27. huhtikuuta 2014

Äidin tyttö (haaste)

 Välillä sitä oikein ihmettelee mistä kummasta lapset saavatkaan niin mahtavan hienoja ideoita päähänsä. Tai kuinka joku asia ylipäätään tulee lapselle mieleen. Lapset ovat niin ihanan aitoja ja luovia. Heistä kun osaisi itsekin ottaa useamminkin mallia!

 Tänään ulkoa lounaalle tullessa Tellu valitti kovaa janoa. Otti hanasta lasillisen vettä ja istuutui paikoilleen jääden tuijottamaan lasiaan. Tiedustelin eikö ollutkaan jano, mutta tytön oma jano olikin jäänyt suurempien ajatusten alle. Tellu kun oli alkanut ajatella kaikkia niitä lapsia jotka eivät saakaan puhdasta vettä ja niitä jotka joutuvat kuolemaan sen takia! Hieman surullisena tovin asiasta kerrottuaan tyttö päätti aikuisena lähteä miljoonien vesipullojen kanssa auttamaan näitä lapsia ja parantamaan maailmaa. Vielä illalla ennen nukkumaan menoa harmitteli kuinka kauan kestää tulla aikuiseksi.

 Yksi pieni tyttö ei voi yksin maailmaa pelastaa, vaikka tahtoa olisi kuinka. Nyt haastankin teidät auttamaan Tellua haaveessaan eli lahjoittamaan puhdasta vettä sitä tarvitseville! Apua välittää moni taho ja lahjoitus tapahtuu vielä helposti netistä! Esim.
Kirkon ulkomaanavun toisenlainen lahja- sivustolla voit 25€:lla lahjoittaa puhdistettua vettä 1750 ihmiselle vuorokaudeksi.

Unisefilla on käynnissä Syyrian lasten hätäapuun Jano-kampanja vielä 30.4 asti. Yhdellä vaivaisella eurolla saa jo vettä 10 lapselle viikoksi!

Suomen World Visionin sivuilta saa 5 eurolla puhdasta vettä lapsille tai 18 eurolla Keniaan metrin lisää vesiputkea ja Intiaan parannusta maanviljelijöiden kastelujärjestelmiin. Kastelujärjestelmä parantaa satoa.

 Jos joku miettii, että mitähän tuo äidin tyttö tarkoittaa niin allekirjoittanut miehensä sanojen mukaan pelastaisi siipiensä suojaan kaikki maailman lapset hädästä jos vain voisi.

25. huhtikuuta 2014

Taianomainen Loru

 Maanantaina raskaan yön ja uuvuttavan päivän jälkeen en ollut uskoa silmiäni huomatessani voittaneeni Amalian Helmiä- blogin arvonnan. Meidän pikkuinen saisi ihanan Lorupipon! Koon kanssa pähkäilin, mutta onnekseni päätin valita pienimmän.

 Tämä ihanuus saapui hämmästyttävän nopeasti ja pääsi heti sovitukseen. Ikiliikkujan kuvaaminen ilman selvää kasvokuvaa (kuvankäsittelyohjelma olisi kätevä) oli lähes mahdoton tehtävä ja kuvat näyttävätkin näytöllä aivan kamalille eivätkä tee kunniaa aivan ihanalle pipolle.

 En tiedä mikä taika tässä pipossa on, mutta pipo päässä poika ei ole kertaakaan huutanut! Päinvastoin nauraa räkättää iloisesti. Pitäisiköhän kokeilla toimiiko taika yölläkin? Kauppareissulla valui muutamaan otteeseen silmille, mutta sekin sai vain naurun rätkätykset aikaan. Ihana pipo ja vielä ihanampi aurinkoinen Jyrä!

 Myös Pikkutäry tykästyi pipoon ja haluaisi samanlaisen punaisena. Valitettavasti väriä ei ole valikoimassa, mutta mustakin kuulemma kelpaisi. Olen kamalan huono kokeilemaan mitään uusia merkkejä ennen kuin olen muualta käyttökokemuksia kuullut. Tämä pipo vakuutti kyllä jo muutaman päivän testauksella ja mikä parasta nämä pipot tehdään ihan kotimaassa! Erittäin mielelläni suosinkin suomalaista suunnittelua ja etenkin valmistusta. Hyvin suurella todennäköisyydellä taidan siis tilata pienemmälle vielä housut ja isommalle kesäpipon. Jos merkki ei vielä ole tuttu niin suosittelen käymään ihastelemassa Lorun sivuilla ihania pipoja, mekkoja jne.!

