21. helmikuuta 2013

Pohdintaa kotiäitiydestä

 Lapsen lähestyessä kolmen vuoden rajaa alkavat ajatukset viimeistään kääntymään töihin paluuseen. Itse mietin jo viime syksynä Tellun aloittaessa eskaria miten seuraava syksy hoidettaisiinkaan. Tahtoisin siis olla kotona, kun lapsi aloittaa koulunkäynnin, mutta tuo yksi kotielämän rajapyykki ylittyisi kesällä. Päätin asian kuitenkin järjestyvän tavalla tai toisella. Eihän tuo toive nyt voisi olla muutamasta kuukaudesta kiinni etenkään kun vakituista työpaikkaa ei olisi odottamassa. Toisaalta taas tuntuu pidetäänkö tälläistä useita vuosia kotona viihtyvää äitiä ihan lusmuna? Nykyäänhän pienten lasten äidit tahdottaisiin takaisin työelämään mahdollisimman pian.

 Mitään lusmuilua ei kuitenkaan mielestäni kotiäiti harrasta vaan lasten sekä siinä ohessa kodin hoitaminen käyvät kyllä työstä. Päivät ovat erittäin työntäyteisiä eikä ainakaan maalla asuessa aikuiskontakteja ole läheskään joka päivä. Itselleni tämä on sopinut sillä olen halunnut olla lasten arjessa täysipainoisesti läsnä kun he ovat vielä pieniä. En muista omasta lapsuudestani mitään yhteistä vanhempieni kanssa, mutta toivottavasti omat lapseni aikuisina muistaisivat.

 Mietin myös miten erilaisessa asemassa esikoinen on saadessaan olla kotona paljon kauemmin. Tellun eskarivuosi ja näillä näkymin koulun aloitus sujuvat turvallisesti kotona vanhemman kanssa, mutta kuinka mahdollista se on enää Pikkutäryllä saati sitten hänen sisaruksellaan? Epäilen vahvasti ettei siinä vaiheessa enää pelkkä tahtotila riitäkään mahdollistamaan toivetta. Suuri unelma olisikin tehdä töitä kotoa käsin, mutta aika näyttää mihin työhön kotiäidin ura aikanaan vaihtuukaan.

 Lopuksi voin suurella ilolla ilmoittaa, että kuvaongelmat ovat viimein voitettu. Tulossa siis vihdoin postauksia ihan kuvien kera kunhan ensin ehdin niitä nappailemaan.

14. helmikuuta 2013

14.2

 Vaikka itse en karun menneisyyden vuoksi ole oppinut ystävänpäivästä perustamaankaan niin silti tämän lainauksen myötä haluan toivottaa teille hyvää ystävänpäivää!

"Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä...kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupasta valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..."
   -Antoine de Saint-Exupéry

10. helmikuuta 2013

Liukasta laskiaista

 Tänään käytiin kokeilemassa ystäväperheen kanssa vaatteiden kestävyyttä retkeilemällä laskiaismäkeen osittain tihkusateessa jopa viideksi tunniksi. Vaikka sää ei suosinutkaan niin oli hurjan kivaa paistella makkaraa ja katsella lasten riemua :) Mäki vei etenkin lopuksi hurjan lujaa, mutta onneksi Pikkutäryltä karkasi aina liukuri alta ennen kuin pääsi vielä kunnolla vauhtiinkaan.

Valitettavasti kuvia en pysty vieläkään lähettämään, mutta tulipahan talvivaatteiden vedenkestävyys testattua.
Tytsy oli Pompdeluxin haalarissaan sisävaatteiltaan täysin kuiva kuten myös Pikkutäry Ticketissään , vaikka kotimatkalle ulkoapäin täysin läpimärkiä lapsia ei olisi viitsinyt autoon ottaa. Lasten kaverilla oli  Reimatecin takki sekä housut ja hänellä vaatteet kastuivat käsivarsista sekä polvista alaspäin. Onneksi lapsi kuitenkaan ei aivan jäässä ollut! Reiman puolustukseksi voin kyllä sanoa, että Pikkutäryn Reimatecin hanskat kyllä pitivät veden ulkopuolella, mutta kyllähän tämäkin "testi" hieman vahvisti omia kokemuksiani merkin ulkovaatteista. Harmi sinällään sillä en tiedä uskallanko satsata Reiman kevätvaatteisiin, vaikka varsin kivoja vaihtoehtija olisikin tarjolla.

 Hyvin siis talvivaatteetkin kestävät vesikelejä ja kaikkein pahiten kastuimme me aikuiset! Sauna, viltti, takka ja kuuma juotava ovat päivän reippailujen jälkeen erittäin kaivattuja. Päivän kokemusten jälkeen päätin myös, että ensi talveksi on kyllä itsellekin hankittava oikeasti kunnon varusteet ihan kengistä päälakeen asti!

3. helmikuuta 2013

Sivuraiteella

 En tiedä onko teistä koskaan tuntunut, että elämänne olisi ikään kuin luisunut sivuraiteelle? Oma elämäni ei edes lapsuudessa ollut helppoa, joten sivuraiteilla on tullut käytyä useasti. Aina sieltä on palattu entistä vahvempana eikä luisuminen seuraavalla kerralla tapahdu enää yhtä helposti. Joskus kuitenkin tapahtuu liian paljon liian vähässä ajassa ja sitä huomaakin taistelusta huolimatta taas olevansa jo liiankin tutuksi tulleella sivuraiteella. Onneksi kokemus on opettanut, että täältä päästään ennemmin tai myöhemmin taas poiskin!

 Täällä siis tällä hetkellä lastenvaatteet sun muut tuntuvat hurjan pinnallisille asioille. Ei jaksa kiinnostaa vaikka tarvetta olisikin. Blogin teknisiin ongelmiinkaan ei ole ollut voimia puuttua. Kyllä täältä vielä noustaan, mutta en tiedä milloin. On todella rankkaa katsoa kuinka itselle läheinen ihminen menettää hetkessä elämänhalunsa ja hiljalleen kituu pois. Lääkärit ovat ihmeiden tekijöitä, mutta eivät välttämättä pysty ihmeisiin ellei potilaassa ole halua parantua.  Tämän sekavan kirjoituksen tarkoituksena oli siis ilmoitella, että palaillaan kunhan se pääraide tai aurinko taas löytyvät.