29. joulukuuta 2013

Joulu meni jo

 Rauhallinen joulu on ohitettu ja katseet suunnattu jo ensivuodelle. Jouluna lähes kaikki oli tekemättä, kun ensin vierailijoita riitti jokaiselle päivälle ja sitten iski megaflunssa. Hyvin sitä kuitenkin pystyi joulusta nauttimaan ihan ilman hirveitä siivous- ja leivontaurakoitakin! Lapset saivat lahjoja valtavat kasat, kinkku oli kerrasaan suussa sulavaa ja itsetehdyt silakat olivat mahtavan herkullisia. Kenelläkään ei ollut kiire mihinkään, lapset eivät tapelleet ja koko perhe puuhasteli vain niitä kivoja asioita yhteistuumin. Tälläisiä jouluja lisää kiitos, mutta mieluiten lumen kanssa ja ilman sairasteluja!

  Joulun jälkeen on aletohina ollut täydessä käynnissä. Yllätyin kun itselläni ei ole mitään kiinnostusta niitä kohtaan. Muutaman vaatteen nappasin ennen joulua ja nyt oli tarkoitus täyttää lasten vaatevarastoja, mutta joulun rentous on jäänyt päälle. Näissä tunnelmissa on siis hyvä jatkaa tämä vuosi loppuun asti. Ihania vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

20. joulukuuta 2013

18.- 20. luukku

Huh millaista kiirettä täynnä viime päivät ovat olleet! On ollut joulujuhlaa ja paljon vierailijoita. Tämä joulu näyttää menevän niin ettei mikään suunniteltu pidä, mutta ei sen väliä. Tuleehan se joulu silti ja meillä on varmasti mukavaa. Ostokset ovat siis suureksi osaksi vielä kaupoissa ja siivoamiset siivoamatta, mutta niistä stressaamisen sijaan olemme nähneet paljon ihania ihmisiä ja puuhanneet yhdessä.

  Opettajalle ja muutamalle tutulle sujahtaa tänä vuonna itse tehtyä marjasiirappia. Kokeiltiin lasten kanssa ensin letuilla ja sitten vielä jättimäisillä jäätelöannoksilla ja kuulemma maistuu hurjan hyvälle. Toivottavasti lahjojen saajienkin mielestä :)
 Siirapeille piti jonkinsortin lahjanyssäkät kiireessä rakentaa. Tellu koristeli kauniita rasioita kunhan ensin sain mallin taiteltua. Itse lahjarasiat ovat jo saaneet uudet kodit, mutta testikappale oli vielä jäljellä :) 

Kohta meille tulee lisää vieraita ja sama tahti jatkuu huomenna kunhan olemme kotiutuneet Tellun ihka ensimmäisen todistuksen jaosta. Jos luppoaikaa jää niin tarkoitus olisi ottaa pallot haltuun ja askarrella lasten kanssa vielä muutama lahjan tapainen.  

17. joulukuuta 2013

17. luukku

 Enää viikko jouluaattoon! Juuri mitään ei olla tehty ja lahjatkin taitaa olla vielä suureksi osaksi kaupassa tai postin kuljetuksessa. Vaan mitä sitä suotta stressaamaan! Kyläilijöiden lisääntyessä on paljon mukavampi leipoa lasten kanssa kuin siivota hiki hatussa. Tuleehan se joulu ilman ylimääräistä huhkimistakin. Pelkkä perussiivous siis saa luvan meillä riittää.
 Pikkuisille voi tehdä omat pikkuiset tortut. Ja maistuuhan nämä aikuisillekin! Eikä muuten haittaa vaikka söisi useammankin kerralla ;)

16. joulukuuta 2013

16. luukku

 Lapset ovat mahtavan luovia. Tellukin teki koulutyönsä inspiroimana pienestä huopapalaisesta tontun. Tai tontun takaa päin kuten itse sanoo koska meillä ei ollut valkoista huopaa kasvoiksi.
 Samalla tyylillä on tulossa hieman kookkaampi pinkki enkeri. Kunhan vaan ensin saadaan hankittua sitä valkoista huopaa ja vanua täytteeksi. Myös tonttuja kuulemma pitäisi saada tehtyä vielä lisää lahjapussukoihin. Tätä menoa tytölle iskee vielä joulustressi vaikka vanhempansa yrittävät sitä vältellä.

15. joulukuuta 2013

14. ja 15. luukku

 Joulun aikaan on paljon myyjäisiä, joista voi tehdä kivoja löytöjä. Toisaalta myyjäiset voivat työllistääkin etenkin kun on koulu- ja harrastusikäisiä lapsia ja perheen vanhemmat vielä järjestötouhuissa mukana. Itse vietin eilisen leipoen ja tämän päivän myyden. Huomenna on vielä sama urakka edessä. Päätin mennä taas siitä mistä aita on melkoisen matala eli harrastaa sekoita ja paista tyylistä leivontaa. Ainut kuivakakku joka meillä tekeekin kunnolla kauppansa on tämä.


 Piparkakkukuivakakku 
gluteeniton, vehnätön, munaton ja muunneltavissa myös laktoosittomaksi

4 dl jauhoja (laitoin maissi- ja perunajauhoja)
1½ tl soodaa
hieman sokeria
1½ dl siirappia
n. 2 dl maustamatonta jugurttia ( piimäkin ja muu hapan vastaava käy)
100 g sulatettua voita (tai vastaava määrä esim. juoksevaa floraa)
jouluisia mausteita maun mukaan (laitoin runsaasti kanelia ja sen lisäksi neilikkaa, inkivääriä, kardemummaa ja vähän pomeranssin kuorta)
1 prk sosetta (laitoin kanelin innoittamana omenapilttiä)

Kuivat aineet hyvin sekaisin ja sitten muut aineet sekaan. Seos kakkuvuokaan ja 175 astetta sellainen 45-50 min.  Melkoisen mehevä kakku ja maistuu tosiaan piparkakulle.

13. joulukuuta 2013

12. ja 13. luukku

 Lääkärireissu ja kiireinen yö veivät ajan ja voimat 12. luukun kohdalla. Tarkoituksena oli paljastaa taas yksi askerteluvinkki, joka ei paljon vaadi. Tiimarin lopettamisen jälkeen meitä lähin askartelutarvikkeita myyvä liike on reilun 30 km:n päässä. Ei ihan pikkuhätään tule lähdettyä. Onneksi kotoa löytyy materiaaleja kuten esim. ennenkin hehkuttamaani paperirullaa. Tässä eilinen askartelumme, joka onnistuu hienosti lapsiltakin.

  Tarkoitus on vielä laittaa maalia pintaan ja kaunista narua kunhan joskus niitä saadaan hankittua. Tellun on tarkoitus tehdä näitä myös isovanhemmille ja kummeille jouluyllätyksiksi.

 13. luukku sai vaikutteita Seija-myrskystä, joka vei meiltä useiksi tunneiksi sähköt sekä kadotti myös nettiyhteyden ja vaikutti matkapuhelintenkin toimintaan. Ellei puhelimessa sitten sattunut automaattinen puhelinmyyjän esto toiminto olemaan puhelun katketessa useasti myyjän esiteltyä itsensä ;)
 Mikä onkaan mukavampaa kuin illan pimeydessä, takkatulen lämmössä nauttia hiljaisuudesta ja kupillisesta kuumaa glögiä! Tämän vuoden Blossa on vielä maistamatta, mutta en voinut olla nappaamatta pulloa mukaani.

 Tunnelmallista Lucia-päivän iltaa!

11. joulukuuta 2013

10. ja 11. luukku

 Niinhän siinä kävi, että flunssa saapui taloon ja joulukalenterin pito on mitä on. Pienimmäinen on aivan tukossa myös, joten saa nähdä joudutaanko vielä ennen viikonloppua lääkärireissulle. Tänään luukusta siis pomppaa tylsästi vain jouluinen runo.

Nukkua en edes malta.
Joulu tuntuu ihanalta!
kuuntelen joulun kuisketta,
katselen joulun huisketta,
kahmaisen joulun tuoksuja,
kirmailen joulun juoksuja.
Heitän joulukuperkeikan,
veljestä teen tonttuveikan,
vedän päälle joulutakin,
kulkusia, rimpsujakin,
päähän pistän tonttulakin,
istun joukkoon tonttusakin!
– Tittamari Marttinen -

Josko huomenissa taas päästäisiin edes hieman takaisin päiväjärjestykseen ja luukusta tulisikin jotain jouluista puuhaa. Mitään paineita en mistään hommasta kuitenkaan ota, tulee se joulu ilman hösäämistäkin. Stressitöntä joulun odotusta kaikille!

