29. kesäkuuta 2016

Voihan vesirokko!

 Vesirokko on tauti, jonka me lähes kaikki olemme kerran sairastaneet. Olen siis osannut odottaa sitä meillekin jo monen monta kertaa kylään, sillä en ole nähnyt tarpeelliseksi lapsia rokottaakaan vasta ennen kuin lapsen ollessa noin 10-12 vuotta. Normaalistihan perusterveet lapset taidetaan suositella rokotettavaksi 13 vuotiaana, jos eivät ole vesirokkoa siihen mennessä sairastaneet. Mikään rokotusvastainen en ole, mutta meillä pojat ovat reagoineet yllättävän rajusti jo tavallisiinkin rokotuksiin, joten ennemmin sairastellaan näin luonnollisesti tämä tauti.

 Viikko ennen juhannusta se sitten iski. Ensin Pikkutäry valitteli päänsärkyä, jota hänellä on aina kuumeen noustessa. Kunnon kuumetta ei aluksi kuitenkaan tullut, mutta näppylöitäpä tulikin. Siinä missä Tellulla oli aikanaan vain muutama hassu, oli Pikkutäryllä reilusti yli 100! Näppylöitä oli myös silmäluomissa, huulessa, korvassa jne. Poika oli kuitenkin yhtä kuumeista päivää lukuun ottamatta erittäin energinen tapaus.
 Koska Pikkutäry oli sairastunut jo ennen juhannusta, hieman epäiltiin seuraavan potilaan meidän tuurilla sairastuvan juhannuksena. Näin myös kävi, kun viikko Pikkutäryä myöhemmin vesirokko oli löytänyt uuden uhrin. Suureksi yllätykseksemme uhri ei kuitenkaan ollut Onni, vaan vesirokon muutamalla näpyllä aikaisemmin sairastanut Tellu! Tässä tuli siis todistettua kuinka lievänä sairastettu vesirokko voi uusiutua! Meidän oli syksyllä tarkoitus ottaa tytöstä vasta-ainetestit ja mahdollisesti ottaa se rokotus, mutta tauti ehti ensin.

 Kuinka uusiutuva vesirokko meillä eroaa ensimmäistä kertaa sairastavasta? Selvä ero on näppyjen määrässä ja laadussa. Siinä missä Pikkutäryn keho täyttyi enimmäkseen pienistä rokkonäppylöistä, on Tellulla näppyjä huomattavasti vähemmän, mutta ne ovat myös huomattavasti isompia, muutama jopa valtavia vesirakkuloita. Kuumetta tai päänsärkyä Tellulla ei ole ollut laisinkaan. Pikkutäryn pienet näppylät tietysti myös tuntuivat paranevan nopeammin kuin Tellun suuret, mistä tyttö nyt panikoi, sillä kauan odotettu leiri alkaisi alle viikon päästä!
 Millaisilla aseilla meillä taisteltiinkaan vesirokkoa vastaan? Olin kuullut useammalta tutulta, ettei apteekin vesirokkovoiteista yms. juurikaan iloa ollut. Olin siis jo ennakkoon ehtinyt miettiä, ettei meillä niitä käytettäisiin vaan mentäisiin luonnonkosmetiikalla ja kikkakolmosilla. Toki olisin apteekkiin juosten kiiruhtanut, jos tilanne olisi niin vaatinut! Näillä meidän keinoilla lapset kuitenkin valittelivat kumpikin vain muutamia kertoja kutinaa. Toisaalta en tiedä kuinka molemmilla käytössä oleva allergialääke vaikutti. Olisiko sekin osaltaan helpottanut? Listasin kuitenkin viisi meidän käyttämää vinkkiä vesirokkoon.

♥Suihkuttele lasta pahimmassa kutinassa. Meillä toinen koki lämpimän ja toinen kylmän veden helpottavan. Kesäaikaan loistava ja hurjan hauska apukeino on myös vesisota!
♥Hiero suihkun jälkeen ja tarvittaessa uudelleen rokkonäppyihin rasvaa. Meillä käytettiin pääasiassa Sophie la Girafe SOS creamia (Protection cream), jossa on rauhoittavaa aloe veraa ja laventelia sekä tulehduksia ehkäisevää timjaminia. Olin kuitenkin unohtanut ennen juhannusta täydentää rasvavarastoa ja Tellun sairastumisen myötä piti epätoivoisena etsiä kaapista voiteelle korvaajaa. Onneksi oli vielä hieman aloe veraa, tähtimöä ja kamomillaa sisältävää Baby repair lotionia jäljellä! Tuossa rasvassa tähtimön on tarkoitus hillitä kutinaa ja kamomillan rauhoittaa. Molemmat rasvat toimii, mutta SOS cream oli ehdoton valintani, kun maanantaina piti uutta tilata.

♥Pidä pakastimessa jättiharsoa tai fleecepeittoa. Tämä poikien kanssa etenkin vauva-aikoina käyttämäni hellekikka auttaa myös vesirokossa. Viileä peitto viilentää ja siten rauhoittaa kutiamista. Tämä auttaa myös lasta nukahtamaan, vaikka peitto ei toki koko yötä viileänä pysykään.

♥ Laita lapselle nukkumaan käydessä sukat tms. käsiin. Unissaan tulee huomaamatta kutisevia kohtia raavittua, mutta sukat auttavat ihoa säilymään ehjempänä.

♥ Tehkää paljon mukavia asioita ja herkutelkaa. Parempi mieli ja mukavat puuhat saavat ajatukset pois inhottavista rokkonäppylöistä ja kutinasta.

