29. lokakuuta 2012

Uusi voittaja

 Pikkutäry on taas vaihteeksi kuumeen kourissa. Niinpä pikaisesti tulin ilmoittamaan arvonnan uuden voittajan. Tellu siis toimi tällä kertaa onnettarena ja voittajaksi selviytyi kommentti: 
Mukana arvonnassa! :)
Sarkkeli

Paljon onnea voittaneelle! Laitathan yhteystietosi tellujapikkutary at gmail.com niin saadaan kirja vihdoin postiin.

  Ellei ensi viikon alkupäiviin mennessä uudesta voittajastakaan ole kuulunut niin luvassa on jotain muuta kuin ainaista voittajan etsintää.

25. lokakuuta 2012

Minusta tulee isona...

... vaatesuunnittelija ja ompelija. Näin ilmoitti Tellu tänään aamulla tehdessään lapsuudenystävältäni saamille paperikeijunukeilleen vaatteita ja koruja.
Vai onko nää paperinukkeja kun vaatteet tehdään kankaasta? No, joka tapauksessa en ihmettele jos tytöstä joskus oikeasti tuleekin, sillä on pienestä pitäen rakastanut vaatteita, piirtämistä ja käsillä tekemistä. Näitä keijusia saa ilmeisesti Tigeristä.

23. lokakuuta 2012

Jättijalka

 En tiedä onko viikonloppuna mies vaiko kolme lasta ollut vauhdissa, mutta kamerasta kuvia koneelle purkaessani löysin varsin mielenkiintoisia otoksia. Kahdesta kuvastapa tajusinkin ottaa hyödyn irti! Olen siis aikaisemminkin puhunut Pikkutäryn olevan oikea jättijalka. Ikää hieman päälle 2v. ja jalka jo miehekäs kokoa 29! Säärihän taas ei ole mikään jätti, joten etenkin saappaiden kanssa on ongelmia. Katsokaa vaikka!


Hieman mielenkiintoinen kuvakulma, mutta kuten ehkä näkyy kyykyssä saapas menee polvitaipeeseen. Eihän näin voi mukavasti leikkiä! Varressakin on ylimääräistä niin, että molemmat jalat saisi siitä sisään.

Pikkutäry rakastui näihin vieraamme saappaisiin. Olisi tahtonut itselleenkin Palomies Samin saappaat vaan ilkeä äiti joutuu kyllä pojan pettymykseksi etsimään toisen malliset.

22. lokakuuta 2012

Etsintäkuulutus!

Arvonnan voittajan  yhteystiedot puuttuvat yhä! Kirja odottaisi kovasti uuteen rakastavaan kotiin pääsyä joten pian joudun arpomaan uudelleen ellei voittajasta kuulu mitään. Nyt lähdetään sulattelemaan lounasta ihanaan auringonpaisteeseen tarkoituksena antaa lehdille kyytiä. Mukavaa alkanutta viikkoa!

20. lokakuuta 2012

Loma-aika

 Koululaisten lomien aikaan meidän lapsiluku kasvaa. Milloin lisäystä on vain yksi milloin jopa triplaten normaaliin verrattuna. Melkoista vilinää siis, mutta toisaalta ennemmin otan sukulaisten ja kavereiden pienet koululaiset tänne kuin että joutuisivat pahimmassa tapauksessa olemaan yksin kotona. Kaikkien vanhemmat kuin eivät pysty lomaa pitämään. Eikä tulijat aina niin pieniä koululaisia ole vaan joukossa on myös lähes yläasteikäisiä. Meidän lapset taas nauttivat kovasti vanhemmista lapsista! Tellusta etenkin on hienoa saada iso koulutyttö kaveriksi.