9. joulukuuta 2013

9. luukku

 Tuskastelin aamulla joulukorttien kanssa. Nehän pitää lähettää edullisemmalla hinnalla viimeistään perjantaina ja meiltä uupui laskuvirheeni tai ymmärtämättömyyteni takia vaatimattomat 26 kpl. Kauppaan ei taas vaiheeksi oireilevan Pikkutäryn kanssa päässyt ja askartelulaatikossakin oli enää jäljellä vain erinäisiä kartonkeja sekä yksinäisiä korttipohjia. Valvotun yön jälkeen ei oikein päässä raksuttanut.

 Iskin iltapäivällä askartelulaatikon Tellun eteen ja annoin vapaat kädet. Nyt meillä on joukko enkelikortteja. Näissä ainakin näkyy selvästi lapsen työn jälki :) 

8. joulukuuta 2013

8. luukku

 Mies vei kameran mukanaan joten tänään luukusta paljastuu herkullinen resepti.

Mantelisuklaa
75g voita
0,5dl siirappia
1,5dl sokeria
1,5dl mantelijauhetta

päälle
200g maitosuklaata

 Sulata voi kattilassa ja lisää siihen muut aineet. Keitä seosta noin 10 min. koko ajan sekoittaen kunnes seos hiukan tummuu. Kaada massa leivinpaperin päälle ja aseta toinen leivinpaperi massan päälle. Kauli ohueksi levyksi. Anna jäähtyä.

 Kaada sulatettu suklaa jäähtyneen pohjan päälle ja levitä koko pinnalle. Anna kovettua huoneen lämmössä. Paloittele sopiviksi palasiksi.

7. joulukuuta 2013

7. luukku

 Bloggeri näköjään temppuilee yhä ja kääntää kuvaa. Tänään luukusta ponnahtaa kuitenkin esiin hamahelmistä tehtyjä lumihiutaleita. Kuten malleista näkee niin vaikeita eivät ole ja näitä on suhteellisen helppo muokata erilaisiksi. Tellu tekee lumihiutaleita vauhdikkaasti jo itsekin tarkoituksenaan koristella lastenhuoneen ikkuna lumihiutalenauhoilla. Pikkutäryltäkin homma sujuu, kun vaan neuvoo, mutta esim. tähti tai sydän toki onnistuu 3-vuotiaalta helpommin. Lapset ovat innostuneet hommasta siinä määrin, että tänä vuonna taitavat kummit ja isovanhemmat saada lumihiutaleilla koristeltuja pakettejakin. 

6. joulukuuta 2013

6. luukku

 Ehdinpäs kaiken kiireen keskellä. Olemme lasten kanssa tänään tutustuneet sota-aikaisiin valokuviin, asiakirjaan ja muihin muistoihin. Oma vaarini menehtyi jo sodassa, mutta hänen sen aikaisia puutöitään on vielä tallella. Kaikkein koskettavin on varmasti kuitenkin hautajaisista otettu valokuva, jossa isoäitini on arkun vierellä kolmen pienen lapsen kanssa. Kuvien ja tarinoiden myötä lapsetkin ymmärtävät paremmin päivän merkityksen.

  Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

5. joulukuuta 2013

5. luukku

Joulun aikaan on mukava lukea jouluisia satuja tai katsoa jouluinen dvd. Kirjoista lasten suosikkeja ovat Mauri kunnaksen kirjat, mutta vaihteluun löydettiin kauniisti kuvitettuja satukirjoja kirjastosta. Pikkutäryn suosikki on tällä hetkellä Petteri Punakuono ja dvd puolella ei muuta olla katsottukaan. Kahdesta Punakuonoelokuvasta voiton vie kadonneiden lelujen salaisuus.

Kuva täältä
  Laulua, jännitystä ja tietysti onnellinen loppu. Pelottavasta lelusiepparista kuoriutuukin surullinen nalle ja Pikkutäry puristaa omaa unikaveriaan entistä tiukemmin kainaloon. Äidin pienestä lepohetkestä voikin tulla valtaisan onnentunteen täyttämä muisto.

4. joulukuuta 2013

4. luukku


Olen pieni pipari, siirapilta maistun.
Ruskea on värini kun uunissa mä paistun.
Karamellinapit rinnustani koristaa.
Joulupöytään aattona minut muiden kanssa laitetaan.

 Luukusta oli tarkoitus paljastua kuorrutettuja pipareita, mutta nämä linnut lennähtivät suuhun ennen kuin ehdin tajuamaankaan :D Tonttu oli siis tipauttanut lapsille Angry Birds muotit ja miehellä sattui olemaan vapaapäivä. Saadaan siis leipoa vielä uudestaan ja uudestaan :)

3. joulukuuta 2013

3. luukku

 Meillä mennään askarteluissa nyt mahdollisimman helpolla kaavalla ja sillä ajatuksella että lapset pystyvät tarvittaessa pitkälti sanallisin neuvoin tekemään. Käteni kun sattumoisin ovat hyvin usein varattuina ;) Tämä Pikkutäryn joulun suosikkihahmokin oli todella helppo toteuttaa. Tellu leikkasi Pikkutärylle puoliympyrän, pään ja sarvet sekä auttoi liimaamaan puoliympyrän kartioksi. Loput on Pikkutäryn tekosia. Kaviot olisi voinut tehdä mustalla, mutta poika tahtoi kultaa.

 Tellu askarteli samalla tyylillä enkelin, mutta kartiohan käy vaikkapa joulukuusen tekoonkin :) Tonttuja voisi tehdä punaisesta tai miksei itse joulupukkiakin.

2. joulukuuta 2013

2. luukku

 Askartelussa on mukava käyttää luonnon materiaaleja. Kauniita keppejä, kiviä, havuja, sammalta yms. Toki täytyy muistaa kysyä maanomistajalta lupaa ennen sammaleen tai havujen napsimista. Meillä on nyt iso pussillinen käpyjä joista Pikkutäry tekee tonttuja ja Tellu tahtoo tehdä avustuksellani kranssin opettajalle. En tiedä kuinka oikeaoppista on, mutta meillä kävyt laitetaan suoraan ulkoa uuniin noin 100 asteeseen tunniksi. Näin talo ei vilise pikkuötököitä ja kävyt aukeavat nopeammin. Sopii siis kärsimättömille ;)

  Maljassa olevat kävyt ovat peräisin mökiltämme ja ne päätyvät valkaisun jälkeen lasimaljaan valojen kanssa. Näin rakas paikka on myös osa jouluamme.

1. joulukuuta 2013

1. luukku

Nyt on joulu, nyt on joulu! Näin Pikkutäry huusi illalla ulko-ovelta kotiutuessaan mummon kanssa joulukauden avajaisista. Sylissä komeili Legon joulukalenteri. Voi mummo minkä menit tekemään! Arvatenkin ensimmäinen huuto oli kun isosta Legopaketista ei saanutkaan vielä edes pienen pientä palikkaa!

 Tänään aamulla vihdoin päästään luukkuja avaamaan. Olin lapsille hankkinut ihan vain suklaakalenterit ja kasan kivoja tonttuyllätyksiä. Nyt molemmilla on kuitenkin lisäksi Legokalenterit. Pitäisi ainakin pysyä perillä monta yötä siihen odotettuun jouluaattoon on!

 Blogissakin yritän joka päivä pistää jonkinsortin luukun pystyyn. Tarkoituksenani on jos vaan nuorimmainen sen sallii niin tehdä lasten kanssa jotain jouluista joka päivä. Josko täältä sitten löytyisi vinkkiä muillekin? Ihanaa ja stressitöntä joulun odotusta!

29. marraskuuta 2013

Lasten toivelahjat

 Pian saadaan jo avata joulukalentereiden ensimmäiset luukut, joten lienee aika hieman katsoa lasten ykköslahjatoiveita. Kovin pitkiä toivelistoja lapsille ei tänäkään vuonna tullut ja molemmille toivojille mukaan mahtui perinteiset vaatteet, kirjat, pelit ja Legot. Tässä siis on nyt vain esiteltynä kaikkein toivotuimmat.

 Pikkutäryllä on pitkään ollut Autot-elokuvan hahmot ykkösleluina ja nyt ne ovat saaneet rinnalleen Lentsikat-hahmoja.  Yksi Lentsikka toivelistalta löytyikin, muttei se yllä suosituimmaksi. Niin ei tee myöskään toivottu Octonautit lelu. Se yksi ja ainoa lahja, jota huokaillen malttamattomana toivotaan on Emekin tukkirekka.

Kuva täältä
 Tämän poika myös tulee saamaan. Meillä on ennestään useampi Emekin auto ja ollemme erittäin vakuuttuneita laadusta. Kerran eräs "perintö"auto tippui katonrajasta lattialle, mutta autolle ei käynyt yhtään mitään! Suomalaista laatutyötä siis! Emek täyttää muuten tänä vuonna 30 vuotta joten onnittelut lienevät paikallaan.