 Seuraavaksi täällä jännityksellä odotellaan milloin on Onnin vuoro. Onko se loppuviikosta vaiko vasta viikon tai parin päästä? Onneksi kuitenkin isommat tuskin enää koskaan vesirokkoon sairastuvat eli pian on tämä pakollinen paha meidän perheeltä ohi :)

27. kesäkuuta 2016

Keskikesän mansikka-raparperikakku

 Olin henkisesti valmistautunut tekemään Pikkutäryn synttäreille ties millaisen teemakakun. Poika kuitenkin toivoi mansikka-raparperikakkua, joten sellainen tehtiin. Kakku teki niin hyvin kauppansa, etten saanut maistaa sitä palastakaan! Varmistaakseni itselleni reilusti kesäistä herkkukakkua, päätin tehdä samanlaisen kuuden munan kakun juhannukseksi. Arvatkaapa kuinka paljon ehdin kakkua saamaan? Tasan yhden palan vieraiden kanssa kahvitellessa!

 Omaan makuuni kakussa olisi hyvinkin voinut olla enemmänkin raparperin makua. Olen kuitenkin käyttänyt tehokkaasti kaikki sekä omani että anoppilan raparperit :D Tai siis tähän kakkuun etsittiin anoppilan viimeiset varret eli oli mentävä sillä määrällä mitä sain. Alla kuitenkin resepti tähän kyseiseen kakkuun. Mikäli tykkäät reilusti raparperisesta, tee puolet isompi satsi kiisseliä.
 Keskikesän helppo mansikka-raparperikakku

pohja:
6 munan gluteeniton pohja
Kesällä myös voi hyvillä mielin mennä siitä mistä aita on matalin ja hankkia valmiin kakkupohjan kaupasta ;) Juhliin tein myös munattoman ja maidottoman version pohjasta ja toimi hyvin.

 Täyte:
noin 0,5l raparperia
noin 1,5dl sokeria
reilu 0,5dl raparperin keitinlientä
noin 1rkl Maizenaa
 vettä

1prk kermaa
noin 1dl kinuskikastiketta (tai esim. sulatettua valkosuklaata)
mansikoita

Päälle:
Kermaa
paljon mansikoita

 Pilko raparperit kattilaan sokerin kanssa ja kuumenna kunnes raparperit ovat pehmeitä. Siivilöi neste niin, että saat kuitenkin nesteen talteen! Tuolla keitinvedellä kostutetaan kakku! Laita raparperit ja noin 0,5dl keitinvedestä takaisin kattilaan. Saosta veteen sekoitetulla Maizenalla. Anna jäähtyä. Vatkaa sillä välin kerma ja kinuskikastike vaahdoksi. Kiisselin jäähdyttyä, levitä raparperiliemellä kostutetun kakkupohjan päälle ensin kiisseliä, sitten kermaa ja lopuksi viipaloituja mansikoita. Mikäli maltat anna kakun tekeytyä yön yli jääkaapissa. Anna lasten koristella kermalla sekä mansikoilla. Vaihtoehtoisesti pursottele ja koristele mansikoilla sekä vaikkapa sitruunamelissan lehdillä.

Hei hei juhannus

 Kylläpä se juhannus hurahti taas vauhdilla! Näin jälkikäteen en voi kuin kiitellä voimiani vienyttä flunssaa, sillä vesirokko otti, aivan kuten hieman osattiin arvaillakin, uuden uhrin perheessämme. Jos olisimme mökille lähteneet, olisi potilaalla varmasti ollut kurjaa muiden uidessa ja tehdessä muita kivoja kesäjuttuja. Kotona ollessa meno on siis osittain ollut kovinkin rauhallista, mutta kaikki ovat kuitenkin nauttineet keskikesän lämmöstä. Tuli myös lomailtua niin tehokkaasti, ettei kuvia juurikaan muistoksi tullut.
  Vaikka näillä helteillä mökkijuhannus olisi ollut unelma, olemme viihtyneet  hurjan hyvin. Aattona vesisade hieman latisti tunnelmaa, mutta saatiin kuitenkin illalla grillattua ja katseltiin kiikareiden kanssa kokkoakin ihan omasta ikkunasta itikka-armeijan inistessä lasin toisella puolella.
 Aattoa lukuun ottamatta juhannus vietettiinkin ulkona ja kuumimman ajan lapset lepäsivät leikkimökkiin tekemässään pesässä lukien tai varjossa välipalaa mutustellen. Grillailtiin, savustettiin kalaa, syötiin mansikkakakkua ja paljon mansikoita. Pelailtiin ulkopelejä, naurettiin, halailtiin, saatiin uskaliaita vieraita ja nautittiin kauniista säästä sekä hyvästä seurasta. Aika pitkälti siis juhannus kotona meni kuten alkujaan oltiin ajateltukin. Myös potilaalla oli hurjan kivaa ja ilman näppyjä häntä ei sairaaksi olisi uskonutkaan! Ensi vuonna kuitenkin toivottavasti ollaan taas mökillä nauttimassa tutusta kylmästä ja sateisesta keskikesän juhlasta :D
 Kuinkas muiden juhannus sujui?




23. kesäkuuta 2016

Juhannus tulee kaikesta huolimatta

 Tällä hetkellä mun pitäisi istuskella mökin saunaterassilla ja nauttia hiljaisesta järvimaisemasta. Sen sijaan, kiitos täällä kiertelevän vesirokon ja flunssani, istun työhuoneessa kuunnellen polttimon huminaa. Juhannus ei ole samanlainen juhannus kotona, mutta emme anna tautien ja puuttuvan järvimaiseman häiritä juhlimistamme!

 Tiedossa on siis voinnin mukaan pihapelejä, vastan tekoa, koivun tuoksua sekä herkkua jos jonkinlaista. Kenties rohkeimmat ystävätkin uskaltautuvat käymään. Yhdessäoloon ja juhannuksen taikaan ei siis mökkiä tarvita vaan rakkaat ihmiset ympärillä se kaikkein tärkeintä on.
Nauti uusia perunoita ja voita,
mansikoita ja makkaroita.
Tee saunaan tuore vasta,
varpaat veteen kasta.
Hakkaa liiteriin halkoja,
oio nurmikolla jalkoja.
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa silmiä.
Haista kesän tuoksut,
unohda turhat juoksut.
Muista paljon lekotella,
laiturilla elämää hekotella.
Mieti kivoja juttuja,
tapaa ystäviä ja tuttuja.
Älä murehdi ötököitä,
vietä ihania kesäöitä!♥

 Oheisen runon myötä haluan toivottaa teille iloista juhannusta! 