 Tänään aamusta meillä oli tarkoitus lähteä koko perheen voimin viikon ruokaostoksille. Kaverini kuitenkin soitti ja suunnitelmat menivät uusiksi. Kaverini siis oli lähdössä miehensä kanssa reissuun juhlistamaan heidän vuosipäiväänsä, mutta hoitaja oli sairastunut. No kyllä meille aina lapsia mahtuu, joten lupasin auttaa kaveria etteivät joudu kauan odotettua matkaa perumaankaan. Aamupäivä menikin sitten neljän alle kouluikäisen kanssa ja ainut ongelma oli mitä lounaaksi? Kaapissa oli vain perhekerhon retkeltä jääneet 2 grillimakkaraa, joten niihin oli tartuttava. Laitoin loput perunat kiehumaan,pilkoin loput kurkut sekä paprikat ja yhtään sen enempää ajattelematta makkarasta syntyi tämä
siis tomaattinen makkarakastikke, jossa on paistetun sipulin lisäksi vain ne makkarat sekä lisätty yksi omaa tuotantoa oleva jättiläiseksi kasvanut tomaatti pilkottuna sekä hieman vettä ja mausteita. Hyvin tuntui lapsiin uppoavan!
 Lounaan jälkeen olen ehtinyt jopa siivota, laittaa karjalanpaistin (meillä tehdään hirvestä ja possusta, mutta suosittelen ostamaan kaupasta kunnon lihapalat valmiiden pakkausten sijaan) uuniin sekä suolasienet likoamaan. Olen kuunnellut kuinka hölmö täti olen kun yritän laittaa päikkäreille ja ollut ylpeä kommentista. Ei täällä voi niin kamalan pelottavaa ja turvatonta olla kun uskalletaan noin kiukutellakin! Ja hienosti näyttää unikin maittavan! Miestä käy kyllä hieman sääliksi, sillä joutui lähtemään yksin kauppaan omien lastemme kanssa. Ostoslista kun ei ihan pieni ollut sisältäen mm. 5kg perunoita, 2kg porkkanoita, 9l maitoa, 4pkt puurohiutaleita ja paljon muuta.Saapahan näyttää voimansa ; ) Itse taidan nauttia hiljaisesta hetkestä (harvinaista omien lasten kanssa kun eivät päikkäreitä enää nuku) ja juoda kupposen kahvia suklaan kera. Rentouttavaa viikonloppua!

19. lokakuuta 2012

Voi mikä onni!!!

 Onneani voisi verrata lähes Aku Ankkaan. Vaikka olisi kuinka hyvät voittomahdollisuudet niin voitto menee ohi suun. No näköjään sentään joskus hyvin harvoin on onneakin matkassa! Tellu juuri viime viikonloppuna valitteli pieniä saappaitaan. Olin ajatellut vasta keväällä ostaa uudet ja olisi tehnyt mieli kysyä eikö ne vielä loppusyksiä menisi. Vaan pitäähän sateessa kunnon kengät olla! Sattuipa sitten niin ihanasti, että Anrinkon blogista satuin huomaamaan meidän voittaneen Havaianas kumpparit! Ei ole onnella ollut sen jälkeen rajaa! Tosin lottoa on vissiin tämän potin jälkeen turha laittaa enää vetämään ;)

 Eilen se odotettu paketti Pikkujaloista sitten tuli. Vaikka Tellu ehti tutustua uusiin ihanuuksiinsa vasta illalla, pitihän ne testata.
 Tellun mielestä maailman parhaimmat kumpparit ikinä! Näillä on kuulemma loistava hypellä tänään eskarissa vesilammikoissa. Ja värikin on ihanan aurinkoinen sadesäähän.

 Samaan pakettiin tilasin meille talvikenkiäkin. Vaikka tilaaminen on helppoa lapsen jalan mittaamisen jälkeen niin silti arveluttaa meneekö nämä

 arauto rapin kengät koko talvea. Nyt ovat kyllä sopivat, mutta loppujen lopuksi sitä kasvuvaraa ei ihan mahdottomasti ole.  No, jättijalan kasvua on vaikea ennakoida ja eihän liikaakaan voi käynti- ja kasvuvaraa jättää!

  Tellu olisi tahtonut nämä Bungaardit
Valitettavasti tytön kokoa ei ollut jäljellä, joten tyytyi näihin

Tätä postausta kirjoittaessa on ehtinyt olemaan jo kaksi sähkökatkosta ja niitä ennen Pikkutäry tyhjensi paketillisen mysliä (pojan omaa Semperiä, joka on pienen pientä mujua) lattialle. On siis varmaan aika toivottaa ihanaa perjantaita ja keskittyä pojan kanssa puuhasteluun!

15. lokakuuta 2012

Pikkutäryn tuunausvinkki

 Jos kengät eivät miellytä lasta asian voi ilmaista joko sanoilla tai teoilla. Pikkutäry ei sanoja viitsinyt  asian ilmaisemiseen tuhlata vaan päätti ratkaista asian itse. Näin se käy:
1) Kaada maitolasi lattialle, jotta saat äidille muuta tekemistä
2) Juokse salamannopeasti askartelukaapille ja valitse tuunauksessa käytettävät materiaalit kuten esim. sormivärit
3) Hae kiireesti tuunattavat kengät ja myllää vanhempien sänky
4) Tuunaa kengät runsaalla värillä. Samalla vahingon sattuessa voit taiteilla myös lakanalle.
5) Dadaa kengät ovat valmiit ja voit ylpeänä esittää kätesi jäljet
6) Jos vanhempasi eivät ymmärrä tuunaustasi, koita ensi kerralla ottaa uusien sijasta vanhat kengät