23. huhtikuuta 2014

Katse lattiaan

 Vielä ei olla rakentamisessa sisustamisvaiheessa, mutta hiljalleen pitäisi alkaa myös miettimään mitä ihmettä sitä lattiaan laittaisikaan. Vaihtoehtoja tuntuu löytyvän, mutta mikä olisi paras koira- ja lapsiperheessä?


Puu
 Perinteinen, lämmin ja kestävä. Käsittelemällä saisi haluamansa, mutta onko enemmän vanhojen talojen materiaali?


Laminaatti
 Edullinen, helppohoitoinen ja värejä sekä kuvioita löytyy vaikka kuinka. Asentaminen ja hinta (vaikka halvinta ei kannatakaan valita!) puoltaisivat ja lattialämpökin helpottaisi materiaalin kylmyyteen. Joku kuitenkin tökkii sillä tässä nykyisessä kodissa on huonoja kokemuksia.


Parketti
 Kenties klassinen valinta? Vaahtera- ja pyökkiparketteja lukuun ottamatta soveltuu myös lattialämmityksen kanssa. Hiottavissa ja erilaisilla värikäsittelyillä tarjontaa riittää. Onko kuitenkaan paras vaihtoehto täystuhoperheeseen?


Vinyylilankku
 Vinyylilankkulattia on muovimattoa helpompi asentaa lukkoponttinsa ansiosta. Helposti hoidettava, kestävä ja hiljainenkin. Lapsiperheessä siis varmasti hyvä.


Korkki
 Ekologinen, lämmin, hiljainen ja mikä parasta ei kerää pölyä. Monenlaisia vaihtoehtoja. Asentaminenkin sujuu ihan kotiremontoijalta.


Linoleum
Kestävä ja helppohoitoinen. Ainakin Forbolle on myös myönnetty joutsenmerkki. Helppo luoda erilaisia lattiapintoja. Lastenhuoneissa voisi leikitellä kunnollakin.


Vinyylikorkki
 Vinyylinen pinta ja korkkia altapäin. Kahden materiaalin yhdistelmä sopii lapsille ja koirille. Korkki tuo materiaaliin joustavuutta sekä eristää lämpöä sekä ääntä. Helppo hoitaa ja asentaminenkin sujuu.


 Pöh en saanut taaskaan lisättyä kuvia. Missähän taas mättää? Kunhan kuvien lisäys onnistuu niin näytän mitä ihanaa posti meidän pienimmälle tänään toikaan :)



22. huhtikuuta 2014

Suklaayliannostus kera huudon

 Pääsiäisestä taas hiljalleen takaisin arkeen. Talo tuntuu niin kovin hiljaiselle, vaikka nuorimmainen osaa yöllä ääntä pitääkin. Olo ei siis ole kovin rentoutunut, mutta mukavaa meillä silti oli. Suurimmaksi osaksi nautittiin ihanasta säästä ulkona; paistettiin makkaroita, pelailtiin, retkeiltiin lähimetsässä ja leivottiin hiekkakakkuja. Tavallista, mutta mukavaa yhdessäoloa :)


Suklaatakin lapset saivat taas ihan liikaa. Muutamana vuotena en ole itse ostanut yhtään munaa. Ei tarvitse kun suku, kummit ja ystävät kantavat niitä kilpaa lapsille. Perheen nuorimmainenkin sai valtavan satsin.


Tässä kohtaa piti olla kuva Jyrän munasaaliista, täydestä huopakorillisesta suklaaherkkuja, mutta bloggerpa ei ole koko päivänä suostunut sitä lisäämään. Kuvasta kyllä saattoi puuttua Kinderi ja pari suklaapatukkaa jotka menivät parempiin suihin. Ei kun äidinmaidon kauttahan mä vaan lapselleni niitä suklaita syötin :D Kasasta selvästi kuitenkin huomaa ettei joskus pieniä lapsia omanneet aikuiset enää muista ettei 8kk:n ikäinen vielä suklailla herkuttele. Tai mistäs tiedän jos itse ovat antaneet, mutta tämä julmuriäiti ei todellakaan anna. Sitten on se joukko jotka tuo pienimmällekin tasa-arvon vuoksi. Ei siis miehenalulta herkut lopu ihan äkkiä elleivät katoa parempiin suihin.