 Tellun toivelistasta näkee, että tyttö alkaa selvästi olemaan jo iso. Perinteisten toiveiden lisäksi listalla oli mm. uudet korvikset harjoituskorvisten tilalle. Ykköstoive oli kuitenkin vielä lelupuolta ja vieläpä kauan kaivattu Sylvanian families-sarjan talo.

Kuva täältä
  Löysin hyvällä alella vaahteramökin, joten pieni talo kalusteineen tulee paketista myös kuoriutumaan :) Tämä voidaan liittää pyökkimetsän talon kanssa, joten ehkä joskus sitten hankimme vielä sellaisen?

 Jyrä ei tietenkään ole joulupukille kirjoitellut, mutta Tellua huoletti niin jääkö pikkuveli ilman lahjoja ja toivoikin Jyrälle tutteja, harsoja ja unirätin. Oikeastaan poika ei mitään tarvitsisikaan, joten taidan ehdottaa kyselijöille vaikka lahjarahojen laittamista hyväntekeväisyyteen esim. lastensairaalahankkeelle. Tuskin Jyrä silti ihan ilman pakettia jää sillä tontut ovat vinkanneet kotikutomon sauhuavan. Itsetehdyt ovatkin niitä parhaita kääreen täyttäjiä  :)

24. marraskuuta 2013

Lukuhetki

 Eilen illalla vietettiin 1. valtakunnallista lukuhetkeä. Meillä Tellu sattui lukuhetken aikaan lukemaan iltasatua Pikkutärylle. Normaalisti tyttö tykkää lukea Risto Räppääjää, Ellaa, heppakirjoja ja muita paksumpia kirjoja, mutta eilen vuorossa oli Pikkutäryn suosikki Tatu ja Patu, jotka seikkailivat tällä kertaa Helsingissä. Tellun lukemaan oppimisen myötä Pikkutäry on saanut kuulla paljon satuja. Normaalistikin ollaan miehen kanssa luettu lapsille paljon, mutta nyt poika kiikuttaa kirjaa ahkerasti myös siskolleen. Hyvää lukutreeniä ekaluokkalaiselle :) Jyräkin viihtyy jo kirjan sivuja katsellen (ja ehkä hieman maistellen), joten varsinaisia lukutoukkia kaikki!

19. marraskuuta 2013

3kk lahja

Meidän pikkuinen se vaan kasvaa ja kehittyy. Koliikki on taakse jäänyttä elämää ja saamme nauttia ihanasta, aurinkoisesta vauvasta. Muutama viikko sitten ostin 3kk lahjaksi pojalle hoitopöydän luokse valot. Poika rakastaa meidän olohuoneen pallovaloja niin paljon, että hetken mielijohteesta päätin napata Airamin Mona-valot ostoskoriin. Jos joku kauhistui 3kk lahjasta niin tarkennuksena ettei meillä ole tapana lahjoa lapsia joka kuukausi.

 Paikoilleen nämä edullisen hintansa (noin 10€) vuoksi tuttavani köyhän pallovaloiksi ristityt pimeyden karkoittajat eivät ole vielä päässeet sillä väsynyt äiti ei tajunnut niiden tarvitsevan sähköäkin :D Täytynee siis muistaa napata kaupasta ensi kerralla riittävästi jatkojohtoa :)

8. marraskuuta 2013

Pieniä iloja

Harmaina ja kaikkein raskaimpinakin päivinä löytyy aihetta iloon. Aina sitä ei kaiken takaa muista tai huomaa, mutta siellä ne ilon aiheet kuitenkin ovat. Minulta kysyttiin miten ihmeessä jaksan pyörittää tätä meidän eloa koliikkivauvan kanssa. En osannut aluksi vastata, mutta sitten tajusin niiden arjen pienien ilojen ja ihmeiden ammentavan voimaa sekä ennen kaikkea uskoa parempaan huomiseen.

 Vaikka ensi talvesta tulisi kuinka raskas hyvänsä niin meillä on ainakin ilo katsella lintuja. Ostettiin siis uusi lintulauta. Vielä ei olla lintujen ruokintaa aloitettu, mutta pian varmaan päästään ripustamaan lintulautoja paikoilleen.

2. marraskuuta 2013

Rakkaille

 Tänään tehty kierros hautausmailla. Muisteltu menetettyjä rakkaita ja tirautettu muutama kyynel. On tuntunut epäreilulle ettei Jyrä ole saanut isoisäänsä nähdä tai kummatkaan pojat muita edesmenneitä rakkaitamme. On kaivattu monia ihmisiä, mutta samalla oltu kiitollisia niistä yhteisistä hetkistä.


Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.
- Martti Lindqvist

28. lokakuuta 2013

Harmaata

 Viimeaikoina kaikki on tuntunut niin harmaalle, mutta eilen aamusta valo saapui piristämään. Miehen ollessa poissa päivästä olisi voinut tulla suuri kaaos, mutta kävikin aivan päinvastoin. Aamu alkoi taivaallisesti vaikka nukkumisesta sainkin yhä haaveilla.

 Yläkerrassa iloisesti sovussa leikkivä lapsilauma ja edessä aamukahvi, Tellun ja kummitytön leipoma banaani-suklaamuffinssi sekä miehen tuoma Kidd.O. Kiireetön aamun hetki, jonka kruunasi sitterissä tyytyväisenä touhuileva Jyrä. Lehden lukeminen vaihtui vain selailuksi sillä syvä onnentunne valtasi sydämeni. Kyllähän Jyrä rakas on ollut huutaessaankin, mutta kuinka ihana onkaan iloisesti jokelteleva ja leveää hampaatonta hymyään esittelevä miehenalku! Siis sellainen mitä jotkut kutsuisivat normaaliksi vauvaksi. Miten sitä 7 vuodessa voikaan unohtaa kuinka mahtavalle tuntuukaan tuollaista ihanuutta hoitaa ja helliä?!

 Tänään aamu olikin taas tutun harmaa, mutta vain sateen vuoksi. Lapsilauma on poistunut koteihinsa, Pikkutäry kadonnut mummon matkaan ja Tellu saateltu bussipysäkille. Jyrä nukkuu ensimmäisiä nokosiaan hurmattuaan ennen sitä äitinsä täysin. Hiljaa mielessäni uskallan jo miettiä alkaisiko huutokausi olemaan meiltä ohi? Ellei niin tälläiset aamut antavat voimaa ja uskoa parempaan huomiseen. Nyt nauttimaan aamukahvia ja josko vihdoin saisin luettuakin :)

25. lokakuuta 2013

Hyvän asian puolesta

 Olen suurella mielenkiinnolla seurannut juttuja uudesta lastensairaalasta. Tuntuu jotenkin kummalle, ettei näin tärkeää hanketta saada tehtyä ilman ihania lahjoittajia. Onneksi näitä yrityksiä ja yksityishenkilöitä kuitenkin löytyy ja toivottavasti yhä useampi antaisi hankkeelle tukensa!

 Meillä lapset ovat välttyneet pahemmilta terveysongelmilta, mutta lastenklinikka on kuitenkin tärkeä osa elämääni. 
   Vuonna 1984 eräs pieni tyttönen sai uuden mahdollisuuden elämään. Ilman lastenklinikkaa ja sen osaavaa henkilökuntaa en siis olisi tässä onnellisena pienten lasten äitinä. Itse sairaala-ajasta itselläni ei suuria muistikuvia ole. Sen kuitenkin muistan kuinka pelottavaa siellä oli olla ihan yksin ja kuinka lohduttomasti itkinkään vieraiden poistuessa. Sitä tunnetta en toivoisi kenenkään lapsen kokevan! Niinpä toivoisinkin, että mahdollisimman moni tutustuisi uusi lastensairaala 2017 hankkeeseen ja ennen kaikkea antaisi tukensa. 

16. lokakuuta 2013

Kohti talvea

 Meillä on taas talvihankinnat lähestulkoon tekemättä. Tuntuu ettei ajatus kulje eikä ole aikaa ja voimia syventyä asiaan. Pikkutäry on ilmoittanut haluavansa punaisen toppahaalarin. Väri voi tosin vielä vaihtua sillä saatiin 30% alella hommattua jotain punaista jo.
  Malli ei tosiaankaan ollut sadepäivän energiapiikissään suostuvainen sovituskuville, mutta kyseessä on siis Reiman curtis koossa 110. Olin ajatellut lähinnä napata ensi talveksi, mutta ei tämä järin reilua kokoa ole! Varmasti tulee käyttöön jo talvella.
 Jyrä sai itselleen mustan haalarin. On kokoa 62/68, mutta mielestäni varsin pienen oloinen. Vielä on kasvuvaraa, mutta saa nähdä meneekö koko talvea. Alessa ei kuitenkaan kokoa 74/80 ollut joten en pystynyt vertaamaankaan ja toisaalta sen kokoinen olisi tuntunut hurjan isolle nyt 50-56cm:n vaatteita käyttävälle. Toinen puku on kuitenkin oltava niin ostan sen sitten koossa 68. On sitten ainakin joku puku mikä varmuudella mahtuu kevääseen asti.