Äidin vinkit termiitin varalle:
1) Jos tulee liian hiljaista jätä se maidon siivous kesken. Maito ei enää karkaa mihinkään
2) Älä säilytä askartelukaapissa lapsen saatavilla mitään sotkevia aineita
3) Yritä pitää pokkasi tai kiukkusi kurissa työstään ylpeän lapsesi edessä
4) Estä lisävahinkojen synty

14. lokakuuta 2012

Tellun talvea

 Ilmat alkavat viilentymään ja talvi lähestyy. Käytiin tänään Tellun kanssa läpi talvivarustusta ja ilokseni se onkin asusteita, kenkiä ja toppahousuja vaille valmiina. Mummon hankkimasta mustasta Ticketin takista ei nyt kuvaa ole (on yhä vaihtoreissullansa), mutta on hyvin samaa mallia kuin tämä todella hyvästä alesta löytämäni tähtitakki.

 Kotipihalle löytyy alkutalveen viime talvena käytetty Ticketin haalari (on muuten kovasta käytöstä huolimatta uudenveroisessa kunnossa yhä!) ja sen jäädessä pieneksi kokeeksi Pompdeluxin alesta tilattu haalari. Tellu siis rakastaa haalareita ja onhan ne käteviä! Eskariin olen nyt kuitenkin varannut kaksiosaisia settejä, mutta hyvinhän sinne halutessaan kyllä näissäkin haalareissa voi mennä.

Housuja on jemmassa mummon ostamat pinkit Reimat ja eskariin varalle H&M:n alesta 7€:n housut. Tähtitakkiin sopivat siis pitäisi ainakin vielä ostaa ja varmaan yhdet varalle. En vaan vanhoista kokemuksista johtuen luota noiden Reiman housujen kestävän koko talvea. Hyvä jos jouluun asti kestävät.  

Ja kun ulkovaatteista on kyse niin tässä viikonlopun löytö Pikkutärylle. Eccon talvigoret puoleen hintaan. Varsi menee kyllä näissä koon 29 kengissä melko korkealle, mutta ei kuitenkaan onneksi polvitaipeeseen asti. Täytyy muut talven kengät katsoa sitten vaikka hieman matalavarsisemmiksi jos nämä vaikka eivät pojasta pitemmän päälle hyvälle tunnukaan.

10. lokakuuta 2012

Lasten tämän päivän kootut oivallukset

1. Pikkutäry oli levittänyt kokonaisen talouspaperirullan keittiön lattialle auttaessani Tellua. Kun kysyin mitä ihmettä poika puuhaa niin vastaus oli ihan yksinkertainen. "Mää tein tiätä Lollelle". Niin missäpä muuallakaan se Rolle kulkisi kuin tiellä ja mitenpä muutenkaan nopeasti sellaista saisikaan tehtyä.

2. Ruuaksi tarjosin kasvissosekeittoa. Siinä syödessä Tellu kehui keiton olevan tosi hyvää toisin kuin eilen eskarissa tarjottu kasvissosekeitto ja ettei siitä tykkää sitten yhtään. Öööh mitä me sitten juuri siinä samalla syötiin? No äidin keittoa tietysti! Ruoka maistuu siis paremmalle jos sillä on mukavampi nimi? Toisaalta äidin keitto voi kyllä olla muutenkin hieman toisensisältöistä.

3. Nukkumaanmenoaika. Pikkutäryä ei voisi nukkuminen vähempää kiinnostaa etenkään kun ensin pitäisi korjata lelut. Äidin peitellessä Tellua onkin hyvä siivota lelut sänkyyn, sammuttaa valot ja huutaa "hyvää yötä, määä nukun nyt" ja todellisuudessa käydä taskulampun kanssa peiton alle jatkamaan keskenjäänyttä autoleikkiä.

 Voi kunpa joskus itsekin saisi osan tuosta lapsen loputtomasta luovuudesta!

8. lokakuuta 2012

On ihanaa olla äiti...

  ... vaikka lapsi kutsuukin tyhmäksi lukemisen loputtua kahden yhteen pötköön luetun Ella-kirjan jälkeen.

...vaikka äiti ei ikinä anna kivoja vaatteita.

... vaikka nuorimmainen suutuspäissään meinaakin sytyttää tulipalon laittamalla salaa hellan levyt täysille.

...vaikka maitolasi kaatuisi jo kuudetta kertaa saman päivän aikana.

