31. heinäkuuta 2014

Rakas hoitolaukku

 Blogin toiseksi luetuin postaus on viime vuotinen pohdintani hoitolaukun ostamisesta. Lopulta päädyin tilaamaan Elodie Detailsin Black Editionin ja rakastuin siihen heti. Vuoden kokemuksella päätin laukun ehdottomasti ansaitsevan oman esittelyjuttunsa.

  Kuva ei tee nyt oikeutta tälle laukulle sillä laukku oli autossa saanut rattaista osakseen helteellä kävellenkin lentelevää hiekkapölyä. Tämä hoitolaukku on siis vanhempaa mallia, jota ei käsittääkseni enää saa. Vastaava uudempi malli on mustanakin saatavilla. Hoitolaukku on ollut käytössä lähes päivittäin ja käytönjäljen näkee oikeastaan vain kuvassakin näkyvästä öööh kahvan vekistä. Oikosulku iski mutta siis tuosta mikä tuo kantohihna nyt ikinä taas onkaan. 
  Lapsen kulkupeleihin hoitolaukku on kätevä kiinnittää. Itse tykkään ettei kiinnityshihna ole koko ajan näkyvissä vaan nämä kulkevat kätevästi laukussa kun niitä ei tarvitse.
  Hoitolaukkuun mahtuu todella paljon. Vajaakäytöllä ja täytenäkään tavarat eivät kuitenkaan pääse hukkumaan. Vetoketjutaskut ja useat pienet taskut pitävät huolen laukun järjestyksestä. Tänne mahtuu hienosti myös isomman lapsen tavarat, evästarpeet tai vaikkapa viikonloppureissulle pienimmän varusteet. Yhdellä laukulla pärjää todella pitkälle.
Juuri reissusta kotiutuneena hoitolaukun sisältö on vajaa. Kotiutumishetkellä laukussa oli tietysti laukun oma hoitoalusta. Kesällä paljon liikkuessamme ostin myös vahingosta viisastuneena Liberon kesäpakkauksen. Kertakäyttöinen hoitoalusta on kätevä jos lastenhoitohuoneessa ei olekaan siistiä tai kunnon tasoa, mutta vaippa on pakko vaihtaa. Naaman ja käsien putsaustakin on saanut tehdä joten pyyhkeet ovat siinä käteviä. Paperiakin laukusta kyllä löytyy, mutta tahmatassuille pyyhkeet ovat huomattavasti kätevämpi vaihtoehto. Lisäksi hoitolaukusta löytyi nyt peppupyyhkeet, aurinkolasit, lusikat eväiden syöntiin, neuletakki ja Lorun pipo.
 
 Normaalisti näiden lisäksi hoitolaukku syö sisäänsä vielä mm. vaippoja, varavaatteet ja ainakin yhden tyhjän pienen muovipussin. Pillimuki, eväspurkit, riisikakut ja muut lasten eväät kulkevat vaihtelevasti etenkin näin kesäaikaan joko hoitolaukussa tai tarpeen tullen yhdessä Pikkutäryn eväiden kanssa lasten kylmälaukussa. Omat rahapussini, avaimeni ja kännykkäni löytyvät niille varatuista lokeroista.
 
  Ekaa kertaa kunnon hoitolaukun omistavana olen erittäin tyytyväinen päätökseeni. Mies jaksaa kyllä yhä vitsailla laukulle tarvittavan aseenkantoluvan, mutta kertaakaan laukun uumeniin ei ole tavarat hukkuneet. Toivonkin tämän rakkaan hoitolaukkuni kestävän yhä ahkeraa käyttöä, vaikka hieman pelottaakin miten alkaneen repeämän kanssa käy. Kaksi lasta ilman kunnollista hoitolaukkua kasvattaneena tiedän ilmankin pärjäävän ja halvemmallakin saa varmasti käteviä laukkuja. Vähintäänkin joskus kuitenkin kannattaa myös satsata omaan mukavuuteensa ja tätä laukkua pystyy mielestäni käyttämään loistavasti ilman lapsiakin.

