30. kesäkuuta 2013

Tyttöjen juttuja?

 Tehtiin viikonlopuksi mansikkakakkua. Toiseen väliin tein mansikkatäytteen josta sattui tulemaan vaaleanpunaista. Pikkutäry odotti kovasti kakun kimppuun pääsemistä kunnes sai palan lautaselleen. Ei voinut syödä kun kakku oli tyttöjen väristä! Ei auttanut selittelyt miksi täyte oli vaaleanpunaista. Poika ei suostunut edes maistamaan vaan tahtoi poikien väristä kakkua. Siinähän tahtoi, saimmepahan muut herkutella enemmän.

 En ymmärrä mistä poika on nyt keksinyt näin vahvasti, että on muka olemassa poikien ja tyttöjen värejä sekä juttuja sillä meillä ei luokitella värejä, tavaroita eikä mitään muutakaan sukupuolen mukaan. Silti Pikkutäryyn on vahvasti tämä vaihe tullut. Ennen tykkäsi pitää siskonsa koruja, leikkiä enemmän tytöille luokitelluilla leluilla jne, mutta nyt nämä saavat aikaan vaan kaameaa huutoa; YÄK, tyttöjen juttuja. Ja mikä huuto sekä raivokohtaus siitä tulikaan, kun Tellu pääsi tutun traktorin kyytiin. Siis eihän tyttö nyt voi jontikan kyydissä olla kun traktorit on pojan mielestä miesten juttuja. Saa nähdä kauan tämä vaihe meillä nyt asustaakaan ja kuinka pahaksi se voi vielä mennäkään. Peruspunainen sentään vielä Pikkutärystä on poikien väri ja itseasiassa pojan lemppari.

27. kesäkuuta 2013

Kesäruokaa

 Kesä on siitäkin ihanaa aikaa, että tarjolla on jos jonkinmoista tuoretta herkkua; varhaisperunaa ja -kaalia, tomaatteja, sipuleita, raparperia, mansikkaa ja paljon muuta. Etenkin helteellä meillä paljon syödäänkin erilaisia salaatteja sillä raskas ja lämmin ruoka eivät tunnu uppoavan edes koko ajan menossa oleville lapsille. Tälläkertaa jääkaapista löytyi...
...Tellun herkkua eli suvisalaattia sekä salami-pastasalaattia. Jälkimmäinen ei sovellu Pikkutärylle, mutta eipä poika kyllä pastan ystävä olekaan. Pakastimesta löytyy kuitenkin aina Pikkutärylle ihan omia herkkuannoksia joten välillä muut voivat syödä erilaista ruokaa.

Toisinaan ihan perussalaatin kaveriksi tehdään suolaista piirakkaa. Toki meillä myös grillataan paljon etenkin kanaa, kalaa ja kasviksia. Välipalaksi lapset syövät mielellään jääkaappikylmää vesimelonia, nektariineja, mansikoita ja herneitä tai vaikkapa jugurttijäätelöä. Raparperikin katoaa aina lähes saman tien kun on sopivaan mittaan kasvanut, mutta onneksi tätä herkkua saa tutuiltakin. Kyllä kesä on sitten kaikin puolin ihanaa aikaa!

25. kesäkuuta 2013

POMPdeLUX -50%!

 Tähän asti pystyin pitämään pääni ja olemaan pettymysten vuoksi tilaamatta Pompilta. Nyt kuitenkin puoleen hintaan laitoin Tellulle ristiäisiin mekon tilaukseen.