 En tiedä kostaako Jyrä syödyt suklaat huutamalla, mutta tänään siis koko päivä on taas ollut pelkkää itkua ja parkua. Niin on nytkin. Pakko kai tuon paristojen on joskus loppua että saisi edes hetkiseksi kädet vapaiksi tai vielä parempaa torkahdettua?!? Nyt huutava poika turvakaukaloon ja suihkun kautta epätoivoisesti etsimään nukkumattia...




18. huhtikuuta 2014

Oho

 Kamerasta olikin akku loppunut, joten mennään taas tylsästi ilman kuvia. Pääsiäistä kyllä tulinkin vain toivottelemaan. Meillä sitä vietetään kasvaneen lapsilauman kanssa ihan kotona auringosta nauttien, pelaillen ja suklaamunia tuhoten. Ehkä huomenna saadaan pääsiäiskokkokin mikäli tuuli tyyntyy tarpeeksi. Täälläpäin ei ole tapana moista poltella, mutta valtava risukasa odottaisi polttamista ja makkarat paistamista joten miksipäs ei moistakin kokeiltaisiin :)


 Postauksen otsikko viittaakin pienimmän uusimpaan taitoon, joka on ainakin hänen mielestään niin hurjan kiva. Jyrä siis heittelee tuttiaan ja hihkuu kilpaa auringon kanssa loistaen oooooho. Aluksi nosti tutin itse saadakseen heittää uudelleen, mutta muut lapset opettivat kuinka palvelulla saa tutin helpommin ja vähemmillä voimilla lattialta. Onneksi tuli se tuttiketju ostettua niin pysyy tutit reissuissa tallessa ja vielä suuremmaksi onneksi poika ei ole keksinyt ruokalautasella tms. voivan harrastaa tätä samaa leikkiä. Oho-miehen huudellessa tällä kertaa kurkku suorana jotain aivan muuta toivotan kaikille ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä! :)

15. huhtikuuta 2014

Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu

 Tänään meidän piti aamusta lähteä tekemään viikon ruokaostokset ja iltapäivällä Jyrän nukkuessa askarrella. No ei tehty kumpaakaan! Sain taas todeta lasten kanssa voivan sattua mitä vaan ja niinpä aamupäivällä tehtiin retki terveyskeskukseen ja iltapäivällä nukuttiin kaikki kolme parin tunnin päikkärit.

  Pikkutäryllä oli aamusta virtaa ja nauttiessani Jyrän kanssa aamupalaa kielsin poikaa riehumasta ettei mitään sattuisi. Heti sen sanottuani poika pomppasi, kompastui jalkoihinsa ja iski naamansa Tripp Trappiin. Ei näyttänyt pahalle, mutta hampaat ylähuulesta läpi.

 En tiedä mikä meidän lapsilla on, mutta vastaavat hammasturmat ovat tulleet liiankin tutiksi. Tellu kävi pienenä kolme kertaa parin kuukauden sisällä hammasturman takia näyttämässä olemattoman purukalustonsa, koska kova isku oli sattunut kunnolla ikeneen eikä tiedetty oliko aiheuttanut hampaan aluille vahinkoa. Nyt myöhemmin rautahampaiden tultua olemme voineet huokaista helpotuksesta; kunnossa ovat. Pikkutäryllä oli ennestään yksi hammas mustana, mutta ilmeisesti nyt ei onneksi ollut hammas vahingoittunut vaan pojan valittama hammaskipu johtui ihan huulesta. Kauhulla odotan milloin meidän 8kk:n ikäiselle alkaa sattua ja tapahtua! Seisoa ja kävellä kun tukea pitkin pitää aamusta iltaan, mutta hups kuinka vaikeaa onkaan muistaa etenkin innostuneena pitää edes toisella kädellä jostakin kiinni.

 Näillä meidän kokemuksilla voisinkin jakaa pienet ohjeet, joita kukaan ei toivottavasti koskaan tarvitse.