22. kesäkuuta 2016

Vastaukset

 Viime viikolla annoin teille lukijoille mahdollisuuden kysyä meidän perheeltämme ihan mitä vain ja nyt on vastausten vuoro. Suuret kiitokset mukavista kysymyksistä♥  Näihin olikin hurja mukava vastailla :)

 Mitä aiotte kokkailla tänä kesänä?
 Mitä lämpimämpi päivä, sen huonommin meillä lämmin ruoka tekee kauppaansa. Kesällä syömme siis hyvin paljon erilaisia salaatteja, mutta toki käytämme paljon grilliäkin. Kala maistuu koko perheelle ja nyt keväällä hankimme kotioloihin sähköisen savustimen. Enää savustus ei ole kiinni mökillä olosta ja esim. kotona kokeilemamme savupaisti oli hurjan hyvää!

Onko teillä kesäprojekteja? 
 Meillä on aina projekteja käynnissä! Kesän suurin urakka löytyy mökiltä, jonne tarvitsisimme kiireesti uutta laituria. Vilkkaiden poikien kanssa tuo projekti vaan taitaisi kaivata innokkaita talkoolaisia avuksi. Myös kotona on paljon pieniä projekteja suunnitteilla ja niitä varmasti kesän mittaan tulee näkymään täällä blogissakin :)
Katsellaanko teillä telkkaria ja jos niin mitä? 
 Meillä lapset katsovat lastenohjelmia ja Tellu Huvilaa ja Huussia sekä Doctor Who-sarjaa. Me miehen kanssa kyllä usein iltaisin pidämme telkkarin auki, mutta teemme siinä samalla sitten jotain muuta tai keskustelemme niitä näitä. Joskus olisi hyvä vain uppoutua telkkarin antia katsomaan, mutta tällä univelalla se tarkoittaisi välittömästi myös nukkumatin vierailua :D

Jos saisitte valita yhden matkustuskohteen kesäksi, mikä se olisi?
 Me lähdettäisiin takuuvarmasti Tanskaan, jossa olisi iloa niin lapsille kuin vanhemmillekin. Muistan kuinka alle kouluikäisenä kävin kahteen otteeseen Tanskassa ja jotenkin sinne on sen jälkeen kaivannut. Oikeastaan tuota matkaa meillä on kyllä jo suunniteltukin, mutta toteutus ontuu sillä tieto miehen lomasta ja sen pituudesta puuttuu yhä tilanteiden muuttuessa kymmenen kertaa päivässä.

 Onko teillä jotain perheen yhteistä harrastusta tai lempipuuhaa? 
 Oikeastaan me miehen kanssa tavattiinkin yhteisen harrastuksen kautta ja ennen kolmikon liittymistä perheeseen harrastettiin paljon muutakin yhdessä. Yhdessä tekeminen on siis aina ollut vahvasti osa meidän perhe-elämää, vaikka tällä hetkellä mitään säännöllistä koko perheen yhteistä harrastusta meillä ei olekaan. 
Mitkä ovat teidän nukkumajärjestykset - onko lapsilla esim. omat huoneet?
 Tällä hetkellä meillä on yksi makuuhuone liian vähän. Tai sitten puuttuu yksi työhuone! Nyt siis isossa lastenhuoneessa pitää majaa Tellu ja Pikkutäry. Huone on vähintään yhtä iso kuin meidän olkkari, mutta muotonsa vuoksi sitä ei mitenkään pysty jakamaan kahdeksi erilliseksi huoneeksi. Onni nukkuu tällä hetkellä vielä pinnasängyssä vanhempien makuuhuoneessa, koska isompaa sänkyä huoneeseen ei mahdu eikä lastenhuoneeseen järkevästi kolmatta sänkyä. Jo pidempään suuri kysymys onkin ollut mistä Tellulle oma huone tai pojille kaltevan katon vuoksi sopiva kerrossänky? Työhuonetta kun ei millään pysty muuttamaan makuuhuoneeksikaan, sen toimiessa kotitoimistona ja olevan täynnä. Oikeastaan tämä nukkumispaikan puutos on ainut asia, minkä vuoksi taloprojektin kanssa tekisi mieli hoppuilla.

Millaista elämänne on viiden vuoden kuluttua?
 Jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan, asuisimme viiden vuoden päästä uudessa kodissamme. Onni olisi reipas koululainen ja Tellun teini-ikä saisi varmaan osan hiuksistani katoamaan :D Työpaikkani olisi kotona eli miehen firma olisi hieman laajentunut ja voisin lasten ollessa koulussa tehdä "oman talon" töitä. Muutoin en usko elämämme niin kovin muuttuvan, vaikka onhan elämällä tapana aina joskus yllättääkin!
 Mistä haaveilet? 
 Haaveitahan pitää aina olla, niin pieniä kuin suuriakin! Olen aina haaveillut suurperheestä ja onnellisesta elämästä. Haaveilen kokonaisista yöunista, poikien elon normalisoitumisesta, remontista, rentouttavasta lomasta, kesäkeittiöstä ja kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa. Lottovoittoa en tarvitsisi, mutta pieni tulojen lisäys ei olisi pahitteeksi. Joku kotoa käsin tehtävä työ olisi aika unelma! Näin kesäisin haaveilen myös Huvila ja huussi tyylisestä muutoksesta meidän mökillemme. Rakastan sitä paikkaa, mutta olisi ihana saada se joskus toimivaksi perheellemme! 