 Ja ehkä sinne tipahti samalla muutama muukin vaate, mutta suurempaa mielenkiintoa tilaamiseen ei ollut vieläkään. Ehkä edelleen harmittaa ettei keväällä saanut haluamaansa ja vielä enemmän se ettei ainakaan meillä viime syksyn malliston vaatteet mitään hurraahuutoja saanut laadullisestikaan. Kaksi Tellun vaatetta siis sanoi sopimuksen irti jo ekan käyttökerran jälkeen. Nyt on kuitenkin yksi tuleva huolenaihe poissa ja juhlamekko taatusti tytölle mieluinen  :)

24. kesäkuuta 2013

Ei stressiä

 Ensimmäisessä neuvolassa hihkuin ilosta, kun kuulin pystyväni onnellisesti välttämään sokerirasituksen. Viime neuvolassa viimeisetkin rippeet tästä ilosta katosivat sillä kuulemma voisinkin ihan varmuuden vuoksi käydä kun mahakin on niiiin valtavan iso (jes, kiitos vaan tuostakin kommentista!) . Ei auttanut mitkään selittelyt tai epätoivoinen hokeminen että tässähän kuulutaan siihen harvaan joukkoon joka pystyy sen välttämään vaan lähete labraan lähti saatesanoilla: Älä stressaa. Juu enhän minä. Sain myös kuulla meitä lähinnä olevan labran sulkevan kesäkuun jälkeen pariksi kuukaudeksi ovensa ja noin 20 km:n matka lähes tuplaantuisi. Mainittakoon ettemme lukeudu aamuihmisiin.
 Juhannus meni rauhallisissa merkeissä ihan kotioloissa. Muutaman kerran olin valmis syöksymään jo lähimmälle äitiyspolille supistusten yllyttyä, mutta onneksi kuitenkin rauhoittuivat totaalisessa levossa. Miehen ja lasten nauru raikasi pihalta, palvelu pelasi aina kun jotain tarvitsin ja kodin oli vallannut ihana koivun tuoksu. Olo oli siis kaukana stressistä kunnes mummo ilmoitti sairastuneensa. Soittokierroksen jälkeen selvisi että labraan pitäisi raahautua lapset mukana. Painajaiset olivat valmiina!

 Yllättäen täytyy kuitenkin todeta ettei pahimmat painajaiset käyneetkään toteen. 10 kirjaa, kasa leluja ja iso repullinen eväitä sai kieltämättä odotustilassa istuneet mummot varmasti kuvittelemaan meidän luulevan terveysasemaa matkailijakodiksi. Lapset kuitenkin pysyivät koko sen parituntisen ööööh lähes kokonaan penkeissään. Yhtään kertaa eivät edes yrittäneet aiheuttaa kaaosta. Vau, kehityskelpoisia yksilöitä! Tai ehkä he eivät vaan uskaltaneet sillä nyt tästä valaasta on nyhdätty jos jonkinsortin näytettä niiden sokerirasitusputkien lisäksi ja kieltämättä lapsilla oli melkoisen kauhistuneet ilmeet kasvoillaan. Onneksi kotimatkalla pysähdyttiin nauttimaan taivaallisen hyvää suklaakakkua karkoittamaan kalpeat kasvot niin ei mies kotiin tullessaan luule minun rääkänneen rakkaita lapsukaisiamme.

19. kesäkuuta 2013

Kehitystä

 On ollut mukava seurata kuinka etenkin mies on muuttunut lasten myötä. Kun Tellu ilmoitti vihdoin tulostaan, tunsimme itsemme maailman onnekkaimmiksi. Miehellä oli pitkään kova kiire ja stressi töiden takia, mutta silti hän osallistui Tellun hoitoon mahdollisuuksiensa mukaan. Prinsessaleikit eivät koskaan ole olleet miehen vahvuusalueella, mutta voihan sitä yhdessä muutakin tehdä :)

