31. toukokuuta 2016

Odotettu kesä!

 Ihana hellepäivä takana ja toivommekin lisää tällaisia päiviä kiitos! Aamulla Onni heräili vasta yhdeksän jälkeen ja aamupäivän meno oli varsin rauhallista. Illalla sitten olikin jo vaikeuksia saada pomppiva poika nukkumaan :D  Tautirintamalla näyttää tällä hetkellä siis varsin hyvälle!

 Hellepäivään yleensä kuuluu uiminen ja pojat harmistuivat Tellun päästessä uimaan kaverinsa kyydillä. En vielä uskaltanut Onnia päästää edes altaaseen, mutta onneksi on monta muutakin hauskaa tapaa viettää kesäpäivää.
 Kesäpäivänä on hauskaa puhallella myös hahtuvia. Tiesitkö, että hahtuvien puhaltamisella voi myös ennustaa? Esim. jos aamulla puhaltaa hahtuvapallosta kaikki siemenet leijailemaan, on edessä kaunis päivä. Tai jos lapsi puhaltaa kaikki hahtuvat kerralla ilmaan, hän voi toivoa yhden toiveen. Meillä ainakin yritettiin kovasti salaista toivomusta kuiskailla :D
 Saippuakuplatkin ovat aina hauskoja. Onni sai kuplapyssyn, mutta ei me tätä kyllä saatu täydellisesti toimimaan. Onnin käsissä pallot jäivät usein pyssyyn kiinni, mutta mukavaa pojilla oli tämän kuplavehkeen kanssa silti.

 Kesäpäivänä on hauskaa kirmailla pitkin nurmikoita. Pojat nauroivat kilpaa Pikkutäryn työntäessä hurjaa vauhtia Onnia traktorilla, potkiessa palloa tai juostessa kilpaa pitkin tonttia.
 Mitä oliskaan kesäpäivä ilman ihania herkkuja? Jäätelöä (meillä lapset tarkoittaa jäätelöllä kaikkia itse jäädytettyjä juttuja), mansikoita, vesimelonia, kirsikoita....Ihania ja terveellisiä kesäherkkuja löytyy vaikka kuinka paljon. Itse sain muuten aikoinaan vahingon kautta tietää, että kirsikan kivet ovat oikeasti myrkyllisiä. Tai se niiden sisältö on, mutta jos kiven nielaisee kokonaisena, ei mitään hätää ole kunhan tarkkailee kiven löytävän tiensä uloskin. Niin siis Tellu on aina ollut hulluna kirsikoihin ja pienillä ahmateilla se kivien muistaminen saattaa joskus olla vaikeaa.

 Toivottavasti nämä kelit jatkuisivat koko kesän! Nauttikaahan tästä kauniista vuodenajasta♥

30. toukokuuta 2016

Karhunpoika sairastaa

 Instassa (@kotiaidinelamaa) onkin saanut hieman vinkkiä, miksei blogi ole päivittynyt. Loman alun kunniaksihan Pikkutäry sairastui ja viikonloppuna oli sitten Onnin vuoro. Ei taida olla kyse kuitenkaan vesirokosta eikä ilmeisesti täällä liikkuvasta enterostakaan, sillä yhtään rakkulaa ei  pojista ole löytynyt. Siinä missä Pikkutäryllä oli vain päänsärkyä ja pientä kuumetta, makaa Onni nyt jo toistamiseen reilun 39 asteen kuumeessa.

 Onni on ollut kovassa kuumeessa ollessaan oikea sylikissa. Lääkkeet lisäävät hänen normaaleja oireilujaan ja siihen päälle tukkoinen nenä, joten ei liene ihme jos täysin pystyssä on taas paras olla. Manduca on edelleen oiva apu, sillä enhän isompien lasten vuoksi vaan voi istua koko päivää keinuttelemassa Onnin kanssa.
  Kesällä sairastamisessa on se hyvä puoli, että voi toisinaan käydä ulkonakin. Ainakin tällaisena hellepäivänä voi hyvinkin olla varjossa pienessä tuulenvireessä siedettävämpää kuin sisällä. Onni aamupäivällä hetken leikkikin ulkona ja nukkui iltapäivällä kuumeen taas noustessa rattaissa pienet päikkärit. Näin helteellä juomisen korostuessa entisestään kuumeen vuoksi, ehdin sopivasti Onnin nukkuessa keittää kesäjuomia jääkaappiin sillä pelkkä vesi ei oikein potilaalle uppoa.

 Muutenkin muistan lapsuudestani kesällä sairastamisen olevan siedettävämpää. Kivaahan se ei missään nimessä ole koskaan, mutta onhan se nyt mukavampi katsella kukkasia ja kuunnella linnun laulua sekä nukkua raikkaassa ilmassa keinun tuudittaessa kuin kärsiä täysin sisätiloissa pakkaspäivien pimeydestä. Vai onko joku erimieltä?

27. toukokuuta 2016

Tatuoidut

 Tänään meidän oli tarkoitus lähteä koko perheen voimin elokuviin. Jännitin kuinka Onnin reissu sujuisi. Turhaanpa ehdin jännittää, sillä yöllä Pikkutäry valitteli päänsärkyä ja aamuun mennessä hänellä oli jo lämpö noussut. Elokuvareissun sujumisen sijaan saankin jännittää onko meille kotiutunut läksijäislahjana kerhosta vesirokko erään lapsen ollessa siellä heti kuumeen kadottua. Lisäjännitystä asiaan tuo se, ettei ole varmaa onko Tellu rokon sairastanut vai ei. Mun piti tyttö viedä vasta-ainetesteihin, muttei vielä olla ehditty.

 Ikinä ei pitäisi hauskoista retkistä kertoa lapsille etukäteen. Tai ainakin meidän tuurilla retkille käy juurikin näin. Pikkutäry oli voimaton ja Onni surkutteli sadepäivää, joten jotain erilaista, kevyttä sekä jännittävää puuhaa oli keksittävä. Lopulta muistin jemmassa olleet tatuoinnit ja nehän ne vasta hauskoja onkin!
  Pikkutäry tahtoi itselleen hiiren. Tai rottahan tuo oikeasti on vaikkei poika sitä millään tahdo uskoakaan :D Onnille rotat ovat liian pelottavia, mutta onneksi oli vielä yksi mopsikin jäljellä :) Me ollaan saatu nämä omamme iloisena yllätyksenä erään tilaussotkun jälkeen, mutta esim. Djecolta löytyy edullisia dermatologisesti testattuja tatuointeja lasten iloksi. Pikkutäry tänään ehdottikin ostettaisiinko uusia tatuointeja hänen synttäreilleen ja voisihan se lapsivieraista olla hauskakin juttu. Ainakin nopeampi ja helpompi kuin aiemmin toivotut kasvomaalaukset :D

Mitä mieltä olette lasten tatuoinneista? Onko ne hauskoja juttuja vaiko ihan kamalia?