Mikä on lempiruokanne, sellainen josta kaikki tykkää?
 Näitä on monia, mutta lihaperunalaatikko sekä karjalanpaisti sienisalaatin kera katoavat nopeammin kuin ehdin tajutakaan :D 

 Asia jota teette yhdessä? 
 Me tehdään hurjasti asioita yhdessä ihan perusviikkosiivouksesta ja ruokailuista lähtien. Viikonloppuisin tykätään käydä paljon erilaisilla retkillä tai liikkumassa, kun taas iltaisin miehen tultua töistä usein vain esim. löhöilemme kaikki samassa kasassa tai pelaamme pelejä. Itse tekemisellä ei meille ole niin väliä, kunhan koko perhe vain on yhdessä koossa♥
 Miltäs kuulosti? Mikäli mieleesi heräsi tai herää kysymyksiä, niitä saa toki jatkossakin esittää ihan koska vain!

Ihanaa ja aurinkoista juhannusviikkoa♥

21. kesäkuuta 2016

6-vuotias

  Kuusi vuotta sitten vietimme juhannusta mökillä lähes vastasyntyneen pienen käärön kanssa. Monet pitivät varmasti meitä hulluina, mutta me olimme valmiina ottamaan mökkireissun pienen vauvan kanssa eräänlaisena seikkailuna, joka koetaan vain kerran lapsen elämässä. Pian kesän vaihtuessa syksyyn me seikkailemme jälleen. Tuosta pienestä vastasyntyneestä on tullut jo iso eskarilainen!

 Millainen meidän 6-vuotias aurinkomme on?
♥ Pikkutäry on mainio keskustelukumppani. Hänellä on kerrassaan mahtavia pohdintoja sekä mielipiteitä. Välillä keskustellessamme en voi kuin mielessäni hämmästellä pojan puheita. Hyvässä mielessä siis :D

♥ Kasvun myötä pojasta on tullut selvästi hieman kömpelö. Kömpelyys ei kuitenkaan ole vähentänyt kiinnostusta liikuntaan, päinvastoin se tuntuu kasvavan päivä päivältä. Ulkona Pikkutäry siis tykkää kovasti liikkua pelien yms. muodossa ja sisällä lempipuuhaa on Legot, muut omat rakennelmat sekä pelit. Ellei äiti kieltäisi, poika juoksisi, hyppisi ja palloilisi sisälläkin.

♥6-vuotiaamme tahtoo suoriutua jo kaikesta itse. Hän siis myös ottaa omatoimisesti aamu-, väli- ja iltapalansa, vaikka toki katsomme pojan syövän tarpeeksi ja monipuolisesti. Omatoimisuuden lisäksi aurinkomme on ahkera auttamaan ja tekemään erilaisia arjen askareita sekä hellittelemään.
♥Pikkutäry pelkää pimeää ja epäonnistumista. Myös häviäminen on hänestä inhottavaa, vaikka poika ymmärtääkin jonkun aina joutuvan häviämäänkin.

♥ Maitohampaita on suusta kadonnut kolme ja neljäs heiluu jo lupaavasti. Neuvolassa käymmekin vasta elokuussa, mutta pikaisella kotimittauksella poika oli joku aika sitten noin 122,5cm.

♥ Laskeminen ja kirjaimet kiinnostavat tällä hetkellä kovasti. Pikkutäry myös yrittää kovasti muodostaa jo kirjaimista sanoja luettelemalla sanan kirjaimia ääneen. Myös erilaiset tutkimusprojektit kiinnostavat kovasti.

 Kuulostiko tutulle vai millaisia muut eskarilaiset ovatkaan?


20. kesäkuuta 2016

Sadepäiviin itsetehtyä limaa

 Sadepäivä, lapsi valittaa, ettei ole mitään tekemistä, eikä mikään vanhemman ehdottama puuha innosta lasta. Kuulostaako tutulle? Tuollaisten ja toipilaspäivien varalle on toisinaan mukava suunnitella jotakin jännittävän hauskaa puuhaa tai tehdä jotain lapselle tuttua sadepäivän juttua itse. Aikaisemmin blogissa on vilahtanut itsetehtyä muovailuvahaa ja taikahiekkaa sekä ohje omiin katuliituihin. Nyt on vuorossa itsetehtyä limaa :D
 Meillä Pikkutäry on monesti kaupassa kinunnut itselleen limaa. Ilkeä äiti ei ole sellaista halunnut ostaa, mutta mieleen on jäänyt ajatus kokeilla limaa itse tehden. Kun sitten Pikkutäry sairastui ja jouduimme jäämään kovasti odotetuista juhlista pois, päätin tarttua tuumasta toimeen.
 Vihreä lima on valmistettu liimasta. Sekoitin siis noin 2tl liimaa, reilu 2tl fairya, reilun teelusikallisen vettä, elintarvikeväriä ja varmaan yhteensä reilu desin maissijauhoja kunnes seos ei enää tarttunut käsiin. Puristelin ja venyttelin ilmoja pois hetkisen ja lima oli varsin toimivaa. Mielessä kuitenkin kyti ajatus liimattomasta versiosta, joka olisi samalla pienemmille lapsille turvallisempi.

 Vaikka meillä ei hopeaa kimalletta ollutkaan, Tellu antoi tälle siniselle limalle nimeksi Frozenin lima :D Tähän limaan tarvitset:
♥noin dl shampoota (meidän omassa Madaran lasten shampoota)
♥ noin tl vettä
♥elintarvikeväriä
♥ halutessasi kimalletta
♥noin 1,25dl maissijauhoja
 Sekoita shampoon joukkoon elintarvikeväri, kimalle ja vesi. Lisää maissijauhoja kunnes seos on sakeaa eikä tartu käsiin. Vaivaa ja venytä käsissäsi ilmat pois. Limaleikki voi alkaa!
 Jos sotkua syntyy, tämä liimaton versio on todella helppo puhdistaa pois! Mikäli seos jää pöytään kiinni, sen saa myös vaivattomasti irti jälkeä jättämättä. Varsin hyvää limaa siis ;) Lima säilyy tiiviissä rasiassa leikkikunnossa ainakin jonkun aikaa.

