet väkisin ylös) ja illalla annetaan oikein kunnon iltahalit.

 Toivottavasti tuhokaksikosta on aina tukea ja turvaa toisilleen. Poikia katsellessa itse haikeana ajattelen millaista elämä olisi ollut sisaruksen kanssa. Onneksi edes omat lapseni voivat sen kokea :)

 Kunhan saadaan flunssa ajettua talosta ja arki taas rullaamaan niin katsotaan josko blogissa olisi jotain syyskivaa luvassa ;) Muutenkin mielessä olisi paljon kaikkea, mutta kunto sallii tällä hetkellä hädin tuskin vain kaiken pakollisen. Toivottavasti te muut olette säästyneet ilkeiltä taudeilta!

13. syyskuuta 2015

Äiti pois

 Niinä lukemattomina öinä, jolloin olen huutavan pojan kanssa valvonut, olen tiennyt ettei sylini ja läheisyyteni tule aina kelpaamaan. Tämä tieto on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat nämä kaksi vuotta auttaneet jaksamaan. En kuitenkaan osannut kuvitella miltä tuntuisi ensimmäistä kertaa kuulla hentoisen pojan suusta: Äiti mee pois.

 On todella hienoa kuinka tärkeäksi isäkin on Onnille muodostunut. On suloista katsoa kuinka Onni aina rientää iloisena isäänsä vastaan ja hieman surullista seurata kuinka isää kovasti ikävöidään. Olen mieheni puolesta erittäin onnellinen, että hän on Onnin kanssa saanut kokea paljon sellaista mikä isompien lasten kohdalla on jäänyt mm. töiden takia kokematta. Siltikin niiden kolmen sanan kuuleminen oli pienoinen sokki. Isän kanssa on kivemmat eli miehekkäämmät puuhat kuin äidin kanssa ja äitiä ei niissä todellakaan tarvita!

 Onneksi Onni on sentään vielä niin pieni, että äitiä kaivataan viimeistään illalla ja ensimmäiseksi aamulla. Isältä kun puuttuu jotain, mitä äidillä on siis tissit! Vaikka olen miettinyt ties kuinka monta kertaa imetyksen lopettamista, niin taidankin nauttia siitä vielä hetken, sillä pian tulee se aika jolloin äidiltä ei kaivata enää sitäkään. Kyllä lasten kasvaminen on sitten niin haikean ihmeellistä!

11. syyskuuta 2015

Päivän suuret kysymykset

 Toisinaan en voi kuin ihmetellen ihastella kuinka suurenmoisia lapsia meille onkaan suotu. Pikkutäry itsessään on jo oikea aurinko, mutta loistaa tuo aurinko hänen sisälläänkin. Sain tänään vastata huolestuneen pienen pojan kysymyksiin turvapaikan hakijoista, etenkin lapsista. Tarviiko niitä aikuisia pelätä? Miksi lapset lähtevät omasta rakkaasta kodistaan? Mitä heillä on mukanaan? Miten he pääsevät tai osaavat Suomeen? Miten he pärjäävät vieraalla kielellä? Miltä heistä tuntuu vieraassa maassa tai ennen kaikkea miten niitä lapsia voisi Pikkutäry auttaa? Olihan siinä jo kerrakseen suuria mietteitä pienellä pojalla!

 Sen enempää en lähde tuota arkaa aihetta täällä blogissani pohtimaan. Ymmärrän kuinka vieras pelottaa ja olen kovin liikuttunut siitä kuinka Pikkutäry asiaa käsitteli. On hienoa kuinka ihmiset haluavat auttaa, mutta kunpa poikanikin oppisi ettei koko maailmaa voi pelastaa vaikka kuinka haluaisi. Jo pienetkin auttavat teot ovat askel kohti parempaa maailmaa.
 Itse taas tänään kovasti pohtinut kuinka kummassa en tajunnut keittiössä vallitsevaa hiljaisuutta? Miksi vastaan laittavien poikien vieminen parturiin on niin ylivoimaista tai miksi sakset on ylipäätään keksitty? Niin, Pikkutäry kokeili tänään uutta ammattivaihtoehtoa ensin itsellään ja sitten vielä pikkuveljelläänkin! Kyllä meillä onkin nyt niin mahtavan hienoja tupsupoikia! Onneksi Pikkutäry tietää kuinka tärkeitä Onnin pienet kiharat meille onkaan ja ne sentään säästyivät! Mitähän kivaa tuhokaksikko huomenna keksii?