Kirjahaaste

 Sain kirjahaasteen Oranssia-blogin Veeralta. Suuret kiitokset siitä! Olen lapsesta asti rakastanut kirjoja ja mielelläni uppoutunut kirjojen maailmaan, joten aluksi olin todella innoissani haasteesta. Sitten tajusin taas vaihteeksi, etten ole Onnin syntymän jälkeen juuri mitään itse lukenut. Ei ole väsymyksen myötä älli riittänyt lukemiseen sillä hauki on kala-tyylillä lpuuha on kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Katsotaan siis mitä tästäkin tulee, kun viimeiset vuodet olen ahminut vain useita lastenkirjoja päivässä :D

 Kirja, jota luet juuri nyt
  Kuten äsken jo mainitsinkin, lukeminen ei ole oikein viime vuosina sujunut. Yöpöydälleni onkin kasautunut valtava kasa lehtiä ja hieman pienempi pino kirjoja. Säännöllisin väliajoin yritän kyllä tarttua johonkin kirjaan, sillä oikeasti tahtoisin lukea. Vielä ei valitettavasti kuitenkaan ole tullut sitä päivää jolloin muistaisin edes minuutti sitten lukemani kohdan. Tällä hetkellä kesken on siis vain Pikkutäryn valintana uusin Risto Räppääjä.
 Kirja, josta pidit lapsena
 Ennen kuin opin lukemaan pidin hurjasti mm. Pupu Tupunoista, Mintuista, Luriturista ja Kaarina Helakisan Riemukkaasta riimikirjasta. Lukemaan oppimisen jälkeen minua ei pidätellytkään enää mikään vaan ahmin kirjan tai kaksi päivässä. Mun vanhat Tiina-kirjat sekä Neiti Etsivät ovat nyt Tellun ahmittavina ja tyttö on vielä äitiäänkin enemmän nenä kiinni kirjoissa! Saa nähdä siirtyykö tyttökin joskus lukemaan vielä Tuija Lehtisen nuortenkirjoja.

Kirja, joka jäi kesken
 Yritin joskus Taru sormusten herrasta-elokuvatrilogian noustessa suosioon lukea myös itse kirjan, mutta en ikinä päässyt alkua pidemmälle. Hyvin monen kirjan olen sinnikkäästi lukenut toivoen kirjan paranevan edetessään ja vain harva on ikinä jäänyt kokonaan kesken.
Kirja, joka teki vaikutuksen
 Moni kirja on tehnyt, mutta ensimmäinen oli teininä lukemani Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja.

Kirja, johon palaat aina uudelleen
 Harvoin jaksan lukea kirjaa uudelleen ja uudelleen. Lastenkirjat ovat toki poikkeus, sillä niitä en lue itseäni varten. Joskus kuitenkin tartun ilman lapsiakin uudelleen ja uudelleen Pikku prinssiin, josta olen tykännyt aina.

 Haasteessahan on yleensä tapana kysymyksiin vastaamisen lisäksi myös haastaa muita mukaan. Tästä saavat kaikki halukkaat napata haasteen itselleen ja sen lisäksi tällä kertaa haasteen saavat Såfin ja Selina.

 Mukavaa viikonloppua♥



25. toukokuuta 2016

Haikeasti kesälomalle

 Lapsen kasvaminen ei aina ole haikeaa pelkästään vanhemmille. Meidän alkuviikko meni helteestä nauttimisen lisäksi hieman itkuksi. Syynä itkeskelyyn oli kerhon loppuminen.
 Pikkutäryn elämässä kerho on aina ollut läsnä. Ihan pienestä vauvasta lähtien hän on ensin ollut mukana kuskaamassa siskoa ja sitten käynyt itsekin kerhossa sekä ollaanhan me perhekerhossakin käyty. Vaikka kerhokaverit ovat vaihtuneet, on kerhotädit ja paras kaveri ollut menossa mukana aina. Ymmärrän varsin hyvin jos pojasta tuntuu haikealle. On vaikeaa luopua sellaisesta, joka on kulkenut koko elämän mukana. Etenkin jos luopujana on pieni lapsi.

 Tiedän syksyllä eskariin lähtevän iloisen ja erittäin innokkaan pojan. Saahan hän ensimmäisestä taksimatkasta alkaen lähteä kohti opintietä yhdessä parhaan kaverinsa kanssa ja onhan eskarin alkua jo niin kovasti odotettu. Elämässä tulee muutoksia, mutta onneksi on myös niitä asioita, jotka pysyvät mukana. Joskus vielä se haikeuskin muuttuu ihaniksi muistoiksi, vaikka kuten Pikkutärykin totesi onhan se rankkaa kasvaa isoksi.

 Ihanan lämmintä keskiviikkoa♥

23. toukokuuta 2016

Viikonlopun suuret kysymykset

 Viikonloppu kätki sisäänsä ulkoilua, yhdessäoloa, grillailua, pihatöitä ja kaikkea muuta hauskaa. Hauskuuden keskellä sitä välillä mietitään kaikenlaista tai havahdutaan tajuamaan ympärillä tapahtuvia ihmeellisyyksiä. Tässä on meidän viikonlopun suurimmat kysymykset.
 Eikö shortsit olekaan sama asia kuin uikkarit ja mökille lähteminen? Onni hyppi riemuissaan nähdessään hänen saavan shortsit jalkaan. Raukka luuli niitä uikkareiksi ja poikahan ui vaan mökillä. Sitkeällä selittämisellä vihdoin Onni ymmärsi, ettei vielä lähdetä uimaan eikä valitettavasti sinne mökillekään vaan päälle puettiin kesähousut.

 Miksi hyttysiä pitää olla olemassa? Miksi niitä on niin paljon? Niin, mun mielestä ei tarvisikaan tai niiden ei ainakaan pitäisi tulla lähellekään meidän tonttia saati inistä yöllä korvanjuuressa. Koska nämä ilkimykset eivät kuitenkaan tottele käskyjäni, allergialääkkeellä on käyttöä.
 Miksi jätskishortsit päällä ei saa jätskiä? Tottahan toki pitää saada! Olisihan se ihan epäreilua kiusata lasta jäätelön kuvilla koko päivän.