28. heinäkuuta 2014

Lapsuuden makuja

 Lapsille on tänään uponnut ruoka todella huonosti. Hetken mietin mitä sitä tekisin iltapalaksi ja muistin oman lapsuuteni. Rakas isoisäni teki aina makaronivelliä jos en muuten saanut ruokaa alas suustani. Siis juurikin kesäisin ja kipeänä ollessani. Päädyin jakamaan lapsuuden makumaailmaani lapsilaumalle. Velli meni itseltäni vähän soveltamiseksi, mutta upposi hienosti lapsille.

Makaronivelli
1l maitoa
reilu 2dl makaronia
1 rkl jauhoa
ripaus sokeria ja suolaa
nokare voita

Kaikessa helppoudessaan keitä makaronit maidossa, suurusta, keitä hiljalleen vielä n. 5min ja mausta. Itse keitin ensin kaikkien makaronien ollessa vähissä Pikkutärylle soveltuvia ja lisäsin pojan annoksen ottamisen jälkeen kaapista löytynyttä pastaa. Vellissä kun makaronien on tarkoituskin olla ylikypsiä.

 Onko teille jäänyt jokin erityinen makumuisto lapsuuden mummolasta?

26. heinäkuuta 2014

Pikainen hellevinkki pienille

 Kesä 2010 oli yhtä hellettä. Tai sellainen muistikuva itselleni on ainakin jäänyt. Vastasyntynytkin kärsi helteestä ja trooppisista öistä. Nukuimme ikkunat avattuina ja silti ei ollut yhtään hyvä olla. Epätoivoisesti yritin viilentää vauvaa harsopeitoilla. Siis pidin harsoja pakastimessa ja levitin aina yhden vauvan ylle. Eihän se kauaa kylmänä pysynyt, mutta toi edes hetken viilennystä.

 Tätä samaa keinoa olen nyt käyttänyt Jyrällä, joka ei osaa ilman peittoa nukahtaa. Nykyäänhän on saatavilla ihania jättiharsoja, joita voisi käyttää samalla lailla isommillakin lapsilla!
 Olen pitkään katsellut Mama Isabellen sivuilla Aden + Anaisin jättiharsoja. Tuntuu jotenkin hölmölle tilata pian 1-vuotiaalle harsoja, mutta näköjään tällaiselle isommalle koolle meillä vaan yhä käyttöä olisi. Merkin harsoja on saatava myös ainakin http://kidster.fi/ ja Lapsenpäästäjän puoti

 Mitkä ovat teidän keinonne viilentää lapsia helteillä ja  turvata yöunet lähes trooppisina öinä? Lisää vinkkejä siis kuulisin mielelläni!

25. heinäkuuta 2014

Helteen iloja ja vaaroja

 Huh hellettä! Tämä vallitseva sää jakaa varmasti monien mielipiteet. Itse en ole mikään kova auringonpalvoja ja päivän kuumimmat hetket vietämmekin sisällä. Silti täytyyhän näistä kesäisistä ilmoista nauttiakin! Yksin en taas viikoksi entisestään kasvaneen lapsilauman kanssa rannalle lähde, mutta vesileikit ovat olleet pihalla suuressa suosiossa. Uima-allaskin on täytetty puiden varjoon. Pienimmällä on oma pikkuinen uima-altaansa jossa on UV-suojakatos.
  Jos Jyrän päästää pihalle on suuntana allas. Vaatteita aletaan tehokkaasti nykimään vieressä pois ja voi sitä riemua kun ensimmäiset vedet altaaseen lasketaan! Altaassa vesi lentää eikä pieni tulisi millään pois. Onneksi ei tarvitse ihan äkkiä lapsen kylmettymistä pelätä!
  Helteellä myös juomaa pitäisi kulua paljon. Itse muistan lapsille tarjota joka välissä vesipulloa, maustettua vettä ja välillä sitä mehuakin. Shoppailureissulla kuitenkin itse sitten kärsinkin nestehukasta! Vesipullo oli autossa mukana, mutta unohdettuani sen muutamaksi tunniksi sinne ei tietenkään tulikuuma juoma enää maistunut. Enkä tajunnut ostaa kylmää juomista muualta. Tyhmästä päästä kärsi siis koko kroppa!
 Viikonlopun kunniaksi tein pari kannullista ihan sitruunalimonadia. Ei tarvitse lapsia houkutella juomaan sillä tämä on meidän lasten lempparia. Huomenna vielä toiseen kannuun kasvimaalta mansikkaminttua ja kyllä maistuu lapsilaumaa paimentaville aikuisillekin :)

23. heinäkuuta 2014

Apua, sotkumaakari talossa!