1. Vedä syvään henkeä ja rauhoitu (pätee myös moneen muuhun)
2. Tyrehdytä verenvuoto. Pään alueelta verta tulee paljon, joten usein tilanne näyttää pahemmalta kuin todellisuudessa onkaan.
3. Tutki vauriot. Hampaat voivat ylähuuleen tehdä kunnon reiän, mutta se paranee kyllä itsestään muutamassa päivässä.
4. Kiikuta näytille jos ikenissä tai itse hampaassa on selviä merkkejä tapaturmasta. Suurella todennäköisyydellä mitään ei maitohampaille tehdä, mutta mikäli tapaturma on aiheuttanut esim. maitohampaan vääntyessä rautahampaiden aluille vahinkoa on hyvä olla merkintä terveystiedoissa. Jos siis vahinko sattuu illalla tai viikonloppuna voi rauhassa odottaa seuraavaan aamuun.
5. Anna lapselle jotakin kylmää. Jäätelö, jäiset marjat tms. auttaa turvotuksen kanssa ja saa lapsen taas hymyilemään.
6. Tarjoa tarvittaessa päivä tai kaksi sosekeittoa (saa myös vauvalle tehtyä samaa ruokaa samalla vaivalla), kiisseliä yms. missä ei tarvitse juurikaan hampaita käyttää.

 Turvallista alkanutta viikkoa!

14. huhtikuuta 2014

Heltinki on maailman toisella puolella

 Huh, lapsimessuista selvitty monen kommelluksen kautta onnellisesti takaisin arkeen. Perjantaina Pikkutäry pelästytti koko perheen ripuloimalla. Tellu väänsi jo itkua ettei meille aina voi tulla joku tauti messujen aikaan. Onneksi suolisto olikin joutunut koville allergisen pojan salasyöpöttelyn vuoksi ja päästiin reissuun :)

 Jo 2 km:n matkan jälkeen kuului ensimmäistä kertaa se niin tuttu kysymys joko ollaan perillä. Alle 10km:n matkan jälkeen Pikkutäry jo huokaili Helsingin olevan maapallon toisella puolella ja tätä hokemaa kuunneltiinkin sitten pari tuntia putkeen. Päätin vakaasti ennen seuraavaa reissua hankkivani autoon dvd-vehkeet matkantekoa mukavoittamaan sillä kirjakassi, lastenlaulut ja satucd:t ei enää vaan tehoa.

 Itse messuilla aika lensi kuin siivillä. Mentiin ihan lasten mukaan, joten ostokset jäivät kovin minimiin ja kotiin tuomisiksi oli lähinnä onnellisia muistoja ja iloisia lapsia. Pikkutäryn suosikeiksi nousivat lentokoneiden, junien ja rekkojen pienoismallit sekä pelastuslaitoksen ja poliisin osastot. Myös Hopen lelujenvaihtopiste oli pojasta kiva, sillä sinne saattoi jättää pelottavan dinon ja saada hauskemman lelun tilalle :) Tellusta kaikki oli niin kovin ihanaa ja kivaa ettei mitään ykkössuosikkia löytynyt. Jyräkin yllätti vanhempansa sillä ei huutanut messujen aikana kuin muutaman hassun minuutin. Liekö ihmisvilinä vai mikä tehnyt sen ettei pienellä ollut ihmetykseltä aikaa huudella :)

 Vaikka mentiin täysin lasten mukaan niin kirjojen ja puuhavihkojen yms. lisäksi pienet ostokset ehdin pikaisesti napata minäkin. Heräteostokset kyllä jäivät sillä perheen miesväki ei jaksanut yhtään vaatteita ihmetellä, joten Tellun kanssa lähes kirjaimellisesti juostiin monta ihanaa osastoa läpi.
 3kpl Mehujehuja lähti meille. Pikkutärylle tietysti punainen, vihreä menee mökkikäyttöön ja keltainen odottelee kotona hieman Jyrän kasvamista. Skidin osastolta Pikkutärylle jo ne etukäteen suunnitellut canvashousut sekä Jyrälle tuttiketju. Myös ruokalappu oli tarkoitus ostaa, mutta en tajua miten se ei vieressä olleelle kassalle asti päätynyt. Ehkä taas yksi valvottu yö teki tehtävänsä?