 Milloin ihmeessä mun vauva oppi laskemaan?! Siis oikeasti järkytyin tajutessani Onnin laskevan sujuvasti autojaan. Eihän mun vauva vaan voi vielä laskea, kun ei olla edes harjoiteltu. Ei kun oltaisiinko sittenkin laskettu asioita kirjojen sivuilta, palikoita torneista, autoja ruuhkassa, junanvaunuja jne. No ei toinen silti saa laskea kolmeen, ei kun neljään. Apua se laskikin jo kuuteen!
 Ei kai taas lisää pehmoleluja? Sekä Tellu että Onni ilmoittivat keräävänsä Ty:n pehmoja kun ne on niiiiiiin ihania ja suloisia. Molempien sängyt ovat jo täynnä unikavereita, mutta tottahan toki saivat tuliaisina vielä yhdet kaverit lisää. Me hukutaan pehmoihin ja keräilyhän tietää niitä olevan tulossa vielä lisää ja lisää.

 Onko pakko mennä nukkumaan kun eihän vielä ole edes ilta? Kesällä lasten nukkumaanmeno kuin vahingossa menee myöhäisemmäksi, mutta kyllä kymmeneltä on jo nukkumatin aika! Tai ainakin äiti torkkuu jo sohvalla :D
 Miksi vain yksi joukkue voi voittaa kultaa, vaikka muutkin on voittanut? Miksi vain yhden pitää olla muka paras? Ei taida Pikkutäry olla ainut, joka eilen miksi-kysymyksiä aiheesta jääkiekko esitti.

 Miksi loma ei ala jo? Onneksi aika juoksee nopeasti ja pian ollaan jo lomalaisia :D

 Aurinkoa ja lämpöä viikkoonne♥

21. toukokuuta 2016

Vaari on pilven päällä

 Onni ei tykkää suurista ihmisjoukoista ympärillään. Juhlissa yms. poika onkin tiiviisti hautautuneena syliini. Hautautumisesta huolimatta Onni selvästi tietää mitä ympärillä tapahtuu. Poika on myös huomioinut, että lähipiirissä muilla on jotain sellaista, jota hänellä ei ole.

  Onni on lapsistamme kaikkein selvemmin isin perään. Hän on oikea isin poika, jolle äiti on hyvin usein suuri ilkimys. Onnin luonnekin on toki aivan toisenlainen kuin sisarustensa, mutta toisaalta Tellu oli aina miehen tehdessä pitkiä työpäiviään papparaisen ja vaarin tyttö ja Pikkutäry vaarin poika. Onni ei valitettavasti ole ikinä isoisäänsä ehtinyt näkemään.
  Vaikka Onni ei ikinä ole isoisiään nähnyt, elää etenkin Pikkutäryn kovasti rakastama vaari yhä elämässämme mukana päivittäin. Meillä syödään vaarin juustoa, vaarin sämpylää jne. sekä käydään soutelemassa papparaisen veneellä ja onkimassa papparaisen ongella. Kuvasta Onni osaa kertoa kumpaisenkin.

 On jotenkin haikean hellyttävää katsoa kuinka Onni päivittäin ensin kertoo haikeana vaarin olevan pilven päällä ja sitten perään iloisena vilkuttavan taivasta kohti isoisilleen. En tiedä mistä poika on tuon pilven päällä olemisen keksinyt. Onni kuitenkin usein ihmettelee, miksei suihkukone tuo vaaria pilven päältä leikkimään hänenkin kanssaan tai miksei voi rakentaa konetta, jolla vaari haettaisiin pilveltä pois. Onnikin haluaisi touhuta muiden lasten tapaan isoisän kanssa.
 Valitettavasti rakkaiden menettäminen on osa elämää. Aikuinen ei aina tahdo ja pysty sitä käsittämään, mutta vielä vähemmän siihen pystyy lapsi. Menetys voi pitkään tuntua epäreilulle ja kipeälle. Pikkutäry itkee kaipauksesta toisinaan vieläkin, vaikka oli hyvin pieni vaarinkin kuollessa. Kuitenkin joskus tulee se hetki, jolloin kaipauksen ja ikävän seassa ne muistot eivät enää satuta. Hetki, jolloin muistoille voi jo hieman nauraakin ja se tuntuu hyvälle. Ikävä ei katoa koskaan, mutta se muuttaa muotoaan siedettävämmäksi. Mutta mitä oikeasti tuntee Onni, joka ei oikeasti tiedä millaista elämä isoisän kanssa voisi olla, mutta kaipaa sitä silti?

 Synkästä aiheesta huolimatta aurinkoista päivää kaikille♥

20. toukokuuta 2016

Kotimaista lasten kesään

 Koska ensi viikolle on lupailtu jo ihan kivaa kesäistä keliä, päätin kerätä pienen kollaasin kotimaisista lastenvaatteista. Kaikki kollaasin vaatteet eivät ole 100% suomalaisia, mutta on ne silti niin ihania ja onhan suunnittelu yms. työkin tukemisen arvoista. Useammalta merkiltä olisi kollaasiin voinut valita, vaikka kuinka monta ihanaa vaatetta, mutta päädyin valitsemaan vain yhden. Suosittelenkin tutustumaan merkkien muihinkin vaatteisiin!