 Keittiömme täydentyi joku aika sitten toisella Tripp Trappilla. Nuorimmaisen oli aika alkaa opettelemaan syömään ihan itse. Olin unohtanut tai halunnut unohtaa kuinka valtavasti sitä sotkua syntyykään. Lautanen on sekunnissa nurin, pöytää paukutetaan milloin milläkin ja nestemäisillä aineillahan on ilmeisti aina lapsista kiva leikkiä. Lattian saa suojattua, mutta ei sitä silti jaksaisi montaa kertaa päivässä ruokia lattialta etsiä. Vanha pöytä on saanut osakseen haarukasta ja kärsinyt muutenkin jo edellisten lasten jäljiltä. Uuden osto on varmasti vuoden sisällä edessä vaikkei tuholaisryhmä siihen innostakaan.

 Jo Pikkutäryn aikana ajattelin usein, että pitäisi ruokahetkiin hankkia jotain elämää helpottavaa. Ei tullut hankittua, mutta nyt se on lähes pakko. Energian riittäessä välttämättömimpään ei siivoaminen ole ensimmäisenä mielessä. Vaihtoehtoja on varmaan oikeastaan kaksi. Stokken oma Tabble Top
 Tai sitten Playtray

 Onko teillä kokemuksia näistä? Playtray on ainakin ilmeisesti ollut kovin kehuttu, mutta miten kätevä käytännössä on Tabble Top?

22. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen kesäni (voittaja)

 Kesä on mielenkiintoinen juttu. Silloin tutusta voi tulla uusi ja outo juttu. Talvella marjat ovat aluksi jääkylmiä, mutta kesällä saa laatikoittain tuoreita mansikoita.
 Tai ulkona omaan kuppiin metsästä mustikoita.


 Keväällä vaatteet päällä nurmikolla viihdyin, mutta kesällä nurmikko kamalaksi muuttui. Ilman vaatteita ja kenkiä ei nurmikolla voi telmiä!
 Onneksi kesällä ei kuitenkaan tarvitse paljon pukea ja traktorilla voi yhä ajella!
  Paljaat varpaat on mukava hukuttaa santaan, vielä kun ehdittäisiin tänään uimarantaan!

 Ennen uimista onnettareksi jouduin ja saattoi muutama arpa myös joutua suuhun. Ei niiden maku voittanut kuitenkaan mansikoita.
  Yhteen arpaan eniten kiinnyin ja se voittajaksi siis päätyi.
 Blogger heitti jostain syystä kuvan ihan väärin, mutta näkyyhän tieto silti tuosta. Onnea Athena! Voittajalle laitetaan tuota pikaa sähköpostia.

Luonnonkosmetiikkaa

 Olen pitkään aina silloin tällöin pohtinut siirtyväni yhä enemmän luonnonkosmetiikan pariin. Miestä lukuun ottamatta meillä kaikilla muilla on atooppinen iho. Viimeistään pienen vauvan ihon pysyessä edes siedettävässä kunnossa vain ohutta ihoa entisestään ohentavalla kortisonivoiteella alkaa mielessä pyöriä kysymys löytyisikö parempaa apua luonnollisemmista vaihtoehdoista. Sopivan rasvan etsintä yhä jatkuu, mutta kortisonivoiteisiin palaamme vain pakon edessä.

 Eilinen kampaamokäyntikin oli oikein piristävä. Pussillinen naposteltavaa piti pienen lähes hiljaa rattaissaan ja hiukset ovat nyt ihmeellisen ihanat. Käyntiä ajatellessani päällimmäisenä mielessäni on kuitenkin polte. Tuntui kuin koko päänahkani olisi ollut ilmiliekeissä! En uskalla edes ajatella millainen tunne olisi ollut jos olisin ensimmäisten suunnitelmieni mukaan ottanut myös väriä päähäni. Tämän kokemuksen myötä aikaisemmat ajatukseni  tuotteiden vaihdosta vahvistuivat entisestään.