 Meidän lapset ainakin suosittelee tätä puuhaa! Lasten mielestä liman tekeminen oli jännittävän hauskaa ja lima ihanan ällöä :D Toki kaupassa myytävät tuntuvat ja näyttävät toisenlaisille, mutta mitä ne pitävät oikeasti sisällään? Ja samalla rahalla voi saada vaikka millaista limaa ihan itse tehden ;)
  Aurinkoista alkanutta viikkoa! Niin ja vielä tänään ehtii jättää kysymyksiä meille edelliseen postaukseen ;)

17. kesäkuuta 2016

Kysy, me vastaamme!

 Vielä muutama hulinapäivä edessä ja sitten pitäisi päästä jo rauhoittumaan normaaliin kesärytmiin. Vaikka hulinat, juhlat ja muut menot ovatkin hurjan kivoja, kaipaan kieltämättä jo sitä kiireetöntä kesää, jossa voi mennä kellon sijasta tunteen ja säätilan mukaan, käpertyä sadesäällä sohvan nurkkaan lukemaan yhdessä lasten kanssa kirjaa tai lähteä eväsretkelle uuteen jännittävään paikkaan.
 Koska kiire vaivaa yhä, pää on täynnä räkää ja ajatus ei ideoista huolimatta kulje, päätin antaa teille mahdollisuuden kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Kysyä siis saa ihan mitä vaan minulta, lapsilta tai jopa mieheltä. Lupaamme vastata jotain kaikkiin kysymyksiin, mutta tietty yksityisyyden raja on silti olemassa.

 Mitä olet aina halunnut meistä tietää? Mikä on blogia lukiessasi askarruttanut? Kysyä saa ihan mitä vain koko loppuviikon maanantaihin 20.6 asti ja yritämme antaa vastaukset vielä ennen juhannuksen viettoon kirmaamistamme :)

14. kesäkuuta 2016

Kesäjuhlat hiekkalaatikolla

 Kuka on sanonut, ettei etenkään kesällä voisi juhlia joka päivä? Meillä ainakin lapset juhlivat useita kertoja viikossa! Toisinaan he juhlivat jonkun (pehmo)lelun synttäreitä, ristiäisiä tms. mutta voihan syy olla ihan vain kesän herkuissa, kauniissa säässä, leikkimökin siivouksessa tai pihalta löytyvissä ihmeissä. Aina on syytä pieneen juhlaan!
  Vaikka meillä juhlitaankin hyvin usein, ei se tarkoita järjetöntä herkkuvuorta. Toki kesään kuuluu jäätelö, mutta itse tehden niistäkin saa terveellisempiä. Sitten on ne maukkaat mansikat, kirsikat, melonit sun muut herkut sekä maustettu vesi ja vaikka ihan perusvoileivät. Aina ei tosiaankaan juhlimiseen tarvita edes mitään oikeaa syötävää. Jo kynttilöiden puhallus hiekkakakun päältä on lapsista huippukivaa ja mikäs olisikaan sen juhlavampaa?!
 Kakkukynttilöiden ostamishetkellä satuin kaupassa törmäämään yhteen parhaimmista ystävistäni. Siinä jutellessamme annoin Pikkutäryn valita kynttilänsä itse. Lauantaina ne sitten laitettiin kakun päälle ja poika puhalsi onnistuneesti yleisön hurratessa vimmatusti. Sama toistui uudestaan ja uudestaan kunnes sankarilta lähes pääsi itku, keittiö täyttyi savusta eikä kynttilän sammutinkaan auttanut. Pikkutäry oli valinnut taikakynttilöitä, jotka syttyvät aina uudelleen! Ne soveltuivatkin mansikkakakkua paremmin tuulisessa säässä hyvin hiekkakakun koristeeksi :D

 Onko muiden jälkikasvu yhtä kovia juhlimaan? Tai tykkäättekö itse järjestää juhlat ihan vaan kesän kunniaksi?

13. kesäkuuta 2016

Helppo, nopea ja edullinen diy jäätelökoriste

" Äiti kato, ihan kuin vaniljajätskin värisiä ilmapalloja!" Siitä Pikkutäryn huudahduksesta se ajatus sitten lähti :D Me tehtiin siis pojan juhliin koristeiksi jätskitötteröitä ja mikä parasta ne syntyvät vieläpä nopeasti muutamassa minuutissa!
 Jätskitötteröön tarvitaan ensin kartonkiarkki. Mitä suurempi koko, sen suurempi tötterö. Ensin yksi arkin kulma taitetaan kevyesti ja tehdään huomaamaton merkkiviiva.
 Merkkiviivasta toiseen alakulmaan leikataan hieman kaarevasti tötteröosa irti.
 Osa käännetään kartioksi niin, että merkkiviiva jää sisäpuolelle. Itse käytin kiinnittämiseen kaksipuolista teippiä, mutta toki liima tai tavallinen teippikin käy. Kartion ollessa valmis laitetaan jätskipallo paikoilleen joko liimaamalla tai teippaamalla. Palloksi käy ilmapallon sijaan myös esim. paperipallo, jossa ripustusnaru on valmiina.
 Tai sitten siihen vaniljajätskiin käytetään tietysti niitä vaniljanvärisiä ilmapalloja, joihin saa ripustusnarun liimaamalla pallon päälle punaisen pompomin kirsikaksi. Tuon kirsikan ympärille saa sitten kiinnitettyä läpinäkyvää siimaa tai kaunista nauhaa ripustamista varten, mutta voi nämä tötteröt laittaa puutikulla tai maljakolla tms. pystyyn koristeeksi maahan tai pöytäänkin.
 Juhlaversioissa meillä oli myös pallon ja kartion välissä valkoista silkkinauhaa. Lapset keksivät kuitenkin alkaa leikkimään tötterösotaa mätkimällä tuuteilla toisiaan ja hieman kärsineet pallot lähtivät vieraiden mukana uusiin koteihin.
  Maukasta alkanutta viikkoa♥