 Tässä vaiheessa varusteluja lasten talvivaatetus on siis vahvasti Reima-painoitteinen. Reiman kestävyydestä meillä on ollut useaan kertaan todella huonoja kokemuksia ja olin joskus jo vannonut ettei merkkiä meille enää tule. Vauvahan ei kuitenkaan vielä liiku eikä takkikaan joudu samanlaisille koetuksille kuin alaosa joten olen sittenkin antanut uuden mahdollisuuden. Vielä pitäisi löytää Tellulle toinen takki ja parit housut sekä pojille haalarit ja tietysti kengät sekä asusteet koko porukalle. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa :)

14. lokakuuta 2013

Lahjottu

Näin Jyrän ollessa jo 2kk on poika saanut monenlaisia lahjoja. Mitä useampi lapsi perheessä on sitä laajempi kirjo lahjoja vai kuvittelenkohan vain? Siinä missä Tellu sai kasan vaaleanpunaisia vaatteita ja Pikkutäry sinisiä on Jyrä saanut vähemmän vaatetusta. Toisaalta hyvä niin sillä eiköhän omasta takaa olevat 20 alle 60cm:n bodyt juuri ja juuri riitä kovastikin sotkevalla vauvalla! 

 Parhaimpia lahjoja ovat olleet kaikki käytännölliset, kuluvat jutut kuten vaipat ja tutit. Myös lahjakortit ovat olleet suosittuja ja näillä saadaankin pojalle hankittua vaikka mitä kunhan ensin tarvetta ilmenee. Jyrälle päästään myös aukaisemaan tili sillä rahaakin on tullut. Meillä kaikki lasten lahjarahat menevät siis pesämunaksi  heidän omille tileilleen. Lisäksi on tullut sitä perinteistä vauvalahjaa pussilakanaa ja vaatetta.

 Kaikkein herkin kohtaaminen tapahtui, kun pitkään sairastanut kummini jaksoi tulla vauvaa ihmettelemään. Häpeillen hän ojensi kauniita villasukkia selitellen kuinka ei ole jaksanut ja päässyt kaupoille mitään hankkimaan, mutta tahtoi vielä kerran päästä vauvasukkia neulomaan. Eihän tuon parempaa lahjaa voi antaakkaan! Sukat päätyvät takuuvarmasti muiden itsetehtyjen lahjojen joukossa muistolaatikkoon.

 Ainakin yksi lahja on seitsemässä vuodessa tainnut pitää suosionsa.
Nallehaalarit siis. Sekä Tellu että Pikkutäry saivat aikoinaan omansa ja nyt Jyrä sai niitä peräti kolme kappaletta! H&M:n haalari oli pesussa, joten tässä Kappahlin ja Name it:n versiot.

  Name it:n puku (valkoinen siis) on kokoa 50/56, mutta oikeastaan samankokoinen tuon toisen puvun kanssa. On myös hieman paksumpi. Jotenkin näiden nallehaalareiden söpöys on tässä vuosien varrella haihtunut. Ehkä tullut liikaa niitäkin katseltua? Lahjan saaja kuitenkin viihtyy puvuissaan ja kovasti ollaan jokaista yritetty käyttää. Onneksi en ehtinyt itse ennen pojan syntymää mitään haalaria ostamaan :)

 Ei mene kauaa kun Jyrää lahjotaan taas sillä joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia. Olen yrittänyt miettiä mitä lahjautelijoille vastaisin mutten ole keksinyt yhtään mitään. Vaatetta ja muuta tarpeellista ja tarpeetontakin kun löytyy omasta takaa. Pitäisiköhän toivoa porkkanaa jouluateriaa varten? Ruoka kun on ainakin tällä hetkellä se Jyrää eniten miellyttävä asia ellei sylissä kanniskelua oteta huomioon.

7. lokakuuta 2013

Äidin vaatepaniikki

 Satuinpa huomaamaan päivää ennen ristiäisiä ettei suunnittelemani mekko sopinutkaan päälle vaan ahdisti liiaksi syöttöautomaattieni kohdalta. Pikkuinen paniikkihan siitä meinasi iskeä, joten pakko oli ajella edes jotakin vaatetta etsimään. Sovittaminen oli yhtä tuskaa, mutta ei sentään tarvinut tyhjin käsinkään kotiin palata!
Kuva täältä
  Mukaan tarttui siis Vilan Galen-mekko. Imettäminen toki ei tässä onnistunut, mutta eipä päivän päähenkilö vieraiden ollessa paikalla tahtonut ruokaillakaan kun juuri ennen toimituksen alkua syötettiin. Mekon malli myös antoi armoa vartalollekin :)

 Kerran kun itselle jotain hankin niin päätinpä sitten syyspäivien iloksi ostaa myös jotain mihin kietoutua.

Kuva täältä
 Object collectorsin imetystäkin ajatellen varsin kätevän oloinen neuletakki. Vielä en ole ehtinyt tositoimissa testata joten saa nähdä olenko oikein aavistellut. Ellei toimi niin piristäähän uusi vaatekappale kuitenkin käyttäjäänsä ja vaatekaapin sisältöä :)  

3. lokakuuta 2013

Voiko ihanammin päivä enää alkaa?

 Yön unisaldona muutama hassu tunti ja juuri koiranuneen vaipuneena on ihana havahtua OHO-huudahdukseen. Ennen kuin saa silmät auki ja itsensä väännettyä ylös ehtii mainiosti vielä kuulla huudahdukset HUPS, OIJOI sekä ei tää onnittu. Tässä vaiheessa toivoisi jälkikasvun nukkuvan ja saapuessa tapahtumapaikalle ei kymmeneen laskeminen tahdo riittää. Näin alkoi meillä tänään aamu ja huudahdukset tulivat Pikkutäryn suusta. Poika ei sitten ihan ollut unisena ehtinyt pöntölle asti vaan isompi hätä oli tullut lattialle. Omatoimisena nuorena miehenä Pikkutäry oli alkanut siivoamaan sotkuaan, mutta lopputuloksena oli sitä itseään aivan joka paikassa mihin vain 3-vuotias ylettyy. Kylläpä oli ihana alkaa kuuraamaan niin haisevaa poikaa kuin vessaakin! Loppuvaiheessa Jyräkin heräsi huutaen ja putsaukseen pääsi myös hän sekä pinnasänky. Kun pojat olivat puhtaita olikin Tellu jo lähes myöhässä, joten pikaisesti Jyrä lämpöpussissa vaunuihin ja ei kun aamun juoksulenkille ilman sukkia tai pitkähihaista paitaa. Oli muuten kylmä! Onneksi ehdittiin lähes pysäkille asti bussin tullessa joten tyttö ehti juuri ja juuri kyytiin.

 Viimeisetkin unenrippeet kyllä tänä aamuna katosi hyvin nopeasti, mutta jokusen sekunnin tuli kirottua "uravalintaa". Toisaalta katumuskin katosi hyvin nopeasti kun Pikkutäry kiipesi syliin ja nappisilmillään viattomasti tuijotellen ja samalla halien hoki: Äiti, mää niin lakattan sua. Anteekti vahinko, mää en vaa pyttyny olemaan kakkimatta ja omat jälet pitää tiivota.  Miestä olen yrittänyt opettaa  tyhjentämään työnsä pöydiltä, mutta näköjään oppi menee paremmin perille nuorempana :)

1. lokakuuta 2013

Itkua, huutoa, parkua

Meillä oli pienimmäisellä loppuviikosta naapurikaupungissa lääkäri ja tarkoituksena oli samalla reissulla käydä talvikamppeita katsomassa. Jo sairaalalla Pikkutäry oli todella uhmakkaalla tuulella ja Jyrähän nyt parkuu vakiona. Mietinkin josko ajelisi vain suosiolla kotiin, mutta ajattelin ihmisten ilmoilla sekä syömässä käymisen piristävän itseni lisäksi Pikkutäryä. Ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen sillä Jyrä parkui kovempaa kuin koskaan koko kauppareissun, Pikkutäry huusi kun ei saanut tahtoaan läpi ja lopulta autossa itsekin itkin ja kirosin elämää. Ei saatu siis varustepuolta tosiaankaan kuntoon, mutta jotain tämä melulauma toi kotiin tuliaisiksi.
  KappAhlista Pikkutäry valitsi itselleen paidan. Se tulikin tarpeeseen sillä 90% pojan paidoista on napaversioita. Itse en voinut vastustaa noita ihania tossuja, vaikka koossa 13/15 ei välttämättä kovin tarpeelliset ja käytännölliset olekaan.
 Toisessakin lastenvaateliikkeessä käytiin pyörähtämässä. Pikkutärylle ei vaan tarjolla olleet toppahaalarit kelvanneet sillä haluaa kuulemma punaisen. Nämä Name it:n housut kuitenkin ostettiin sillä vaikuttivat syyssäihin todella käteville fleecevuorensa ansiosta. Näyttävät farkuille, mutta ovatkin ihanan pehmeät ja joustavat.