Madaralla oli kuun alussa kesäkampanja, jossa kaikki tuotteen olivat -40%. Satuin pojan kanssa sivuille heti alkuminuuteilla enkä kaikissa tuotteissa nähnyt alennusta. Pienen tilauksen kuitenkin kokeeksi tein ja nämä pääsevätkin kaikki viikonloppuna mökille mukaan.

 Kuten kuvasta näkyy arvontakori on kaivettu jo esille. Katsotaan miten pienen apurini kanssa tänään arpominen sujuu vai meneekö arpalipukkeet suusta alas :)  On muuten oudon hiljaista kun isommat lapset ovat yökyläilemässä!

21. heinäkuuta 2014

Äidin viikko ja muistutus

 Mies on usein antanut palautetta miten laitan aina hänet, lapset, kummilapset ja kaikki muut edelle enkä huomioi omia tarpeitani. En ole koskaan osannut ottaa aikaa itselleni. Viime viikolla taas asiasta keskustellessamme heitin tämän viikon olevan äitiviikko ja varasin ajan kampaajalle. Häpeillen tunnustan viime käynnistä olevan jo ikuisuus! Mielessäni mietin viikon jäävän siihen, mutta miespä yllätti hankkimalla hääpäivälahjaksi 150€:n lahjakortin sekä järjestämällä viikolle shoppailureissun seuralaisineen. Saa nähdä kotiutanko jotakin kerrankin pelkästään itselleni vai menenkö tutulla kaavalla.

Kuunneltuani 3 tuntia putkeen yöhuutoa, torkkuneeni kahden nuorenmiehen poikittain valtaaman sängyn reunalla (se siitä periaatteesta että jokaisella on oma sänkynsä missä nukutaan)  ja havahduttuani patjan märkään länttiin olen erittäin valmis laittamaan isommat lapset mummon kyytiin ja lähtemään huutopussin kanssa liikenteeseen. Tarkoitus olisi leikkauttaa hiuksista ainakin puolet pois, mutta mielenkiinnolla odotan miten käynti pienimmän kanssa sujuu vai päättyykö se kaaokseen.

 Oikeastaan tarkoitukseni oli kyllä tulla vain muistutuspuuhiin. Tämä päivä on siis vielä aikaa osallistua arvontaan .

 Kaunista viikon alkua!

20. heinäkuuta 2014

Ostoslistalla turvaistuin

 Meidän pikkuinen tarvitsisi turvaistuimen. Mikään akuutti tarve ei ole, sillä 9kg:n rajaan on vielä pitkä matka. Talon ollessa hiljainen päätin kuitenkin katsoa mitä löytyisi. Meillä ei ole autossa isofixiä ja mies saakin selvittää paljon sellaisen hankkiminen maksaisi. Istuin saisi myös olla mahdollisimman pitkäikäinen ja oman haasteensa tuo takapenkillä jäljellä oleva tila. Pikkutäryn istuin ja Tellun koroke kun ovat vallanneet jo suurimman osan. Istuinta joudutaan myös toisinaan siirtämään autosta toiseen. Näillä vaatimuksilla löytyi kolme vaihtoehtoa, joiden mahtumisesta en kyllä menekään vielä takuuseen.

 Britaxin kotisivujen mukaan kombi-istuimia olisi 3kpl joista näitä kahta mallia voisin harkita. Cybexin pallas mietityttää, koska on pelkästään kasvot menosuuntaan. Miten hyvin oikeasti lapsen niskat tällaisessa kestää kolaritilanteessa ns. ruoskan sivalluksen? Jälkikäteen mietittynä Britaxin Evolva 1-2-3 plus istuin voisi olla myös vaihtoehtona. Nämä kaikki vaihtoehdot löytyvät netistä ainakin A-T Lastenturvasta, mutta itse en ehkä kyllä lähtisi ostamaan istuinta sovittamatta sitä autoon. Toisaalta Britaxin sivuilla on ainakin malliluettelo, jossa on lueteltuna autoja joihin istuin soveltuu.

 Ennen lopullista päätöstä taidan myös piipahtaa Autoliiton sivuilla lukemassa mietinnässä olevista istuimista. Toki kuulen mielelläni myös käyttökokemuksia jos jollain joku näistä istuimista käytössä on ja myös vaihtoehtoja näille saa esittää. Kovin syvällisesti kun en aiheeseen ole vielä paneutunut.