12. kesäkuuta 2016

Suurien tunteiden loppuviikko

 Vihdoin ehdin taas bloginkin pariin! Meillä loppuviikko onkin ollut toiminnantäyteinen ja sisältänyt monenlaisia tunteita. Aivan kaikki ei todellakaan ollut suunniteltua, mutta kokonaisuudessaan aivan mahtava viikko taas takana!
 Kuinkahan moni vanhempi tietää sen tunteen, kun lapsen rakasta lelua ei löydy sitten mistään? Meillä Onni hukkasi hänen rakkaan hiirensä. Etsittiin sitä ensin koko torstai-ilta ja perjantaina käytiin vielä perusteellisesti kaikki paikat sisällä ja ulkona läpi. Tuntui kuin hiiri olisi ottanut jalat alleen ja kadonnut koko maailmasta. Yritettiin miettiä maailmaan pian 3-vuotiaan lailla ja katsella Onnin korkeudelta mielenkiintoiselta näyttäviä paikkoja. Pähkäiltiin missä olimme liikkuneet ja missä hiiri on ollut mukana, mutta hiiri vain pysyi piilossa ja talo siistiytyi. Lopulta jo luovuttaneina tutkimme vielä venetraileria sekä venettä. Sieltä veneen luota hyvin peiteltynä hiiri lopulta löytyi. Olisi tahtonut rontti viikonlopuksi mökille :D
 Mökille emme valitettavasti vieläkään ehtineet, sillä meillä juhlittiin ensimmäinen erä Pikkutäryn synttäreistä. Vilinää riitti talon ja pihankin täydeltä aina puolestapäivästä lähes iltayhdeksään ja kyllä olikin takki ihan tyhjä! Sankari oli toivonut mansikka-raparperikakkua ja taidan tehdä toisiin juhliin samanlaisen sillä puolet perheestä jäi ilman kakkua, kun normaalisti mitoitan sen riittävyyden reiluksi ja sitä kakkua urakoidaan vielä juhlien jälkeenkin. Harmi kun mies ei napannut enempää blogiin kuvia, mutta alkuviikosta on kyllä tulossa eräs kesä- tai lastenjuhlien koristeluvinkki ;) 

 Eilisen iloisten tunnelmien jälkeen saimmekin heti aamusta kuulla surullisia uutisia joita ei heti meinannut käsittääkään, vaikkei kyse meille niin kovin läheisestä ihmisestä ollutkaan. Pienellä paikkakunnalla kuitenkin suunnilleen samaa ikäluokkaa olevat tuntee edes jollakin tasolla. Hetken ajatuksia keräiltyämme lähdimme mummolaan auttamaan pihatöissä ja jouduimmekin korjaamaan vesivahinkoa. Koko loppuviikkoon mahtui siis paljon erilaisia suuria tunteita; epätoivoa, onnea, rakkautta, iloa, surua, helpottuneisuutta jne. Elämää täynnä oleva viikonloppu siis :)

 Mitäs muiden viikonloppuun kuului? 

8. kesäkuuta 2016

Ooks vähä tyhmä?

 Olimme lasten kanssa kaupassa urakoimassa viikon ruokaostoksia. Katselin kuinka Onni pohti ottaako saunanamiksi Pikku myy karkkikopan vai tikkarin, kun yllättäen havahduin kysymykseen: Ooks vähä tyhmä? Teinipojat tahtoivat päästä nappaamaan omat karkkinsa enkä heti ollut heitä huomannut. Siirryin kohteliaasti anteeksi pyytäen ja satuinpa vahingossa ajattelemaan ääneen äiti-ihmisten olevan vissiin hieman tyhmiä. Kyllä ainakin pojat hiljeni :D
 En tiedä kuinka kauan pojat olivat siinä vieressäni seisseet tai olivatko edes aikaisemmin pyytäneet väistymään. Voihan se olla, että kysymys oli heidän tapansa pyytää tilaa. Toisaalta en ihmettele, jos annan vähän hölmöä kuvaakin itsestäni. Valvottujen öiden tuoma univelka ja vielä alkuviikon migreeni takaavat sen, ettei ajatustyö oikein päässä toimi. Tulee sanottua ihan hassujakin juttuja tai sitten en vain ymmärrä tai tajua minulle puhuttavan.

 Lapsena tunsin kyllä olevani tyhmempi kuin muut. Muut tuntuivat niin kovin fiksuille ja tiesivät mahtavia asioita. Vaikka suvussa oli paljon viisasta väkeä ympärillä, ei ne omat vanhemmat kuitenkaan ollut ruudinkeksijöitä. Koululaisena joskus hetken ajattelinkin tyhmyyden tiivistyvän, kunnes näin Forrest Gumpin. "Stupid is as stupid does". Tuskin tyhmä sentään niin hyvin arvosanoin olisi saanut peruskoulun ja lukion käytyä ja tyhmähän on joskus ennen muinoin tarkoittanut samaa kuin tuhma!
 Loppujen lopuksi eikö me ihmiset olla hyviä juuri sellaisina kuin me olemme? Ei kaikkien tarvitse olla penaalin terävämpiä kyniä! Eikö se erilaisuus kuitenkin ole rikkautta?! Sitä paitsi uskon kaikkien olevan hyviä jossakin omalla tavallaan. Ehkä kaikki ulkopuoliset ei vain näe tai tahdo nähdä juuri sitä tapaa sillä onhan arvostelu helpompaa kuin sydämellään katsominen. Missä minä sitten ainakin piilossa olevan järjen sijasta loistan?  Forrest Gumppia lainatakseni "I'm not a smart man but i know what love is".