 Pikkutäryn odotuksen aikaan mies oli enemmän läsnä. Työkiireet olivat hetkeksi helpottaneet ja lapsiperheen arki sujui jo mallikkaasti. Mies antoi lepohetkiä viettämällä aikaa Tellun kanssa. Pojan synnyttyä koko perhe oli hetken hukassa Pikkutäryn ollessakin "vaikea vauva". Joskus mies sanoi, että jos Tellun vauva-aika olisi ollut samanlaista usvassa kulkemista ei meille lisää lapsia olisi enää varmasti tullutkaan. Pojan kasvaessa ja etenkin elämän helpottaessa kummasti se mieli silti muuttui sillä mieskin selvästi nautti pienen lapsen läheisyydestä. Pikkutäry sai Tellua enemmän osakseen leikkimistä ja hellimistä, sillä mies oli omien sanojensa mukaan kasvanut isänä ja häntä alkoi harmittamaan ettei Tellun kanssa ollut kyennyt samaan. Tosin eihän hänellä silloin ollut samalla lailla aikaakaan olla kotona arkielämässä läsnä.

  Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä olla lastensa kanssa. Ei Tellu vauva- ja taaperovuosista tule mitään muistamaan vaan hänelle mies on kuitenkin ollut lempeä ja läsnäoleva isä, jonka syliin on turvallista kiivetä kun suuresti harmittaa tai pelottaa. Sekä minulta että mieheltä valuivat onnen kyyneleet, kun Tellu keväällä miehen sylissä luki ensimmäistä kertaa ääneen. Mies liikuttui tajutessaan kuinka iso tyttö hänellä jo onkaan ja minä taas, no sanotaan vaikka ettei raskaushormonit ainakaan helpottaneet sitä näkyä :)

 Mielenkiinnolla odotan miten tämä tulokas muuttaa meidän perheen kuvioita. Sen tiedän, että miehenkin toimesta häntä jo kovasti odotetaan. Kuulemma työtehtäville voi joskus sanoa myös ei sillä perhe on se tärkein. Mies aikookin siis olla kotona nauttimassa niin paljon kuin mahdollista.  Sukupuolellakaan tuskin on toimintaan mitään merkitystä sillä jokainen lapsi on täydellinen juuri sellaisenaan kuin on.

 Lopuksi täytyy vielä sanoa että kyllä mies tyttärensä tuntee ja osaa uhrautua hänen puolestaan. Yhteinen isä-tytärpäivä ei suuntautunutkaan kalaan, metsään, uimaan tms. tavalliseen puuhaan vaan siitä tuli kunnon shoppailupäivä. Kasseissa kotiutui vaatteita ja huiveja sekä koruja, uusi laukku, tyttömäisiä kyniä jne. Päivään kuului tietysti myös paljon herkuttelua. Tarpeeksi pieni ja suloinen osaa selvästi vetää oikeista naruista!

17. kesäkuuta 2013

Mamman kauppakassissa ongelma

 Ihan ensimmäiseksi täytyy kyllä myöntää, että minua suuresti ärsyttää puheet meidän mammasta siis silloin kun sillä tarkoitetaan itseäni. Yhdistän sanan mamma niin vahvasti omaan mammaani, joka oli syntyessäni jo varmasti päälle 70. Sellainen pieni, pyöreä, harmaa ja lapsen silmissäni hieman pelottavakin mamma. Tänään kuitenkin miehen kaverilleen heittämästä letkautuksesta tajusin, että rakkaassa kauppakassissani, jota kai yleisesti autoksi kutsutaan, on kuin onkin ongelma. Tai ei vielä ole, mutta kovaa vauhtia kehittymässä. Onneksi toiminnallista vikaa ei olla vielä havaittu vaan ongelmia on luvassa lähinnä mukavuusalueella ja tarkemmin vielä takapenkillä.

 En tiedä kuinka hitaalla sitä ihminen voi käydä jos tajuaa vasta näyttäessään valtavalle ryhävalaalle, että syksyllä takapenkillä onkin matkustajia kahden sijasta kolme.  Muuten ihanaa, mutta eihän sinne jää tälläkään hetkellä kuin pienen pieni kaistale keskelle.  Miten siis tunkea vauva, 3v. ja tuleva koululainen turvallisesti kyytiin? Etupenkillä on turvatyynyt ja niiden poiskytkeminen ei ole mielestäni vaihtoehto sillä poiskytkeminen ei tuo 100% varmuutta. Vauvaa on odottamassa Gracon telakka sekä koppa ja ennen kuin tiedetään ratasongelmaan varma ratkaisu ei tätä yhdistelmää ole innostusta vaihtaa. Siispä tilaa pitäisi saada isompien valtaistuimilla.