19. heinäkuuta 2014

Ihana lauantai!

 Ruhtinaalliset 6 tuntia yöunta ja vieläpä täysin putkeen nukuttuna. Tuntuu aivan epätodellisen mahtavalle sillä on tätä odotettukin! Olo on kuin uudesti syntyneellä ja tällä uudella energialla voisi tehdä vaikka ihmeitä. Pienimmän aamupuuron jälkeen isompien vielä nukkuessa oli rentouttavaa nauttia lintujen konsertoidessa aamupalaa terassilla. Kahvin seurana oli Tellun eilen pienellä avustuksellani tekemää kasvispiirakkaa.

 Energiapiikin myötä tänään siivouksen jälkeen taidankin siirtyä lasten kanssa maalauspuuhiin. Leikkimökki on kaivannut jo pitkään uutta maalipintaa ja nyt täytyy tämä harvinainen energia hyödyntää ettei maalaaminen siirry taas ensivuoteen :)

Nautinnollista lauantaita ja tervetuloa uudet lukijat! En ole muuten vieläkään päässyt yli kyselyiästä joten käykäähän vastailemassa edelliseen postaukseen jos ette ole sitä vielä tehneet :)

17. heinäkuuta 2014

Kyselyikä (arvonta)

 Yön pimeinä tunteina isompien lasten nukkuessa sitä ehtii miettimään vaikka mitä. Olen huomannut miettiväni yhä useammin tätä blogia ja sen lukijoita. Blogi on alusta asti ollut ihan vaan omaksi ilokseni, mutta tokihan se valtavasti mieltä lämmittää jos joku aivottomia ajatuksianikin käy lukemassa. Tilastojen mukaan vierailijoita riittää vaikka kommentteja ei juurikaan satele. No, onhan se lukeminen kyllä paljon hauskempaa!

 Sen verran uteliaaksi tässä olen hiljalleen tullut, että olisi kiva tietää kuka täällä käy ja miksi? Tiedän ettei tähän vastauksia tulisi, mutta pienen houkuttimen avulla toivon saavani tiedonjanooni vastauksen. Siispä vastaajien kesken arvotaan meidän lasten yhden lempipuuhan innoittamana kirja.
Timo Parvelan kirjat kuuluvat meillä kestosuosikkeihin. Tellu ahmii kirjat hetkessä ja Pikkutäry jaksaa kuunnella niin kauan kun joku hänelle vaan ääneen lukee. Maukan ja Väykän satukirja lähteekin yhdelle onnekkaalle. Osallistuakseen tarvitsee vain antaa pieni vastaus yömietintöjäni rauhoittamaan. Kaikenlaista palautetta, toiveita jne. saa vapaasti myös antaa! Virallista lukiajoukkoani tahdon kiittää yhdellä ylimääräisellä arvalla. Aikaa on 21.7 asti. Olkaa hyvä, nyt on teidän vuoronne!

16. heinäkuuta 2014

Oma maa mansikka

 Leikin lomassa on hauskaa poimia pihalta suuhunsa mansikoita. Meillä ne ovat ihania metsäversioita. Toisinaan lapset malttavatkin kerätä metsämansikoita kuppiin tai pujotella niitä heinänkorsiin.
 
 Pujotetut metsämansikat voi kuvitella vaikka madoksi ainakin jos ne ovat apilassa. Tällaiset madot joutuvat hyvin nopeasti syödyiksi sillä eihän niitä malta säästelläkään!
  Makoisaa keskiviikkoa!

15. heinäkuuta 2014

Aamulla

 Ollaan tehty viimeaikoina paljon päivän pituisia kesäretkiä. Pikkutäry olisi kyllä halunnut hotelliin yöksi, mutta vanhemmilla ei ole ollut energiaa alkaa miettimään ja etsimään sopivia kohteita. Meidän nuorimmaisella on myös ikävä tapa tyhjentää mahaansa aina jos ollaan yli kahden tunnin päässä kotoa. Varsin mielenkiintoisia lastenhoitohuoneita on siis tullut tien päällä nähtyä ja viimeiset puhtaat kesävaatteet meni päälle aamulla. Onneksi tänäänkin on kaunis kesäpäivä niin pyykin saa nopeasti ulkona kuivaksi :)

 Aamulla vessahätään herännyt Pikkutäry tahtoi reissusta rähjääntyneenä jatkaa vielä uniaan. Poika päättikin heittää peittonsa pöydän päälle ja mennä majaan lepäilemään.
 