25. syyskuuta 2013

Nimen metsästystä


Syntyi pieni menninkäinen
eikä tiennyt nimeään,
lähti sitä etsimään.

Näki heinän,
näki kuun,
näki kiven,
näki puun,
pienen hassun ryysymytyn
sekä äidin hillopytyn.

Niin sai pieni menninkäinen
monen monta nimeä:
Heinä, Kuu,
Kivi, Puu,
Pieni Hassu Ryysymytty
sekä Äidin Hillopytty.
-Hannele Huovi

Pian pitäisi antaa meidän nuorimmaisellekin se ihan oikea nimi. Tällä hetkellä emme osaa kutsua häntä kuin vauvaksi, vaaviksi tms. vaikka isommilla lapsilla on heti olleet "lempinimet" käytössä. Jotenkin tuntuu nimen keksiminen tällä kertaa vain niin tuskastuttavan vaikealle! Lapselle ei suoraan näytä mikään nimi sopivan tai sitten se ei vain toista vanhempaa miellytä. Joudutaankohan vielä arpomaan nimi? Pikkutäryhän on sitä mieltä että pikkuveljen nimi on Hilma ja kuulemma hän ei ala isoveljeksi jos päädytään toiseen nimeen. Kukahan kertoisi pojalle ettei hänellä ole kyseiseen pestiin samanlaista valintaoikeutta kuin vauvan tulevilla kummeilla on?

 Nimiä kun on tässä pähkäilty niin samalla on tullut mietittyä miksi vauvaa alan täällä blogissa kutsumaan. Eihän hän ikuisesti vauvana pysy. Päätin mennä samalla linjalla kuin edellistenkin kanssa eli kiitos miehen työporukan tästä hetkestä lähtien meidän nuorimmainen kulkee täällä nimellä Jyrä. Jännityksellä jään odottamaan osuuko nimi vielä oikeaan sillä pikkuisesta syntymäkoostaan huolimatta kasvutahti on ollut todella huimaa eli saa nähdä jyrääkö vielä joskus muut.  Täytyyhän se nuorimmaisen koittaa pärjätä isompien joukossa ettei ihan jalkoihin jäisi :)

8. syyskuuta 2013

Väsynyt äiti sekoilee

 Dementikko täällä moi! Univelkaa on siis ehtinyt kertyä jo niin mukavasti ettei päässä pysy yhtikäs mikään. Onneksi on kalenteri keksitty, mutta vielä kun muistaisi siihen vilkaista! Kännykän muistutuksetkin tahtovat unohtua minuuteissa etenkin jos on joku "kriisitilanne" kotona päällä. Lapsilla ainakin naurua riittää, kun puhun mitä sattuu ja tavaroita löytyy mitä hassuimmista paikoista! Äskenkin komensin Tellun kanssa ulos lähtevää Pikkutäryä: Laita nyt se kahvi päähän. Olin siis huutavan pojan kanssa laittamassa kahvia samalla kun poika kiukutteli eteisessä lempparilippiksen ollessa hukassa. Tellu taas teki eilen aamulla löydön vaatekaapistaan kun pikkarilaatikossa olikin vaippapaketti. Ihme ettei vaippoja edellisenä iltana mistään löytynytkään!

 Sain myös huomata ettei tässä tilassa valvotun yön jälkeen kannata netistä tilata yhtään mitään. Tai ei ainakaan ulkomailta, vaikka halvemalla saisikin. Tarkoitukseni oli tilata sitteri, jotta saisin hetkeksi kädet vapaiksi esim. Pikkutäryä auttaessa. Meille siis piti tulla tälläinen kokonaisuus

Kuva täältä
Paketista kuitenkin kuoriutui pelkät vaihtokankaat!!! Ei mennyt ihan putkeen ei! Ei hajuakaan miten moinen kömmähdys oli käynyt. Kenties eri värivaihtoehtoja etsiessä? Enkä tajunnut edes kassalla hinnan ollessa toista huomattavasti edullisempi! Eihän pelkistä kangasosista juurikaan apua arkeen ole, joten jostain pitäisi vielä löytää sitten itse sitterikin. Kyllä ärsyttää etenkin kun lapsille on ilmojen viilennettyä kertynyt ostoslistaa  muutoinkin valtavasti! Mitähän seuraavaksi käykään?!
  

4. syyskuuta 2013

Arkea ja vauvan vieraiden top 3 kommentit

 Ihan ensin täytyy todeta, että tämä postaus sisältää varmasti paljon kirjoitusvirheitä. Yhdellä kädellä huutava ukko olalla näpytteleminen vaan ei ole homma sieltä helpoimmasta päästä. Meillä mies on vaihteeksi tämän viikon pois arkea pyörittämästä ja sen kyllä huomaa! Aamulla on melkoinen suoritus ehtiä ajoissa kolmen lapsen kanssa saattamaan koululainen bussipysäkille. Kaupassakäynti on uhmaajan ja huutavan vauvelin kanssa perin mielenkiintoista ja ruuanlaitossa mennään yhdellä kädellä sieltä missä aita on matalin. Siivousta en ala edes ajattelemaan ja pyykkäyskin hoituu yksikätisenä silloin kun on pakko. Nostan siis hattua yksinhuoltajille jotka pyörittävät arkea aina yksin!

 Meidän pikkumies se siis huutaa lähes 24/7 aivan kuten veljensäkin aikanaan. Neuvolassahan ovat tälläkin kertaa sitä mieltä, että ihan vaan sitä koliikkia on. Itse olen kuitenkin varsin epäileväinen ja mietinkin aloittaisinko nyt ensin maidottoman vaiko gluteenittoman/ vehnättömän ruokavalion. Loputtomiin en kuitenkaan näin jaksa, joten jostain on apua edes yritettävä keksiä.

 Viime aikoina meillä on käynyt hirmuisesti vieraita vauvan huutoa ihmettelemässä. Hassua, miten vähintäänkin joka toisen suusta tulee samat kommentit. Suosituin on  ehdottomasti: Voi kuinka pieni!. Niin, onneksi vastasyntyneet eivät ole jättiläisiä! Jos 50cm:n vaatteetkin ovat isoja niin kyllähän se pieni on. Toisaalta nopeastihan nuo kasvavatkin. Toiselle sijalle pääsee ehdottomasti: Mä olin aivan varma, että teille tulis tyttö. Miksi tytöt ovat poikia parempia? Onko meidän vauva nyt jotenkin huonompi kun sattumoisin omaakin poikien vehkeet ja isänsä miehiset geenit? Eikö se ole pääasia, että saimme elävän ja toivottavasti myös terveen vauvan? Näköjään ei sillä vieraat olisivat niiiiiin tahtoneet ostaa söpöjä mekkoja ja mun olisi kuulemma pitänyt päästä taas touhuilemaan tyttöjen juttuja. Tellun kanssa se ei heidän mielestään ilmeisesti onnistu?! Top kolmosen viimeinen kommentti on: Kumman näköinen se on?. Tiedän, että vieraat tarkoittavat onko vauvassa enemmän isän vai äidin näköä, mutta myönnän myös kommentin ärsyttävän. Vauva on ihan itsensä näköinen! Niinpä pikkumiehen ollessa hereillä letkautetaan tyyliin: Kuulitko sanoi sua kumman näköiseksi?. Sitten vieraat voivatkin alkaa jo vertailemaan olisiko vauva kuitenkin veikan näköinen vai muistuttaisiko sittenkin siskoa.

 Vaikka arjen pyörittäminen onkin rankkaa niin osaa tuo pieni olla vain niin hurmaavakin! Sisaruksilleenkin on kovin rakas eivätkä malttaisi vauvaa päästääkään silmistään. Välillä sitä pitää pysähtyä miettimään onko todella ansainnut kaiken tämän onnen. Piilotellaan siis yhä hattarassa ja aktivoidutaan kunhan elo tasaantuu :)

31. elokuuta 2013

Tuoreen kansalaisen terveiset hallitukselle

Piti tulla aivan muissa merkeissä, mutta eilen aamulla uutisia lukiessani kiukku nousi pintaan. Siispä tässä meidän pienen miehen terveiset hallituksen linjaukselle kotihoitoon liittyen. Paremmat ja haisevammatkin terveiset löytyisivät, mutta niitä ei valitettavasti tätä kautta pysty välittämään!