 Selvää on, että ainakin Pikkutäryn istuin menee vaihtoon sillä turvavyöhän pitää mahtua laittamaan kiinnikin. Myönnettäköön, että toisinaan vyön aukaisulla ei olisi niin väliä sillä pienimies tuntuu tällä hetkellä olevan siinä lajissa aivan liian tehokas Alustavasti katselin tätä Cybexin Solution X mallia

Kuva Kikiweltistä
  Ainut vaan etten tiedä ylittääkö tuo poika vielä sen 15kg:n rajan eli kapeahkoja muita istuimia voisi vielä etsiä. Toinen ongelma taas on Tellun istuin. Hommatako hänelle samanlainen vai millaisilla turvaistuimilla koululaiset matkaansa tekevät? Nykyinen ei sieltä kapeimmasta päästä oleva turvavyöistuin kun siirtyy vakituisesti miehen autoon, jossa ei tila ensimmäisenä aiheuta ongelmia. Myönnettäköön vielä sekin, että tähän asti olen suosiolla antanut miehen hoitaa nämä istuimien valinnat, mutta onhan tässä jo vuosien varrella huomattu ettei miehillä aina ensimmäisenä ainakaan lastentarvikkeissa tule käytännöllisyys mieleen.  Istuinsuosituksia otetaan siis lämmöllä vastaan!

13. kesäkuuta 2013

Äidin lempparihousut

 Muistaakseni Tellun odotusaikana löysin hyvällä alennuksella kesään sopivat pitkät housut. Ainahan kesälläkin on niitä ilmoja jolloin tarvitaan päälle jotain pitempääkin, mutta kovin paksu ei innostaisi silti pukea. Housuista tulikin lempparit ja Pikkutäryn vallatessa vatsan olivat taas ahkarasti käytössä aluksi viileimmillä ilmoilla kotioloissa ja lämpiminä muutenkin. Ehdin jo tässä raskaudessa miehellekin harmittelemaan ettei vastaavia ole nyt näkynyt. Enää ei tarvitse harmitella sillä mies toi työreissultaan samanlaiset housut ja hassusti taas vieläpä -50% alella!
Kuva täältä
 Ovat siis Mama.liciousin Rosat. Tuossa kuvassa on tuo inhoamani masutuubi, mutta housut pysyvät ja istuvat nätisti myös kun sen kääntää kaksinkerroin navan alle. Ja oikeasti tuntuvat ihanille päällä! Lähes kuin ei olisi housuja laisinkaan :) Nyt voin huoletta olla vanhoilla housuilla kotona tietäen saavani tarvittaessa siistimmät ylle. Pienistä se kotiäiti iloitsee!

12. kesäkuuta 2013

Sadesäällä

 Sadesäät ovat vaihteeksi saapuneet ja reilun viikon lomailun jälkeen Tellun suusta jo kuului ettei ole mitään tekemistä. Kieltämättä voihan ne sisäleikit alkaa joskus tympimään etenkin kun ulkona olisi niin hauskoja puuhia tiedossa eikä askarrellakaan aina jaksa. Niinpä minulla onkin yleensä pieni jemma ja tänään sieltä kumpikin lapsi sai valita yhden jutun ajatuksella ensin tehdään yhdessä mitä Pikkutäry valitsee ja sitten tutkitaan Tellun valintaa. Ollaankin tänään ensin tartuttu tutusti värikyniin...