 Tilasin Mainion alesta pojalle pussilakanasetin ja se katosi nopeasti heti pesun jälkeen käyttöön. On kuulemma niin ihanan pehmeä ettei muut kelpaa. Pienin yritti tänään kovasti varastaa peittoa joten toivottavasti ei kovin suurta tappelua vielä joskus synny. Aamulla Pikkutäryn maja siis koki kaamean kohtalon kun kirja kourassa pöydän äärelle tullut pienimies veti nauraen peiton pois.

 
 Alkaa näyttää sille, että uskollinen vanha kameramme sanoo lopullisesti yhteistyösopimuksensa irti. Ehdin jo luvata Tellulle oman kameran synttärilahjaksi, mutta jos silti omaan kameraan panostaisi. Yleensä kaikki muut tulee ensin ja itselleni en osta mitään, mutta ensi viikon olen itsekkäästi päättänyt tehdä ostoksia vain itselleni. Saa nähdä saanko mitään hommattua tai pitääkö päätös :)

8. heinäkuuta 2014

Ihanan kamala hellepäivän herkku

  Pikkuherra tahtoo nykyään syödä samaa mitä muutkin. Siirtyminen perheen kanssa samoihin ruokiin siis sujui kuin itsestään. Tosin kaikki maustaminen pitää tehdä jälkikäteen tai käyttää vain yrttejä ellei tahdo entistä kovempaa huutokonserttia. Hellepäivänä meillä usein syödään jälkiruuaksi jäätelöä, mutta sokeripommia en tahdo vielä pienimmälle tarjota. Ongelma ratkeaa nopeasti itse tehden eli jäädyttämällä hedelmäsosetta tai vaikkapa maustamatonta jugurttia ja marjoja. Laiska tai kiireinen hakee valmiin soseen tai vauvojen smoothien sosehyllystä jolloin mehujäät saa pakastimeen todella nopeasti. Itse tykkään hakea kasvimaalta joukkoon toisinaan myös mansikka- tai suklaaminttua, joista saa hyvää makua myös hellepäivän juomiin.

 Jyrä oli aivan ihmeissään kun ensikertaa hänelle mehujäätä tarjosin. Sotkultakaan ei voitu välttyä sillä poika oli ihan ulalla mitä jääkylmälle möykylle pitäisi oikein tehdä. Ensimmäiset maistelutkin aiheuttivat väristyksiä, mutta pian pieni huomasikin saaneensa jotain hyvää. Kylmä helpottaa varmasti myös hampaiden kanssa sillä kolmas pieni nakkeli pilkottaa jo edellisten jatkoksi.

 Maistuu nämä itsetehdyt mehujäät myös isommille lapsille. Heidän omiinsa voi hedelmien ja marjojen lisäksi halutessaan lorauttaa ihan mehuakin, mutta meillä kyllä katosi nämä vauvaversiotkin pakastimesta nopeasti. Nautinnollisia hellepäiviä!

7. heinäkuuta 2014

1 vuosi ja lempileikit

 Vuosi sitten mistään muusta kuin valasmaisesta olemuksestani ei meillä olisi huomannut vauvan saapuvan taloon. Elokuussa Jyrä saapui vauhdilla hieman keskeneräisenä ja pian koko talo täyttyi vauvasta. En voi uskoa että siitä on jo vuosi! Koko vuosi on mennyt aivan usvassa, joka ei ole ollut pelkkää vauvan mukanaan tuomaa onnentäyteistä hattaraa. Haikeaa ajatella ettei meillä enää asusta vauvaa ja surullista etten saanut lainkaan nauttia vauva-ajasta. Tai onhan meillä olleet ne omat onnelliset hetkemme, mutta ne ovat vain pieniä väläyksiä. Koko ensimmäisen vuoden tapahtumat ovat ihan täysin kadonneet muistista.  Kiitollinen olen kuitenkin, että olemme saaneet pienen aarteemme ja vieläpä melko terveenä. Vuosi ei ole ollut helppo ja isommatkin lapset ovat kärsineet.

