31. heinäkuuta 2012

Tellun ostoskori

 Tellu haki tänään postin ja hieman ihmettelin postin tippumista eteiseen tytön juostessa kiireesti omaan huoneeseensa. Hetken kuluttua tyttö tuli hyvin määrätietoisena luokseni ilmoittaen, että tässä ostoslista. Tilaa kaikki ympyröidyt eskariin kiitos. Kiireen syy oli selvinnyt; Bodenin uusi kuvasto oli saapunut. Ostoslistaa katsellessa ei voinut kuin toivoa lottovoittoa, vaikka Tellu harmittelikin ettei ole nyt päärynätakin ("hieman" harmittaa kun unohdin tilata isommassa koossa) vertaista.

 Valtavasta ostoslistasta huolimatta musta on mukava katsella mistä lapsi itse tykkää ja kuinka lapsen oma maku kehittyy. Suureksi hämmästyksekseni Tellulla pinkki taitaa 5 vuoden suursuosion jälkeen saada enemmän väriä ympärilleen ja muutenkin värimaailma ei ole ihan niin räikeä kuin mitä parikin vuotta sitten. Tähän asti suuri inhokki sininenkin alkaa jo kelpaamaan.

Tältä näyttäisi Tellun ostoskori jos tyttö tilaisi ehdottomat suosikkinsa

 
Ja lopuksi täytyy todeta ettei meillä tosiaankaan lapsi päätä mitä tilataan ja mitä ei ;) Niin ja arvontaan on aikaa vielä tämä päivä osallistua!!

27. heinäkuuta 2012

Kohti eskaria

 Pian ollaan jo elokuussa ja sen myötä meidän eloon on tulossa iso muutos Tellun lähtiessä eskariin. Minulta tiedusteltiin jo myös olisiko Pikkutäry halukas vuoden alusta kerhoilemaan mikäli ryhmässä vielä silloin tilaa on. Voi siis olla, että ensi vuonna mulla on ekaa kertaa vuosiin päivällä muutama tunti viikossa ihan omaa aikaa! Varmaahan tuo ei vielä ole, joten keskitytään nyt siihen eskarimullistukseen :) Vaatteiden nimikoimiseen olen jo tilannut molemmille lapsille laput ja jännityksellä odotetaan milloin namebubblesin paketti saapuukaan.
 Syksyn ja ennen kaikkea talven kylmemmille keleille pistin myös tilaukseen sukkahousuja Silverjunglesta. En vaan voi vastuttaa ihastuttavia tähtiä. Pikkutäryllekin lähti omansa. Meillä siis poika kulkee vielä sukkahousuissa, koska muuten sukista vähintään toinen olisi aina hukassa ja laatikossa kasa parittomia. Pojille tuntuu olevan kivat sukkikset kadoksissa, mutta tuolta viime vuonna muutamat tilatiin ja hyviksi todettiin :)

 Alestakin on jotain eskaria ajatellen tarttunut. Yritin niitä kuvatakin, mutta lähes kaikki kuvat olivat tälläisiä 

 Lähes joka kuvassa siis rakas Pikkutäry pärstänsä, kätensä tai sitten, kuten tässä H&M:n mekon ja Tellun lemppareiden Nosh Organicsin velourhousujen kanssa, sievän kokoa 28 olevan jalkansa kanssa. Esittelyssä siis ne ainoat ilman ruumiinosia olevat kuvat. Ehkä tästä kerrasta jo opin ettei Pikkutäryn kanssa kuvata eli toisin sanoen ei kuvata laisinkaan? Joka tapauksessa mm. tälläistä on löytynyt
 Lindexiltä -50% huppari ja ruututunika
 Myöskin puoleen hintaan Nova Starin paita sekä huppari
 POMPdeLUXilta -70%
 Ja vielä kevättä odottamaan Mini Rodinia puoleen hintaan. Toivottavasti tuo harmaa huppari vielä silloin kelpaa.

 Tänään ollaan lähdössä tien päälle ja Tellu jääkin siltä reissulta viettämään vielä lomaa mummon kanssa. Käyvät ostamassa repun ja jotain muuta pientä eskariin. Itse palaillaan näillä näkymin alkuviikosta juuri sopivasti arvontapuuhiin, joten muistakaahan osaliistua kesäarvontaan! Edelleen voittamisen todennäköisyys on huikaisevan hyvä osallistumisprosentin ollessa olematon. Ja pyydän jo anteeksi kirjoitusvirheitä sillä Pikkutäryn kanssa tämäkään ei nyt suju.
 Mukavaa viikonloppua!