 Hyvää viikonloppua!

10. syyskuuta 2015

Joskus

 Joskus tuntuu kuin joku pikkupiru salaa ohjailisi elämää päin mäntyä ja saisi miettimään kuinka lähes mahdottomasta sattumasta voikin tulla totta? Joskus tuntuu kuinka elämä on vain yhtä lumipalloefektiä eikä valitettavasti hyvässä mielessä. Joskus vain yksinkertaisesti ei riitä peiton alla itkeminen vaan tahtoisi luovuttaa.
Onneksi huonoimpinakin aikoina on edes ne omat rakkaat ympärillä; pienet kädet halaamassa ja suuret kädet kannattelemassa kohti parempaa. Mies joka ei ehkä ymmärrä, mutta osaa olla juuri oikealla tavalla läsnä. Lapset jotka eivät ymmärrä, mutta joiden aurinko tarttuu. Elämä ei olisi elämää ilman rakkaita ympärillä♥

9. syyskuuta 2015

Syksy

 Olen parina päivänä nukkunut yhteensä enemmän kuin aikoihin ja vieläkin nukuttaa. Tänään oli kuitenkin taas ihanan lämmintä ja Onnin kanssa nautittiinkin säästä ulkoillen.
  Tasan vuosi sitten otin epäonnistuneen 1-vuotiskuvauksen jälkeen kuvia puidulla pellolla. Tänään ihasteltiin omppua maistellen kaukaa näkyvää syksyn ensimmäistä puimuria lähipellon vielä hieman vihertäessä.

 Onni-rukka etsi kuumeisesti vesilätäköitä käyden kaikki takuuvarmat paikat läpi. Vielä tulee aika lätäköissä hyppimiseenkin, mutta nyt nautitaan näistä aurinkoisista päivistä :)

 Ihania syyspäiviä ♥

7. syyskuuta 2015

Lucky No. 7

 Poikien äideistä saattaa usein tuntua tytöille löytyvän vaikka mitä suloisuuksia, mutta poikien mallistojen olevan niin kovin suppeita. Hollantilainen Lucky No. 7 on iloinen poikkeus sillä merkin kaikki vaatteet ovat pojille! Toki ne sopivat aivan yhtä hyvin tytöillekin, mutta yhtään mekkoa ei mallistosta löydy.

 Tänään tuli myyntiin Lucky No. 7:n Urban Jungle-mallisto. Aikaisemmin merkin vaatteita oli saatavilla vain pienemmille lapsille, mutta nyt osasta löytyy kokoja aina kokoon 110/116 asti! Kokosinkin mallistosta pienen kollaasin.
Harmaa neuletakki 24,95€   T-paita  24,95€   Haalari 39,95€
Pesukarhu T-paita 24,95€   Ristihaalari 34,95€   Housut  24,95€  Tuttiketju 19,95€

Viimeisen kuvan t-paita on vilahtanut blogissa täällä. Meiltä löytyy myös mm. zig-zag-housut koossa 86/92, mutta ne ovat vielä olleet liian isot käytettäväksi. T-paitaa tuli kuitenkin kesän aikana kovastikin pidettyä ja hyvältä on vaikuttanut. Nyt ilmojen viiletessä kovasti odotellaan, että saataisiin muutkin vaatteet jo käyttöön.

 Mitäs mieltä olette näistä tai onko Lucky No. 7 teille ennestään tuttu? Näillehän ei taida Suomesta vielä jälleenmyyjää löytyä, mutta verkkokaupasta saa kyllä tilattua. Postarit  tosin ovat aika suolaiset 10€.

Toppahaalareita edullisesta kalliimpaan

 Huomasin viime viikolla kuinka keväinen postaukseni, Haalareita pihistä ja panosta tyyliin, oli ollut kovin luettu. Moni etsii varmasti jo toppavaatetusta talven pakkasiin, joten hiljalleen flunssan salliessa kokosin uuden postauksen josta löytyisi vaihtoehtoja monelle budjetille. Haalarit ovat taas katsottuna lähinnä Onnin koossa löytyviksi ja edes jonkinlaisilla teknisillä ominaisuuksilla.