 Meillä ei vieroksuta työtä, mutta arvostetaan lapsuutta. Tahdomme olla läsnä lapsen ensimmäisinä vuosina. Tarjota kiireetöntä arkea, tukea ja turvaa. Meillä miehelle kyllä sopisi jäädä kotiinkin, mutta tulotaso tippuisi. Tämän kanssa oppisi vielä elämään, mutta kuka hoitaisi miehen ollessa kotona yritystoiminnan? Ei ole varaa palkata alaista kun hyvä jos toisinaan riittää rahaa elämiseenkään. Nyt siis suututtaa ja kovasti! Haluamme taata kaikille lapsillemme samanlaisen alun elämään!!!

 Niin, tahdostahan se on osittain kiinni. Ainakaan meidän perhe ei ala tanssimaan hallituksen tahdon mukaan. Pistetään ennemmin, vaikka kevääksi suunniteltu rakennusprojekti jäihin ja eletään hetki niillä vähäisillä säästöillä. Vähennetään hankintoja ja mietitään vieläkin tarkemmin mitä me oikeasti tarvitsemme. Pääasia on onnellinen lapsuus.

  En ole valmis tätäkään lasta näkemään vain paria hassua tuntia iltaisin. Maalla kun sitä työmatkaakin tulee pakosti paljon. Eikä meille tavallisen päiväkodin aukiolotkaan riittäisi. En tahdo pienen koululaisen joutuvan olemaan pitkiä aikoja yksin kotona sillä eihän mikään iltapäiväkerhokaan ikuisuutta auki ole ja kotiin ei pääse kuin koulukyydillä. Tahdon olla läsnä!!

16. elokuuta 2013

Pilviharson välistä....

 Pikaisesti täältä pilviharson välistä tai jostain hattaran seasta vain ilmoittelen, että palaillaan pian kunhan ollaan uuteen, ihmeelliseen arkeen päästy kunnolla käsiksi! Uskomatonta, että meidän pikkuinen on jo koululainen! Ja miten ihmisenalku voikaan olla niin pieni, mutta aiheuttaa niin valtavan suuria tunteita? Kyllä elämä on ihanaa oli arki taikka pyhä!

25. heinäkuuta 2013

Aamukiukulle helpotusta

 Kuten näkyy täällä ei liiemmin olla koneella istuskeltu. En vain ole kyennyt ja sen vähäisen ajan mitä olen koneen ääressä istunut on lähestulkoon ollut pakko pyhittää vauvaan liittyville jutuille. Nyt alkaa siis olemaan todella epätodennäköistä, että täällä vielä elo-syyskuun vaihteessa yhdessä osassa oltaisiin. Tai mistäs sitä tietää, vaikka yliajalla vielä kärvistelisin, mutta tähän tahtiin jatkuessaan raskaus loppuu ennen kuin ehdin tajuamaankaan.

 Vauvahankintamietteiden lisäksi on ollut edessä tulevan koululaisen hankinnat. Reppuostoksille tyttö lähtee mummon kanssa ja eiköhän sieltä samalla tule penaalit ja kyniäkin. Koulupöytä ja valaisin olisi siis enää pakollisella ostoslistalla. Vaikka aleostot jäikin sattuneesta syystä ihan minimiin niin 70% alella tuli ostettua kouluvaatteiksi pussillinen ihan perusvaatetta, Name it:n leggareita, tunikoita jne. Paras ostos on kuitenkin ehdottomasti ollut meidän aamujen kesyttäjä Tangle Teezer. Tellulla helposti takkuuntuvaa hiusta päästä löytyy valtaisasti ja vihaa harjausta eli ei oma-aloitteisesti harjaan tartu. Toisin on nyt, kun harja on kaunis kuin kukka!
 Kyllä tälläisellä kelpaa hiuksiaan harjailla ja mikä parasta takut katoavat ilman kipua, huutoa ja kyyneliä! Tämä olisi pitänyt hankkia jo aikoja sitten! Jos kiinnostaa niin lisätietoa ja jälleenmyyjät löytyvät http://www.tangleteezersuomi.com

  Kunhan mies kotiutuu työmatkaltaan tai itse kykenen postiin asti niin saatte nähdä mitä Pikkutäryn toiveesta ostettiinkaan. Hurjan isolle sekä omatoimiselle tuntuu jo tuo poika! Kuinkahan käy sitten vauvan synnyttyä jolloin isommat  lapset tuppaavat muutenkin hetkessä kasvamaan valtaisasti !?!

18. heinäkuuta 2013

Hurmaavat pikkuiset palleroiset

 Täällä ollaan ahkerasti hoidettu pikkuisia palleroisia, jotka ovat hurmanneet niin lapset kuin vanhempansakin. Katsokaa nyt kuinka suloinen yksi näistä pienistä onkaan!
 Valitettavasti kolmen siilinpoikasen emoa ei ole näkynyt ja koska nämä vaeltelevat epätyypillisesti päivät pitkät pihassamme niin taitavat olla orpoja. Täytyy katsoa missä kunnossa pysyvät nyt kun saavat meiltä lisäruokaa, mutta jos tilanne yhtään vaatii niin ammattilaisten hoitoonhan suloisuudet on sitten vietävä. Siihen saakka saavat nauttia lasten pyydystämistä hyönteisaterioista sekä kissojen liha-aterioista.

Siilien hurmaamana tekisi lähes mieli jo vauvallekin tilata jotain aiheeseen sopivaa. Lekmerillä kun olisi tilattavissa esim. tälläinen soittorasia
Tai sitten vaikkapa vaunulelu. Tämä tosin ei kyllä meidän vaunuihin sovi.



 Muutamaa vaatekappaletta lukuunottamatta vauvalle ei vielä mitään valmiina olekakaan. Tai sänky on ollut paikoillaan Pikkutäryn ajoista, mutta vaatteet sekä muut tarvikkeet ovat tiiviisti kaappien uumenissa tai sitten kauppojen hyllyillä. Se mitä olen ajatellut hankkia ehtii loppua ennen kuin saan tartuttua tuumasta toimeen. Näin kävi myös hoitolaukkujen kanssa. Onneksi sitä ehtii vauvankin kanssa puuhastelemaan ja ostelemaan yhtä sun toista! Jos vauva päättääkin ottaa varaslähdön niin saahan mieskin hätätilassa vaatelaatikon kaivettua ja hyvällä tuurilla myös koneellisen vauvapyykkiä pestyä :)

13. heinäkuuta 2013

Retkellä

 Sattuneesta syystä meillä on lapsetkin olleet lähes koko kesän pelkästään kotona. Loppuviikkoa kohden alkoi tuntumaan, että pieni maisemanvaihdos olisi paikallaan. Pitkälle en uskaltautunut kuitenkaan, joten pakattiin kassillinen evästä ja lähdettiin viereiseen metsään katsastamaan onko mustikat jo tarpeeksi kypsiä kerättäviksi talven varalle.

  Kyllähän ne mustikat jo kypsiä oli, mutta joku oli ehtinyt suurimman osan jo poimia ennen meitä. Onneksi sentään muutama herkku löytyi sieltä täältä ja saatiin piirakkamustikat edes kasaan. Onneksi metsää riittää, joten täytyy katsoa uskaltauduttaisiinko joku päivä hieman kauemmas katsastamaan tilannetta, vaikka maha ei retkestä pitänytkään. Lapset kuitenkin rakastavat metsässä oloa ja Tellu ehti jo huolestua saadaanko talveksi mustikkaa laisinkaan. 

Aivan tyhjin käsin ei sentään lasten tarvinnut kotiin palata sillä molemmilla oli korit täynnä toista herkkua. Tänään saatiikin vuoden ensimmäinen tuoreista sienistä tehty kastike. NAM!


6. heinäkuuta 2013

Vahingoniloako?