25. heinäkuuta 2012

Alevinkki: me&i -70%

 Olin menossa vauvalahjaa katsomaan ja ilokseni huomasin me&i:n nettikaupassa kaiken olevan 70% alella. Niinpä mukaan lähti vauvalahjan lisäksi hieman muutakin.

Itselleni

Tellulle (toivottavasti tykkää)

Ja lahjoiksi perheeseen, jossa tiedän näitä rakastettavan

23. heinäkuuta 2012

Sataa aina vaan

 Viikonloppuna saatiin nauttia hyvästä säästä, mutta vaihteeksi on taas ollut synkkää ja sateista. Niinpä aurinkoisempia kelejä odotellessani haluan vain muistuttaa, että blogin kesäarvonta on käynnissä kuun loppuun asti täällä . Nyt on oikeasti huippuhyvät mahdollisuudet voittaa mikäli vain palkinto yhtään kolahtaa.

22. heinäkuuta 2012

Mittä mun kolu?

 Näin kysyy Pikkutäry yhä useammin ja tänään veti jo raivarit kun korua ei ollut. Tellu ei tietenkään halua omistaan lainata, koska eihän Pikkutärylle voi isojen tyttöjen koruja antaa! Niinpä pojalle pitää hankkia oma mahdollisimman kestävä ja halpa. Vaan onko pojalle sitten korua helppo löytää? Netistä pikaisesti katsoessani moni yritys myy lasten koruja, mutta ehkä pinkeille, kimaltaville kukille, perhosille, sydämille ja muille vastaaville olisi parempi nimitys pienten tyttöjen korut? Tai no voihan niitä pojatkin käyttää en kiellä. Pikaisella tutkinnalla pojille löytyy pääkalloja yms. mutta ei kiitos etenkään näin pienelle. Helmissä vallitsevana värinä on vaaleanpunainen. Itse en sitä luokittele sen enempää tytön kuin pojankaan väriksi, mutta annetaan Tellun pitää tässä kohtaa käsityksensä isojen tyttöjen koruista etenkin kun itselläni muistissa on vielä tytönkin kohdalla useita kertoja tapahtunutta helmijahtia pitkin olkkaria. Jotain yksinkertaista siis. Lasten riipuksistahan löytyisi tähteä yms. kivaa kuviotakin vaan eipä taida ketjutkaan olla tarpeeksi kestäviä pojan menoon ja käyttöön. Ainut mitä satuin löytämään oli tämä
Myynnissä täällä

Tiedän ettei tuo kuitenkaan ole Pikkutärylle se juttu joka jaksaisi innostaa. Liian väritön. En sitten tiedä pitäisikö kylmästi vaan katsoa jos löytäisi sittenkin kivan riipuksen ja tarpeen mukaan laittaa se tuollaiseen nauhaan?  Etenkin jos jostain löytäisi värikkäämmän nauhan. Viime yönäkin kuitenkin 5h ainakin yhtä monessä pätkässä nukkuneena en jaksaisi alkaa etsimään tarvikkeita erikseen. Olisi ihanaa jos pääsisi helpolla ja saisi korun kerralla. Tytöille on niin helppoa hommata kun löytyy lähes joka kaupasta. Tai sitten meillä on vaan hankala äiti ja ihmeelliset lapset :)

19. heinäkuuta 2012

Lastenhuonemietintää

 Pian aletaan olla syksyssä ja Pikkutäryn olisi aika muuttaa Tellun huoneeseen. Mieluiten pojalle sisustaisin oman huoneen, mutta koska ylimääräisiä huoneita ei ole joutuvat lapset isohkosta ikäerosta huolimatta jakamaan huoneen. Värityksen osalta mennään varmaan aika perusväreillä, vaikka Tellu haluaisikin pitää tyttömäisen valtakuntansa. Olen tässä kuitenkin pohtinut kahta suurta kysymystä. Kerrossänky vai molemmille omat? Koulupöytä Tellulle + pikkuryhmä Pikkutärylle vaiko isohko pöytä yhteiseksi molemmille? Tällä hetkellä yhteinen pöytä kuulostaa hmm melko riitaa aiheuttavalta ja isolta Pikkutärylle, mutta onko molemmille pöydät jo liikaa? Jos ei kokoluokkansa suurimpia valitsisi niin ehkä kyllä tilan puolesta menisi molemmat kyllä. Mietin myös mitä ihmettä tehdään kun Tellu jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan enemmän omaa tilaa? Vaikka huone suurehko onkin niin ei sitä valitettavasti pysty jakamaan molemmille omiksi huoneiksi. Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan sillä itselläni ei nyt yhä edelleen osaksi valvottujen öiden takia raksuta!