1. H&M  fleecevuorinen toppahaalari 68-92cm 29,99€. Pinta käsitelty vettähylkiväksi ilman ympäristölle haitallisia fluorikarboneja. Vahvikkeet polvissa ja takamuksessa.


2. Lindexin vettähylkivä haalari 86-122cm 59,95€. Ekologinen Bionic Finish ECO-suoja. Haarasaumat teipattu.

3. Everest toppahaalari 86-140cm 69,90€ Stadiumista. Vesipilari 10 000mm, hengittävä ja teipatut saumat. Vahvistetut polvet, lahkeen sivut sekä takamus. PFC-vapaa.

4. H&M vedenpitävä toppahaalari 86-128cm 69,99€. Pintakäsittelyssä ei ole käytetty fluorikarboneja. Hengittävä. Lahkeet ja takamus vahvistettu.

1. Huppa 74-98cm 89,95€ Lintukoto. Vesipilari 10 000mm, hengittävä ja teipatut saumat. Kokoon 86 asti lahkeen- ja hihansuut pystyy kääntämään suojaksi esim päiväunille mentäessä.

2. Jonathan 86-122cm 85,90€ Jesper junior. Vesipilari 10 000mm (viiden pesun jälkeen yli 5000mm), hengittävyys 5000g/m2/24h, kulutuksenkesto alaosa 90 000kierrosta ja yläosa 50 000kierrosta. Saumat teipattu lukuun ottamatta pääntiesaumaa ja vyötärösaumaa.

3. Name it 74-104cm 89,95€. Vesipilari 8000mm, hengittävä, tuulenpitävä ja teipatut saumat.

4. KAXS Protextec 80-128cm KappAhl. Vesipilari 10 000mm, hengittävä, teipatut saumat ja kulutusta kestävää. Ei sisällä fluorihiiltä.

5. Villervalla 80-116cm 94,95€ Skidi. Vesipilari 8000mm, tuulenpitävä, likaa hylkivä ja teipatut saumat. Vahvistukset polvissa ja takamuksessa.

6. Lassietec 92-128cm 89,95€ Prisma. Vedenpitävä, hengittävä ja tärkeimmät saumat teipattu. Erittäin kestävää materiaalia.

7. Reima Taitava 74-98cm 79,95€. Vesipilari 10 000mm, hengittävä 5000g/m2/24h, erittäin hyvin kulutusta kestävä alaosa, likaa hylkivä ja tärkeimmät saumat teipattu. Lämmike takamuksessa ja vyötäröllä sisäpuolella kuminauhakiristys.
1. Polarn O. Pyret 86-128cm 149€. Vesipilari yli 10 000mm, hengittävä, teipatut saumat ja tuulenpitävä. Haalarissa vahvistukset kyynärpäissä, takaosassa ja lahkeensuissa.

2. Mini rodini 74-98cm 197€ Pikkuotus. Vesipilari 10 000mm, hengittävä 8000g/m2/24h ja teipatut saumat. Vyötäröllä säädettävä kuminauha. Fluorikarbonaatti-vapaa käsittely.

3. Reimatec Aaren 74-98cm 149,95€. Vesipilari 12 000mm, hengittävä 5000g/m2/24h, erittäin hyvin kulutusta kestävä alaosa, tuulenpitävä ja teipatut saumat. Lämmike takamuksessa. Nepparit, joilla haalariin voi kiinnittää välikerroksen. Untuvahaalari.