...vaikka päivä olisikin vain huutoa, päristystä ja itkua tai sairastelua.

Huomenna on taas uusi ihana päivä! Vaikka se olisikin eilistä huonompi niin on onnea olla äiti. On onnea kun pieni tai hieman suurempi kullannuppu huutaa aamulla iloisesti miljoona ketaa äitiä ja ilmoittaa heränneensä  jo tai kömpii väsyneenä syliin halimaan ja vannomaan lakkauttaan.

7. lokakuuta 2012

Pikkutäry tositoimissa (arvonnan tulos)

Synttäriarvonta on suoritettu! Palkintonahan oli Muumipeikko eksyy-kirja. "Arvontakulho" oli hieman ylimitoitettu osanottajiin nähden, mutta se ei hidastanut itse suoritusta.
 Ensin lappuja meinasi nousta kaksikin kerrallaan, mutta toisesta maltettiin luopua ennen nostamista.
Ja sitten voimmekin julistaa voittajan! Blogger heitti kuvan hieman vinksin vonksin, mutta eipä se asiaa muuta.
  Voittaja on siis kommentti: Mukana arvonnassa Hannak.valtonen
ONNEA! Laittaisitko osoitteesi tellujapikkutary at gmail.com niin saadaan kirja postiin


Tellua harmitti, kun ei päässyt onnettareksi. Niinpä hän puolestaan saa tänään herkkua, jota Pikkutäry ei voi allergiansa vuoksi syödä

5. lokakuuta 2012

Mummon tuomisia

 Eilen lupailin näyttää mitä mummo oikein tullessaan toi lapsille. Enpäs tajunnut ettei sadepäivänä ole parhain päivä kuvata. Enkä tajunnut, että Tellun omat lähti mummon mukana vaihtoon. Joka tapauksessa joskus vuosia sitten vastasin mummon lahjauteluihin, että ennemmin ottaisi lasten merkkipäivinä osaa rahalla, lahjakortilla tms. ulkovaatehankintoihin kuin toisi muiden tavoin kasan leluja. Vuosien saatossa tilanne on näköjään kääntynyt siihen, että synttäripäivänä tulee sitä lelua ja sen lisäksi joko rahaa tai ulkovaatetta. Hyvin on kuitenkin mummo pistänyt merkille mitä ulkovaatteita meillä käytettään, sillä Tellulle löytyi tällä kertaa Ticketin musta takki. Sen lisäksi oli ostanut Reiman pinkit housut (kääks kestääköhän ne?? ) vaan kumpainenkin kokoa liian pienenä. Näistä ei siis kuvaa löydy vaan esittelyyn pääsi ainoastaan Pikkutäryn tuliainen.

 Ticketin ruutuhaalari koossa 98. Poika ei tietenkään suostu sovittamaan ja haalari näyttää kyllä suurelle. Vertasin kuitenkin Pompdeluxin jemmahaalariin (sovituskuvia löytyy täältä ) ja ei tuo siihen nähden niin mahdottoman suuri olekaan.

Hihat
 Lahkeissa hieman enemmän eroa
 Haarat

 Vaikka hakusessa oli siis toisenlainen puku niin tuo jäi meille. Liikkeessä ei kuulemma ollut Ticketin haalareissa enää muita vaihtoehtoja sopivassa koossa ja Pikkutäry itse hyppi onnellisena uuden haalarin omistajana ja rutisti sekä pussasi mummoa minkä ehti . Pääasiahan on, että vaate on käyttäjälleen mieluinen! Plussana ehkä nuo kaksi vetoketjua, jolloin pukemisesta vihdoin innostunut poika hahmottaa paremmin mihin ne jalat sujahtaakaan. Kiitos siis rakas mummo jälleen kerran! Nyt sitten täytyisi pähkäillä asusteet ja kengät kuntoon ennen lumien ja pakkasten saapumista.

Ja lopuksi muistutuksena, että arvontaan on aika osallistua vielä tämä päivä.

4. lokakuuta 2012

Iltapuhde

 Kauhean yön jälkeen ihana mummo tuli katsomaan Pikkutäryä siksi aikaa, että pääsin antamaan lukoille kyytiä hierojan pöydälle. Vielä ei voi sanoa olon olevan kuin uudesti syntynyt, hieronnan jälkeen se oli lähinnä jyrän alle jäänyt, mutta vesikuurin ja venyttelyn jälkeen voin taas hehkuttaa jääväni eloon.