Sydämellistä keskiviikkoa♥

6. kesäkuuta 2016

Mitä lahjaksi 6-vuotiaalle?

 Täällä on nyt kovasti puuhattu ja suunniteltu Pikkutäryn 6-vuotisjuhlia. Hieman jännitetään joudutaanko ensimmäistä kertaa ikinä järjestämään pojan juhlat sisätiloissa, mutta emme myöskään ole menettäneet toivoa ilman lämpenemisestä. Toiveissa olisi siis viettää juhlia puutarhassa rennolla otteella jätskikiskan ja grillin tuottaessa valtaosan tarjoiluista, mutta jotain varasuunnitelmaakin on kehitteillä.

 Synttäreissä Pikkutäryn mielestä parasta on kaverit, hauskat leikit ja tietysti ne lahjatkin jännittävät. Lahjatoiveita kysyttäessä poika on kysyjille vastannut, että joku Legopaketti ois kiva. Toiveet ainakin niiltä osin täyttyy sillä paketteja on tulossa useampikin kappale. Legojen ohella Pikkutäry tykkää hurjasti kaikista Star wars-jutuista ja peleistä, joista etenkin yhdessä pelattavat lautapelit yms. on pojan mieleen. Ulkona taas näin kesällä jalkapallo sekä vesipyssyt ovat kovassa käytössä. Mitä muuta voisi 6-vuotiaalle keksiä lahjaksi?

 Jos jalkapallo jo löytyy, niin jalkapallomaalihan voisi olla kiva! Kuvan Stiga jalkapallomaali löytyi Jollyroomin valikoimista ja hintaa sillä on nyt tarjouksessa 95,90€ Toki maaliksi käy myös meidän lasten tapaan ämpärit tms. ja lahjapakettiin voisi ison maalin sijaan sujauttaa esim. Frisbeegolfkorin. Ainakin meillä näin kesän alussa syntynyt lapsi viihtyy suuren osan ajasta ulkona, joten lahjakääröistä paljastuneet ulkopuuhat ovat tulleet kovaan käyttöön.

 Joulupukki toi Pikkutärylle oman rannekellon ja se onkin ollut suuri hitti. Rannekello on kuitenkin selvästi isojen juttu ja ainakin meillä kellonajat kiinnostavat kovasti. Mikäs niitä onkaan omasta kellosta opetellessa! GULin silikonirannekkeinen kello 49,90€ Timanttisilta. Tämä kello on vesitiivis eli kesän vesileikeissä ei tarvitse pelätä kellon kastumista.

  Kirjat ovat meillä olleet aina suosittuja lahjoja. Pikkutäry keräilee Legokirjoja ja esim. kuvan Star wars kuvasanakirja maksaisi 24,80€ Adlibriksellä. Legokirjoissa on myös kivoja rakennusohjeita, vaikka meillä poika rakastaakin kehitellä omia rakennelmiaan kuten esim. pierunkehittimiä. Myös askarteluvälineet, vesivärit, muovailuvahat yms. voisivat olla kiva idea sadepäivän piristykseksi.

 Millaisia lahjaideoita teiltä löytyy noin 6-vuotiaille?

5. kesäkuuta 2016

Oma maa mansikka

 Kesäherkkuihin kuuluu ehdottomasti mansikat. Meillä on useana vuotena herkuteltu kaupan mansikoiden lisäksi myös ihanilla metsämansikoilla sillä en suunnitelmistani huolimatta ole saanut lavaa mansikoille tehtyä. Vaan nytpäs meillä on metsäisten versioiden lisäksi lavallinen mansikkaa kasvamassa!
  Siinä missä itse otin sunnuntaiprojektiksi Pikkutäryn synttärikutsujen teon ja postituksen, halusivat lapset omana projektinaan tehdä oman mansikkamaan. Tarvikkeet lavan tekoon löytyi mansikantaimia lukuun ottamatta ihan omasta takaa ylijäämänä. Sahaaminen ja ruuvaus on isommille lapsille jo kovin tuttua eli ihan pienellä avustuksella lapset yhteistuumin maansa tekivät. Oli se varsin suloista katsottavaa! Taimetkaan ei puutarhalla kalliita ollut, joten maksimissaan muutaman rasian hinnalla saatiin kokonainen mansikkamaa! Toivottavasti se tuottaa rakentajilleen paljon satoa :)
 Mitähän kivaa me seuraavaksi pihalle keksisimmekään? Tai ehkä jätetään kuitenkin tilaa niille leikeillekin sillä nämä puutarhurit voivat yhtä pian laiskistua kuin innostuivat :D Ihanaa alkavaa viikkoa♥



4. kesäkuuta 2016

Viisi vinkkiä kuinka lapsi saadaan nauttimaan nesteitä

 Helteet ehtivät tehdä katoamistempun, mutta toivotaan ilmojen taas lämpenevän pian! Eilen tarkoitukseni oli tulla jakelemaan vinkkejä lasten juomiseen, mutta meilläpä olikin hyppysähköt enkä viitsinyt konetta sähkön pätkimisen vuoksi avatakaan. Ei anneta kuitenkaan vallitsevan säätilan häiritä vaan pistetään vinkit valmiiksi jakoon!