4. Mini a ture 92-128cm 229,99€ Boozt. Vesipilari 8000mm, hengittävä ja teipatut saumat. Säädettävä vyötärö.

5. Molo kids Pyxis 80-98cm 159,95€ Kekäle. Vesipilari 10 000mm, hengittävä ja tuulenpitävä.

6. Racoon 74-98cm 133,95€. Vesipilari 9000mm, hengittävä 7000g/m2/24h ja tuulenpitävä.

Näiden kaikkien lisäksi on toki paljon muitakin merkkejä ja malleja vielä. Lindexille on tulossa pian hieman teknisempi FIX-haalari ja Ticketin mallit lienee saapuvat pian myös? Monia merkkejä näistä meilläkin on kokeiltu ja oikeastaan vain edullisten Everestiä meillä ei lapsilla ole ikinä missään muodossa ollut. Kokemuksesta siis tiedän, että halvalla voi saada oikean loistoyksilönkin ja toisaalta kalliimpikin merkki voi osoittautua täydeksi sudeksi. Kokeilemalla jokainen löytää itselleen ja lapsilleen sopivimman :)

4. syyskuuta 2015

Ensimmäiset talvivarusteet

 Blogia pidempään seuranneet saavat nyt hieraista silmiään! Mattimyöhäisellä on jo talvivarustus pitkällä! Osittain tästä saadaan kyllä kiittää ihanaa mummoa, joka osti tämän ensimmäisen setin Onnille syntymäpäivälahjaksi. Pian esiteltävän setin lisäksi Onnille on ainakin alkutalveen viime vuoden harmaa Reimatec-haalari kokoa 86 sekä viime talven alesta jemmattu Molon haalari koossa 92. Lisäksi jemmasta löytyy vielä molemmassa koossa Pikkutäryn vanhoja eli alkaa tuntumaan jo pienoisille talviövereille. Enää vain takki, asusteet ja toiset kengät puuttuu!
 Tuulisella säällä tämän haalarin kuvaaminen oli haastavaa. Yritin puuliiterin takana tuulen suojassa napata mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan. Onnin uusin haalari on Name it:n Medenim koossa 92. Tämä koko on hieman päälle 80cm:n pituiselle pojalle selvästi vielä niin reilu, etten sovituskuvia yhteistyöhaluttoman pojan kanssa edes miettinyt. Todella hienon valinnan on mummo kyllä reilusta koosta huolimatta tehnyt! Toivottavasti päästäisiin tätä ihanuutta talvella käyttämäänkin :)
 Viime talvena meillä oli käytössä Pikkutäryn ajoilta jemmattu saman merkkinen haalari ja se oli kyllä käytössä aivan loistava ja ennen kaikkea lämmin. Myös kevään softshell-haalari tuntui todella hyvälle, joten odotukset ovat tämän haalarin suhteen kovat. Vesipilari on tässä haalarissa 5000mm. Haalari on myös hengittävä ja siinä on teipatut saumat. Hupun tekoturkiksen saa helposti halutessa poistettua. Mukavaa on myös molemmin puolin jaloista sekä hupusta löytyvät heijastimet, vaikka lisänäkyvyyttä pilkkopimeällä tiellä tarvitaankin.
 Haalarin kanssa Onni sai lahjaksi myös Vikingin goretexit. Näissä on mielestäni melko lyhyt varsi, mutta pitäisihän haalarin lahkeiden pitää lumi pois kengästä. Satuin huomaamaan Eccon pienten Mimic-talvigoret, jotka sopisivat tämän haalarinkin kanssa.
 Mitäs pidätte tästä Onnin talvisetistä?




3. syyskuuta 2015

H&M Demin Re-born

 Oletteko jo olleet tietoisia, että H&M:n myymälään voi jättää tarpeettomat vaatteet merkistä ja kunnosta huolimatta? Myymälästä vaatteet päätyvät käsittelylaitokselle jossa ne jaotellaan. Vielä käytettäväksi kelpaavat vaatteet lähetetään jatkokäyttöön, liian kuluneet vaatteet muutetaan muiksi tuotteeksi ja vaatteet jotka eivät kelpaa kumpaankaan edellä mainittuun päätyvät tekstiilikuiduiksi. Aika hienoa kierrätystä, vai mitä?

 Nyt noista kierrätyskuiduista ja luomupuuvillasta on tullut H&M:n nettikauppaan myytiin Demin Re-born-mallisto. Näissä tuotteissa kierrätyskuidun osuus on 20%.
Tyttöjen tikattu lentäjäntakki 104-140cm, 29,90€ löytyy täältä.

Poikien farkut 104-140cm 19,90€ löytyy täältä ja koko Denim Re-born mallistoon voi tutustua täällä.