 Mummolla olikin iso kasa tuomisia. Lasten tuliaisista kerron huomenna sillä varauksella että ehdin, mutta itse sain tuliaisiksi tälläistä iltapuhdetta. 
 N. 4l karpaloita, joista ehkä 3l pääsee pakastimeen asti. Lapset ovat siis ahkerasti auttaneet :) Talvella saadaankin sitten nauttia karpalokiisselistä sekä jäisistä karpaloista kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Nam!

3. lokakuuta 2012

Muistutus

 Järkyttävä niska/hartiajumi päällä eikä koneella olo yhtään asiaa helpota. Siispä pikaisesti muistutan, että vielä on muutama päivä aikaa osallistua blogin arvontaan, joka löytyy täältä . Joku pieni onnekas on pian uuden, mukavan kirjan omistaja!

2. lokakuuta 2012

Tiistain touhuja

Pikkutäry rakastaa tähtilamppuaan. Iltaisin nukkumaan käydessä se pitää laittaa päälle, heittää peitto pojan korville ja toivottaa "kauniita unia, oman kullan kuvia, pusi pusi" Poika ei siis siedä iltasuukkoja, mutta silti ne pitää saada sanallisesti. Ellei muista niin sängystä nousee pieni pää huutaen vaativasti "unohtu puti puti äiti" (miksi se on aina äiti vaikka isäkin olisi saatavilla?)  ja saman rituaalin saa aloittaa alusta.

 Nyt alkaa kyllä pojan kanssa samassa huoneessa nukkuminen meille vanhemmille riittää. Pojan lääkitys on sillä tasolla, että yöt ovat rauhoittuneet. Tai siis ei. Pikkutäry herää useasti yössä laittamaan rakkaan lamppunsa päälle eikä me miehen kanssa osata nukkua vaan käydään sammuttamassa se ja kierre on valmis. Poika siis nousee vaan napsauttamaan lampun päälle ja jatkaa peitto pään päällä kuorsausta. Tosi reilua! Toisaalta parempi näin kuin olisi pirteänä kahdelta yöllä vaatimassa seuraa tai änkemässä väliin.

 Väsymyksestäni huolimatta raahauduttiin aamusta ulos haravoimaan. Pikkutäry tosin hyppi työni tuloksen takaisin pitkin nurmikkoa. Eihän sitä montaa kertaa vuodessa lehtikasaan pääse hyppimään! Täytyy vain toivoa jatkossakin ilman pysyvän yhtä ihanan aurinkoisena kuin tänäänkin niin onhan meillä aikaa haravaa heilutella. Sisälle tultua Pikkutäry sanoikin, että eläimet taavii puun. Siispä me askerreltiin heille sellainen.
 Vähän on karsitun oloinen, mutta kyllä taas eläimet viihtyy. Eläimistä onkin tullut pojan uusin villitys. Mukavaa vaihtelua ainaisille autoleikeille, vaikka on meillä ruokaakin laitettu ja vauvaa hoidettu. Nyt odottaakin selviytyminen kimpaleesta kauriin lihaa. Ikinä en ole ruuaksi laittanut, joten saa nähdä mitä tulee! Jotain palapaistin tapaista taidan ainakin yrittää niin tarpeeksi haudutettuna luulisi olevan ainakin mureaa.

1. lokakuuta 2012

Siskolta veljelle

 Eilen havahduin pyykkihommista kesken lasten leikkejä; Pikkutäry oli ottanut kameran jota kohteli "hieman" kovakouraisesti. Vanha uskollinen onneksi selvisi tästä käsittelystä. Pitihän se kuitenkin testata. Ensin lapset pelleilivät antaumuksella kameralle ja sitten tajusin nappasta yhden vaatekuvankin. Joskus siis olen varmaan sanonutkin, että meillä kyllä pyritään kierrättämään vaatteita lapselta toiselle. Vaikka Tellu onkin aina rakastanut mekkoja ja pinkkiä niin on siellä vastapainona ollut paljon ihan molemmille sopivaa peruspunaistakin ja muutamia muita ei niin tyttömäisiä juttuja. Tällä kertaa pesusta oli juuri tulossa vaan nämä
Name it:n mustat leggarit, Lindexin velourhuppari sekä autopaita. Pikkutäry on erityisen hullaantunut tuohon autopaitaan, joka taas kerran tulikin suoraan pesusta päälle.

 Käytiin muuten aamulla soittoajalla neuvolassa näyttämässä viikonloppuna ilmestyneitä lasten näppyjä. Näyttävät  ihan vesirokolle, mutta Tellulla tasan 2 näppyä ja Pikkutäryllä 1. Ellei huomiseen meneessä ole lisää ilmaantunut niin kuulemma ihan terveitä ovat. Jännityksellä siis jäädään odottamaan mihin tilanne kääntyykään!