1, Papu on yksi meidän lempparimerkeistä, josta tykkää niin lapset kuin vanhemmatkin. Tuotteet olleet todella hintansa arvoisia, sillä ahkerakaan kulutus ei vaatteissa näy. Waffle t-paita 34€

2. Aarrekid on merkki, jota meidän lasten vaatekaapista löytyy vuodesta toiseen. Peittojen omistajalle annan itse oppineena kuitenkin vinkin, älkää jättäkö niitä yleisillä paikoilla hetkeksikään vahtimatta tai voi olla, ettei teillä enää sitä peittoa ole. Whale t-paita 29,50€

3. Melliltä löytyy ihania, täysin suomalaisia vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin. Tellulle ei tosin valitettavasti kokoa vaatteissa löytynyt, mutta säästyneet rahat voi käyttää äiti itseensä :D Sulka t-paita 29€

4. Mainion vaatteisiin Pikkutäry rakastui ensisilmäyksellä. Heidän college-housunsa onkin olleet farkkupojalle mieleisiä ja etenkin istuvuus hoikalle pojalle hyvä. Ahkerasta käytöstä ja pesusta huolimatta vain yhdessä tuotteessa on ollut sanomista ja siinäkin epäilen valmistusvirhettä. Still-kengurutaskushortsit 32,90€

5. Gugguu on yksi meidän Tellun suosikeista eikä Tellu ole ainoa merkistä pitävä. Useat vaatteet ovat loppuunmyytyjä välittömästi ilmestymisensä jälkeen eli tällainen hidas ei vaan ehdi niitä saamaan. Onneksi lisäeriä tulee myöhemminkin. Ihanan keltaiset shortsit 32,50€

6. Hilla Clothingin kotimaisia vaatteita on lapsemme saaneet paljon Prismasta lahjansa hankkivalta mummolta. Laatu on ollut kaikissa hyvää ja tuotteet ihanan pehmoisia. Kesähaalari 19,95€

7. Blaa!:n vaatteet ovat myös vakuuttaneet laadullaan. Harmittavasti merkin vaatteissa on juuri koot jääneet Tellulle pieneksi. Olemmekohan ainoita, jotka joitain vaatteita kaipailisi yli 140cm pitkälle lapselle? Pääskymekko 29,95€

8. PikkuLillin löysimme viime syksynä ja lapset tykästyivät kovasti vaatteisiinsa. Ellei sopivaa kokoa löydy, kannattaa silti kysyä! Mekin saimme kysymällä Tellulle sopivan tunikamekon. Tunikamekko 39,90€

9. MUKA VAn  lasten oma kesämallisto hurmasi tämän äidin. Lasten kasvaessa huimaa vauhtia on todella kätevää, jos vaatetta voi käyttää niin arkena kuin juhlassakin. Waffle-mekko 59€

  Joitakin kollaasin vaatteita on myös jo kotiutunut meille. Kuka arvaa mitä meiltä löytyykään? Oikeat vastaukset tulette varmaan näkemään kesän aikana ;) Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua♥

19. toukokuuta 2016

18x jatka lausetta

 Sain eilen poikkeuksellisesti viettää aikaa yksin kotona. Oli kerrankin mukavaa tehdä hommia ihan omassa rauhassa, mutta päätin silti olla väsyttämättä itseäni ihan kokonaan. Niinpä raskaiden puuhien vastapainoksi kirjoittelin blogin luonnoksiin muutaman jutun ja päätin vielä ajankuluksi vastailla blogeissa kiertelevään 18x jatka lausetta-juttuun. Tässä siis vastaukseni.

 En ymmärrä...  Mistä ihmeestä lapset ammentavat luovuutensa? Tiedän, että luovuutta voi kyllä aikuisenakin kehittää, mutta lapsilta se kaikki tulee vaan niin mahtavan luonnollisesti.

Seuraavaksi ajattelin... Tehdä lämpöisiä voileipiä. Ne on Pikkutäryn suurta herkkua :)
Viimeaikoina...   Olen ollut selvästi energisempi. En muista milloin viimeksi olisin ollut yhtä ahkerana ilman voimien loppumisen aiheuttamia itkukohtauksia.

En osaa päättää... Yhtään mitään! Ainakin välillä tuntuu sille, kun jahkailee ties kuinka monen asian tai hankinnan kanssa :D

Muistan ikuisesti... Hääpäivämme aamun kommellukset ja lasten syntymät.

Päivän paras juttu... Kaksi suloista poikaa tuhisemassa kilpaa välissämme. Joskus lähes lattialle tippuessa väliin tulijat voivat ärsyttää, mutta kuinka vähän aikaa he oikeasti väliin edes pyrkivät?! Pian tulee se aika, jolloin heitä siihen vielä kaipaisi.
Noloa myöntää, mutta... Olen todellinen mämmikoura. Kaupassakin maito- ja rahkapurkit sen kun lentelee.

Viikko sitten... Oli keskiviikko. Muuta en juuri nyt muistakaan :D

 Kaikista pahinta on... Menettää itselle rakas ihminen.

 Salainen taitoni on... Menisköhän tää puutöiden puolelle. Miehen ainakin yllätin pajupillillä ja muutamalla muulla puisella projektilla.
Jos saisin yhden toiveen se olisi... Rakkautta koko perheellemme elämän loppuun asti.

 Minulla on pakkomielle... Vetää peitto korviin asti. Siis myös kesähelteillä ja tietysti valittaa, kun on niiiiiiin kuuma :D

 Söin tänään... Peruskotiruokaa ja saatoinpa kahvin kanssa herkutella parilla suklaanapillakin.

 Ärsyttävintä on... Myöhästyminen. Ärsyttää myöhästyä ja ärsyttää odotella myöhästyjää.
Tekisi mieli... Lähteä lomalle. Tai edes mökille.

 Minusta on söpöä... Kun Onni käpertyy syliini, ottaa poskistani kiinni ja hymyssä suin nauraen nyrpistää nenäänsä nenääni vasten.

 Hävetti... Useamman kerran lasten kanssa ihmisten ilmoilla. Ei siksi, että lapsissani olisi vikaa vaan siksi, että he ovat liian vikkeliä suustaan.

Olenko ainoa, jonka mielestä... Kesä ilman superhelteitä voisi kestää ainakin tuplaten kauemmin?

18. toukokuuta 2016

Piha kuntoon!