 Nyt on siis hiljalleen aika alkaa etsimään valokuvaajaa, mutta ennen kaikkea suunnittelemaan tärkeitä juhlia ja toivoa samalla seuraavan vuoden olevan helpompi. Joitain merkkejä paremmasta on jo aistittavissa sillä päiviin mahtuu useampia hyviä hetkiä. Hetkiä, jotka auttavat jaksamaan huonojen yli. Hyvän hetken tullessa meillä on todella aurinkoinen ja nauravainen poika, joka rakastaa yli kaiken autoja. Autoilla ajetaan kovaa päristellen ja niitä rutistetaan mukaan niin monta kuin mahdollista. Autoillessa tulee nälkä, joten toisinaan täytyy laittaa leikkihellalla ruokaa. Tuttisoppa on parasta maailmassa! Mahan ollessa täysi täytyykin välillä liikkua ja silloin palloleikit ovat parasta. Sisällä vieritellään ja heitellään, ulkona potkitaan juosten nauraen pallon perässä. 

 

Hella ja vetolelu Lapsille.com
Pallo Aarrekid
Mopo Plasto

 Kokosin kollaasiin Jyrän lempileikkeihin liittyviä kuvia, joita voisin kuvitella antavani pienille lahjaksi. Hellasta on iloa useiksi vuosiksi myös poikalapsille! Plaston mopo kiinnostaisi pikkumiestä valtaisasti, mutta kiukku sentään kun sillä ei yletä vielä potkuttelemaan. Vetolelut sentään pysyvät vauhdissa mukana. Sisällä pehmeä pallo on turvallisin, mutta ulkona meillä jahdataan Pikkutäryn antaman mallin mukaan ihan oikeaa jalkapalloa. Pienestä jos aloittaa niin vanhempana hyvin taitaa?

5. heinäkuuta 2014

Hyvä mieli kiertämään!

 Pienellä eleellä, sanalla tai lauseella voi olla yllättävänkin suuri vaikutus. Yksi hymy voi tarttua useankin huulille ja saada lopulta aikaan kunnon naurut. Ystävällinen tervehdys kadulla voi olla saajalleen ainut ihmiskontakti kaupan kassan lisäksi koko päivänä tai jopa viikkona kuten myös minuutin keskustelutuokio vanhuksen kanssa kassajonossa. Kuinka merkitykselliseksi se silloin muuttuukaan! Autoilijalle jalankulkijan päästäminen suojatien yli ei vie minuuttiakaan ja oven avaa toiselle vieläkin nopeammin. Molemmat teot tuottavat hyvää mieltä. Ystävälle voi hyvää mieltä tuoda, vaikka ihan vaan kahden sanan tekstarilla- Olet tärkeä! Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

 Itse purskahdin eilen itkuun. Edellinen päivä oli ollut yhtä kaaosta sisältäen niin surullisia kuin muuten ikäviä uutisia. Yö oli mennyt valvoessa huutavan lapsen kanssa migreenissä toivoen joko kuolemaa tai apua ja huutaen tyhjyydelle milloin se aurinko paistaisi risukasaankin. Aamulla sentään poika jaksoi jo hymyillä ja migreenikin oli tiessään. Lähdettiin lääkärireissulle ja kauppaan, jossa teinipojat kiilasivat täysillä ostoskärryillä jalkaani päin. Kassalla tuttu myyjä huikkasi ostoksia pakatessani kuittaamaan minulle saapuneen paketin, jonka Pikkutäry kantoi innosta puhkuen autoon. Ajelin kipuilevan koiven, huutavan vauvan ja alati höpöttävän pojan kanssa kotiin.