 ...ja sitten vietetty pitkä tovi majassa uutta lintukirjaa tutkaillen. Meillä lapset viihtyvät paljon luonnossa ja etenkin Pikkutäry innostui bongatessaan kirjasta ihan kotipihan tuttuja lintuja sekä yhdistäessään kuulemansa tutun linnunlaulun kuvaan. Lukemaan oppinut Tellu taas piti kirjasta, koska tekstiosiot eivät ole liian pitkiä tavattavaksi, joten sitä jaksaa hienosti lukea myös ihan itse silloin kun äiti ei jaksa tai jouda lukemaan.


 Toivottavasti jo pian se aurinkokin löytyisi ja musta taivas väistyisi! Sateella on lasten mielestä kiva kyllä ulkona kuraleikkejä leikkiä, mutta toisinaan kaukanakin jytisevä ukkonen ajaa hyvin nopeasti sisälle :)

7. kesäkuuta 2013

Kylläpä se on pieni!

Eilen lääkärireissulla uhmasin olotilaani ja tein pikapyrähdyksen Lindexille tarkoituksenani ostaa Tellulle uusi hattu kesään ja vauvan vaatteisiin täydennystä. Eipä löytynyt sitä mitä meinasin, mutta täysin tyhjin käsin en lähtenyt. Muutamat isompien Littlephant-malliston vaatteista oli saapunut myymälään ja Pikkutärylle nappasinkin keltaisen t-paidan.  Aamulla poika kaivoi oma-aloitteisesti paidan päällensä, joten selvästikin todella mieluinen oli saajalleenkin :) Kunnon sovituskuvia heiluvasta, ulos yökkärin housuissa yrittävästä ukosta vaan ei saanut. 

Kassalla paitaa maksaessani myyjä kyseli kanta-asiakaskortin perään. Olisin unohtanut koko kortin ellei myyjä olisi tahtonut vaihtaa sitä uuteen. Saadessani uutukaisen käteeni hämmästyin suuresti. Sehän on ihan hurjan pieni! Tuon jos onnistuu pitämään tallessa niin hyvä on :) Lindexin kanta-asiakasohjelma on kuulemma uudistunut ja nyt ostoksista saa pisteitä joilla saa rahallista etua. Se jäi epäselväksi mistä ostosummasta saa 100pistettä joka on muistaakseni 2,5 euron etu, mutta nyt myös verkkokaupan ostoksista noita pisteitä saa. Täytyisi käydä lisäämässä kortin tiedot verkkokaupan asiakastietoihin josko samalla asiassa vielä viisastuisi.


Nyt takaisin löhöilemään ulkosalle. Alkuviikkoon verrattuna siellähän voisi lähes jo palella, mutta valaalle kieltämättä nämä säät sopivat hieman paremmin. Aurinkoista viikonloppua!

3. kesäkuuta 2013

Loma

Tellun kesäloman myötä perheemme rytmikin muuttui. Kirmattiin ikään kuin kesälaitumille eikä iltaisin nukkumaan ole niin kiirus kun aamulla saa nukkua. Tosin Pikkutäry ei aamulla nukkumisen päälle ymmärrä, mutta onneksi suostuu koisaamaan kuitenkin jopa kahdeksaan.

 Sattuneesta syystä meillä lomaillaan ihan kotimaisemissa. Herkutellaan kesän herkuilla ja nautitaan ulkoilmasta. Miehelle on annettu tehtäväksi töistä tullessaan hankkia uusi uima-allas ja täyttääkin se niin pääsevät lapset nauttimaan polskuttelustakin. Tänään viilennykseksi on riittänyt pelkät suihkepullot, joilla lapset ovat kilpaa toisiansa kastelleet.  Lasten villiä menoa pitkin nurmikoita ja suoraan sydämestä tulevaa naurua on ihana katsella!

 Kesällä meidän pihan valloittaa myös teltta, jossa lapset voivat telmiä. Brittiläisen FieldCandyn teltoissa olisi hieman enemmän tyyliä kuin meidän perintökalleudessa.
Hintakin on tosin toista luokkaa, reilu 400-600€, joten en ehkä suosittelisi lasten rymistelykäyttöön :)