 Kun muutimme tähän taloon reilu 10 vuotta sitten, pihassa oli valtava mansikkamaa ja upeat marjapensaat eikä yhtään kukkapenkkiä. Ensimmäisenä keväänä sai kyytiä mansikkamaa, joka oli mielestämme sijoitettu todella hölmöön paikkaan. Seuraavana keväänä oli marjapensaiden vuoro siirtyä toiselle puolelle tonttia. Hiljalleen pihaan ilmestyi myös muutamia kukkapenkkejä ja ennen häitämme innostuin vielä istuttamaan liljoja hääkoristeluihin.
 Nyt kun pihaa katsoo, ei ihan heti uskoisi sen joskus kukoistaneen. Viimeisen kuuden vuoden aikana on kukkapenkkien hoitoon ollut voimia tasan yhtenä vuotena. Niin väsynyt olen poikien valvoessa ollut! Penkkejä voisikin ehkä ennemmin kutsua rikkapenkeiksi. Tänä vuonna ne saavat luvan kadota, mutta jottei voimani loppuisi kesken projektin, päätettiin aloittaa hieman pienemmällä puuhalla.
 Jos mietitään kesän makuja, on mansikka ja raparperi ehdottomat kotimaiset suosikkimme. Meidän vanha raparperi ei jostain syystä ole viime vuosina kukoistanut, joten kävimme hakemassa puutarhalta uuden. Samalla Pikkutäry tahtoi itselleen punaisen karviaisen ja kokeeksi lähti hetken mielijohteesta myös vaaleanpunainen herukka Aili. Lapsuudessani Aili-täti paistoi hurjan hyviä lettuja, joten tottahan toivon Aili-pensaan tuottavan maailman parhaat herukat :D
 Onni on reipas äidin apuri ja niinpä istutustöissäkin hän oli innoissaan mukana. Joskus vahingossa saattoi kuopasta löytyä lapion lisäksi poikakin, mutta sattuuhan näitä :D Nyt kun nämä keväällä istutettavat hyötykasvit on pois alta, pitäisi pistää kasvimaat kuntoon niin päästäisiin ennen innostuksen katoamista niiden kukkapenkkien kimppuun. Vielä kun tietäisi mitä niille tekisi. Liljoista tykkään yhä edelleen eli niitä en haluaisi hävittää, mutta muutoin laiskalle kerran kuudessa vuodessa ahkeroivalle puutarhurille lienee se nurmikko paras ratkaisu :D

 Jokos muut ovat ahkeroineet pihan kimpussa? Onko luvassa suuria mullistuksia vai pieniä piristyksiä?

16. toukokuuta 2016

Poikani on antennipää

 Onni rakastaa värikkäitä poikien pompuloita. Siis yksivärisiä hiuslenkkejä raikkaissa väreissä. Joka aamu heti herättyään hän valitsee pussistaan mieleisen pompulan ja kömpii sen jälkeen peitto kainalossa syliini. Onni itse ilmoittaa, ettei tahdo siilitukkaa, mutta monelle pojan pitkät hiukset ovat kauhistus.

 Viikonloppuna käytiin reissussa ollessa nopeasti ohimennen Glitterissä. Onni tahtoi siis lisää värikkäitä pompuloita, joita sitten avustuksellani avuliaalta myyjältä kyselikin. Myyjä katsoi hetken olinko tosissani ja kertoi tyttöjen värikkäät olevan tässä ja sitten on näitä mustia tuolla. Yksivärisiä värikkäitä saakin etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tähän asti kaikissa pakkauksissa on ollut mukana myös pinkkiä, jonka Onni mieltää siskon väriksi. Onneksi on sisko talossa niin ei mene pinkitkään hukkaan :D

 Ehkä kaikista paras tai pahin mitä olen poikani hiuksista kuullut, tuli äitini suusta. Hänen kuulemma pitää ostaa Onnille synttärilahjaksi lahjakortti parturiin, koska meillä ei selvästi ole varaa pojan hiuksia leikkauttaa. Kuinka kummassa me kehdataan poikaa tuollaisilla hiuksilla julkisilla paikoilla kuljettaa?! Pitää nyt pojalla tyttöjen hiuksia!
 Blogia pidempään seuranneet varmaan muistavat, kuinka rakastimme Onnin kiharoita. Enää hiukset eivät ole selvästi kiharaiset, paitsi kastuessaan jolloin pojasta tulee taas ihana kiharapää. Rakastamme noita kiharaisia hiuksia ja poika itse tykkää pitkästä mallistaan. Joidenkin mielestä me vain haluaisimme Onnin olevan tyttö. Turhaan yritämme vakuutella lapsien olevan meille yhtä tärkeitä ja kaivattuja sukupuolesta riippumatta. Tai jos ymmärtävät sen niin eivät ymmärrä miksi altistamme poikamme kiusatuksi tulemiselle. Pojilla kuuluu olla lyhyet hiukset ja kaikki muu on epänormaalia. Kiitos, tuli selväksi jo :D

 Onneksi on myös niitä, jotka kannustavat. Onnin kummi, keski-iän ylittänyt selvästi suomalainen mies, kävi tänään kahvilla ja alkoi kahvipöydässä kommentoimaan kummipoikansa hiuksia. Hetken jo niskakarvani nousivat pystyyn, mutta kummipa kehuikin päässä olevaa antennia! Pojan hiuksia ei kuulemma saa missään nimessä mennä leikkaamaan! Juurikin niin! Poikamme kulkee antenni päässään juuri niin kauan kuin itse tykkää ja sen lahjakortin voin käyttää mielelläni kyllä ihan itse :D

15. toukokuuta 2016

On kesäsuunnitelmien aika

 Aivan pian lapset pääsevät kirmaamaan kesälomalle ja on tullut aika miettiä kesäsuunnitelmia. Meillä mies tekee arkisin sesongin vuoksi pitkää päivää ja toivottavasti jossakin välissä ehtisi pienen lomankin pitämään. Viime vuonna loma kutistui pariin pidennettyyn viikonloppuun, mutta nyt kyllä haaveilemme viikon yhteisestä lomasta. Suuria suunnitelmia tai lomastressiä emme harrasta vaan lähinnä listaamme kaikille mieluisia tekemisiä ja toteutamme niistä tasapuolisesti mitä ehditään ja hyvälle tuntuu.
 Mitä meidän perhe sitten lomalle on jo tähän mennessä toivonut tai suunnitellut?
♥ Mökillä oloa, uimista, kalastamista ja uuden veneen testausta
♥ Isompien lasten leirit. Tellulla viikon harrastusleiri ja Pikkutäryllä tasapuolisuuden vuoksi viikon päiväleiri.
♥ Laivareissu
♥Yöpymisiä leikkimökissä ja teltassa
♥ Päiväretkiä joihinkin jännittäviin paikkoihin
♥Lomareissu Muumimaailmaan tai Legolandiin
♥ Käynti jossakin huvipuistossa
♥ Yökyläilyä mummolassa
♥Traktorihommia
♥Hiekkalaatikkoleikkejä
♥ Satutuokioita riippukeinussa (jota ei ole)
♥ Poikien synttärit kesän alussa ja lopussa
♥ Monet muut juhlat
♥Mökillä oloa kaikkine riemuineen x5
 Mökki on siis se paikka, johon meidän koko perheen mieli kaipaa talvella. Paikka, jonne saapumisesta tulee kaikille mahtava fiilis ja josta lähteminen on aina yhtä haikeaa. Keskeneräisyytensä vuoksi vanhemmille saattaa hetkittäin mökki aiheuttaa epätoivoa ja ahdistusta sekä haaveilua Huvila ja Huussi-tyylisestä ihmeestä, mutta se ihana maisema ympärillä saa unohtamaan aivan kaiken. Jos tänä vuonna saataisiin kuitenkin edes se kunnon laituri aikaiseksi, kun se moottorivenekin tuli jo hommattua :D

 Joko muilla on kesän ohjelmaa kovasti suunniteltuna?