 Kotimatkalla kävimmekin tutustumassa lähiöihin. Emme vieläkään miehen kanssa ymmärrä miten voi olla mahdollista, mutta koimme varsin jännittäviä hetkiä kotiin päin lähdettyämme. Usean sadan ajetun kilometrin jälkeen juuri moottoritielle päästyämme auto alkoi kummasti tärisyttää. Yhden renkaan pultit olivat löysällä ja koska olimme tilavammalla kakkosautolla, miehen työvehkeellä, liikkeellä ei meillä ollut matkassa mitään millä niitä kiristääkään! Mateluvauhtia siis lähimmästä rampista ylös etsimään huoltoasemaa, kauppaa tms. mistä saataisiin apua. Onneksi tämä tapahtui pääkaupunkiseudulla josta aina löytää melko läheltä jonkun paikan toisin kuin täällä korpipätkillä! Löydettiin siis huoltoasemalta apua ja päästiin onnellisesti kotiin:)

 Lopuksi täytyy todeta, että sain reissulla kokea itseni melkoisen tyhmäksi. Jyrä ei suostu käyttämään kuin rengastutteja ja olen ollut siinä uskossa ettei meidän tuttinauhat niihin käy. Tutteja on hukkunut matkan varrella paljon ja messuillakin meinasi hukkua tämän tästä. Tutin hukkumiselta messuvilinään pelasti lopulta Elodie Detailsin tuttinauha. Katsokaa nyt eihän tuossa mitään ongelmia ole!
  Nyt meillä kotona odottaneet merkin muut ketjutkin pääsivät heti tositoimiin. Josko nyt ei tarvitsisi ostaa tukkupakkausta tutteja kun pysyvät ketjujen ansiosta paremmin menossa mukana.

10. huhtikuuta 2014

Haaveet on tehty toteutettaviksi

 Tellu sai tänään mahtavaa ylläripostia; 2kpl pääsylippuja kauan haaveilemilleen lapsimessuille. Ilmoitti välittömästi miehelle, että iskä lähtee kanssa. Meillähän reissua on suunniteltu jo useampi vuosi, mutta eteisestäkin asti on jouduttu suureksi pettymykseksi kääntymään. Sitkeä yskä vaivaa itseäni yhä, joten Tellu on päättänyt tällä kertaa päästä messuilemaan keinolla millä hyvänsä :)

 Vauvan kanssa on ollut sen verran vaikeaa ettei isommille valitettavasti ole ollut aikaa ja voimia niin paljon kuin olisimme halunneet. Senkin puoleen tämä reissu tulee todella hyvään saumaan ja mies lupasikin ritarillisesti viedä Tellun kahdestaan jos oma oloni ei sitä salli. Muutoin mennään täysin lasten ehdoilla eli Tellun tuntien vaatteita, askartelua, eläimiä ja muita tyttömäisiä juttuja on kiikarissa. Pikkutäry taas vetää varmasti vauhdikkaampiin puuhiin ja pienoismallien maailmaan.

 Omat messutoiveeni ovat hyvin lyhyet ja liittyvät lähinnä lasten käyttäytymiseen. Josko lisäksi Pikkutärylle löytyisi punainen t-paita (2kpl taannoin hankittuja Mini rodineita ei kelpaa väärän värinsä vuoksi) ja Skidin osastolta hyvällä tarjouksella canvashousut hiekkalaatikolle.  Mehujehut voisi pistää harkintaan niin kotiin kuin mökillekin ja Lumoan messuilla julkaistavan lastenmalliston voisi Tellun kanssa kurkata. Ehkä nuorimmaisellekin olisi muutama tarpeellinen juttu mielessä, mutta katsellaan nyt kuinka käy :)

 Älkää siis peljästykö jos lauantaina messuilla tulee vastaan karannut lauma maalaisia, jossa on erittäin vilkas nuori mies, onnesta kirmaava nuori neiti, huutava vauva, seisomilleen nukahtava räjähtäneen oloinen äiti ja väkinäisesti joukon koossa pitävä mies :) Nyt suuntaan henkisesti valmistautumaan sillä lauantaista tulee pitkä päivä.

8. huhtikuuta 2014

Äitiyden ihanuutta?

 Ennen lasten saamista en olisi ikinä osannut kuvitella kuinka paljon tunteita rakas jälkikasvuni saa minussa aikaan jo ennen aamun sarastamista saati koko päivän aikana. En olisi myöskään osannut kuvitella kuinka tunteet voivat sekunnissa vaihtua pakahtuvasta onnesta silkkaan sisälläni salaa kiehuvaan raivoon. Lapset opettavat niin hyvässä kuin pahassakin.