 Vaikka päiväni menevätkin suurimmaksi osaksi kotona lepäillessä, olen saanut kiitettävästi vastailla pariinkiin kysymykseen. Mitä valasmaisemmaksi muutun sitä useammin kysytään: Ei kai sulla enään kauaa kärsittävänä ole? Kyllähän tiedän mahani olevan iso, mutta ei se minusta näytä siltä, että tässä vielä oltaisiin vielä synnyttämäänkään lähdössä! Sitäpaitsi miksi pitää automaattisesti olettaa raskauden olevan joku kärsimysnäytelmä? Joo, ei oloni mikään hehkeä kuin kukkanen ole ja kyllähän supistuksetkin liiaksi normaalia elämää vaivaavat, mutta silti nautin täysin pienistä liikkeistä ja yleensä jopa entisestään pyöristyvästä mahastani. Raskaus ylipäätään on ainakin meille suuri ihme ja kestää vain hetken, joten miksi siitä ei saisi nauttia? Toisaalta naisen mielihän saa onneksi muuttuakin ja loppuraskaudessa voin jo valittaakin ;)
 Toinen päivittäin kuulemani kysymys liittyy vallitsevaan vuodenaikaan ja itseasiassa on enemmän toteamus: Mahtaa sulla olla kuuma?! Niin, eihän hellelukemissa kai voi kylmäkään olla! En tiedä onko kysyjien tarkoitus tuottaa edes sitä vähäistä iloa omassa helletuskassaan ajattelemalla, että mullapas on vielä heitäkin kuumempi. En kiusallani siltikään anna heille sitä pienintäkään vahingonilon mahdollisuutta vaan silmät kirkkaina väitän lämpöisten kesäsäiden olevan oikein mukavia. Toisaalta mikäs tässä onkin ollessa kun lähes kaikki tekeminen on kielletty ja saan vain varjossa maata jäitä täynnä oleva lasi seuranani! Kuuma kieltämättä on, mutta parempi kai sekin kuin ainainen vesisade?

 Nautinnollisia kesäpäiviä!

30. kesäkuuta 2013

Tyttöjen juttuja?

 Tehtiin viikonlopuksi mansikkakakkua. Toiseen väliin tein mansikkatäytteen josta sattui tulemaan vaaleanpunaista. Pikkutäry odotti kovasti kakun kimppuun pääsemistä kunnes sai palan lautaselleen. Ei voinut syödä kun kakku oli tyttöjen väristä! Ei auttanut selittelyt miksi täyte oli vaaleanpunaista. Poika ei suostunut edes maistamaan vaan tahtoi poikien väristä kakkua. Siinähän tahtoi, saimmepahan muut herkutella enemmän.

 En ymmärrä mistä poika on nyt keksinyt näin vahvasti, että on muka olemassa poikien ja tyttöjen värejä sekä juttuja sillä meillä ei luokitella värejä, tavaroita eikä mitään muutakaan sukupuolen mukaan. Silti Pikkutäryyn on vahvasti tämä vaihe tullut. Ennen tykkäsi pitää siskonsa koruja, leikkiä enemmän tytöille luokitelluilla leluilla jne, mutta nyt nämä saavat aikaan vaan kaameaa huutoa; YÄK, tyttöjen juttuja. Ja mikä huuto sekä raivokohtaus siitä tulikaan, kun Tellu pääsi tutun traktorin kyytiin. Siis eihän tyttö nyt voi jontikan kyydissä olla kun traktorit on pojan mielestä miesten juttuja. Saa nähdä kauan tämä vaihe meillä nyt asustaakaan ja kuinka pahaksi se voi vielä mennäkään. Peruspunainen sentään vielä Pikkutärystä on poikien väri ja itseasiassa pojan lemppari.

27. kesäkuuta 2013

Kesäruokaa

 Kesä on siitäkin ihanaa aikaa, että tarjolla on jos jonkinmoista tuoretta herkkua; varhaisperunaa ja -kaalia, tomaatteja, sipuleita, raparperia, mansikkaa ja paljon muuta. Etenkin helteellä meillä paljon syödäänkin erilaisia salaatteja sillä raskas ja lämmin ruoka eivät tunnu uppoavan edes koko ajan menossa oleville lapsille. Tälläkertaa jääkaapista löytyi...
...Tellun herkkua eli suvisalaattia sekä salami-pastasalaattia. Jälkimmäinen ei sovellu Pikkutärylle, mutta eipä poika kyllä pastan ystävä olekaan. Pakastimesta löytyy kuitenkin aina Pikkutärylle ihan omia herkkuannoksia joten välillä muut voivat syödä erilaista ruokaa.

Toisinaan ihan perussalaatin kaveriksi tehdään suolaista piirakkaa. Toki meillä myös grillataan paljon etenkin kanaa, kalaa ja kasviksia. Välipalaksi lapset syövät mielellään jääkaappikylmää vesimelonia, nektariineja, mansikoita ja herneitä tai vaikkapa jugurttijäätelöä. Raparperikin katoaa aina lähes saman tien kun on sopivaan mittaan kasvanut, mutta onneksi tätä herkkua saa tutuiltakin. Kyllä kesä on sitten kaikin puolin ihanaa aikaa!

25. kesäkuuta 2013

POMPdeLUX -50%!

 Tähän asti pystyin pitämään pääni ja olemaan pettymysten vuoksi tilaamatta Pompilta. Nyt kuitenkin puoleen hintaan laitoin Tellulle ristiäisiin mekon tilaukseen.

 Ja ehkä sinne tipahti samalla muutama muukin vaate, mutta suurempaa mielenkiintoa tilaamiseen ei ollut vieläkään. Ehkä edelleen harmittaa ettei keväällä saanut haluamaansa ja vielä enemmän se ettei ainakaan meillä viime syksyn malliston vaatteet mitään hurraahuutoja saanut laadullisestikaan. Kaksi Tellun vaatetta siis sanoi sopimuksen irti jo ekan käyttökerran jälkeen. Nyt on kuitenkin yksi tuleva huolenaihe poissa ja juhlamekko taatusti tytölle mieluinen  :)

24. kesäkuuta 2013

Ei stressiä

 Ensimmäisessä neuvolassa hihkuin ilosta, kun kuulin pystyväni onnellisesti välttämään sokerirasituksen. Viime neuvolassa viimeisetkin rippeet tästä ilosta katosivat sillä kuulemma voisinkin ihan varmuuden vuoksi käydä kun mahakin on niiiin valtavan iso (jes, kiitos vaan tuostakin kommentista!) . Ei auttanut mitkään selittelyt tai epätoivoinen hokeminen että tässähän kuulutaan siihen harvaan joukkoon joka pystyy sen välttämään vaan lähete labraan lähti saatesanoilla: Älä stressaa. Juu enhän minä. Sain myös kuulla meitä lähinnä olevan labran sulkevan kesäkuun jälkeen pariksi kuukaudeksi ovensa ja noin 20 km:n matka lähes tuplaantuisi. Mainittakoon ettemme lukeudu aamuihmisiin.
 Juhannus meni rauhallisissa merkeissä ihan kotioloissa. Muutaman kerran olin valmis syöksymään jo lähimmälle äitiyspolille supistusten yllyttyä, mutta onneksi kuitenkin rauhoittuivat totaalisessa levossa. Miehen ja lasten nauru raikasi pihalta, palvelu pelasi aina kun jotain tarvitsin ja kodin oli vallannut ihana koivun tuoksu. Olo oli siis kaukana stressistä kunnes mummo ilmoitti sairastuneensa. Soittokierroksen jälkeen selvisi että labraan pitäisi raahautua lapset mukana. Painajaiset olivat valmiina!

 Yllättäen täytyy kuitenkin todeta ettei pahimmat painajaiset käyneetkään toteen. 10 kirjaa, kasa leluja ja iso repullinen eväitä sai kieltämättä odotustilassa istuneet mummot varmasti kuvittelemaan meidän luulevan terveysasemaa matkailijakodiksi. Lapset kuitenkin pysyivät koko sen parituntisen ööööh lähes kokonaan penkeissään. Yhtään kertaa eivät edes yrittäneet aiheuttaa kaaosta. Vau, kehityskelpoisia yksilöitä! Tai ehkä he eivät vaan uskaltaneet sillä nyt tästä valaasta on nyhdätty jos jonkinsortin näytettä niiden sokerirasitusputkien lisäksi ja kieltämättä lapsilla oli melkoisen kauhistuneet ilmeet kasvoillaan. Onneksi kotimatkalla pysähdyttiin nauttimaan taivaallisen hyvää suklaakakkua karkoittamaan kalpeat kasvot niin ei mies kotiin tullessaan luule minun rääkänneen rakkaita lapsukaisiamme.