12. toukokuuta 2016

Näin tehdään pajupilli

 Maanantaina kirjoitin meidän pillipiipareista ja lupasin laittaa ohjeet pajupillien tekoon. Aivan aluksi täytyy todeta, ettei mulla ole hajuakaan miten niitä pillejä ihan virallisesti tehdään. Me teimme pillejä niin kuin muistan ne lapsuudessani lähes 30 vuotta sitten oppineeni. Jotain on siis voinut vuosien saatossa unohtua, mutta pääasia on kai soiva pilli :)
 Pajupillit ovat siitä kivoja, ettei niiden tekemiseen tarvita ihmeellisiä työvälineitä. Pelkällä puukolla ja tietysti pajunoksalla jo pärjää. Itse käytin oksien katkaisemiseen myös oksasaksia. Pajupillin teko onnistuu parhaiten keväällä, toukokuusta noin juhannukseen asti ja ellei pajua ole saatavilla, myös pihlaja käy. Sopiva oksa on noin sormen paksuinen ja kannattaa muistaa, että oksien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
  Tarvitaan noin 10-15cm pitkä pajunoksa. Ensin pajunoksaan vuollaan suupala. Siis vähän niin kuin vaikka nokkahuilussakin.
 Suupalan jälkeen pillin toiselle puolelle tehdään pieni lovi. Hieman loven alapuolelta tehdään kuoreen rengas. Tästä kohdin siis pillin yläosa tulee irtoamaan.
 Renkaan yläpuolta naputellaan varovasti puukon päällä. Naputteluvaiheessa kannattaa olla kärsivällinen, ettei kuori rikkoonnu. Kuoren tulisi irrota tarpeeksi naputeltua varovasti vääntämällä, mutta jos naputtelu tuntuu kestävän ikuisuuden, kannattaa päätä hieman kastella.
 Kuoren irrottua vuollaan pilliin isompi lovi ja vuollaan myös hieman ilmalle tilaa kulkea suuhun asti. Liian pienestä lovesta pilli ei soi. Kuoren saa helposti takaisin paikalleen kastamalla pajunoksaa hieman. Ellei pilli soi, ota kuori vielä pois ja korjaa lovea.
 Joskus pajupillin kuori halkeaa väännettäessä tai lapsella (vai vanhemmalla?) palaa hermot soimattoman pillin kanssa. Aina ei siis onnistu, mutta oksia voi myös käyttää vaikka rytmikapuloina tai kuten Tellu leipätikkuina leikkimökissä :D Mikään mestari pillien teossa en siis todellakaan ole! Välillä en vaan tajua, miksi pilli ei soi. Onneksi hyvin monta soivaa pilliä olemme jo tällä viikolla saaneet lasten kanssa tehtyä! Ellette usko niin pian instassa (@kotiaidinelamaa) kuulette ;)

  Mikäli näissä ohjeissa on jotain, mistä ei vaan ymmärrä mitään tai kaipaatte apua muuten vaan, autan toki mielelläni! Siis parhaani mukaan jos vain osaan :)

 Mukavia pillintekohetkiä!

11. toukokuuta 2016

10x joskus

 Joskus...

... sitä päässä pyörii hurjasti kaikkea ja sitten tulee niitä hetkiä jolloin siellä ei liiku yhtään mitään. Ei sitten millään, vaikka kuinka pitäisi.

 ...harmittaa, kuinka Onni on niin isin poika. Isin kanssa poika aina viihtyy niin mahtavasti, kun taas kaikki mitä äiti sanoo, aiheuttaa mutruhuulet ja kunnon itkupotkuraivarit. Onneksi on niitäkin hetkiä, jolloin vain äiti kelpaa♥

 ...meinaa iskeä paniikki kotiäitiydestä. Pitäisikö tässä oikeasti pärjätä Onnin täyttäessä 3, kun nytkin aina tili tyhjänä? Loppujen lopuksi se tili kuitenkin on aina samassa pisteessä ollut, tuloista riippumatta. Ehkä ne suuremmat tulot on vaan tuoneet enemmän hemmottelua arkeen.
...mietin millaista elämä olisi ilman lapsia? Näin kotiäitinä vuodesta toiseen olemisen jälkeen on vaikea kuvitella itseään uraihmiseksi. Mä olen perheihminen ja onnellisimmillani juurikin näin. Vaikea kuvitella siis millaista elämäni olisi?

...kuvittelen miltä lottovoitto tuntuisi. Mitä ihmettä sillä kaikella rahamäärällä muka tekisi? Uusi auto olisi kyllä kiva ja helpottaisihan se raha elämää. Olisinko silti onnellisempi lottovoittajana? Tuskinpa vain!

...itken ikävästä. On hetkiä jolloin kaipaisin neuvoja tai tukea myös muilta kun mieheltäni. Ellei miestä ja lapsia olisi, olisin periaatteessa ihan yksin ajatusteni ja ongelmieni kanssa. Onneksi on muistot rakkaista, vaikka joskus se muisteleminenkin tuo ne kyyneleet.
...olisi mukava saada kukoistava puutarha. Poikien syntymän jälkeen puutarhassa on kukoistanut lähinnä rikkaruohot. Kasvimaallakin kasvu on ollut hieman nihkeää, kun se kylväminen on mennyt turhan myöhäiseksi. Ehkä tänä kesänä saadaan vihdoin parannusta asiaan?

...haluaisin karata miehen kanssa kahdestaan johonkin. En edes muista milloin olisimme missään olleet ilman yhtä tai useampaa häntää perässä! Ja meidänhän ei ikinä pitänyt jumittua pelkästään lasten kanssa kotiin :D Paljonpa sitä nuorena tiesi!

...tekisi mieli salaa kadottaa miehen lempikotivaatteita. Eikö sitä voisi kaupasta hakea uusia kymmeneen kertaan maalatun ja reikiä täyteen hitsatun vaatteen tilalle? Tai eikö niitä voisi vaan käyttää remppahommissa?