 8 kuukauden unettomuus alkaa jo todellakin koetella ja toisinaan yön pimeinä tunteina mietin mikä ihmeen pikkupiru meille on vauvan muodossa saapunut. Ellen sitten fiksuna aikuisena itke vauvan kanssa kilpaa. Jyrän nukahdettua hän on taas maailman suloisin pieni äidin kullanmuru kunnes hetken päästä taas huudetaan. Ennen aamuyötä ehdin vielä kiroamaan koko yön nukkuvien vauvojen vanhempien niin rankkaa kommentit, häpeämään kiroamista sillä eihän se ole minulta pois ja häpeämään vieläkin kovemmin ajatellessani niitä jotka eivät koskaan voi saada edes omaa lasta.

 Aamulla lapset saavat ihmetellä kuinka äiti kiroaa kahvinkeitintä, joka ei toimi ilman sohvaa tai kuinka puuro näyttää pelkälle kuumalle vedelle jossa killuu marjoja tai niin kovin ravitsevaa koiranruokaa. Kerholainen saa evääksi kerhoon voiveitsen ja hänet haetaan sieltä kotiin usein nolona punastellen vartin myöhässä sillä ehtiihän jo muutamassa tunnissa unohtaa yhden lapsen olemassaolon.

 Jos jossain välissä erehtyy peiliin vilkaisemaan niin voi sitä järkytystä. Joku haamu, mörkö tai vastaava sieltä kurkkii takaisin ja mitä ihmettä sillä on päälläkin? Jos on päivällä menoa johonkin täytyy siis ottaa varman päälle ja unohtaa jo aamulla ne mukavat kotivaatteet ellei halua rikkinäisissä, likaisissa tai vaatekaapin häpeäpilkuissa ihmisten ilmoille lähteä. Onneksi maalla liikkuu vähän ihmisiä niin ulkona voi huoletta kirmata postin hakuun vaikka olisi unohtanut pukea päällyshousunsa.

 Tämäkö on sitä äitiyden ihanuutta? Pakko kai sen on olla sillä hetkeäkään en vaihtaisi pois! Meillä ei ilmeisesti saada kuin huutavia pikkupiruja, mutta uskaltaisin väittää niiden olevan niin valtavan rakkaita juuri siksi. Mitä vaikeampi elämän alkutaival on ollut sitä mahtavammalle tuntuvat ne  kaikista pienimmätkin hyvät hetket. Lapset ja heidän hyvinvointinsa eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka vaikeahan tätä kaikkea on yön pimeinä tunteina taas muistaa...

Pääsiäisruohot kasvamaan

Pääsiäinen on päässyt lähestymään salaa ja taas meillä meinattiin kylvää pääsiäisohrat liian myöhään. Ruohon sijaan meillä on siis Pikkutäryn vauva-ajoista asti kylvetty ohraa, jotka ovat pääsiäisenä olleet ehkä sentin mittaisia. Kiireisessä arjessa ei vaan kaikkea muista!

 Tellu oli koulussa askarrellut jo oman ruohoastiansa, joten kotona tehtiin sitten pojille.
 Oranssi on ihan Pikkutäryn itsensä suunnittelema. Mehupurkki on päällystetty oranssilla paperilla (punaista kun ei ollut) ja kahvaksi on haaraniiteillä laitettu punainen kartongin suikale. Ihan itse leikattu pupu on kuviopaperia. Pikkutäryn pääsiäisestä ei siis puutu väriä ja kantokahva ennustaa varmaan ruohojen päätymistä jossakin välissä lattialle.

 Jyrähän nyt ei vielä askartelusta ymmärrä, mutta kiireinen Tellu hieman auttoi. Kertakäyttöiseen kahvikuppiin tuli teippiä, keltaisesta helmiäiskartongista pupu ja porkkana on softista. Helppoa, tarpeeksi yksinkertaista ja edullista puuhaa tällä kertaa :)

7. huhtikuuta 2014

Housuja hoikkeliinille

 Meillä pojat ovat vauvasta asti olleet melkoisen hoikkia. Pikkutäryn jäljiltä siis onneksi löytyy melko sopivia housuja nuorimmaiselle. Olen aina yrittänyt suosia kuminauhalla kiristettäviä housuja, mutta ihan pienissä malleissa niitä taitaa vähemmän olla. Jyrä on isoveljeään hoikempi ja nyt Jyrän lähdettyä tutkimusretkilleen osa housuista ei oikein tahdo pysyä menossa mukana. Niinpä täytyisi jokunen housu hankkia.