 Tilanteen rauhoituttua ja Pikkutäryn lähes haljettua jännityksestä avasimme vihdoin paketin. Poika huusi innoissaan ja itse tosiaan täysin yllättyneenä tunnereaktiosta purskahdin itkuun. Miten joku voikaan olla niin ihana ihminen, että yllättäisi ihmisen jota ei ole koskaan edes tavannut näin?! Paketti sisälsi kaikkea sellaista mitä olin ajatellut ostavani tai kokeilevani mutten ollut väsymykseltäni jaksanut ja muistanut.
Elodie Detailsin peitto (Jyrällä ollut ainut ikioma peitto varastettiin talvella), sukattimet (miehelle piti testimielessä näyttää ja kuten tarkkaavainen kuvastakin voi huomata toimii!!)  ja Sophie the giraffe luonnonkosmetiikkaa, joka pääsee heti testiin iho-ongelmaisten perheessä.

Pikkutäry tietysti pelästyi äitinsä reaktiota, mutta onneksi ymmärsi jo pienen selittämisen jälkeen miten onnestakin voi kyyneleet tulla. Poika siinä sitten harmitteli ettei onnea ja iloa voi viljellä. Sain taas selittää että kyllä muuten voi muttei tietenkään samalla lailla kun me niitä herneitä ja muita kasvimaan tuotoksia.

 Viikonloppuna onkin luvattu kaunista säätä ja ehdotankin että kesäkeleistä nauttimisen lomassa me kaikki viljeltäisiin iloa laittamalla hyvä kiertämään. Sen ei tarvitse tosiaankaan olla mikään suuri teko, mutta pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys! Yllätyksellistä viikonloppua!

3. heinäkuuta 2014

Pikkuiset kumisaappaat

 Luulisi useamman lapsen äidille olevan kumisaappaiden ostaminen helppoa, mutta taas täällä tuskastellaan. Tellulle on aina ollut todella helppo ostaa ihan mitä vain kenkiä, mutta poikaosasto onkin tuottanut harmaita hiuksia tytönkin edestä.  Pikkutäryn jalankasvu on kyllä onneksi normalisoitunut ja hänelle ei enää tuota saappaidenkaan ostaminen tuskanhikeä, mutta meidän pieni nuorimmainen pitää hikoilua yllä. Hentoisella vartalolla kun jalat ovat erittäin tukevasti maassa, mutta isoveljen vanhoista pienimmät kengät ovat vielä liian isoja.

 Olin ajatellut ostavani kevyet Crocsin saappaat, mutta eihän niitä näköjään saakaan koossa 19. Siispä tavallisilla on pärjättävä, mutta ehdottomasti lyhytvartisilla. Pikkutäryllä ensimmäiset saappaat oli Reimalta, jonka verkkokaupasta löytyy nytkin vastaavan malliset.
   Vaikka pidin kyllä aikoinani Reiman mallista pukemisen osalta, tahtoisin nyt kuitenkin kevyemmän mallin. Babyshopista löysinkin Tretornin saappaat, jossa on taitettava pehmeä varsi. Onkohan kenelläkään kokemusta kuinka hyvin pysyisi pienellä menossa mukana?
 
Löytyykö muita vinkkejä hyväksi havaituista pienen pienistä saappaista? Lyhytvartisuudesta en pysty tinkimään ja mielellään vielä varsiosan tulisi olla mahdollisimman kapea ettei nyt kuitenkaan molemmat jalat yhteen saappaaseen mahtuisi. Tosin hidastaisihan yhdellä saappaalla liikkuminen ainakin ikiliikkujan menoa, vaikka hyppiminen tukea vasten näyttääkin jo äidin kauhuksi onnistuvan :)

2. heinäkuuta 2014

Dinojen maailma

 Olipa kerran dinojen maailma. Siellä asui pieni dino, jolla ei vielä ollut nimeä. Nimetön saurus etsi dinomaailmasta ruokaa. Pieni dino ei löytänyt sitä laaksosta, joten se kiipesi vuorelle. Vuorella oli paljon pelottavia luurankoja ja nimetön dino pelkäsi. Dino löysi kameran. Ihmiset matkustivat dinosaurusten aikaan kivikaudelle. Nimetön dinosaurus näki auton ja oli ihmeissään. Lopulta vuorilta löytyi herkkuruokaa ja nimetön dinosaurus oli iloinen.

 Sateella voi askarrella vaikka dinosauruksen, jonka seikkailuista voi keksiä kivan tarinan. Pikaversio syntyy nopeasti ihan itse! Hermot tosin ovat kovilla jos pikkuveli tulee tönimään ja suu menee piloille.