...tulee vielä se aika jolloin ikkunanpesu ei ole turhaa ja tavarat pysyvät paikoillaan. Vaikka siivoamisen aikana selkäni takana tapahtuva pyörremyrsky joskus saa pinnan kiristymään, on ne pyörremyrskyt silti rakkaita♥

  Mukavaa loppuviikkoa!

10. toukokuuta 2016

Perushupparin helppo muodonmuutos

 Ilmojen lämmetessä meidän perheen voisi sanoa muuttavan ulos. Ulkona on niin hurjasti kaikkea kivaa puuhaa ja ruokakin maistuu siellä paljon paremmalle. Grilli ja savustin takaavat sen, ettei ruokaa tarvitse edes aina käydä sisällä tekemässä. Isommat lapset nukkuvat kesällä ulkona jopa öitä, mutta me vanhemmat taidetaan siinä olla vielä hieman mukavuudenhaluisia :D
 Vaikka ulkona kivaa onkin ja tekemistä riittää, kaipaa sitä itselleen sadepäiviin tai illan rauhoittumisiin joskus jotain pientä kivaa sisäpuuhaakin. Muutama tällainen nopea ja helppo projekti on odottanut toteutustaan hyvin pitkään ja auringon lisääntyessä päätin ottaa ne kaipaamikseni sisäpuuhiksi. Ensimmäisenä puuhana Pikkutäryn huppari sai uuden ilmeen.
  Varmasti jo vuosi sitten Pikkutäry löysi kaupasta mielestään upean, muutaman euron maksavan silityskuvan. Hän halusi ne lempihousuihinsa, mutta kiitos laiskan äidin nuo housut ovat jo jääneet pieniksi. Onneksi nokkela poikani tokaisi, että laitetaan kuva sitten tylsään huppariin.
 Musta huppari muuttuikin hetkessä pojan lemppariksi. Muodonmuutokseen ei mennyt aikaa kuin pari hassua minuuttia, joten mietinpä vain, miksen aikaisemmin saanut kuvaa silitettyä? Kun univelkaa kertyy yöstä ja vuodesta toiseen, voi helppo ja yksinkertainenkin asia tuntua aivan liian raskaalle. Onneksi näköjään hiljalleen askel kerrallaan mennään jo kohti parempaa jaksamista.

 Energistä iltaa♥

9. toukokuuta 2016

Pienet pillipiiparit

 Mukavaa alkanutta viikkoa! Täältä piti seuraavaksi löytyä miehen kirjoittama postaus. Annoin takarajaksi ennen äitienpäivää, mutta taisin unohtaa mainita vuoden! Ärsyttävää, mutta niiiin perinteistä meillä. Montaa muutakin asiaa saa odotella kyllästymiseen asti ja lopulta tartuttava itse toimeen. Onneksi tämän tietää niin osaa toimia sen mukaan :) Lyhyesti siis totean vain äitienpäivän olleen ihana, vaikka paikasta toiseen juostiinkin ja kakkua oli lopulta kirjaimellisesti korvassa asti :D

 Viime viikolla juteltiin lasten kanssa omista lapsuuden kevätpuuhistani. Kerroin heille perinteenäni olleen pajupillin tekemisen yhdessä isoisäni kanssa. Tästähän lapset kovasti innostuivat ja halusivat omat pillit. Viimeisestä tekemästäni pillistä oli muistini mukaan aikaa reilusti yli 20 vuotta, joten hieman jännitti mitä saataisiin aikaan.
 Hassua miten jotkut asiat vain tulevat niin syvältä selkärangasta. Jos joku olisi kysynyt miten pajupilli tehdään, en olisi osannut vastata muuta kuin sen onnistuvan parhaiten noin toukokuusta juhannukseen asti. Kuitenkin pajun oksa käsissä tiesin heti mitä pitää tehdä. Tein ensin yhden pillin malliksi, ja Tellu teki sen mukaan oman.
 Jännitin kovasti osaisinko vielä tehdä soivaa pilliä. Pelkkä mallin sinnepäin muistaminen kun ei riitä. Soihan ne pillit ja suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin pillien erilaiset äänet. Lasten mielestä kun juuri sisaruksella oli se paljon paremmin soiva pilli :D Nyt jännitän enää saanko aamulla pilliherätyksen, sillä Onnille äidin tekemä pilli oli maailman kallein aarre, joka tietysti kuuluu tyynyn alle yösi.
 Onko muille pajupillin tekeminen tuttua? Kuten ehkä olette huomanneet, meillä on aika paljon näitä "vanhoja" lasten puuhia, joita olen itse omassa lapsuudessani vanhemmilta ihmisiltä oppinut. Vaikka nykyään pihalla voi tehdä monenmoista, on joskus hyvä pysähtyä tekemään jotain nykyajan lapsille uutta ja ihmeellistä :) Onhan nykyään vanha kunnon veivattava puhelinkin hurjan ihmeellinen masiina :D

7. toukokuuta 2016

Kevyemmät kenkulit

 Mukavaa lauantai-iltaa! Tänne on eksynyt kiirus ja ihana sää on taannut sen, ettei koneelle juuri ole kotona ollessa halunnut. Lämpöaalto pääsi taas yllättämään tämän äidin, mutta en todellakaan valita! Jemmojen kaivelu on kuitenkin jäänyt vähiin, joten päätin pelastaa Onnin pikkuiset varpaat paahtumiselta ja napata lennosta pojalle hieman kevyemmät kengät.
 Meillä on jo useana vuonna ollut Cientoja ja jossain jemma-nimisessä paikassa pitäisi Onnille löytyä Pikkutäryn vanhat farkunsinisetkin. Nyt jouduttiin kaupassa valitsemaan erimallisen ruskean ja tämän sinisen välillä. Onni rakastaa värejä, joten äidin toivoma vaihtelu jäi kauppaan. Ehkä tämä malli myös tuntui pojasta paremmalle, sillä ruskea sai aikaan yllättäen pienen kohtauksen.
 Seuraavaksi pitäisi lähteä ihan ajatuksen kanssa koko lapsilaumalle sandaaleja ostamaan. Vai kestäisiköhän tämä lämpöaalto niin kauan, että kannattaisi tilailla netistä? Blogissa taas seuraavaksi onkin tulossa miehen kirjoittama äitienpäiväpostaus. Siis mikäli saan hänet uhkailtua ja kiristettyä sellaisen tekemään :D Kerran jo on luvannut, mutta ei ole tekstiä syntynyt.
 Mukavaa viikonlopun jatkoa♥