15. heinäkuuta 2012

Vuoden ekat

 Nyt mennään taas tylsästi ilman kuvia sillä en vieläkään ole oppinut ettei sadesää + kameran lopussa oleva akku ole tosiaankaan itselleni sopiva yhtälö. Mutta siis niihin höpinöihin... Täällähän ei ole lapsille sellaista mahtavaa paikkaa kuin leikkipuisto. Itse lähiössä kasvaneena mietin mitä lapseni jäävät ilman? Ok, on lapsille varmasti hienompaa ja ikimuistoisempaa kun leikkipuistoon pääsee harvemmin, mutta kuuluuhan puistoiluun myös kaverit ja muut sellaiset. Puiston puuttuessa pitää kuitenkin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja niinpä oman pihan alkaessa kyllästyttää lähdemme kävelylle metsään/ metsätielle, jossa lapset saavat juosta, kiipeillä ja etsiä aarteita. Loppukesä ja syksy onkin metsässä oikeaa aarreaikaa. Lapset ovat nytkin ehtineet tunkea suihinsa ties kuinka paljon metsämansikkaa (löytyy jopa omalta pihaltakin) ja mustikkaakin. Tänään menimme lopulta retken päätteeksi kastumaan läpimäriksi, kun satuimme löytämään vuoden ekat tuoreet kantarellit! Suurimman osan jätimme vielä kasvamaan toivoen ettei joku roisto löydä apajaamme, mutta iltapalaksi nautimme sienikeittoa. Kyllä oli hyvää!

14. heinäkuuta 2012

Ihan pihalla

 Ennen lapsia hallitsin koneet ja tiesin missä mennään. Nyt ainut minkä myönnän hallitsevani on ompelukone. Tietokonetta osaan käyttää, mutta ongelmia en enää ratkoa eikä jotain taitoa vaativa hienosäätökään taida enää sujua. Lisäksi meillä vierailleen pikkupojan sanoja lainatakseni meidän koneet on ihan mummoja. Tv sentään on jo ihan nykyaikaisen näköinen, iso ja littana, kun edellinen hajosi. Pian olisi siis aika hommata uusi tietokone, mutta eihän tälläisellä kalkkiksella läppäreistä ole mitään hajua. Kännykkäkin kaipaisi uudistusta. Ennen mukanani seurasi uusinta uutta oleva Nokialainen, mutta nyt useita vuosia vanhan seuralaiseni temppuiluja kiroten ja taistellen mietin mihin kummaan se kannattaisi vaihtaa?  Onko tähän astinen luottokumppani Nokia jo nykyään auttamatta surkea valinta ja osaako uusia kännyköitä enää tälläinen erakoitunut mamma käyttääkään? Ehkä pitäisi tälläkin saralla taas ottaa itseään niskasta kiinni ja päivittää tietonsa nykypäivän tasolle! Sitä ennen vedän kuitenkin pitkähihaista ylle (kesä älä jooko vielä karkaa) ja painun kirjaimellisesti pihalle.

Muoks. Pikkutäryn kiirehtiessä kaikkein tärkein meinasi unohtua eli ihanaa saada uusi lukija!! Sydämellisesti tervetuloa!

11. heinäkuuta 2012

Kesäyönä

 Pikkutäryllä on taas menossa oireidensa suhteen vaikeampi vaihe. Vain pystyssä olisi edes hieman parempi olla. Tämä tietää itselleni valvottuja öitä ja jumittavia päiviä. Kuitenkin ennemmin istun keinuttelemassa valoisammassa kesäyönä kuin pilkkopimeässä talven viimassa. Valoisammassa kun jaksaa kuitenkin paremmin. Valvomisen käydessä entistä raskaammaksi täytyy yrittää nukkua lapsi mahan päällä.  Voin sanoa ettei 8kg painava lapsi tunnu vielä missään, mutta 13kg alkaa jo pidemmän päälle tuntumaan. Ei voi ainakaan sanoa etteikö Pikkutäry olisi läheisyyttä ja syliä osakseen saanut :) 

9. heinäkuuta 2012

Kotiäidin elämää

 Aloittaessani tätä blogia meillä oli meneillään erittäin rankka vaihe. Pikkutäry oli koko sen astisen elämänsä ollut vaivainen ja luulin helpotusta jo tulleen. Vaan eipä tullutkaan kun ehkä vasta nyt, ainakin toivottavasti, alkaa helpottamaan. Pitkään jatkuneilla parin tunnin yöunilla ajatusmaailma katoaa lähes olemattomiin. Ei ollut luovuutta keksiä blogille edes nimeä.