 Kotivaatteissa meillä on jonkin verran suosittu Name it:n vaatteita, joten päädyin ensiksi katsomaan heidän sivuiltaan. Kaikki merkin housut eivät todellakaan sovellu Jyrälle, mutta slim pant housut pysyvät jalassa eivätkä näytä valtavan leveille.
 Melkoisen harmaata, mutta löytyy merkiltä sinisten sävyjä sekä lisäksi myös väriäkin
Nämä raidalliset ovat etupuolelta täysin taskujen väriset. Täytyy käydä viikonloppureissulla katsastamassa josko liikkeessä olisi nämä vaihtoehdot. Koko kun aiheuttaa tällä hetkellä päänvaivaa järjen sanoessa ettei kokoa 62 kannata enää ostaa, mutta eihän liian isoissakaan housuissa pysty liikkumaan.

  Joko muuten teillä on pääsiäisruohot laitettuna? Askarrellaan tänään lasten kanssa jotain aiheeseen liittyvää joten pysykäähän kuulolla jos ruohot ovat istuttamatta ;)

4. huhtikuuta 2014

Hurrrrrja pyöräilykausi avattu

 Ulkona puhaltaa melkoisen viileä viima, mutta käytiin silti pyöräilemässä. Tai lähinnä Pikkutäry pyöräili ja me Jyrän kanssa kovasti kannustimme. Siskon vanha pyörä ei meinaa innostaa lajin pariin, vaikka etukori yms. tyttömäinen on poistettu ja värikin se ainut ja oikea eli punainen. Tieto pyörän edellisestä käyttäjästä vaan tekee siitä yhä tyttöjen ja kaikki tyttöjen jutut ovat tällä hetkellä iso YÄK.

 Jotain uutta ja poikamaista pyöräilykauteen Pikkutäry kuitenkin sai. Mies löysi Citymarketista plussatarjouksena uuden Crazy stuffin kypärän.
 Hai ei ole merkin malleista äidin suosikki, mutta Pikkutäry tykästyi ja sehän se pääasia on! Jyrä oli aamupäivällä kerrankin hyvällä tuulella ja ihanasti nauroi aina veljensä polkiessa hurjan murinan kanssa ohi. Tyttöjen pyörä siis unohtui ainakin hetkeksi kun sai jotain hurjan poikamaista :)

3. huhtikuuta 2014

Tule jo lämmin kevät (pienimmän uusi kevättakki)

 Ulkona tuntuu taas niin kovin kylmälle. Onneksi kuitenkin maahan tullut ohut lumikerros suli hyvin nopeasti ja ensi viikolla pitäisi taas ilmeisesti ilmojen lämmetäkin. Toppavaatteet saavat siis yhä pysyä jemmoissaan :)

 Käytiin alkuviikosta lastenlääkärillä ja samalla tuli piipahdettua pikaisesti ostamassa Tellulle välikausihanskoja.  En ihan ilman muita ostoksia selvinnyt, vaikka autossa odottaneelle miehelle kovasti vakuutinkin hakevani vain ihan pikaisesti ne ostoslistalla olleet hanskat. 30% alella oli kevään vaatetusta ja meidän pienimmällä ei muka ollut takkia. Pikkutäryn jemmoista varmasti olisi löytynyt, mutta voimat vaan ei riitä penkomiseen. Tai näin ainakin väitin miehelle :D Meille siis kotiutui Name it:n takki

 Takki on kokoa 68 ja meille vielä hieman reilu. Pienempää en kuitenkaan viitsinyt ostaa, josko tämä mahtuisi sitten alkusyksystä? Ellei niin kyllä parin kympin edestä varmasti takkia käytämme :) Takissa on valkoinen tähtivuori ja meille sattui juuri kotiutumaan valkoiset Converset. Vielä pitäisi löytää pipo asukokonaisuutta täydentämään :)

 Takin alta pilkottaa toinen heräteostos. Name it:n neuletakki samaisessa koossa. Oli jotenkin niin ihanan raikas, että vahingossa tarttui mukaan. Neuletakithan ovat käteviä viileinä kesäiltoina josko tämä silloin olisi jo meille sopiva. Pienempänä en vaan enää viitsinyt ostaa sillä niitä meillä on jo liikaa. Anoppi melkein pyörtyi Pikkutäryä vahtiessaan kun yritti etsiä maitovahingon jälkeen uutta paitaa ja eksyi vanhasta muistista pienimmän vaatekaapille. Heikkoutensa itse kullakin :)