5. toukokuuta 2016

Onni ja koneen väriset kukat

 Huomenta! Mun piti jo eilen lasten käytyä nukkumaan syöksyä blogin pariin, mutta hölmö tunne valtasi minut. Hetken mietin, mitä olinkaan unohtanut, kunnes tajusin veroilmoituksen viimeisen palautuspäivän olevan kyseessä. Onneksi nykyään nekin muutokset hoituvan netin kautta :D
  Käytiin eilen Onnin kanssa ostamassa ja viemässä hautausmaille kukkia. Puutarhalla poika tarttui minuun tuttuun tapaan kädestä kiinni, mutta yllättäen pyysikin seuraamaan. Tottahan toki lähdin katsomaan, mitä pojalla oli mielessä. Meidän Onni oli rakastunut kukkiin, koneen värisiin kukkiin♥ Tottahan toki niitä piti kotiin ostaa!
 Kotona tajusin, ettei me voida Tellun omia leikkimökin kukka-astioita käyttää. Onneksi varastoa kaivellessa löydettiin kuitenkin pieni astia, joka oli Onnin mielestä täydellinen. Ennen tuon astian löytymistä poika olisikin halunnut istuttaa kukat suoraan hiekkalaatikolle.  Löytämäämme astiaan Onni sitten ruuan jälkeen ihan itse kukkansa istutti. Tai saattoi äiti ihan vähän auttaa kukkien asettelussa ettei ihan täyttä tuhoa tulisi :D

 Istuttamisen jälkeen täytyi tietysti löytää kukille vielä hiekkalaatikon sijaan uusi paikka. Onni kokeili hiekkalaatikon vierustaa ja hyvin montaa muuta paikkaa, kunnes se sitten löytyi. Luumupuun alla olisi koneen väristen kukkien turvallista olla :)
 Ihanaa ja aurinkoista helatorstaita♥

3. toukokuuta 2016

Verkkapuku ja kiva puuhavinkki lapsille

 Tasan kerran elämässäni olen omalle lapselle verkkapuvun ostanut. Tellun ollessa korkeintaan kaksi sorruin ostamaan ihanan puvun. Sen jälkeen ei ole mitään niin kivaa ja ihanaa vastaan tullut, että olisin ostanut. Eihän meillä verkkareille hurjasti käyttöä edes ole. Ulkoiluvaatteissa kun ennemmin ostaa sitä tuulen ja vedenpitävää.

 Nyt ostin siis toisen kerran elämässäni lapselleni verkkapuvun. Kaikki lähti Pikkutärystä, joka tahtoi juuri samanlaiset verkkarit kuin iskällä on. Sitten kaupassa vastaan tulikin jotain hyvin Onnin mieleistä.
 Mustaa ja keltaista eli juuri niitä värejä, joista Onni niin kovasti tykkää. Onhan ne kaivinkoneenkin värit :D Tämä Adidaksen puku on kokoa 92 ja etenkin housut ovat vielä hieman pitkät pojalle, mutta onneksi lapsilla on tapana kasvaa. Sadekelillehän tämä puku ei tietenkään sovi, mutta onhan verkkarit kyllä hiekkalaatikkopuuhissa varsin kätevää materiaalia!

  Arvatkaapa miten kävi sen alkuperäisen suunnitelman?!  Pikkutäry jäi tietenkin ilman verkkareitaan! Koska pojalle ei vielä sopivan kokoisia Adidaksen pöksyjä löytynyt, käytiin kirjakaupassa nappaamassa aikaisemmin mainitsemani luontokirja. Samalla myyjä vinkkasi juuri saapuneesta puuhakirjasta.
 Tämä puuhakirja on siis oikeastaan lasten luontohavaintokirja, jonka sivuilla kuvien kohdalle laitetaan päivämäärä, paikka ja halutessa hieman muita havaintoja. Ihan pienillehän tämä ei sovi yksin, mutta voihan lapsi täyttää tätä yhdessä vanhemman kanssakin! Meillä Tellu hoiti kirjurin työt ja lapset yhdessä tekivät havaintoja :)

 Käyttääkö muut lapsilla vielä verkkareita? Entä tekevätkö muut lapsoset luontohavaintoja?

2. toukokuuta 2016

Ihanan lämmin!

 Vihdoin se kauan odotettu lämpö löysi tiensä tänne! Aamupäivästä alkuiltaan ulkona oli todella ihana olla, mutta illalla täytyi jo turvautua takkiin tuulen viilentäessä ilmaa. Tänään ei ollut yhtään vaikeaa saada lapsia yöunillekaan, kun he päivän olivat liikkeessä pihalla puuhastellen :D
  Onni tykkää niin sisällä kuin ulkonakin pelata pallo yms. pelejä. "Maali, maali" vain raikaa, kun poika omilla säännöillään pelailee :D
  Tänään luinkin uutisen, jossa pohdittiin pitäisikö lasten liikuntasuosituksia muuttaa kahdesta kolmeen tuntiin päivässä. Meillä ei kyllä tuota liikkumisongelmaa ole, sillä ikiliikkujat liikkuvat kyllä koko päivän. Äiti väsähtää taatusti ennen jälkikasvuaan  :D
  Hyvien kevätilmojen myötä Onni pääsee taas ihmettelemään traktoreitakin. Onhan se mukava pieneksi hetkeksi välillä pysähtyäkin katselemaan koneita ja ihmettelemään moottorien mörinää. Kun traktoreita ei enää näy eikä kuulu, voi taas juosta pihalle pelailemaan tai rauhoittua hiekkalaatikolle päristelemään omilla koneilla.
 Ja kaikkien muiden puuhien ohella pitää ihmetellä luonnon ihmeitä ja ajaa pyörällä, mopolla ja ties millä muulla pelillä :D Kukista Onni tykkää hurjasti, mutta ötökkäkammo on saapunut taloon. Tai oikeastaan lähes kaikki eläimet saa aikaan paniikinomaisen parkaisun kuopukseni suusta. Siis myös meidän koiratkin, jotka vain haluaisivat pestä pojan naaman tai saada hieman rapsutuksia.

 Jokos muualla on päästy nauttimaan lämmöstä? Mikä on päivien lämpenemisessä parasta?