19. kesäkuuta 2013

Kehitystä

 On ollut mukava seurata kuinka etenkin mies on muuttunut lasten myötä. Kun Tellu ilmoitti vihdoin tulostaan, tunsimme itsemme maailman onnekkaimmiksi. Miehellä oli pitkään kova kiire ja stressi töiden takia, mutta silti hän osallistui Tellun hoitoon mahdollisuuksiensa mukaan. Prinsessaleikit eivät koskaan ole olleet miehen vahvuusalueella, mutta voihan sitä yhdessä muutakin tehdä :)

 Pikkutäryn odotuksen aikaan mies oli enemmän läsnä. Työkiireet olivat hetkeksi helpottaneet ja lapsiperheen arki sujui jo mallikkaasti. Mies antoi lepohetkiä viettämällä aikaa Tellun kanssa. Pojan synnyttyä koko perhe oli hetken hukassa Pikkutäryn ollessakin "vaikea vauva". Joskus mies sanoi, että jos Tellun vauva-aika olisi ollut samanlaista usvassa kulkemista ei meille lisää lapsia olisi enää varmasti tullutkaan. Pojan kasvaessa ja etenkin elämän helpottaessa kummasti se mieli silti muuttui sillä mieskin selvästi nautti pienen lapsen läheisyydestä. Pikkutäry sai Tellua enemmän osakseen leikkimistä ja hellimistä, sillä mies oli omien sanojensa mukaan kasvanut isänä ja häntä alkoi harmittamaan ettei Tellun kanssa ollut kyennyt samaan. Tosin eihän hänellä silloin ollut samalla lailla aikaakaan olla kotona arkielämässä läsnä.

  Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä olla lastensa kanssa. Ei Tellu vauva- ja taaperovuosista tule mitään muistamaan vaan hänelle mies on kuitenkin ollut lempeä ja läsnäoleva isä, jonka syliin on turvallista kiivetä kun suuresti harmittaa tai pelottaa. Sekä minulta että mieheltä valuivat onnen kyyneleet, kun Tellu keväällä miehen sylissä luki ensimmäistä kertaa ääneen. Mies liikuttui tajutessaan kuinka iso tyttö hänellä jo onkaan ja minä taas, no sanotaan vaikka ettei raskaushormonit ainakaan helpottaneet sitä näkyä :)

 Mielenkiinnolla odotan miten tämä tulokas muuttaa meidän perheen kuvioita. Sen tiedän, että miehenkin toimesta häntä jo kovasti odotetaan. Kuulemma työtehtäville voi joskus sanoa myös ei sillä perhe on se tärkein. Mies aikookin siis olla kotona nauttimassa niin paljon kuin mahdollista.  Sukupuolellakaan tuskin on toimintaan mitään merkitystä sillä jokainen lapsi on täydellinen juuri sellaisenaan kuin on.

 Lopuksi täytyy vielä sanoa että kyllä mies tyttärensä tuntee ja osaa uhrautua hänen puolestaan. Yhteinen isä-tytärpäivä ei suuntautunutkaan kalaan, metsään, uimaan tms. tavalliseen puuhaan vaan siitä tuli kunnon shoppailupäivä. Kasseissa kotiutui vaatteita ja huiveja sekä koruja, uusi laukku, tyttömäisiä kyniä jne. Päivään kuului tietysti myös paljon herkuttelua. Tarpeeksi pieni ja suloinen osaa selvästi vetää oikeista naruista!

17. kesäkuuta 2013

Mamman kauppakassissa ongelma

 Ihan ensimmäiseksi täytyy kyllä myöntää, että minua suuresti ärsyttää puheet meidän mammasta siis silloin kun sillä tarkoitetaan itseäni. Yhdistän sanan mamma niin vahvasti omaan mammaani, joka oli syntyessäni jo varmasti päälle 70. Sellainen pieni, pyöreä, harmaa ja lapsen silmissäni hieman pelottavakin mamma. Tänään kuitenkin miehen kaverilleen heittämästä letkautuksesta tajusin, että rakkaassa kauppakassissani, jota kai yleisesti autoksi kutsutaan, on kuin onkin ongelma. Tai ei vielä ole, mutta kovaa vauhtia kehittymässä. Onneksi toiminnallista vikaa ei olla vielä havaittu vaan ongelmia on luvassa lähinnä mukavuusalueella ja tarkemmin vielä takapenkillä.

 En tiedä kuinka hitaalla sitä ihminen voi käydä jos tajuaa vasta näyttäessään valtavalle ryhävalaalle, että syksyllä takapenkillä onkin matkustajia kahden sijasta kolme.  Muuten ihanaa, mutta eihän sinne jää tälläkään hetkellä kuin pienen pieni kaistale keskelle.  Miten siis tunkea vauva, 3v. ja tuleva koululainen turvallisesti kyytiin? Etupenkillä on turvatyynyt ja niiden poiskytkeminen ei ole mielestäni vaihtoehto sillä poiskytkeminen ei tuo 100% varmuutta. Vauvaa on odottamassa Gracon telakka sekä koppa ja ennen kuin tiedetään ratasongelmaan varma ratkaisu ei tätä yhdistelmää ole innostusta vaihtaa. Siispä tilaa pitäisi saada isompien valtaistuimilla.

 Selvää on, että ainakin Pikkutäryn istuin menee vaihtoon sillä turvavyöhän pitää mahtua laittamaan kiinnikin. Myönnettäköön, että toisinaan vyön aukaisulla ei olisi niin väliä sillä pienimies tuntuu tällä hetkellä olevan siinä lajissa aivan liian tehokas Alustavasti katselin tätä Cybexin Solution X mallia

Kuva Kikiweltistä
  Ainut vaan etten tiedä ylittääkö tuo poika vielä sen 15kg:n rajan eli kapeahkoja muita istuimia voisi vielä etsiä. Toinen ongelma taas on Tellun istuin. Hommatako hänelle samanlainen vai millaisilla turvaistuimilla koululaiset matkaansa tekevät? Nykyinen ei sieltä kapeimmasta päästä oleva turvavyöistuin kun siirtyy vakituisesti miehen autoon, jossa ei tila ensimmäisenä aiheuta ongelmia. Myönnettäköön vielä sekin, että tähän asti olen suosiolla antanut miehen hoitaa nämä istuimien valinnat, mutta onhan tässä jo vuosien varrella huomattu ettei miehillä aina ensimmäisenä ainakaan lastentarvikkeissa tule käytännöllisyys mieleen.  Istuinsuosituksia otetaan siis lämmöllä vastaan!

13. kesäkuuta 2013

Äidin lempparihousut

 Muistaakseni Tellun odotusaikana löysin hyvällä alennuksella kesään sopivat pitkät housut. Ainahan kesälläkin on niitä ilmoja jolloin tarvitaan päälle jotain pitempääkin, mutta kovin paksu ei innostaisi silti pukea. Housuista tulikin lempparit ja Pikkutäryn vallatessa vatsan olivat taas ahkarasti käytössä aluksi viileimmillä ilmoilla kotioloissa ja lämpiminä muutenkin. Ehdin jo tässä raskaudessa miehellekin harmittelemaan ettei vastaavia ole nyt näkynyt. Enää ei tarvitse harmitella sillä mies toi työreissultaan samanlaiset housut ja hassusti taas vieläpä -50% alella!
Kuva täältä
 Ovat siis Mama.liciousin Rosat. Tuossa kuvassa on tuo inhoamani masutuubi, mutta housut pysyvät ja istuvat nätisti myös kun sen kääntää kaksinkerroin navan alle. Ja oikeasti tuntuvat ihanille päällä! Lähes kuin ei olisi housuja laisinkaan :) Nyt voin huoletta olla vanhoilla housuilla kotona tietäen saavani tarvittaessa siistimmät ylle. Pienistä se kotiäiti iloitsee!

12. kesäkuuta 2013

Sadesäällä

 Sadesäät ovat vaihteeksi saapuneet ja reilun viikon lomailun jälkeen Tellun suusta jo kuului ettei ole mitään tekemistä. Kieltämättä voihan ne sisäleikit alkaa joskus tympimään etenkin kun ulkona olisi niin hauskoja puuhia tiedossa eikä askarrellakaan aina jaksa. Niinpä minulla onkin yleensä pieni jemma ja tänään sieltä kumpikin lapsi sai valita yhden jutun ajatuksella ensin tehdään yhdessä mitä Pikkutäry valitsee ja sitten tutkitaan Tellun valintaa. Ollaankin tänään ensin tartuttu tutusti värikyniin...

 ...ja sitten vietetty pitkä tovi majassa uutta lintukirjaa tutkaillen. Meillä lapset viihtyvät paljon luonnossa ja etenkin Pikkutäry innostui bongatessaan kirjasta ihan kotipihan tuttuja lintuja sekä yhdistäessään kuulemansa tutun linnunlaulun kuvaan. Lukemaan oppinut Tellu taas piti kirjasta, koska tekstiosiot eivät ole liian pitkiä tavattavaksi, joten sitä jaksaa hienosti lukea myös ihan itse silloin kun äiti ei jaksa tai jouda lukemaan.


 Toivottavasti jo pian se aurinkokin löytyisi ja musta taivas väistyisi! Sateella on lasten mielestä kiva kyllä ulkona kuraleikkejä leikkiä, mutta toisinaan kaukanakin jytisevä ukkonen ajaa hyvin nopeasti sisälle :)