 Lapsen normaali nesteensaantitarve on noin 1- 1,5l vuorokaudessa ja helteellä sekä sairastellessa tietysti selvästi enemmän. Idea tähän postaukseen tulikin Onnin saadessa viime viikolla helteellä reilun 39 asteen kuumeen ja sain riittävän nesteytyksen eteen nähdä tosissani vaivaa. Lisäksi Onni kärsii ilmeisesti mun kanssa samasta vaivasta eli janon tunne puuttuu tai tulee vasta sitten kun nestepuutos on jo huomattava. Tässä on siis viisi vinkkiä millä lapsen saa helpommin nauttimaan nesteitä.
♥ Vesimelonin ja muun nestepitoisen syömisen kautta lapsi saa nestettä ihan huomaamattaan

♥ Lapset harvoin kieltäytyvät mehujäästä ja siitähän saa nestettä! Sokeripommin sijaan voi jäädyttää esim. sosetta, smoothieta

♥ Tarjoile neste pullosta tai pillistä. Pulloja on tarjolla hurjasti erilaisia eli lapselle mieleinen löytyy varmasti. Pillistä juominen taas on aina lapsista kivaa. Pillipullot on hurjan käteviä ja niistä oppii kyllä myös pienet lapset juomaan. Meillä ei esim. pojat ole ikinä käyttäneet tuttipulloja tai nokkamukeja vaan he ovat juoneet pillistä ja suoraan lasista. Irtopillejäkin saa hurjasti erilaisia ja sitten on tietysti saatavina pillimehutkin.
♥Laita lasiin mukaan muutama jääpala, jolloin juomisesta tulee taas jännempää. Vesikannuun voi taas laittaa sitruunaviipaleen tai vaikka jäisiä marjoja. Ne tuovat makua ja marjojen tms. kohdalla lapset saavat lisäksi jännittää tippuuko tällä kertaa pala lasiin vaiko eikö.

♥ Tarjoile suolakeksiä, sipsiä tms. suolaista, joka laittaa lapsen väkisinkin juomaan. Pelkkä veden lipittäminen ei ole hyväksi eli jos lapsi on Onnin tavoin vielä huono syömäänkin tämä vaihtoehto auttaa suolatapainonkin kanssa. Kohtuus toki kannattaa suolaisen kanssa muistaa :)

 Bonusvinkkinä vielä mainittakoon, että suurin osa nesteestähän haihtuu pään kautta. Vaikka lapsi ei hattuja rakastaisikaan, on niiden pitäminen hellepäivänä siis tärkeää :)

 Onko teillä hyväksi havaittuja keinoja lasten nesteen saantiin?

2. kesäkuuta 2016

Voiko kotona kasvanut lapsi pärjätä koulumaailmassa?

 Muutaman päivän päästä on taas koittanut se aika, jolloin koululaiset saavat todistukset käteensä. Lapset ja kenties vanhemmat sekä sukulaisetkin kilpaa vertailevat todistuksia. Keneltä löytyykään se paras? Innokkaimmat ehkä pettyvät vertaillessa oman lapsen suorituksiin ja syyttävät opettajaa, vaikka todellisuudessahan ei lapsia voi todistusten perusteella paremmuusjärjestykseen laittaa. Se oma rakas lapsi on ihan yhtä tärkeä kutosen kuin kympinkin oppilaana ja ainahan voi yhdessä päättää yrittää parantaa ensi lukukautena!

 Muistan aivan selvästi kuinka Tellun aikainen eskariope oli sitä mieltä, ettei kotona kasvanut lapsi voi missään nimessä pärjätä yhtä hyvin koulumaailmassa kuin päiväkotitaipaleen käynyt. Hän etsimällä etsi tyttärestäni vikoja ja laittoi Tellun jopa koulukypsyystesteihinkin. Testeistä meidät naurettiin pihalle ensimmäisen 10 minuutin kohdalla todeten, ettei todellakaan ole mitään hätää. Tuo eskariope on tuskin mielipiteensä kanssa kuitenkaan ainut. Voiko kotona eskariin asti kasvanut lapsi oikeasti pärjätä koulussa?
 Muistan joskus lukeneeni ruotsalaistutkimuksesta, jossa todettiin 25 vuotiaiden päiväkotia käyneiden olleen sosiaalisempia, onnellisempia ja paremmin koulussa menestyneitä. Usein myös kuulee, että kyllä yli 3-vuotiaiden vilkkaiden pojanviikareiden paikka olisi ehdottomasti päiväkodissa, jotta he saisivat kehitykselleen tarpeeksi virikkeitä.  Eikö ryhmässä oppimista ja sosiaalisuutta tule kerhostakin?

 Lapsen kotona saatavat virikkeet riippuvat paljon vanhemmista. On varmasti lapsen kannalta parempi lähteä päiväkotiin, jos vanhempi pystyy tarjoamaan vain yksin leikkimistä, dvd:n katselua ja pleikkarin peluuta. Kuitenkin vanhemmilla on mahdollisuus tarjota kotona myös hurjan paljon virikkeitä, joilla se vilkas lapsikin saadaan rauhoittumaan ja kehittymään. Kotihoito voi suoda lapselle stressittömän ja kiireettömän alun elämälle sekä luoda lapsen ja vanhemman välille ainutlaatuisen suhteen. Kuitenkin vanhemmat itse varmasti tietävät kumpi on lapsen kehityksenkin kannalta parempi ratkaisu!
 Meillä Tellu on ainakin todistanut sen, että vanhemman tarjotessa virikkeitä voi kotihoidossakin ollut lapsi menestyä koulussa. Nyt me vanhemmat odotamme lauantaita hieman kauhulla, sillä olimme joskus kauan sitten luvanneet tyttärellemme jokaisesta todistuksesta olevasta 10:stä 10€:n kannustusrahan. Onneksi Tellu saa tänä vuonna numeroita vain viisi, sillä ne tulevat mitä todennäköisesti olemaan kaikki 9-10 välillä. Ja vaikka Tellun numerot olisivat huonompiakin, ei se meidän silmissämme tekisi tyttärestämme huonommin menestynyttä tai vähemmän rakasta. Loppujen lopuksi kun kuitenkin lapsen kiinnostuksella koulunkäyntiä kohtaan on niin kovin suuri merkitys siellä menestymisen kanssa.

 Millaisia ajatuksia tai mielipiteitä teillä on?