2. syyskuuta 2015

Ei mennyt putkeen

 Miten kummassa noita otsikoita on aina niin vaikea keksiä? Nyt ei sentään ole luvassa mitään pohdintaa luovuudesta tai sen puutteesta eikä mistään muustakaan. Tämä postaus on täynnä purkautumista, jolle jo huomenna voin toivottavasti nauraa :)

 Tiedätte varmasti ne päivät jolloin mikään ei mene putkeen? Päivät jolloin lapset heräävät kiukkuisina liian aikaisin, mikään aamupala tai muukaan päivän ateria ei kelpaa ja mikään tekeminen ei kiinnosta eikä tekemättä mitäänkään voi olla. Päivät jolloin omissa puuhissa kaikki menee pieleen ja päivät jotka vain on luotu epäonnistumaan? Tänään meillä taisi olla sellainen päivä.

 Päivä alkoi liian aikaisin aamuyöstä Onnin oireiden paluulla ja poika on ollut kovin kiukkuinen ja syliin hakeutuva koko päivän. Tellua kiukutti, kun aamun herättäjä ei ollutkaan äiti vaan Pikkutäry ja viimeksi mainitulla meni kuppi nurin (kirjaimellisesti) ja lempipaita heti aamusta pesuun. Voi kiukku! Ruokaa oli hankala tehdä yhdellä kädellä ja kun siitä yritin nopeasti selvitä (tonnikalamakaronilaatikko uuniin) ei se kelvannutkaan lapsille. Onni tosin salaa ehti ruokaa laittaessani napsimaan raakaa pilkottua sipulia ja tietäähän siinä miten käy. Hyvästi yöunet! Bensa loppui kesken kauppareissun (kiitos rakas mieheni tästäkin) ja illalla pitkään nuhassa ollut Tellu valitteli kurkku- ja korvakipua. Huoh!
 Nyt talossa sentään vallitsee hiljaisuus! Isommat tappelivat vielä omassa huoneessakin kumman vuoro valita iltasatukirja. Pienin ei tahtonut vaatteita pois eikä etenkään sänkyyn nukkumaan. Valitsin iltasatukirjan ihan itse (siitäs saivat) ja tein Onnin sängystä lähinnä tuolin. Nyt siis oletan pääseväni nauttimaan rentouttavista löylyistä ja herkullisesta iltapalasta. Kannatti ostaa mansikoita sillä nyt sitä herkkua tarvitaan! Toisaalta varaudun kyllä tämän rentoutumisenikin menevän pieleen, mutta voihan niitä mansikoita syödä huutava poika sylissäkin ja hyvällä tuurilla mansikalla saa hetken hiljaisuuden yön pimeyteen.

 Huomenna on taas toivottavasti parempi päivä ja huominen on jo ihan kohta! Leppoisaa loppuviikkoa!

1. syyskuuta 2015

Pikkutäryn pinaattiletut

 Pikkutäryn yksi kesän lempiruuista on ollut pinaattikeitto. Onnin huonot syömispäivät tai äidin migreenipäivät taas pelastaa kaupan pinaattiletut. Pikkutäry onkin usein harmitellut, ettei hänelle sopivia lettuja ole saatavilla. Tänään kaupassa huomattiin kotimaista pinaattia ja päätin vihdoin tehdä Pikkutäryn pinaattilettuja.

 Unohdettiin kananmunat kauppaan, joten letuista tuli munattomia, maidottomia, gluteenittomia ja vehnättömiä. Pari kananmunaa tai korvikkeena hieman soijajauhoa tekisi lettujen rakenteesta varmaan paremmat, mutta hurjan hyviä nämä olivat näin Onninkin mielestä. Tellu taas kehui äidin pinaattilettujen olevan parempia kuin kaupan. Eipä tässä versiossa mitään ylimääräistä olekaan!
 Pikkutäryn pinaattiletut
5dl vichyä
noin 2½dl jauhoja
150g pinaattia
noin 2rkl öljyä/rasvaa
suolaa
ripaus sokeria
ripaus valkopippuria

 Pilko ja freesaa tuore pinaatti pannulla. Jäähdytä. Sekoita lettujen kaikki ainekset ja anna hetki turvota. Paista 2-3min kummaltakin puolelta. Maistuu parhaiten ulkona nautittuna.