 Tänään lapset (tai lähinnä Pikkutäry) istuivat kerrankin kiltisti lastenohjelmia katsoen. Sain rauhassa laittaa ruokaa ja jopa ajatella. Erään puhelun jälkeen siinä sitten pohdin kuinka kuusi vuotta kotiäitinä on muuttanut minua. Pystyn hyvin jopa unohtamaan kännykän kotiin tai vastaamaan kun jaksan. Kiire on muuttanut muotoaan tai jonkun mielestä poistunut elämästäni kokonaan. Päivien sisältö on paljon rikkaampi ja arvaamattomampi, puhumattakaan kuinka paljon erilaisia tunnetiloja päiviin mahtuukaan. Helpommalla ehkä pääsisi oikeissa töissä (saisi jopa pitää ruoka- ja kahvitaukoja), mutta olisiko minusta enää siihenkään? Sopeutumista se ainakin kaikilta vaatisi. Koska täällä ainakin vuoden päivät vielä vietetään kotiäidin elämää niin olkoot se bloginkin nimi kunnes tulee taas uusi entistäkin parempi mieleen :)

Ainiin, joku on ehkä joskus miettinyt, että mikä ihmeen Pikkutäry? Kuka kummassa nyt kutsuu lastaan noin hölmöllä nimellä? Onko täällä ihan tärähtänyttä sakkia? Ehkä onkin, mutta on nimellä ihan tarinansakin. Miehellä on töissään oma "lempinimi", joka ei kuitenkaan ole täry vaan joku aivan muu miehen alaan liittyvä. Pojan synnyttyä sitten miehen työkaveri oli kahvipöytään tullessaan huikannut iloisesti, että Pikkutäryn iskähän tarjoaa pullakahvit perheenlisäyksen kunniaksi. Pikkutäry kulkee siis miehen työporukassa toisinaan vieläkin Pikkutärynä, vaikka kotona nimi elääkin vain täällä blogimaailmassa.

2. heinäkuuta 2012

Kesäarvonta

Keväällä pitkän odottelun jälkeen (ajattelin ettei lahjaksi saadun puisen nuppipalapelin rikki mennyt pala heitä kiinnostanut, kun useaan kuukauteen ei kuulunut mitään) yllättäen Egmont Kustannus/ Kirjalito lähetti meille korvaavan tuotteen lisäksi tuotehyvityksenä nuppipalapelin. Pikkutäryä tuo ei enää jaksanut kiinnostaa ja se on pyörinyt jemmalaatikossa. Nyt sateista päivää piristämään päätin laittaa arvonnan pystyyn. Palkintona on siis Ella&Aleksi puinen nuppipalapeli, jossa 7 erilaista palaa.

Kuvan lainasin täältä kun tällä säällä oli turha yrittää kunnon kuvaakaan saada.

Nyt on mahtavan hyvät mahdollisuudet voittaa tekemistä pimeneviin iltoihin tai sateisiin päiviin! Osallistua voit jättämällä tähän kommentin ja arvonta päättyy 31.7.



Kuvaa etsiessäni Kirjaliton nettisivuja selatessani löysin paljon sadepäivinä varmasti meidänkin lapsia ilahduttavia tuotteita.
Pikkutärylle takuuvarmoja kirjoja traktoreista ja muista isoista koneista. En ymmärrä miten joku voikaan saada näistä tälläisistä kirjoista niin pitkäksi aikaa iloa, mutta en olekaan mies ja kiinnostunut aiheesta, joten kuvien tutkiminenkin jokaisen tarkan yksityiskohdan osalta jää itselläni vähäisemmälle.

Pelit ovat meidän lapsille takuuvarmoja viihdyttäjiä. Jopa Pikkutäry pelaa jo yllättävän pitkiä aikoja ja voisi malttaa muistipeliäkin pelata ainakin jos hieman vähentäisi korttien määrää.


Erilaiset väritys- ja puuhakirjat on meillä kovassa kulutuksessa. Tellu ei enää viimeksi halunnutkaan perinteisiä kirjoja vaan on nyt kiinnostunut näistä vaatesuunnittelupuuhakirjoista vai mitä ovatkaan. Yhden paksun kirjasen kuitenkin sai kesäloman alkaessa ja nyt se on täynnä hienoja suunniteltuja asukokonaisuuksia.

En tiedä alkaako nämä cd-sadut olemaan jo kohta kivikautista tavaraa (ainakin kaupan valikoimat ovat jo pienet), mutta meillä lapset usein rauhoittuvat kuuntelemaan satuja useita kertoja peräkkäin.